Suututaan, kun haluan lapsettoman miehen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas näkisin, että on ihan asiallista jos vaikka hakee lapsetonta, koska ei halua uusperhekuviota.

Ohis

Hakea voi tietysti mitä vain. Mutta lähtökohtaisesti aika itsekästä tuollainen toiminta: sinun on kestettävä minun kersojani, mutta minun ei tarvitse kestää sinun.

Niinpä. Sen nimi on kaksoisstandardit. Yleensä ihmiset kunnoitoittavat periaatetta, että voit vaatia muilta vain sen verran, kuin itseltäsi.

Minäkään en tajua tätä, miehet suuttuvat ihan silmittömästi jos kerron että haluan lapsettoman miehen.

Mulla on neljä omaa lasta kahden eri miehen kanssa, mut tää on mun oma asiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet heti rehellinen. Itse olen lapseton mies, ja en voisi kuvitellakaan seurustelevani naisen kanssa, jolla on lapsia. On se niin erilaista elämää, eikä oma lapsettomuuteni ole sattumaa.

 

Näin juuri. Me lapsettomat taidamme olla vähän oma lajimme ja lika barn leka bäst. ap

Oiskohan siksi, että ette ymmärrä mitään lapsen ja vanhemman suhteesta miten erikoinen se on. Omahyväisiä oman navan tuijottelijoita. 

 

Ymmärretään, ja siksi just halutaan pysyä teistä erossa. Yhhyh.

Et ole ainoa. Mä olen kysynyt heti että onko lapsia, haluatko lapsia. Ja perään että itse en halua lapsia. Se on sen miehen ongelma jos suuttuu, moni mies nimenomaan etsii mahdollista äitiä tuleville lapsilleen, kyllä se kello niilläkin tikittää. Parempi sanoa heti kun että myöhemmin kun mies kyselee eikö se pikkujalkojen tepsuttelu ois ihanaa.. Hommasin toisen koiranpennun siinä suhteessa 🤩..  Mies etsi uuden ja nyt on heillä lapsia, mulla ei. Oli ihana tulla töistä rauhalliseen kotiin, nyt olen eläkkeellä jo, ja hiljainen tepsuttelija kaverina (kissa). 

On. Pidä kriteereistäsi kiinni. En itsekään halua miestä jolla on lapsia, en ole itsekään halunnut lapsia ja olen jo päälle 40.

Anna miesten suuttua, niitä vaan harmittaa, ettet ala hyysäämään niiden mukuloita sen aikaa mitä ovat isällään käymässä. 

Ymmärrän ap. Itsellä on nykyisin parisuhde ja yhteiset lapset. 

Mutta aikoinaan seurustelin pariinkin kertaan miehen kanssa, jolla oli lapsia.  Siinä pitää hyväksyä, että tulee aina toisena tai kolmantena suhteessa. Viimeisin suhde oli sellainen, jossa isukki ei asettanut lapselleen mitään rajoja. Kaikki mitä tahtoi sai. Se oli aivan järkyttävää. Lapsi pyöritti aikuisen miehen elämää, miten tahtoi.  Päätti itse milloin on äidillä ja milloin isällä. Ymmärrettävästi minä lähdin suhteesta. Mies ei ymmärtänyt mikä on ongelma..

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap. Itsellä on nykyisin parisuhde ja yhteiset lapset. 

Mutta aikoinaan seurustelin pariinkin kertaan miehen kanssa, jolla oli lapsia.  Siinä pitää hyväksyä, että tulee aina toisena tai kolmantena suhteessa. Viimeisin suhde oli sellainen, jossa isukki ei asettanut lapselleen mitään rajoja. Kaikki mitä tahtoi sai. Se oli aivan järkyttävää. Lapsi pyöritti aikuisen miehen elämää, miten tahtoi.  Päätti itse milloin on äidillä ja milloin isällä. Ymmärrettävästi minä lähdin suhteesta. Mies ei ymmärtänyt mikä on ongelma..

Ei kai tuossa varsinaisesti ne lapset ole ongelma vaan se että se mies ei ole ollut yleensä ottaen oikea. 

Itse rakastuin yhden lapsen isään ja hän on ihan mielettömän hyvä isä. Se oli yksi syy siihen miksi häneen rakastuin. On kyllä ihan ainutlaatuinen tapaus muutenkin. Enkä koe tulevani mitenkään toisena. Koen olevani jaetulla ykköstilalla. Ei rakkautta lapseen voi verrata siihen romanttiseen rakkauteen joka meidän välillä on. Ennen häntä seurustelin vuosia lapsettoman miehen kanssa ja hän taas oli monin tavoin itsekkäämpi ja hankalampi ihminen. Jälkikäteen ajatellen en tajua miksi olin hänen kanssaan niinkin kauan. Ei hän ollut kovin rakastettava ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mies. Olen ylipainoinen, mutta vaadin, että seurustelukumppanin on painettava alle 55kg. Inhoan siivousta, mutta haluan seurustelukumppanin imuroivan vähintään joka toinen päivä. En ikinä nuole naista seksissä, mutta seurustelukumppanin on otettava minulta suihin.

Aina kun kerron naiselle näistä ehdoista, minulle suututaan. Eikö se ole hyvä, että olen heti rehellinen?

(Esimerkki kuvitteellinen, mutta analoginen ap:n ihmissuhdeshoppailun kanssa.)

Aloittajan tilanne olisi verrannollinen sinun esimerkkiisi jos hän olisi YH. Sitähän emme tiedä, itselle jäi käsitys velanaisesta, joka ei halua lapsia elämäänsä missään muodossa.

Ei ole tekopyhää vaatia toiselta asioita, jotka pätee myös itseen.

Tekopyhyyskin on sallittua, menestys vaan ei ole taattua.

Olet oik

No nyt meni kyllä johtopäätökset aika pitkälle. On täysin luonnollista haluta lapseton kumppani, etenkin jos itse on lapseton. Miksi tyytyä vähempään? Lapset tuovat aina omat hankaluutensa elämään monellakin tapaa. Se ei todellakaan tarkoita että kumppanin ihmissuhteita halutaan rajoittaa, haloo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas näkisin, että on ihan asiallista jos vaikka hakee lapsetonta, koska ei halua uusperhekuviota.

Ohis

Hakea voi tietysti mitä vain. Mutta lähtökohtaisesti aika itsekästä tuollainen toiminta: sinun on kestettävä minun kersojani, mutta minun ei tarvitse kestää sinun.

Niinpä. Sen nimi on kaksoisstandardit. Yleensä ihmiset kunnoitoittavat periaatetta, että voit vaatia muilta vain sen verran, kuin itseltäsi.

Parinvalinnassa tilanne on sikäli eri, ettei siinä kukaan vaadi keltään mitään. Ihminen voi haluta lapsettoman/lapsellisen kumppanin mutta ei voi vaatia sellaista. Siksi ei oikein voi puhua kaksoisstandardeista. Jokaisella on kriteerinsä.

Minäkin haluaisin lapsettoman naisen. En tosin halua jatkaa siitä mihin joku toinen mies jäi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet heti rehellinen. Itse olen lapseton mies, ja en voisi kuvitellakaan seurustelevani naisen kanssa, jolla on lapsia. On se niin erilaista elämää, eikä oma lapsettomuuteni ole sattumaa.

 

Näin juuri. Me lapsettomat taidamme olla vähän oma lajimme ja lika barn leka bäst. ap

Oiskohan siksi, että ette ymmärrä mitään lapsen ja vanhemman suhteesta miten erikoinen se on. Omahyväisiä oman navan tuijottelijoita. 

Omahyväistä oman navan tuijottelua se todellakin voi olla tuo lapsen ja vanhemman välinen suhde. 

Minulla ei ole omia lapsia, mutta sisarusteni lapset ja heidän lapsensa ovat minulle erittäin läheisiä ja tärkeitä ja tuhlaan heihin myös aikaani ja omia rahojani enkä kenties edes yrittäisi kovin läheistä ja kiinteää suhdetta seurustelukumppanin jälkikasvuun ja tätä, että veri on vettä sakeampaa eivät kaikki seurustelukumppanit aina ymmärrä ja siedä.

Jokainen määrittelee itse mitä ominaisuuksia kumppanilta toivoo, joten nämä lapselliset suuttujat voi jättää omaan arvoonsa.

Olen itsekin lapseton ja sen ikäinenkin jo, ettei lapsia todennäköisesti tulekaan. Olen aina toivonut myös mahdolliselta kumppanilta samaa ja tämän kertonut avoimesti esim. nettideiteillä jo profiilissa. Asia on iso minulle. Miehet eivät tästä juurikaan piittaa ja monesti käynyt niin, että jossain sivulauseessa sitten heitetään, että ai niin mulla on 3 alle kouluikäistä lasta. Tässä vaiheessa yleensä itseltä mielenkiinto ja tutustuminen loppuu siihen, en vaan lähde noihin kuvioihin mukaan. Mullekin on suututtu ja loukkaannuttu sitten.

Olen myös joskus koettanut tapailla vähän isompien lasten isiä, nämä suhteet on lopahtaneet siihen, kun miehillä tuntuu olevan pitkänkin ajan jälkeen uskomatonta kaunaa ex-puolisoaan ja lastensa äitiä kohtaan. Ei kiinnosta sekaantua sellaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei näytä suhteistasi valmista tulevan. Ei tule niin sanotusti lasta eikä p--kaa.

Kohta voit lisätä vaatimuslistaasi: Ei lapsenlapsia.

 

 

Miksi pitäisi? Ei lapsia riittää. Ei tule lapsenlapsia jos ei ole niitä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En tajua suuttumista tietenkään, kaikki saavat hakea juuri sellaista seuraa kuin haluavat. Mä en itse tosin koskaan ollut sinkkunakaan sellainen että mulla olisi ollut joku lista kriteereitä, mä vaan halusin löytää rakkauden. Se nyt sattui sitten löytymään yhden lapsen ihanasta isästä. 

Sen verran elämää on mulla takana että tunnistan ainutlaatuisen kun se vastaan tulee. Elämäni rakkaus, ei tule toista samanlaista tämän ihmiselämän aikana. 

Toki tiedostan olevani todella onnekas. En usko että kovin moni tämänkään ketjun kommentoijista on kokenut tällaista rakkautta. Tämä on sellainen rakkaus jota minä en valinnut. Rakkaus valitsi. 

Oho, onpa ylevää puhetta.

Minä en voisi koskaan rakastua lisääntyneeseen mieheen, kun en sellaisen kanssa lähtisi edes treffeille.

Vierailija kirjoitti:

"mikä ongelma on, jos kumppanilla on omillaan asuvia lapsia"

Ja tosiaan ne lapsenlapset; unohtako Christiina ne kokonaan?!

No ei kai yleensä ne lastenlapset ole ihan yhtenään mummon/ukin luona, varsinkin jos on pitkät välimatkat?

Minulla lukee Tinder biossa, että "etsin miestä jolla ei ole alle teini-ikäisiä lapsia" . Silti saan useintykkäyksiä pikkulasten yh-isiltä. Kerrankin eräs 10- ja 13v lasten isä suuttui, kun kirjoitin hänelle, että 10-vuotiasta ei mitenkään voi kutsua teiniksi. Tähän mies kirjoitti, että "sitten sun kannattaa kirjoittaa, että etsit miestä, jolla ei ole alaikäisiä lapsia". 

Tuntuu olevan vaikeaa ihmisten ymmärtää, minkä ikäinen on "teini-ikäinen ".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas näkisin, että on ihan asiallista jos vaikka hakee lapsetonta, koska ei halua uusperhekuviota.

Ohis

Hakea voi tietysti mitä vain. Mutta lähtökohtaisesti aika itsekästä tuollainen toiminta: sinun on kestettävä minun kersojani, mutta minun ei tarvitse kestää sinun.

Niinpä. Sen nimi on kaksoisstandardit. Yleensä ihmiset kunnoitoittavat periaatetta, että voit vaatia muilta vain sen verran, kuin itseltäsi.

Eli pitäisi väkisin tapailla ihmisiä, joita ei halua, sen sijaan että pysyy sinkkuna? Minulla on lapsia enkä halua tapailla miehiä, joilla on lapsia. Minä tiedostan sen, että minäkään en ole sen haluttavampi lapsettomien silmissä, mutta pysyn mieluummin sinkkuna, kuin alan tapailemaan lapsellisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet heti rehellinen. Itse olen lapseton mies, ja en voisi kuvitellakaan seurustelevani naisen kanssa, jolla on lapsia. On se niin erilaista elämää, eikä oma lapsettomuuteni ole sattumaa.

Juuri tämä. Itselläni on useita lapsia ja siksi haluan miehen, jolla myös lapsia, jotta hän ymmärtää elämäni realiteetit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas näkisin, että on ihan asiallista jos vaikka hakee lapsetonta, koska ei halua uusperhekuviota.

Ohis

Hakea voi tietysti mitä vain. Mutta lähtökohtaisesti aika itsekästä tuollainen toiminta: sinun on kestettävä minun kersojani, mutta minun ei tarvitse kestää sinun.

Niinpä. Sen nimi on kaksoisstandardit. Yleensä ihmiset kunnoitoittavat periaatetta, että voit vaatia muilta vain sen verran, kuin itseltäsi.

 

 

Parinvalinnassa tilanne on sikäli eri, ettei siinä kukaan vaadi keltään mitään. Ihminen voi haluta lapsettoman/lapsellisen kumppanin mutta ei voi vaatia sellaista. Siksi ei oikein voi puhua kaksoissta

Miten niin ei voisi vaatia? Totta kai voi vaatia, täytyy vain hyväksyä, että välttämättä ei löydä vaatimukset täyttävää.