Lue keskustelun säännöt.
Miehen vauva hoito
06.05.2024 |
Aloitan nyt kertomalla faktat: sovittiin että minä hoidan lapsen 3 vuotiaaksi kotona, mies auttaa kotona kun ei ole töissä, pidän kodin kunnossa (mies huolehtii pahvit ja roskat yms,) ollaan oltu yhdessä 9 vuotta, miehellä on 3 vuoro työ, rahaa on säästössä molemmilla, omakotitalo (lainan lyhennys, )parisuhde on tähän asti ollut hyvä, hoidan koiran, ja kaikkein tärkeintä lapsi oli miehen toive.
Olen nyt tässä puolen vuoden aikana huomannut, että miten paljon mies on luovuttanut ja jättänyt vauvan hoitoa minulle. Minä kylvetän vauvan, vaihdan vaippaa, puen, rauhoitan itkevää lasta, otan syliin usein, hoidin yö heräämiset, ja ekan aikaisen aamu herääämisen,syötän, lenkkeilen, leikin, lorutan/laulan/luen satuja.
Mies teki kaikkea alkuun kun oli kotona 3 viikkoa vauvan syntymästä. Ylpeänä hoiti, etsi netistä eri tapoja miten hoitaa vauvaa, työnsi vaunuja, jutteli, piti sylissä, ja kaikkea perus hoitoa. Ja hän myös töihin palattuaan jaksoi heti moikata vauvaa, viettää aikaa, tehdä ruokaa ja siivota.
Nykyään tilanne on aivan eri, ei auta puhe nätisti ja valitettavasti rumasti.
Mies ei rauhoita itkevää vauvaa, "määkyy" itkevälle lapselle, sanoo usein "minkä sille voin jos itkee, vauvat itkee."
Ei vaihda kuivaa paitaa, jos vauva sotkee.
Ei enää juuri leiki pojan kanssa, selaa puhelinta/tv:tä, tai laittaa pojan lattialle/sänkyyn jotta voi itse sulkea silmät.
Mies kertoo usein olevansa väsynyt. Tänään ruoka pöydässä mies sanoi haluavansa välillä omaa aikaa perheestä. Mikä on sinänsä ihme, koska mies näkee kavereita, yrittää käydä harrastamassa 3x viikossa. Minulla oli vapaata viimeksi pojan ollessa 3kk, ja silloin tulin myöhään 2 pv reissusta. Hoidin silti yö heräämisen ja ekan aamu heräämisen. Miehellä ei tullut kuuloonkaan hoitaa, käänsi vain kylkeä.
Alan itse olla loppu tähän ikuiseen vääntämiseen: Haluan välillä kotona omaa aikaa, jotta voin tehdä ihonhoitoa tai vaikka lukea kirjaa ilman että tarvitsee olla valppaana. Mies on alkanut myös sanoa rumasti "lapses itkee." Eikä nouse sohvalta. Hän myös sanoo että olen kiittämätön kun hän tuo rahaa taloon, ja minä vain mäkätän.
Haluaisin omaa aikaa edes joskus, mennä juoksu lenkille yksin, miehen välillä auttavan kun on vapaa päivä ja että olisi aktiivinen pojan kanssa.
Voiko olla niin että on vain väsymystä kertynyt ja työ stressi, minkä takia kaikki tuntuu ylivoimaiselta? Mitä tehdä, millä tavalla kannattaa ottaa tämä asia esille?
Kommentit (168)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen vuosi on vaikein, sitten helpottaa.
Meillä kävi noin, vaikka lasta toivoi alunperin mies enemmän. Eikä se muuttunut lapsen kasvaessa paremmaksi vaikka niin jotkut väittää että kävisi. Ei käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kai imettää vauvaa??!!
Meillä imetys ei onnistunut, korvike ollut käytössä melkein heti
-ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi noin, vaikka lasta toivoi alunperin mies enemmän. Eikä se muuttunut lapsen kasvaessa paremmaksi vaikka niin jotkut väittää että kävisi. Ei käynyt.
Tuliko edes hetkellistä parannusta? Miten mies reagoi jos kerroit haluavasi apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vuosi on vaikein, sitten helpottaa.
Paskat. Meillä vauvavuosi oli helpoin. En imettänyt, joten miehen kanssa pystyi jakamaan kaikki syötöt 50/50. Unta sai riittävästi ja energiaa riitti.
Nyt kun lapsi on n. 4v, on arki yhtä kiirettä ja juoksemista paikasta toiseen. Lapsen nukuttaminen on yhtä helvettiä ja aikaiset aamut samsten, kun sen lapsen kanssa täytyy jaksaa kommunikoida heti herättyä. Vauvan kanssa ei tarvitse alkaa rupattelemaan juuri heränneenä.
Lapsi hoitoon ja itse takaisin töihin. Sillä tavalla saat itse hengähdystauon ja tienaat taas rahaa, mikäli ero tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on valitettavasti tuollaisia. Valehtelee ja lupailee kaikkea että saa haluamansa.
Kun mies on kotona niin sanot että lähdet nyt lenkille. Ei kai siinä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi noin, vaikka lasta toivoi alunperin mies enemmän. Eikä se muuttunut lapsen kasvaessa paremmaksi vaikka niin jotkut väittää että kävisi. Ei käynyt.
Tuliko edes hetkellistä parannusta? Miten mies reagoi jos kerroit haluavasi apua?
Jotkut päivät on parempia kuin toiset, mutta mitään puolen vuoden parannusta jossain kohdin tms ei tullut. Mies reagoi avunpyyntöihini yleensä olemalla kuin liukas saippua, kiemurtelemalla niistä jollain verukkeella irti. Jos suutun ja pakotan, niin osallistuu sen hetken minkä pakotan, mutta en millään jaksa enkä halua olla koko ajan suuttumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vuosi on vaikein, sitten helpottaa.
Paskat. Meillä vauvavuosi oli helpoin. En imettänyt, joten miehen kanssa pystyi jakamaan kaikki syötöt 50/50. Unta sai riittävästi ja energiaa riitti.
Nyt kun lapsi on n. 4v, on arki yhtä kiirettä ja juoksemista paikasta toiseen. Lapsen nukuttaminen on yhtä helvettiä ja aikaiset aamut samsten, kun sen lapsen kanssa täytyy jaksaa kommunikoida heti herättyä. Vauvan kanssa ei tarvitse alkaa rupattelemaan juuri heränneenä.
Oot tosi onnekas noin ihanasta miehestä. Sitä juuri mietin kun ei tuo ikuisesti ole vauva.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan ymmärrän miestäsi. Töissäkäynti päivittäin on rankkaa. Sen jälkeen haluaisi vain olla. Ymmärrän sinuakin. Lapsi sitoo, vie voimia ja kotityöt päälle. Kumpikin tarvitsisi omaa aikaa latautumiseen. Ehkä voisitte sopia esim vuorosunnuntait?
Olen itse äiti, lapset jo isoja, mutta muistan hyvin elävästi sen hämmennyksen. Että tämä ei lopu, vaan jatkuu ja jatkuu aina vain. Niitä taukoja tarvitaan.
Tsemppiä!
Mammoilla on mammojen ongelmat.
Asiasta en tiedä, mutta miehessähän se vika tuppaa tällä laudalla olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa eron. Et tule saamaan paljoa elareita, tasinkoa ehkä vähän.
Lupaa suihinottoa ja märkää, mut älä anna jos ei hommat kiinnosta. Kokemusta löytyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vuosi on vaikein, sitten helpottaa.
Paskat. Meillä vauvavuosi oli helpoin. En imettänyt, joten miehen kanssa pystyi jakamaan kaikki syötöt 50/50. Unta sai riittävästi ja energiaa riitti.
Nyt kun lapsi on n. 4v, on arki yhtä kiirettä ja juoksemista paikasta toiseen. Lapsen nukuttaminen on yhtä helvettiä ja aikaiset aamut samsten, kun sen lapsen kanssa täytyy jaksaa kommunikoida heti herättyä. Vauvan kanssa ei tarvitse alkaa rupattelemaan juuri heränneenä.
Ja jatkan vielä, että mies jaksoi vauvavuoden esimerkillisesti. Nykyään intressit ovat ihan muualla kuin lapsessa, tuntuu että lähinnä uupuu lapsen jatkuvasta kyselystä ja hokemisesta. Eli siis minä hoidan kommunikaatiopuolen :)
Semmoista se on. Monella miehellä on ruusuinen kuva vanhemmuudesta. Oletetaan että isyys on sitä että potkitaan fudista lapsen kanssa iloisina.
Uhma tuli miehelle järkytyksenä. Lähinnä siis se, että lapsi on silloin täysin holtiton ja yrittää satuttaa itseään ja meitä vanhempia.
Uskon kyllä, että mies on tulevaisuudessa läsnä olevampi vanhempi, tulee ehkä paremmin toimeen isompien lasten kanssa.
Jäänkö minä katkeraksi? En osaa vielä sanoa. Toivon että en.
Naisten mielestä mies tekee aina väärin
Miehen halusta lapsi kannattaa tehdäkin🙄
Kannattaa myös opetella kirjoittamaan!
Tämä on JUURI SITÄ mitä pelkään. En aio hankkia lapsia.
Ei valitettavasti nyt auta sinua, ap. Voisitko puhua miehellesi avoimesti tunteistasi ihan rauhassa? Niin, että menee perille?
Voiko mies saada uutta energiaa, kun vauvasta tulee taapero? Jos silloin se tekeminen lapsen kanssa olisi mielekkäänpää? Ei se tietenkään niin saisi olla ..
- ap