Suututaan, kun haluan lapsettoman miehen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mies. Olen ylipainoinen, mutta vaadin, että seurustelukumppanin on painettava alle 55kg. Inhoan siivousta, mutta haluan seurustelukumppanin imuroivan vähintään joka toinen päivä. En ikinä nuole naista seksissä, mutta seurustelukumppanin on otettava minulta suihin.

Aina kun kerron naiselle näistä ehdoista, minulle suututaan. Eikö se ole hyvä, että olen heti rehellinen?

(Esimerkki kuvitteellinen, mutta analoginen ap:n ihmissuhdeshoppailun kanssa.)

Aloittajan tilanne olisi verrannollinen sinun esimerkkiisi jos hän olisi YH. Sitähän emme tiedä, itselle jäi käsitys velanaisesta, joka ei halua lapsia elämäänsä missään muodossa.

Ei ole tekopyhää vaatia toiselta asioita, jotka pätee myös itseen.

Tekopyhyyskin on sallittua, menestys vaan ei ole taattua.

Sekö sitten takaa menestyksen, ettei ole tekopyhä? 

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että todella monet miehet eivät kerro lapsistaan deittiprofiilissaan. Sitten jossain sivulauseessa tulee ilmi, että lapsia on. Ihmettelen suuresti, että noin isosta asiasta jätetään kertomatta ja se mainitaan ohimennen sivulauseessa olettaen, että toiselle osapuolelle ne lapset on ok.

Niinpä. Jos esimerkiksi kysyn jotain, että "mitä aiot tehdä kesälomalla?", niin luulisi, että silloinkin henkilö ottaisi puheeksi lapset, esim. Että aikoo käydä lasten kanssa Linnanmäellä jne.

En puhu lapsistani edes töissä, saati treffiprofiilissa. Jos joku kysyy mitä teen lomalla niin vastaan vain omasta puolestani, en sotke lapsiani siihen. Enkä katso kesäloman suunnitelmikseni lintsillä käyntiä.

Oletko niitä miehiä, joiden taktiikka deittailussa on kertoa itsestään mahdollisimman vähän ja toivoa, että sitten suhde ja seksiä tulisi vähän kuin sattumalta, jos nainen ei huomaa/tajua, että et ole sitä, mitä hän on etsinyt?

Mikä ihmeen ongelma tuo on?! Et vaan sitten jatka juttua niiden kans, joilla on lapsia.

Ja se laihan haluava läski tekee saman: vaadi mitä vaadit, mutta luultavasti olet sitten vaan yksin vaatimuksinesi. Älä ala seurustelemaan sellaisen kanssa, joka ei vaatimuksiasi täytä.

Suuttuminen toki on outoa. Tietysti, jos menet vaatimuksiasi huutelemaan kenelle tahansa vaikka ei toinen edes etsi mitään puolisoa, niin onhan se röyhkeää. 

Miehet kyllä tekee sitäkin aika paljon ja siitä voi jo vähän suuttuakin.

Itse en ainakaan jaksa kuunnella tuntemattomien öyhötyksiä siitä, millainen naisen pitää ja kuuluu olla. Painukoon suohon.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

On ihan ok toive tai ehto, että kumppanille ei ole alle teini-ikäisiä lapsia, mutta mä en ihan ymmärrä, ettö mikä ongelma on, jos kumppanilla on omillaan asuvia lapsia ?

Kontrolli. Todennäköisesti ei saa myöskään olla kavereita, sukulaisia tai aikaa vieviä harrastuksia. 

Höpön löpön taas. Jos äitylit ja isukit eivät sytytä niin ne eivät sytytä, piste.

Itse sivuutan suoraan profiilit, joissa toinen toivoo ettei kumppaniehdokkaalla ole lapsia. Tämän lisäksi kerron omassa profiilissani, että minulla on lapsia. Ne naiset, jotka jaksavat profiilin lukea osaavat minut ohittaa, joten emme edes koskaan kohtaa. Näin kumpikaan meistä ei tuhlaa aikaa toiseen tutustumiseen turhan takia. Ei tarvitse kummankaan suuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet heti rehellinen. Itse olen lapseton mies, ja en voisi kuvitellakaan seurustelevani naisen kanssa, jolla on lapsia. On se niin erilaista elämää, eikä oma lapsettomuuteni ole sattumaa.

 

Näin juuri. Me lapsettomat taidamme olla vähän oma lajimme ja lika barn leka bäst. ap

Oiskohan siksi, että ette ymmärrä mitään lapsen ja vanhemman suhteesta miten erikoinen se on. Omahyväisiä oman navan tuijottelijoita. 

 

Miten niin lapseton ei ymmärrä mitään lapsen ja vanhemman suhteesta? Onhan hänkin jonkun lapsi.

Todella älytön kommentti sinulla.

Niin siis nykynaiset eivät ymmärrä nykymiesten häiriintynyttä himoa lapsiaan kohtaan. Ennen miehet käyttäytyivät kuin nisäkäskoiraiden kuuluu, ja pitivät lapsiinsa etäisyytt, ja lapset heihin. Kuvitelkaa miten hirveää lapsille on kasvaa seksiaddiktin jatkuvan katseen alla, koski mies lapseen tai ei. Lapsi kyllä aistii, mitä mies ajattelee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap. Itsellä on nykyisin parisuhde ja yhteiset lapset. 

Mutta aikoinaan seurustelin pariinkin kertaan miehen kanssa, jolla oli lapsia.  Siinä pitää hyväksyä, että tulee aina toisena tai kolmantena suhteessa. Viimeisin suhde oli sellainen, jossa isukki ei asettanut lapselleen mitään rajoja. Kaikki mitä tahtoi sai. Se oli aivan järkyttävää. Lapsi pyöritti aikuisen miehen elämää, miten tahtoi.  Päätti itse milloin on äidillä ja milloin isällä. Ymmärrettävästi minä lähdin suhteesta. Mies ei ymmärtänyt mikä on ongelma..

Ei kai tuossa varsinaisesti ne lapset ole ongelma vaan se että se mies ei ole ollut yleensä ottaen oikea. 

Itse rakastuin yhden lapsen isään ja hän on ihan mielettömän hyvä isä. Se oli yksi syy siihen miksi häneen rakastuin. On kyllä ihan ainutlaatuinen tapaus muutenkin. Enkä koe tulevani mitenkään toi

Yksikään "hyvä isä" ei jätä lastensa äitiä. Roskanaisia kyllä riittää, jotka pitävät miestä joka ei hakkaa lapsiaan, laatumiehenä

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

On ihan ok toive tai ehto, että kumppanille ei ole alle teini-ikäisiä lapsia, mutta mä en ihan ymmärrä, ettö mikä ongelma on, jos kumppanilla on omillaan asuvia lapsia ?

Omillaan asuvat lapsetkin on sitä lähiperhettä, joiden kanssa on oltava tekemisissä jatkuvasti. On kaiken maailman juhlia joihin myös isän kumppanin oletetaan osallistuvan. Isä seuraa lastensa elämää ja puhuu niistä, ja olettaa että puoliso kuuntelee ja kommentoi ja osallistuu. Puhumattakaan tilanteesta, jossa tulee lapsenlapsia, sittenhän se sirkus vasta alkaa. Minulle ne ihmiset on ventovieraita, eikä minua kiinnostakaan tutustua lähemmin heihin eikä ottaa osaa heidän elämäänsä.

No se on tietysti jos ei lähtökohtaisesti halua tutustua uusiin ihmisiin ja puolisonsa läheisiin. Silloin kannattaa etsiä kumppani, jolla ei ole läheisiä ihmissuhteita. 

Kaikilla, varsinkaan isillä, ei kylläkään ole mitenkään läheinen suhde aikuisiin lapsiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

En tajua suuttumista tietenkään, kaikki saavat hakea juuri sellaista seuraa kuin haluavat. Mä en itse tosin koskaan ollut sinkkunakaan sellainen että mulla olisi ollut joku lista kriteereitä, mä vaan halusin löytää rakkauden. Se nyt sattui sitten löytymään yhden lapsen ihanasta isästä. 

Sen verran elämää on mulla takana että tunnistan ainutlaatuisen kun se vastaan tulee. Elämäni rakkaus, ei tule toista samanlaista tämän ihmiselämän aikana. 

Toki tiedostan olevani todella onnekas. En usko että kovin moni tämänkään ketjun kommentoijista on kokenut tällaista rakkautta. Tämä on sellainen rakkaus jota minä en valinnut. Rakkaus valitsi. 

Joo, tai siis pikkulapsi rakasti miestä jonka seuraan hänet pakotettiin äidiltään riistäen, ja mies kanavoi tätä lapsen rakkautta sinuun. Poistapa lapsi kuviosta niin mies muuttuu hirviöksi, joka on oma luonteensa

Monet miehet reagoi aggressiivisesti ihan kaikkeen, mikä ei mene heidän mielen mukaan. Varsinkin jos nainen sanoo ei. On siis  vähemmän väliä miksi heidät torjuit kuin että ylipäänsä torjuit.

Tämänvuoksihan naiset usein ghostaa kun eivät jaksa tuota miesten aggressiivisuutta katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

On ihan ok toive tai ehto, että kumppanille ei ole alle teini-ikäisiä lapsia, mutta mä en ihan ymmärrä, ettö mikä ongelma on, jos kumppanilla on omillaan asuvia lapsia ?

Omillaan asuvat lapsetkin on sitä lähiperhettä, joiden kanssa on oltava tekemisissä jatkuvasti. On kaiken maailman juhlia joihin myös isän kumppanin oletetaan osallistuvan. Isä seuraa lastensa elämää ja puhuu niistä, ja olettaa että puoliso kuuntelee ja kommentoi ja osallistuu. Puhumattakaan tilanteesta, jossa tulee lapsenlapsia, sittenhän se sirkus vasta alkaa. Minulle ne ihmiset on ventovieraita, eikä minua kiinnostakaan tutustua lähemmin heihin eikä ottaa osaa heidän elämäänsä.

No se on tietysti jos ei lähtökohtaisesti halua tutustua uusiin ihmisiin ja puolisonsa läheisiin. Silloin kannattaa etsiä kumppani, jolla ei ole läheisi

En ole se jota lainaat, mutta kyllä sinäkin oikeasti ymmärrät eron omien lasten ja muiden läheisten ihmisten välillä. Kunhan esität.

Esimerkiksi omalla kohdallani on ehdoton välttämättömyys että kumppanillani on edes joitain ystäviä, mieluiten laajakin sosiaalinen piiri. Paras olla myös vähintäänkin asialliset suhteet sukulaisiin, etenkin vanhempiin. Mutta en olisi alun perinkään koskenut häneen tikullakaan jos hänellä olisi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap. Itsellä on nykyisin parisuhde ja yhteiset lapset. 

Mutta aikoinaan seurustelin pariinkin kertaan miehen kanssa, jolla oli lapsia.  Siinä pitää hyväksyä, että tulee aina toisena tai kolmantena suhteessa. Viimeisin suhde oli sellainen, jossa isukki ei asettanut lapselleen mitään rajoja. Kaikki mitä tahtoi sai. Se oli aivan järkyttävää. Lapsi pyöritti aikuisen miehen elämää, miten tahtoi.  Päätti itse milloin on äidillä ja milloin isällä. Ymmärrettävästi minä lähdin suhteesta. Mies ei ymmärtänyt mikä on ongelma..

Ei kai tuossa varsinaisesti ne lapset ole ongelma vaan se että se mies ei ole ollut yleensä ottaen oikea. 

Itse rakastuin yhden lapsen isään ja hän on ihan mielettömän hyvä isä. Se oli yksi syy siihen miksi häneen rakastuin. On kyllä ihan ainutlaatuinen

 

Aina ero ei ole miehen valinta. Vaikka on lapsia, niin parisuhde voi hiipua jos on oltu pitkään yhdessä. Erovaiheessa mietimme sitäkin mallia, missä olisimme yhdessä lasten takia. Millaista parisuhteen mallia opettaisimme lapsille, jos olisimme pysyneet kämppäkavereina yhdessä ilman mitään romanttista tunnesidetta toisiimme?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap. Itsellä on nykyisin parisuhde ja yhteiset lapset. 

Mutta aikoinaan seurustelin pariinkin kertaan miehen kanssa, jolla oli lapsia.  Siinä pitää hyväksyä, että tulee aina toisena tai kolmantena suhteessa. Viimeisin suhde oli sellainen, jossa isukki ei asettanut lapselleen mitään rajoja. Kaikki mitä tahtoi sai. Se oli aivan järkyttävää. Lapsi pyöritti aikuisen miehen elämää, miten tahtoi.  Päätti itse milloin on äidillä ja milloin isällä. Ymmärrettävästi minä lähdin suhteesta. Mies ei ymmärtänyt mikä on ongelma..

Ei kai tuossa varsinaisesti ne lapset ole ongelma vaan se että se mies ei ole ollut yleensä ottaen oikea. 

Itse rakastuin yhden lapsen isään ja hän on ihan mielettömän hyvä isä. Se oli yksi syy siihen mik

Kertoohan se ihmisestä jos on ensin tehty lapset ja sitten erotaan. Syitä on toki monia, mutta eivät ne ihmisestä mitään hyvää kerro joka tapauksessa.

Ei kai aikuisista lapsista pahemmin haittaa suhteelle ole, jos ovat normaaleita järkeviä ihmisiä ja napanuora on osattu katkaista molemmin puolin. Suurimmaksi osaksi näin on, ainakaan omassa tuttavapiirissä ei ole yhtään tapausta jossa aikuiset lapset olisi vaikeuttaneet vanhempiensa uusia parisuhteita. Mutta jokainen saa tietysti hakea sellaista suhdetta kuin haluaa ja turha siitä on suuttua, silloin ei vaan ollut sopiva kumppani kyseessä ja se siitä. 

Tuskin kukaan lapsistaan välittävä edes haluaisi parisuhdetta sellaisen kanssa, jolle ne kumppanin lapset on vastenmielisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Yksikään "hyvä isä" ei jätä lastensa äitiä. Roskanaisia kyllä riittää, jotka pitävät miestä joka ei hakkaa lapsiaan, laatumiehenä

Siis meinaatko että vaikka isä ja lapset kärsisivät päivittäin äidin henkisestä ja fyysisestä väkivallasta sekä jatkuvasta pettämisestä, niin kyllä mies on huono isä jos ei jää suhteeseen.

Entä jos nainen on jättänyt lastensa isän, koska löysi uuden suhteen, kun lapsiperhe elämä ei ollutkaan jännää. Onko silloinkin mies vain huono isä.

Entä ajattelitko asian olevan myös toisin päin sama. Eli nainen on huono äiti, jos lähtee väkivaltaisesta suhteesta tai tulee jätetyksi itsestään liittymätömistä syistä?

Minusta se ei tee hyvää vanhempaa, että pitää lasta väkisin huonossa ympäristössä vain siksi ettei tulisi eroa.

Sinä et ole rehellinen muija. Vai voitko sanoa, jos tänään tulisi Hän, joka ei sieluja palauta, että sinä olit rehellinen? Sietää miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ole rehellinen muija. Vai voitko sanoa, jos tänään tulisi Hän, joka ei sieluja palauta, että sinä olit rehellinen? Sietää miettiä.

Millä logiikalla ap on epärehellinen. Se että ei halua lapsia ei liity rehellisyyteen. Ja pitäisi siis pelätä vielä jotain satuhahmoa siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ole rehellinen muija. Vai voitko sanoa, jos tänään tulisi Hän, joka ei sieluja palauta, että sinä olit rehellinen? Sietää miettiä.

Millä logiikalla ap on epärehellinen. Se että ei halua lapsia ei liity rehellisyyteen. Ja pitäisi siis pelätä vielä jotain satuhahmoa siihen päälle.

Joo, oot oikeassa. Tämä viesti tuli itse Korkeimmalta. Mutta se pƏrkele ei kertonut, mihin ketjuun se piti kirjoittaa. Viedään palaute perille, ja luuvitosta. Pahoittelen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ole rehellinen muija. Vai voitko sanoa, jos tänään tulisi Hän, joka ei sieluja palauta, että sinä olit rehellinen? Sietää miettiä.

Millä logiikalla ap on epärehellinen. Se että ei halua lapsia ei liity rehellisyyteen. Ja pitäisi siis pelätä vielä jotain satuhahmoa siihen päälle.

Mutta väitätkö sinä tai ap, että minä en muka olisi ollut rehellinen? Aivan järkyttävä väite! Itken täällä sen vuoksi ja voin suorastaan pahoin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai aikuisista lapsista pahemmin haittaa suhteelle ole, jos ovat normaaleita järkeviä ihmisiä ja napanuora on osattu katkaista molemmin puolin. Suurimmaksi osaksi näin on, ainakaan omassa tuttavapiirissä ei ole yhtään tapausta jossa aikuiset lapset olisi vaikeuttaneet vanhempiensa uusia parisuhteita. Mutta jokainen saa tietysti hakea sellaista suhdetta kuin haluaa ja turha siitä on suuttua, silloin ei vaan ollut sopiva kumppani kyseessä ja se siitä. 

Tuskin kukaan lapsistaan välittävä edes haluaisi parisuhdetta sellaisen kanssa, jolle ne kumppanin lapset on vastenmielisiä. 

 

Ne aikuiset lapset tekee usein lapsenlapsia. Viimeistään siinä tulee suhteelle kuolinisku, jos lapsivapaa haluaa pysyä lapsivapaana eikä esim halua lapsivieraita kotiinsa.