Lue keskustelun säännöt.
Kannustettiinko teitä tavoittelemaan unelmia koulun OPOssa tai ammatinvalinnassa?
https://yle.fi/a/74-20086679
Luin tuon jutun hieman huvittuneena, koska siinä lakimies harmittelee ettei häntä kannustettu koulun puolelta tavoittelemaan unelmaansa paleontologin ammatista, johon pitää opiskella ulkomailla.
Huvittunut olen siksi, koska mun oma oppilaanohjaus tms vuonna 94/95 oli sitä, että opettaja laittoi pyörimään VHS nauhan, jolla esiteltiin ammatteja kuten siivooja, laitosapulainen, mekaanikko... Ja noissa edellämainituissa ammateissa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta edes hyvin lahjakkaita ja muista kuin duunariammateista haaveilevia ei millään tavalla kannustettu tai edes mainittu mahdollisuuksia opiskella vaikka lääkäriksi.
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
"edes hyvin lahjakkaita ja muista kuin duunariammateista haaveilevia ei millään tavalla kannustettu tai edes mainittu mahdollisuuksia opiskella vaikka lääkäriksi"
Jos he kerran osasivat haaveilla muista ammateista, miksi he olisivat tarvinneet opon näyttämää videota aiheesta? Logiikkasi ontuu, ap.
Ne haaveet saattoi tulla esim. jostain TV-ohjelmasta ihan sattumalta. Ei ollut nettiä, niin tietoa ei saanut oikein mistään ellei sitä joku sulle kertonut. Siis nuori ei oikeasti saanut sitä tietoa mistään!!! Siis tietoa siitä, millaiset vaatimukset on johonkin koulutukseen, missä niitä kouluja on, miten niihin haetaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opon henkilökohtaisessa ohjauksessa yritin selitellä jotain lukioon menosta ja että en sen pidemmälle vielä tiedä.
Minun ei kannata kuulemma tuollaisena tunnettuna häirikköpoikana mennä lukioon, vaan minulle sopisi metsurin ammatti.
Kato, siinä saa liikuntaa ja ei illalla jaksa olla enää pahanteossa!
Kiitin häntä kannustavasta arviosta ja epäilin, että oposta olisi tullut kovalla harjoittelulla lähes keskinkertainen karjakko.
Tapaaminen olikin sitten siinä ja minun piti painua ulos.
Ei siinä metsurissa mitään vikaa ole, mutta kun olin jo päättänyt mennä lukioon ja opo ei yhtään kuunnellut.
Vierailija kirjoitti:
Unelmia voidaan kannustaa jos ne ovat realistisia. Minulla on juuri ja juuri viitosen saavuttavia oppilaita (asteikko 4-10), joilla on ammattihaaveina lentäjä, juristi, eläinlääkäri tai esimerkiksi psykologi. Näillä nuorilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä noihin ammatteihin.
Jos olisit oikeasti opo ja ajattelisit noin, niin sietäisit hävetä. Luulisi kaikkien alalla olevien ymmärtävän, että peruskoulun voi alisuorittaa monista syistä pahastikin.
Itse kannustaisin ja puhuisin rehellisesti siitä, että opiskelutaitoja pitää petrata jos ja kun tavoittelee noita ammatteja. Varmaan tiedät itsekin, että noillakin aloilla on ihmisiä, jotka pärjäsivät huonosti peruskoulussa.
Pois sinun kaltaiset opinto-ohjaajan roolista, et osaa työtäsi.
Mutta itse ketjun aiheeseen. Minä hain peruskoulun jälkeen koululleen, joka oli tunnettu siitä, että sinne on vaikea päästä. Opo ei todella kannustanut minua vaan päin vastoin. Pääsin kuitenkin ensimmäisellä kerralla sisään, vaikka se harvinaista olikin. Aivan kammottava ihminen.
En tosin enää ole samalla alalla vaan jatkoin opiskelua ja olen käynyt koulua jokaisella asteella. Vaikka peruskoulu ei kovin hyvin mennytkään, olen sen jälkeen ollut aina 5 oppilas.
No ei tosiaan. Hyvät oppilaat lukioon, huonot amikseen. Tytöt hoitoalalle tai opettajiksi, pojat teknisille aloille. Siinäpä oli opon terveiset 90-luvulla.
No ei niissä mitään neuvottu, katottiin vaan, että mihinkä numerot riittää. Osan yläasteesta vietin suljetulla -> 1,5 vuotta sairaalakoulussa. Yläasteen lopussa mulla oli keskiarvo jotain viis puol, adhd ja hitokseen oppimisvaikeuksia. Se keskiarvo olis varmaan ollut parempi JOS niihin olisi viitsitty puuttua. Mutta ei. Ne ainuat ysit/kympit oli musiikista, kuviksesta ja englannista. Koita siinä sit niillä johonkin muka päästä.
Amikseen hain ja amikseen pääsin, mutta en viihtynyt kuin muutaman kuukauden ja lopetin. Näin on menty eteenpäin muidenkin koulutusten kanssa. Kaikki on kesken ja levällään. Projektia projektin päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei, mutta kannustettiin ottamaan pitkä matikka, koska se on "parempi" kuin lyhyt... tuloksena sitten se, että en pystynyt edes hakemaan unelma-alalleni, koska pitkä matikka sulki pois tiettyjen aineiden valinnat, joita olisin tarvinnut unelma-ammattiin.
60-luvulla ei ollut opoja, itse sai keksiä mistä haaveilee. Itse menin aivan alkajaisiksi konekirjoituskouluun. Ei yksi etsi ja yhdeksän lepää näppiksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Jos olisit oikeasti opo ja ajattelisit noin, niin sietäisit hävetä. Luulisi kaikkien alalla olevien ymmärtävän, että peruskoulun voi alisuorittaa monista syistä pahastikin.
Itse kannustaisin ja puhuisin rehellisesti siitä, että opiskelutaitoja pitää petrata jos ja kun tavoittelee noita ammatteja. Varmaan tiedät itsekin, että noillakin aloilla on ihmisiä, jotka pärjäsivät huonosti peruskoulussa.
Pois sinun kaltaiset opinto-ohjaajan roolista, et osaa työtäsi. "
Olisi suorastaan törkää kannustaa näitä vaikeista oppimisvaikeuksista kärsiviä oppilaita pyrkimään oikikseen tai lääkikseen. Se ei tule onnistumaan mitenkään. Jos täysillä yrittämällä saa peruskoulusta nykykriteereillä viitosen, eivät rahkeet riitä esimerkiksi lukioon vaikka kuinka pyrkisi parantamaan opiskelutekniikoita.
1970 luvulla OPO kertoi minulle, että minusta ei tule koskaan mitään.
Olen nykyisin senior konsultti tietotekniikka-alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut oposta mullekaan mitään hyötyä. Sillä aikaa kun muut miettivät mitä tehdä työkseen ja opiskella, minun koulupäivät menivät vihattuna ja kiusattuna jollain lailla päivästä selviytymiseen.
Jatko-opiskelupaikan valintaan vaikutti eniten se, että en halunnut amikseen, jonne kaikki kiusankappaleet päätyivät, jos sinnekään. Menin kauppikseen, mutta ala ei ollut mulle sopiva, joten työelämässäkään en ole suuremmin menestynyt, nyt työttömänä eikä taida enää tässä elämässä päästäkään yhtään mihinkään töihin.
Koskaan ei ole ollut mitään "toiveammattia" eikä mitään näköalaa tulevaisuuteen. Jollain lailla jonkinlainen visuaalisuuteen liittyvä toiminta hivenen kiinnosti, mutta nyt kun olen tehnyt harrastuksikseni youtube videoita ja instagramiin kuvia, ei ole ollut niissäkään minkäänlaista menestystä, joten mulla ei ole kertakaikkiaan mitään jäljellä, ei ole taidettu antaa edes teelusikallista lahjoja ja eväitä tähän elämään, mutta yhteiskunta kauhoo ja vaatii kauhakuormaajan kauhallisia vaatimuksia, joita en pysty enää täyttämään.
Meillä oli hetken aikaa lukiossa opo, joka todella teki tätä. Olin hyvä äidinkielessä ja hän osoitti minulle heti, että sinähän lähdet Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä, siellä on laadukkain opetus ja sinusta tulee vaikka mitä. Jollekulle toiselle hän oli esitellyt kulttuurituottajan opintoja, koska koki tällä olevan lahjoja sillä saralla. Hän ei valitettavasti ollut opona kovin pitkään, mutta tuntui mukavalta, että kerrankin joku tuntui näkevän mahdollisuuksia, lahjakkuutta ja ruokkivan unelmia, eikä vain kyynisesti miettivän työllisyysnäkymiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko rahkeita ,todistus kertoo paljon. Kannattaa aina vanhempien kanssa keskustella jne
Vierailija kirjoitti:
ei, mutta kannustettiin ottamaan pitkä matikka, koska se on "parempi" kuin lyhyt... tuloksena sitten se, että en pystynyt edes hakemaan unelma-alalleni, koska pitkä matikka sulki pois tiettyjen aineiden valinnat, joita olisin tarvinnut unelma-ammattiin.
pitkä matikka ei sulje mitään pois, voi ihan hyvin opiskella monia eri aineita ja osan kirjoittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Jos olisit oikeasti opo ja ajattelisit noin, niin sietäisit hävetä. Luulisi kaikkien alalla olevien ymmärtävän, että peruskoulun voi alisuorittaa monista syistä pahastikin.
Itse kannustaisin ja puhuisin rehellisesti siitä, että opiskelutaitoja pitää petrata jos ja kun tavoittelee noita ammatteja. Varmaan tiedät itsekin, että noillakin aloilla on ihmisiä, jotka pärjäsivät huonosti peruskoulussa.
Pois sinun kaltaiset opinto-ohjaajan roolista, et osaa työtäsi. "
Olisi suorastaan törkää kannustaa näitä vaikeista oppimisvaikeuksista kärsiviä oppilaita pyrkimään oikikseen tai lääkikseen. Se ei tule onnistumaan mitenkään. Jos täysillä yrittämällä saa peruskoulusta nykykriteereillä viitosen, eivät rahkeet riitä esimerkiksi lukioon vaikka kuinka pyrkisi parantamaan opiskelutekniikoita.
Vaikeat oppimisvaikeudet on ihan eri asia kuin se että alisuorittaa vaikka kykyjä olisi. Moni vitosen ja kutosen oppilas voi olla vain alisuorittaja josta olisi kyllä parempaankin.
Ei En edes uskalla ajatella missä itse olisin jos olisin kuunnellut "opinto-ohjaajajaamme", joka toimi hyvin asiattomasti ja epäammattimaisesti esimerkiiksi yhdeksännellä luokalla hän halusi vahvasti ylläpitää mielikuvaa, jossa kaikki parhaimmat ja tulevat yhteiskuntamme tovoit ja edellä kävijät hakevat ja pyrkiät (mihintahansa) lukioon,
Vastaavasti he, jotka eivät lukioon pääse joutuvat tai päätyvät ammattikouluun, elleivät sitä ennen syrjäydy ja joudu pahan viemäksi, koska hän on kyllä laittanut merkille, että osa nuorista oli polttanut mahdollsiesti jo tupakkaa (, jota tuolloin sai ostaa 16 vuotiaana) ja maistanut kaljaa...
Ja kuinka lukion jälkeen Ylioppilaat jatkaisivat tulevasiuudessa opintojaan Helsingin Yliopistossa ja muissa korkeimmissa kouluissa esimerkiksi Turussa ja Tampereella.
80-luvun loppupuolella meillä oli lukiossa opo, jonka mielestä jokaisen on haettava myös ammattikouluun. Minulla oli yliopistosta kolme eri vaihtoehtoa, joista tiesin 100 % varmasti pääseväni sisään papereilla yhteen, kahteen muuhun koulutusohjelmaan kaikkien piti osallistua pääsykokeisiin. Opo kyseli jatkuvasti, olenko hakenut ammattikouluun, "yliopistoon ei niin vain mennä" - no en ole, koska en menisi sinne missään nimessä ja sitä paitsi ainakin yhteen mieluisaan koulutusohjelmaan yliopistossa sisäänpääsy oli varma. Lopulta pääsin kaikkiin kolmeen vaihtoehtooni (yksi näistä lääkis). Älytöntä! Tuntui, että opolle kauheinta oli, jos joku joutuisi pitämään välivuoden, siksi myös ammattikouluun haettava.
Vierailija kirjoitti:
No ei tosiaan. Hyvät oppilaat lukioon, huonot amikseen. Tytöt hoitoalalle tai opettajiksi, pojat teknisille aloille. Siinäpä oli opon terveiset 90-luvulla.
Ohis Olikohan meillä -sinulla ja minulla) sama opinto-ohjaaja? - Kuullosti niin kovin tutulta. Säpsähdin miten tutulta tuo kuullosti. - Saatan mielessäni jopa kuulla opinto-ohjaajamme äänen...
Kyllä. Nimittäin opon asettamia unelmia
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Nimittäin opon asettamia unelmia
Millaisia? - Ainakin omana aikana opo unelmoi "öö" sansoinko jostain hyvin hierarkisesta mallsita, jossa osa auttamatta syrjäytyisi ja osasta tulisi menestyviä isnsinöörejä ja sairaanhoitajia, jopa lääkäreitä ja opettajia....
1990-luvulla meillä kaikkia suorastaan painostettiin menemään amikseen. Kun itse sanoin, että haluan lukioon ja sitten yliopistoon, opo muistutti miten käymällä amiksen mulla olisi jo oma talo ja auto ja elämä hyvässä mallissa, kun lukion käyneet vielä opiskelee tutkintojaan. Kovasti oli pettynyt, kun sanoin että ei minua kiinnosta mikään linja siellä amiksessa, vaan haluan opiskelemaan biologiaa tai biokemiaa yliopistoon. Yritti myös vakuuttaa, etten pärjäisi lukiossa, mutta minä tiesin että oikein hyvin pärjään, vaikka ei yläasteella koulu ollut vaikean teini-iän takia kauheasti kiinnostanut.