Kannustettiinko teitä tavoittelemaan unelmia koulun OPOssa tai ammatinvalinnassa?

Vierailija kirjoitti:

Meidän opo lähetti kotiin paperin jossa kysytään lapsen  luonnetta, vahvuuksia, kehitettäviä alueita. Kysytään mikä  voisi vanhempien mielestä olla sopiva koulutus ja tuleva ammatti.

Ennen vanhaan suku valitsi puolisonkin.😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unelmia voidaan kannustaa jos ne ovat realistisia. Minulla on juuri ja juuri viitosen saavuttavia oppilaita (asteikko 4-10), joilla on ammattihaaveina lentäjä, juristi, eläinlääkäri tai esimerkiksi psykologi. Näillä nuorilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä noihin ammatteihin.

Tästä olen eri mieltä. Mä olin sellainen 8 oppilas ja lukion opo kertoi että oikikseen on vaikea päästä että ei kannata yrittää lakimieheksi. No yritin ja pääsin, lakimiehenä työskennellyt jo 20 vuotta. On jopa muutama lakimiestuttu jotka ei ole ylioppilaita.

No on eri asia olla kasin kuin juuri ja juuri viitosen oppilas. Ennen kaikkea jos viitosen oppilas vain haaveilee, eikä edes yritä muuttaa itseään. Jos muutosta haluaa, sitten on eri juttu. 

Meidän lapsen opo oli todella hyvä. Oli innostunut ammatistaan ja perehtyi hyvin nuorten asioihin. Esitteli eri alojen vaatimuksia ja mahdollisuuksia. Kannusti.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsen opo oli todella hyvä. Oli innostunut ammatistaan ja perehtyi hyvin nuorten asioihin. Esitteli eri alojen vaatimuksia ja mahdollisuuksia. Kannusti.

Oliko lapsi tyttö vai poika.

Suomessa ei, Englannissa kyllä.

Opon tunti oli meillä vain tavallaan vapaatunti, ei tarvinnut tehdä mitään eikä ollut kokeita. En muista mitään noista tunneista, en edes opon nimeä. Lukioon menin, kun muutkin sisarukset olivat menneet, enkä ajatellut mitään työkuvioita vielä. Tämä 90-luvun alussa.

Oposta en muista juuri mitään 80-luvulta. Kotoa ja suvusta tuli paljonkin ehdotuksia. Valitsin kuitenkin alan ihan ihte. Pitää muistaa että 80-luvulla yo-todistus, kotiolot tai raha eivät merkinneet mitään. Pääsykokeet ne ratkaisivat. Yliopistoon ei menty vaan päästiin. Uran suunnittelu ei siis ollut mahdollista.

Yritti väen vängällä saada musta opettajaa, kun sanoin, että tiede kiinnostaa. Sitten yritin sanoa, että ydinfyysikko voisi olla kiva. Mutta tämä vaan jatkoi, että turha liian vaikeista on haaveilla, opettaja on realismia.

Minulla oli päälle ysin keskiarvo mutta opo suositteli aika lailla teollisuus- ja käsityöammatteja, tarjosi kovasti ammattikoulua. Olin nuorena ollut vähän villi ja opo tiesi molempien vanhempieni romanitaustasta. Poikalapsiahan se ei niin sido, kunhan pukeutuu fiksusti. Enpä kyllä jatkanut opintoja vaan menin lukiosta töihin, sekä opo että vanhemmat sitä suosittelivat, me kun oltiin köyhiä eikä perheessä oikein akateemista koulutusta arvostettu, eikä myöskään menestystäni koulussa. Sivistystä on kuitenkin meidänkin perheessä arvostettu ja toivon että omat lapset menevät opiskelemaan, Yrittäjänä pärjään ja  tuen heitä niin pitkälle kuin mahdollista. Ajat on toisenlaiset. Olen kertonut lapsille että vielä vanhempieni aikaan tummia kiusasi sekä opettajat että oppilaat, minun aikanani sai ollan rauhassa ja nykyään ei katsella pitkään vaikka lukisi tohtoriksi. 

Ei. Ei todellakaan, päinvastoin. Erästä lahjakasta nuorta (joka myöhemmin teki maailmanuran) kehotettiin hakemaan paikalliseen ammattikouluun, opo tyrkytti amista. Valmistui juuri tohtoriksi muualla ja on kansainvälisellä huipulla aivan eri alalla. Huhhuh.

Ei kannustettu kun ei ollut opoa eikä muutakaan. Kotona kannustettiin ts käskettiin töihin ja niin alkoi työura 15-vuotiaana tsupparina. Nyt eläkeläinen mutta ei kannata kadehtia, eläke pieni vaikka työura olikin pienipalkkaisena pitkä. 

Koko nuoruus oli melko vääntämistä, kun en oikein sopinut muottiin. Rotaarien ja leijonien kersoja kannustettiin lukioon, muuta rupusakkia ammattikouluun. No, sinne amikseen sitten menin. Se oli virhe jo alkujaankin. Sen jälkeen hain tekuun ja pääsin. Projektitöissä ympäriinsä, ulkomaita myöten tuli oltua. Nyt oma firma täyttää 20v. syksyllä. Metalliala.

Ei kannata yhtään kuunnella mitään OPO:a tai vastaavaa kun päätät ammatista ja koulutuksesta. Sinä vain itse tiedät, mistä pidät. Myöskään mikään koulu tässä maassa ei vaadi erityistä älyä eli kaikkialle voi päästä pl. ehkä sitten joku teatterikorkeakoulu. Eli mene minne itse haluat ja toivottavasti se on sellainen ala, joka työllistää ja palkkataso hyvä.

Onko täällä yhtään 80-90 -lukujen kädetöntä opoa lukemassa?

Haluan tiedottaa, että oppilaan"ohjaus" tuolloin oli vajakkien puuhastelua, josta ei ollut mitään hyötyä. 

opiskelin maaseudun peruskoulua. pojille tarjottiin vaihtoehdoksi metallia ja naisille hoitajan ammattia, muusta ei puhuttu.ala arvoinen opo.

onneksi jotkut haaveili ammateista ja meni itse tutkimaan ammatti koulutuksia.omasta koulusta valmistui mm.opettajia.lentäjiä tms. eivät saaneet koulusta apua.

mulle opo ja rehtori selvitti, miten en tule pääseen haaveilemaani kouluun , pääsin kuitenkin,hain vastoin rehtorin tahtoa.eli ei saa totella mitään auktoriteettejä sillä heillä voi olla kateus,pahuus,tyhmyys jne vaikuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Opo-ope oli ko. koulun rehtori. Voi olla, että hänellä ei ollut minkäänlaista lukion jälkeistä koulutusta. Opo-tunnit olivat surkeita. Ei juuri  minkäänlaista ohjausta tulevaisuuteen, eikä opintoihin. Sama meno jatkui lukiossa opo-aineen osalta; joitakin hajatunteja silloin tällöin, jolloin joku koulun ulkopuolelta kävi efittelemässä omaa alaansa. Mieleen heistä on jäänyt vain kadettikoulua käyvä mies ja Ruotsissa opiskelua esittelevä nainen. Nämä kokemukset 80-l. taitteesta pikkumaalaiskunnasta. 

Kyllä piti olla sen koulun pätevän opettajan koulutus, joka rehtoroi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata yhtään kuunnella mitään OPO:a tai vastaavaa kun päätät ammatista ja koulutuksesta. Sinä vain itse tiedät, mistä pidät. Myöskään mikään koulu tässä maassa ei vaadi erityistä älyä eli kaikkialle voi päästä pl. ehkä sitten joku teatterikorkeakoulu. Eli mene minne itse haluat ja toivottavasti se on sellainen ala, joka työllistää ja palkkataso hyvä.

teatterikorkeazkouolu älyä, hui hai, luovuutta

Kysyin pojalta kun kävi yläastetta mihin haluisit opiskelemaan niin sano että Aaltoon teknilliseen, sanoin että eikö kivempi olisi lääkäriksi opsikella. Poika menestyi erittäin hyvi myös lukiossa, silloin oli alin ka 9,42 Hgin keskustan lukio. En edes tiennyt ku n oli mennyt pääsykokeisiin ja pääsi eka kerralla Hgin yliopiston lääkikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata yhtään kuunnella mitään OPO:a tai vastaavaa kun päätät ammatista ja koulutuksesta. Sinä vain itse tiedät, mistä pidät. Myöskään mikään koulu tässä maassa ei vaadi erityistä älyä eli kaikkialle voi päästä pl. ehkä sitten joku teatterikorkeakoulu. Eli mene minne itse haluat ja toivottavasti se on sellainen ala, joka työllistää ja palkkataso hyvä.

teatterikorkeazkouolu älyä, hui hai, luovuutta

Tarkoitin poikkeuksena sille, että kaikkialle voi päästä vain lukemalla ahkerasti. Teatterikorkeakouluun pääsee vain huippulahjakkaat tai oikean sukunimen omaavat.

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkastellaan maailman huippukouluja ennen yliopistoa (eli lukioita, eli esim. IB-kouluja, huippulukioita tai yksityiskouluja esimerkiksi Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Aasiassa ja Euroopassa), opinto-ohjaus on aivan eri tasolla verrattuna siihen, mitä Suomessa usein tarjotaan.

Tässä tärkeimmät piirteet:

1. Yksilöllisyys ja intensiivisyys

Jokaisella opiskelijalla on oma henkilökohtainen ohjaaja tai useampi mentori (college counselor / academic advisor).

Tapaamisia on säännöllisesti (esim. 24 kertaa kuussa).

Ohjaaja tuntee opiskelijan persoonan, kiinnostukset, vahvuudet ja urasuunnitelmat hyvin tarkasti.

2. Aikaisin aloitus

Uravaihtoehtojen ja korkeakoulusuunnittelun työ alkaa jo 9.10. luokalla (eli noin 1516-vuotiaana).

Esimerkiksi kursseja ja harrastuksia aletaan tietoisesti valita tukemaan tulevaa hakuprosessia ja opiskelusuunnitel

Tämmöinen on kunnollista, meillä "ohjaus" on pakollista vässyköintiä johon ei tarvitse paljon panostaa, oppilaat päätyvät kuitenkin mikä minnekin joten aivan sama!