Miehen vauva hoito

Olin epäselvä aloituksessa.

Lapset on aina ollut haave ja mies totesti nyt on "oikea aika."

Täällä moni kysyy miksi jäin kotiin lapsen kanssa. Mies tienaa helposti yli 2 kertaisen summan kuukaudessa minkä minä, ja lisät päälle. Ajattelimme hankkivamme pienellä ikä erolla toisen, mutta jos mies ei ryhdistäyty niin ei käy.

Ja ei, en halua haukkuma viestejä kuinka naiset tai miehet on tyhmiä. On totta, ettei mies osaa kuvitella mitä se vauva arki on oikeasti.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Olin epäselvä aloituksessa.

Lapset on aina ollut haave ja mies totesti nyt on "oikea aika."

Täällä moni kysyy miksi jäin kotiin lapsen kanssa. Mies tienaa helposti yli 2 kertaisen summan kuukaudessa minkä minä, ja lisät päälle. Ajattelimme hankkivamme pienellä ikä erolla toisen, mutta jos mies ei ryhdistäyty niin ei käy.

Ja ei, en halua haukkuma viestejä kuinka naiset tai miehet on tyhmiä. On totta, ettei mies osaa kuvitella mitä se vauva arki on oikeasti.

- ap

Jos mies tienaa hyvin niin hänen vanhempainrahansa on myös suuri. Oletteko oikeasti laskeneet, minkä verran eroa on saamallanne rahamäärällä jos mies jää kotiin? Eikö parisuhteen jatkuminen ja miehen vastuunotto lapsesta ole tärkeämpää kuin raha? 

Epäilen että toinen nainen.

Tsemppiä sulle <3

Meilläkin mies on hyväpalkkainen, mutta hän ehdottomasti halusi jäädä lapsen kanssa kotiin. Ei mikään rahasumma korvaa sitä, että saa olla oman lapsensa kanssa. Prioriteetit on elämässä väärät, jos työ ja tienaaminen ei voi odottaa.

Jätä se sika!

Laiska ja itsekäs tuo sinun miehesi. Vaikuttaa myös aika omahyväiseltä. 

Ette kuulostaa ihan nuorilta kuitenkaan jos 9 vuotta olette olleet yhdessä. Valitettava totuus on se, että se nyt vaan tulee yllätyksenä useimmille miten rankkaa se ensimmäinen/pari vuotta on. Ongelma on siinä, että jos jompilkumpi tai toinen katkeroituu asiasta niin parisuhdetta on vaikea korjata enää sitten myöhemmin vaikka vauva-arki helpottaa.

Älä päästä miestä kuin koiraa veräjästä mutta huomioi se että työssä käyminen itsessään on jo rankkaa. Pystyisikö mies neuvottelemaan työpaikalla lyhyemmästä työpäivästä? Pahalta kuulostaa se, että mies kääntyy kuitenkin kavereiden ja omien menojen suuntaan kun juuri tässä kohtaa pitäisi kääntyä sinne oman perheen suuntaan.

Aikaisimpa miesviha tänään roihahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi noin, vaikka lasta toivoi alunperin mies enemmän. Eikä se muuttunut lapsen kasvaessa paremmaksi vaikka niin jotkut väittää että kävisi. Ei käynyt. 

Tuliko edes hetkellistä parannusta? Miten mies reagoi jos kerroit haluavasi apua?

Elä usko, näyttää vain hapanta naamaa!

ET VOI olla rakastajatar, KOSKA olet äiti!

Mun ex kylmeni heti kun vauva tuli. EI voinut koskea kumpaankaan!

"ei äitiä voi, sä olet äiti"

Siihen loppui se rakkaus!

Kantapäät vastakkain ja olin yksin, ei tapaamisia, ei mitään!

Nyt kun "vauva" on aikuinen, tapailee. Ei mua, "lasta".

EI muuti vältt paremmaksi!

Kinkkinen tilanne. En osaa neuvoa sinua kun meillä molemmat ovat hoitaneet tasapuolisesti lapsen synnäriltä asti. No sen sanon, että jos miehen asenne ja käytös ei muutu niin todennäköisesti pääset helpommalla ottamalla eron ja elämällä kahdestaan lapsen kanssa. Puhukaa kuitenkin asiat kunnolla ja kerro miehelle mitä oikeasti ajattelet ja tunnet ja sano, että tilanteen on muututtava.

No koira nyt on sellainen mille etsin uuden kodin tässä vaiheessa. Lapsi ykköseksi. Varaa neuvolaan aika jossa puhutte kaikki yhdessä miehen tavasta hoitaa vauvaa, siihen on saatavilla tukea.

Mies ei ole tajunnut, miten rankkaa vanhemmuus on.

Kuulostaa vähän siltä, että hän yrittää jatkaa elämäänsä kuten se on sujunut ennenkin. Työvastuineen ja kavereiden näkemisineen. Eikä ymmärrä että kotona olemisenkin rasittavuus on kasvanut.

Nyt hän priorisoi edelleen työtä ja kavereitaan, mutta hylkii lastaan ja puolisoaan.

Fiksumpi ymmärtäisi olevansa burn outin partaalla ja karsisi töitä.

No tämä mies ei karsi töistä vaan karsii oman lapsensa pois elämästään, suorastaan vihaa lastaan. Miten muuten nuo määkimiset sun muut voisi selittää :D 

Tuhoaa perheen itsekeskeisyydellään. Maailman vanhin tarina. 

Samaa ehdotan kuin joku aiempikin eli sovitte sinulle vapaa illan kerran viikkoon näin aluksi. Jos mies ei osaa sopia, niin ilmoitat, että esim keskiviikkoiltana lähden ulos ja miehen homma pitää vauva tyytyväisenä sen aikaa. Sitten kun keskiviikko koittaa, niin lähdet vain, kyllä aikuinen ihminen muutaman tunnin oman lapsensa kanssa pärjää. Ja lähdet vaikka ovet paukkuen, jos tarpeen. Ja seuraavalla viikolla uudestaan. Kannattaa myös valottaa, että jos miehestä tuntuu rankalta, niin vuoroviikkoisänä joutuu hoitamaan paljon enemmän, kuin pari tuntia illassa. Omalla kohdalla oli käydä parisuhteen kannalta kehnosti, kun mies teki paljon töitä ja hyppäsi esimiehen pillin mukaan, mutta sai sitten kasvatettua selkärangan ja omia lapsiaankin, kun en antanut muuta vaihtoehtoa ja mieskin on tyytyväisempi nykytilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu siitä, miten rankkaa lapsen hoito on töiden jälkeen. Töiden rankkuus pitää sopeuttaa lapsiperhe-elämään, ei toisin päin. Itse naisena koin, etten jaksa hoitaa lasta työpäivän jälkeen. Ratkaisu ei tietenkään ollut se, että jättäisin lapsen hoidon miehelle. Vaan se, että vaihdoin työpaikkaa kevyempään työhön ja vielä lyhensin työaikaani. Kun lapsi on hankinnu, lapsi ja perhe menee etusijalle, ei työ! Pitäisikö miehesi vaihtaa työpaikkaa, jos ei jaksa?

Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Elämä yleisestikin pitää sopeuttaa ja tärkeimmät asiat priorisoida siten, että sitä jaksaa elää sellaisena vaikka maailmantappiin asti. 

Ei-imettävällä osapuolella, joka jatkaa töissä vauvan syntymän jälkeen on helppo keino sluibailla koti-ja vauvanhoitohommista: ei vaan tule kotiin. Tekee joko ylitöitä ja tulee seiskalta kotiin: "oon niin väsyny töistä etten jaksaisi tehdä mitään" LUE: HOIDA SINÄ VAUVA. Tai sitten suoraan töistä harrastuksiin, omia vanhempia auttelemaan, kaverin talkoisiin, U name it. Kyllä tekosyy löytyy, ettei tarvitse kotona mitään tehdä. Ja viikonloppuna sitten valvotaan aamuyölle ja nukutaan puolille päivin. Puoliso onkin siinä herännyt seiskalta lasten kanssa, syöttänyt aamupalat, pukenut, laittanut lounaan tulemaan uuniin ja mennyt ulkoilemaan lasten kanssa. Siinä vaiheessa kun lounashetki alkaa ja puoliso on kömpinyt sängystä ylös, ei hän mitenkään voi alkaa syöttämään pienintä, koska TÄYTYYHÄN MINUNKIN JOTAIN SYÖDÄ, EN OO SYÖNY KOKO PÄIVÄNÄ MITÄÄN. ETKÖ SÄ NYT SEN VERTAA VIITSIS!

Tämmöistä elämää muutama vuosi ja moni imettävä osapuoli on täysin done. Ja taas tuli ero ihan puskista ei-imetävälle.

Eihän tuossa ole oikein mitään "oikeinta" tapaa ottaa asia esille. Tuo, että miehesi sanoo haluavansa lomaa perheestä, on merkki siitä, että hän kokee tekevänsä todella paljon perheen eteen. No, perhe vaatii työtä, ihan molemmilta, joten kovin paljon hänen työtaakkaansa ei ole helpotusta luvassa.

Jos miehesi jossain vaiheessa taas "tuo lapsen sinulle" sillä mielellä, että se on liian raskasta, voisit yrittää kuvata hänelle, että silloin kun hän on töissä, olet lapsen kanssa ihan sen koko ajan, eikä se sinullekaan ole sen helpompaa. En sano sen toimivan varmasti, mutta muuta ratkaisua ei ole, kuin se, että miehesi itse ymmärtää tilanteen ja näkee taakanjaon reiluna.

Kaikki parit eivät eroa vaikeaan pikkulapsivaiheeseen, omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta heidän ollessa pieniä, oli kyllä todella rankkaa (äitinikin, viisi lasta itsellä, joskus pyöritteli päätään) Selvittiin ihan vaan sillä, että töitä ei erikseen jaettu, vaan molemmat teki ihan niin paljon kuin vain pystyi. Enkä oikein muista, olisiko kummallakaan koskaan ollut varsinaisesti budjetoitua omaa aikaa. Satunnaisia menoa varmaan joo, mutta säännölliset harrastukset jäivät kyllä oikeastaan molemmilta.Ei se välttämättä aina niin tarvitse mennä, mutta vaikea uskoa, että pienten lasten vanhemmalla voisi olla yhtä iltaa viikossa enempää säännöllistä kodin ulkopuolista harrastusta.

Mies hankkii perhe-burn outin, hylkii lastaan, jättää puolisonsa elämänsä sivustaseuraajaksi ja eron ja parin vuoden kuluttua tajuaa, että ydinperhe olisi pelastunut jos mies olisi tajunnut mennä tyyliin tuntia aikaisemmin nukkumaan ja vaihtanut jonkun vaipan joskus.

Kun perheessä toinen käy töissä ja tuo rahat kotiin, on mielestäni selvää, että kotona oleva ottaa kodin ja perheen hoitamisesta päävastuun. Se ei tarkoita sitä, että työssäkäyvän ei tarvitsisi tehdä mitään.

Ap:n mies kuulostaa laiskalta kotioloissa, vähän kuin hemmoteltulta kakaralta. Voi olla, että tällaiset mieslapsipiirteet tulevat esiin vasta, kun perheeseen syntyy vauva. Se, kun on aikaisemmin vähän hoitanut koiraa ja vienyt roskat, ei vaadi paljon.

Lasta täytyy kohdella hyvin ja rakastavasti. Hänelle ja hänestä puhutaan rakastavasti. Ilkeä puhe on vahingollista. Lasta ei kuitenkaan tarvitse viihdyttää ja kouluttaa jatkuvasti. Lapsi voi olla myös itsekseen. Pieni vauva voi esim. maata lattialla peitolla ja katsoa eteen avatun kirjan kuvaa itsekseen. Ei toki tuntikausia, mutta hetken.

Hyvät nykyvanhemmat! Kun haluatte ja saatte lapsia, perheeseen täytyy sitoutua. Osallistukaa molemmat. Älkää laskeko vuoroja ja kertoja tekemällä ns. taulukoita (yösyötöt, vaipanvaihdot, aamuheräämiset), vaan eläkää elämää lapsen kanssa. Ei lapsiperhearki kauheaa ole, vaikka joskus väsyttääkin. Se on elämää.

Kun lapsi/lapset ovat pieniä, voi ihan heti unohtaa omat säännölliset harrastukset, kaveritapaamiset, rauhalliset kotijoogat, kirjanluvut ja muut pitkäaikaista keskittymistä tai poissaoloa vaativat tehtävät. Niiden aika on sitten myöhemmin. Se aika kyllä tulee.

Tämän takia ne miehet testataan vauvojen ja pienten lasten kanssa ennen kuin hommataan omia. Toistaiseksi en ole kuullut yhdestäkään hoivaviettisestä miehestä, joka olisi hoitanut läheistensä lapsia ja huolehtinut läheisistään, mutta joka sitten luovuttaisi oman lapsen kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu siitä, miten rankkaa lapsen hoito on töiden jälkeen. Töiden rankkuus pitää sopeuttaa lapsiperhe-elämään, ei toisin päin. Itse naisena koin, etten jaksa hoitaa lasta työpäivän jälkeen. Ratkaisu ei tietenkään ollut se, että jättäisin lapsen hoidon miehelle. Vaan se, että vaihdoin työpaikkaa kevyempään työhön ja vielä lyhensin työaikaani. Kun lapsi on hankinnu, lapsi ja perhe menee etusijalle, ei työ! Pitäisikö miehesi vaihtaa työpaikkaa, jos ei jaksa?

Ei se työpaikan vaihtaminen ole aina niin helppoa ja oma työni ainakin on sen tyyppistä, että uudessa paikassa on aina vaativampaa. Ehkä työtuntien vähentäminen olisi ratkaisu, edellyttäen, että työmäärä myös vähenee. Muuten on käytännössä helpompi joustaa siitä muusta vapaa-ajasta. Vähemmän kodin ulkopuolisia menoja ja toinen, sitten vaan pitää jaksaa niitä päiviä kellon ympäri ja ylikin.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin mies on hyväpalkkainen, mutta hän ehdottomasti halusi jäädä lapsen kanssa kotiin. Ei mikään rahasumma korvaa sitä, että saa olla oman lapsensa kanssa. Prioriteetit on elämässä väärät, jos työ ja tienaaminen ei voi odottaa.

Sama homma meillä. Ihmettelen naisia jotka antavat tässä asiassa heti periksi. Ei anna hyvää esimerkkiä lapsellekaan

Vierailija kirjoitti:

Aikaisimpa miesviha tänään roihahti.

No miesten vika. Te teette tämän niin helpoksi meille... Yrittäisitte nyt edes.