Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suututaan, kun haluan lapsettoman miehen
04.05.2024 |
Miksi ihmeessä miehet suuttuu siitä, että haluan lapsettoman miehen?
Olen pari kertaa yrittänyt seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia... ekalla oli alakouluikäiset, toisella jo aikuinen. Totesin ekassa tapauksessa, etten halua elää toisen ihmisen lasten ehdoilla, vaan olla ihmisen kanssa, joka voi antaa suhteelle yhtä paljon kuin mä. Tokassa tapauksessa taas aikuinen lapsi odotti mun jotenkin osoittavan hänelle, että olen hänen isälleen sopiva. Ei mulla oo tarvetta eikä halua alkaa aikuiselle vieraalle ihmiselle mitään todistelemaan.
Näistä viisastuneena kysyn siis mieheltä heti, onko hänellä lapsia ja jos on, en ryhdy mihinkään enempään. Olen saanut vihaisia reaktioita, suoraa haukkumista päin naamaa ymv. , vaikka eikö se ole hyvä, että on heti rehellinen?
Kommentit (172)
niin tai kun etsii kohtuu menestyvää ja fiksua miestä. Pitäis kai kelvata huonokäytöksinen, eri arvomaailmaa edustava, kunhan on mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua suuttumista tietenkään, kaikki saavat hakea juuri sellaista seuraa kuin haluavat. Mä en itse tosin koskaan ollut sinkkunakaan sellainen että mulla olisi ollut joku lista kriteereitä, mä vaan halusin löytää rakkauden. Se nyt sattui sitten löytymään yhden lapsen ihanasta isästä.
Sen verran elämää on mulla takana että tunnistan ainutlaatuisen kun se vastaan tulee. Elämäni rakkaus, ei tule toista samanlaista tämän ihmiselämän aikana.
Toki tiedostan olevani todella onnekas. En usko että kovin moni tämänkään ketjun kommentoijista on kokenut tällaista rakkautta. Tämä on sellainen rakkaus jota minä en valinnut. Rakkaus valitsi.
Oho, onpa ylevää puhetta.
Minä en voisi koskaan rakastua lisääntyneeseen mieheen, kun en sellaisen kanssa lähtisi edes treffeille.
Ihmiset tapaavat toisiaan monin eri tavoin. Kaikki ei ole deittisovelluksissa kriteerilistojensa kanssa.
Mikäänhän ei ole niin luonnotonta kun uusioperheet. Mitä enemmän lapsia ja vanhempia (jos vielä asuvat kotona) sitä vaikeampaa hyväksyä kotiin muuttavaa muukalaista.
En silti tajua miksi pitää ottaa lisääntynyt kumppani ja valittaa lapsista ja pilalle menneestä elämästä.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mikä ongelma on, jos kumppanilla on omillaan asuvia lapsia"
Ja tosiaan ne lapsenlapset; unohtako Christiina ne kokonaan?!
No ei kai yleensä ne lastenlapset ole ihan yhtenään mummon/ukin luona, varsinkin jos on pitkät välimatkat?
Riippuu. Omat vanhempani viettävät veljeni lasten kanssa aikaa noin keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Yökyläilyjä on joka toinen viikko, joskus jopa viikottain.
Onko ihmisillä enää nykyisin mitään käytöstapoja tai vuorovaikutus taitoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua suuttumista tietenkään, kaikki saavat hakea juuri sellaista seuraa kuin haluavat. Mä en itse tosin koskaan ollut sinkkunakaan sellainen että mulla olisi ollut joku lista kriteereitä, mä vaan halusin löytää rakkauden. Se nyt sattui sitten löytymään yhden lapsen ihanasta isästä.
Sen verran elämää on mulla takana että tunnistan ainutlaatuisen kun se vastaan tulee. Elämäni rakkaus, ei tule toista samanlaista tämän ihmiselämän aikana.
Toki tiedostan olevani todella onnekas. En usko että kovin moni tämänkään ketjun kommentoijista on kokenut tällaista rakkautta. Tämä on sellainen rakkaus jota minä en valinnut. Rakkaus valitsi.
Oho, onpa ylevää puhetta.
Minä en voisi koskaan rakastua lisääntyneeseen mieheen, kun en sellaisen kanssa läht
En ole minäkään koska olen kihloissa, mutta en ollut kyllä aiemminkaan. Ei ole minun juttuni. Ihan samalla tavalla miehen lisääntymiset tulevat ilmi ns. oikeassakin elämässä siinä vaiheessa kun tutustutaan (tai jo ennen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas näkisin, että on ihan asiallista jos vaikka hakee lapsetonta, koska ei halua uusperhekuviota.
Ohis
Hakea voi tietysti mitä vain. Mutta lähtökohtaisesti aika itsekästä tuollainen toiminta: sinun on kestettävä minun kersojani, mutta minun ei tarvitse kestää sinun.
Niinpä. Sen nimi on kaksoisstandardit. Yleensä ihmiset kunnoitoittavat periaatetta, että voit vaatia muilta vain sen verran, kuin itseltäsi.
Parinvalinnassa tilanne on sikäli eri, ettei siinä kukaan vaadi keltään mitään. Ihminen voi haluta lapsettoman/lapsellisen kumppanin mutta ei voi va
Tarkoitan juuri tuota. Vaatiminen tarkoittaa omassa sanavarastossani sitä, että penäät jotain sinulle kuuluvaa. Minä vaadin työnantajaltani palkkaa tai en enää käy töissä, vaadin että mies maksaa puolet asumiskuluista ja vaadin että antamani lahjan saaja sanoo kiitos. Parinvalinnassa ei voi vaatia keltään mitään, kriteerejä saa silti olla. Joku ne sitten täyttää tai ei täytä, mutta vaatimisesta ei mielestäni siinä yhteydessä voi puhua. Ehkä vähän hiusten halkomista mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies. Olen ylipainoinen, mutta vaadin, että seurustelukumppanin on painettava alle 55kg. Inhoan siivousta, mutta haluan seurustelukumppanin imuroivan vähintään joka toinen päivä. En ikinä nuole naista seksissä, mutta seurustelukumppanin on otettava minulta suihin.
Aina kun kerron naiselle näistä ehdoista, minulle suututaan. Eikö se ole hyvä, että olen heti rehellinen?
(Esimerkki kuvitteellinen, mutta analoginen ap:n ihmissuhdeshoppailun kanssa.)
Setis keksi vitsin.
Eri asia tuoda esiin olevansa itsekäs mul k ku, kuin kertoa etsivänsä lapsetonta kumppania. Tosin ei ensimmäisessäkään tapauksessa ole syytä suuttua vaan poistaa match ja jatkaa etsintää.
Minusta lapseton voi hakea kumppaniksi niinikään lapsetonta. Jos on itsellä lapsia j
Ensinnäkään en näe, miksi parinvalinnassa kuuluisi olla jokin laupias samarialainen. Jokainen terve ihminen on jossain määrin itsekäs kun valitsee kumppania, ja niin kuuluu ollakin. Ei se tee meistä mulkkuja.
Toisekseen en ymmärrä miksi juuri tämä toive tekisi kenestäkään mulkkua.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset, omillaan asuvat lapsukaiset ovat kaikista pahimpia. Tuppaavat kylään ja ruokapöytään kutsumatta ja isänsä vaan hymistelee. Muutenkin pyörittävät isää miten huvittaa ja jättävät äitipuolen ulkopuolelle kaikesta.
No jos sinä heittäydyt "äitipuoleksi" aikuisille ihmisille, niin en yhtään ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty enää lainaamaan mutta kommentoin vielä tuohon että ei ole eroa tapaako oikeassa elämässä vai deittisovelluksessa.
Minusta siinä on eroa. Oikeassa elämässä saatat ihastua ja rakastua ihan erilaiseen tyyppiin kuin mitä siellä deittisovelluksessa olisit etsinyt. Otan nyt esimerkkinä omat työkaverit omasta työyhteisöstä. Mies oli deittisovelluksissa etsimässä liikunnallista (lue hoikkaa) naista, nainen lapsetonta miestä. Kuitenkin huomasivat tulevansa tosi hyvin juttuun ja yhtäkkiä se leimahti romanssiksi. Tämä siitäkin huolimatta että miehellä oli lapsi ja nainen oli pulska. Nyt ovat naimisissa ja yhteisiä lapsiakin on kohta kaksi.
Joskus ne kriteerit lentää romukoppaan kun rakastuu. Minä ymmärrän täysin sen ajatuksen että aidoimmillaan rakkaudessa ei voi itse edes valita. Kun rakastut, ei sulle jää vaihtoehtoja. Mutta ehkä sellainen rakkaus on täällä monelle vielä vieras käsite?
Vierailija kirjoitti:
En pysty enää lainaamaan mutta kommentoin vielä tuohon että ei ole eroa tapaako oikeassa elämässä vai deittisovelluksessa.
Minusta siinä on eroa. Oikeassa elämässä saatat ihastua ja rakastua ihan erilaiseen tyyppiin kuin mitä siellä deittisovelluksessa olisit etsinyt. Otan nyt esimerkkinä omat työkaverit omasta työyhteisöstä. Mies oli deittisovelluksissa etsimässä liikunnallista (lue hoikkaa) naista, nainen lapsetonta miestä. Kuitenkin huomasivat tulevansa tosi hyvin juttuun ja yhtäkkiä se leimahti romanssiksi. Tämä siitäkin huolimatta että miehellä oli lapsi ja nainen oli pulska. Nyt ovat naimisissa ja yhteisiä lapsiakin on kohta kaksi.
Joskus ne kriteerit lentää romukoppaan kun rakastuu. Minä ymmärrän täysin sen ajatuksen että aidoimmillaan rakkaudessa ei voi itse edes valita. Kun rakastut, ei sulle jää vaihtoehtoja. Mutta ehkä sellainen rakkaus on täällä monelle vielä vieras käsite?
Ymmärrän mitä tarkoitat. Itselläni tuossa kohtaa rakkaus ei leimahda, sillä kiinnostus lopahtaa sillä sekunnilla kun saan tietää miehen olevan isä. Siitä lähtien hän ei ole kiinnostava eikä seksuaalisesti haluttava. Jos jollekin toiselle ei ole niin tarkkaa onko puolisokandidaatilla lapsia vai ei, rakkaus saattaa tietysti roihahtaa yllättäen vaikka alunperin preferoisikin lapsettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vapaaehtoisesti lapseton nainen, enkä koskaan ole viihtynyt myöskään muiden ihmisten lapsien kanssa. Ja ennakoiden paskamyrskyä: Ei, en vihaa lapsia, en vain viihdy lasten seurassa enkä omaa minkäänlaista hoivaviettiä.
Minulle myöskin kelpaa ainoastaan lapseton mies, tai sitten sellainen jonka lapset ovat jo aikuisia. Jos olisin halunnut viettää yhtään aikaa lasten seurassa, olisin hankkinut niitä itse. Näin yksinkertaista se on ja tämä on koko jutun pointti minulle.
Ja koska itsetunto ja minäkuva eivät riipu ulkoisista tekijöistä, kuten esim. siitä onko minulla parisuhde, olen myös itsekseni ihan onnellinen kunnes sopiva mies löytyy.
En minäkään. En ole koskaan ollut mikään lapsirakas. Sain kaksi lasta ja heidän kanssa kaikki on luontevaa. Vieraiden lasten kanssa en osaa olla.
Jos joskus eroaisin ja hakisin uutta suhdetta, miehen lasten pitäisi olla ainakin kotoa muuttaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lapseton mies, mutta tokkopa sinä huolisit minua enkä toisaalta minäkään sinua, jos et ole hoikka sporttinainen.
Treenaan salilla 4 kertaa viikossa ja kesäaikaan pyöräilen tai käyn vaeltamassa.
Minä olen myös mahdollisesti hyvin lievän aspergerin omaava. Työelämässä olen asiantuntijatyössä ja tienaan hieman yli suomalaisten keskitulon.
En vain osaa jutella naisille enkä osaa tulkita heidän mahdollista kiinnostustaan.
Itse olen kiinnostunut monenlaisista asioista: ilmailu, lentäminen, meteorologia, fysiikka ja fysiikan ilmiöt jne.
Naisista näihin asioihin harvemmin saa juttuseuraa.
Yleensä ne lapset miehellä tulkitaan myös niin, että on joskus jollekin naiselle kelvannut.
M38
Kerran Tinderissä eräs 5-vuptiaan lapsen yh-isä kirjoitti minulle, että hän haluaa lapsettoman naisen siksi, koska "on niin paljon helpompaa kun toisella ei ole lapsia".
Niinpä. Siinä olet kyllä ihan oikeassa. Juuri sen takia minäkin lapsettomana naisena haluan lapsettoman miehen (tai jonka lapset on aikuisia).
Sitten jos alat seurustella vaikkapa kolmen lapsen etäisän kanssa, niin todennäköisesti iso summa kuukaudessa kuluu niihin lapsiin, jos ajatellaan, että mies maksaisi vaikka elareita 200€/lapsi/kk, niin se on jo 600€/kk pelkkiin elareihin + muut kulut, kun on pitäähän sitä olla riittävän iso asunto ja on muitakin lapsiin liittyviä kuluja.Eihän sillä miehellä jää omiin juttuihin enää paljoa yhtään rahaa, vaikka palkka olisikin vaikka 3000€/kk...
Ja sama tietysti sukupuolet toisinpäin.
Christiiina kirjoitti:
Lisäksi miehet saattavat suuttua siitäkin, kun minä ainakin savuttomana ihmisenä haluan miehen, joka ei tupakoi. Kuulemma pitäisi kelvata tupakoiva miesystävä vaikka en voi sietää röökiä.
On olemassa miehiä, joiden mielestä nainen on h u ora jos se harrastaa seksiä, ja pihtarihu ora jos ei harrasta.
Teet niin tai näin...
Alue: Aihe vapaa
miehet raivostuvat pakeista aina, oli syy mikä tahansa. joskus jopa tappavat naisen raivoissaan (suomessa vähemmän, mutta sama raivo sielä taustalla: minuahan ei jätetä!)
älä turhaan selittele pakkeja, pääset vähemmällä ja se on turvallisempaa. mies etsii vaan syytä oikeuttaa ja ruokkia pakeista johtuva raivoansa ja on aivan sama mitä sanot, se on joka tapauksessa väärin. ja mitä enemmän ruokit tulta, sitä todennäköisemmin se räjähtää silmille