Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Ikävä tilanne. Kirjoita kirje hänelle. Kerro että on tervetullut teille mutta teillä on oma koti jonka sisustatte nk haluatte ja lapset hoidetaan nk te haluatte. Mutta hän voi käydä kylässä siitä huolimatta. Laiha sopu parempi kuin lihava riita. En itsekään tykkää ulkomaalaisen miniän tavoista enkä varsinkaan lasten kasvatuksesta johon kuuluu huuto, läpsiminen ja isän haukkuminen jatkuvasti lapsille. Mutta en voi puuttua,olen kaikin mahdollisin tavoin tukena ja turvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitushan on vanhoista anoppiketjuista koottu ja tuo verhojuttu varmaan 50-luvulta naisten lehdissä.
No meillä anoppi teki tismalleen saman verhotempun. Vieläpä sillä tvistillä että kun erikseen olin sanonut että kauniiseen erkkeriin ei tule verhoja ollenkaan, hän ilmestyi meille verhojen ja verhotankojen kanssa.
Siis anoppi tuli porakoneen, työtikkaiden, kiinnittimien ja ruuvien kanssa teille, asensi verhotangot ja verhot ja te ette ehtineet sanoa mitään. Ja tietysti omilla avaimilla jotka oli varastanut teiltä.
Osaatko lukea?
hän ilmestyi meille verhojen ja verhotankojen kanssa.
Anopin ei sovi tulla tyhjin käsin. Viemistä on oltava tarjoilujen hintaa vastaava määrä vähintään. Mutta sittenkin tuomiset todennäköisesti vääriä.
yhessä anoppikeskustelussa miniä valitti kun ruuat ja kahvit tarjosi, ei lapselle tuotu lahja vastannut tarjoilukuluja. Ja peijoonit eivät ees laittaneet lautasta koneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan. Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.
En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään. Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata. Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta. Kerran sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta noin vuosi, tiuskaisu viestissä, älä kysele, tullaan joskus .
Niinpä yhteydet tekstiviesteissä, rahalla muistan synttärit. Näin on sitten hyvä, en tyrkytä itseäni.
Ei kyse ole siitä että hän olis
Nää jutut kiehtoo minua suuresti: siis anoppi saapuu paikalle tikapuiden kanssa ja kiipeää sitten katonrajaan irrottelemaan verhonipsuja (ikkunassahan ei ole verhoja mutta verhotanko löytyy?) eikä kukaan hämmästele vielä siinä vaiheessa, että mitä teet. Tai että suunnilleen 90-luvulla lapsensa saanut ja silloin ohjeiden mukaan 6 kk täysimettänyt anoppi tunkisi nyt leipäpalaa 2 kk ikäisen suuhun? Älä ap vaan sano, että sun mies on syntynyt 1961 ja anoppi 1938.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kuule ap nyt niin, että teidän kemiat anopin kanssa ei käy tippaakaan yksiin. Tuo tilanne ei ENÄÄ KOSKAAN tule parantumaan. Erimielisyyksiin tarvitaan aina kaksi. Olette molemmat aikuisia ihmisiä ja teillä on omat mielipiteenne. Et sinä , eikä anoppi tule muuttumaan.
Ei ole muuta mahdollisuutta ,kuin ette vaan ole lainkaan tekemisissä. En minä ainakaan olisi, jos olisin anoppisi tai olisin sinä.PAREMPI LAIHA SOPU,KUIN LIHAVA RIITA.
Tilanne cain on se että se on ap:n koti, ei anopin. Eli mitään riitaahan tuossa ei ole vaan asiatonta käytöstä anopilta vain.
Miten niin on anopilta asiatonta käytöstä, että hän ei ole enää miniään yhteydessä?
Kaikki hänen käytöksensä
Mitä anopin kuuluisi tässä tilanteessa tehdä, jotta miniä olisi tyytyväinen? Siis, tässä ajassa.
En ole ap mutta meilläkin on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Mieheni on syntynyt 1976 ja minä 1978. Anoppini 1949, minun äiti 1950. Ja tuttavapiirissämme tämä on tavallista, ei harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kuule ap nyt niin, että teidän kemiat anopin kanssa ei käy tippaakaan yksiin. Tuo tilanne ei ENÄÄ KOSKAAN tule parantumaan. Erimielisyyksiin tarvitaan aina kaksi. Olette molemmat aikuisia ihmisiä ja teillä on omat mielipiteenne. Et sinä , eikä anoppi tule muuttumaan.
Ei ole muuta mahdollisuutta ,kuin ette vaan ole lainkaan tekemisissä. En minä ainakaan olisi, jos olisin anoppisi tai olisin sinä.PAREMPI LAIHA SOPU,KUIN LIHAVA RIITA.
Tilanne cain on se että se on ap:n koti, ei anopin. Eli mitään riitaahan tuossa ei ole vaan asiatonta käytöstä anopilta vain.
Miten niin on anopilta asiatonta käytöstä, että hän ei ole enää miniään yhteydessä?
KÄYTTÄYTYÄ AIKUISMAISESTI JA ASIALLISESTI. IHAN ALUKSI PYYTÄÄ ANTEEKSI, SITTEN ALKAA KUNNIOITTAA NIITÄ PERHEIDEN RAJOJA JA OLLA NORMAALI NORMAALISTI KÄYTTÄYTYVÄ AIKUINEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin huomion kohtaan "minä teen päätökset". "Me teemme päätökset" olisi kuullostanut anopille paremmalle. Eli tekisit selväksi, että poikansa on mukana päätöksissä.. Ja toivottavasti teette yhdessä päätökset.
Ohi aiheesta, en muutenkaan ymmärrä miksi monet puhuvat "minun lapseni/minä meen/minä lähden reissuun", jos ollaan kerran yhdessä tekemässä asioita.
Ap sanoi sanavalintansa syyksi sen, että miehensä ei ollut silloin kotona ja siksi ei tajunnut sanoa me. Mutta minä luulen, että se oli ap:lta alitajuinen lipsahdus, joka johtui siitä että miehensä on niin lapanen, ettei se pysty tekemään mitään päätöksiä kuten tässä anoppiongelmassa näemme. Ja anoppi loukkaantui lopulta isoimmin siksi, että tajusi miniän huomanneen lapatossumaisuuden joka on alunperin anopin itse kasvatuksellaan aiheuttama asia.
Meillä kyllä minä teen päätökset verhokysymyksissä ja sanon sen myös jos joku kysyisi. Miestä ei kiinnosta (jotenkin värisokeakin, ei diagnosoitu, mutta olen päätellyt). Sen sijaan kun puhutaan lämmitysmuodoista, auton huolloista, rakennukseen liittyvistä asioista, sanon, että mies tekee päätökset.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne. Kirjoita kirje hänelle. Kerro että on tervetullut teille mutta teillä on oma koti jonka sisustatte nk haluatte ja lapset hoidetaan nk te haluatte. Mutta hän voi käydä kylässä siitä huolimatta. Laiha sopu parempi kuin lihava riita. En itsekään tykkää ulkomaalaisen miniän tavoista enkä varsinkaan lasten kasvatuksesta johon kuuluu huuto, läpsiminen ja isän haukkuminen jatkuvasti lapsille. Mutta en voi puuttua,olen kaikin mahdollisin tavoin tukena ja turvana.
Turha se kai enää kirjeellä jankuttaa ja loukata lisää. Kun anoppi jo oppi pysymään pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää jutut kiehtoo minua suuresti: siis anoppi saapuu paikalle tikapuiden kanssa ja kiipeää sitten katonrajaan irrottelemaan verhonipsuja (ikkunassahan ei ole verhoja mutta verhotanko löytyy?) eikä kukaan hämmästele vielä siinä vaiheessa, että mitä teet. Tai että suunnilleen 90-luvulla lapsensa saanut ja silloin ohjeiden mukaan 6 kk täysimettänyt anoppi tunkisi nyt leipäpalaa 2 kk ikäisen suuhun? Älä ap vaan sano, että sun mies on syntynyt 1961 ja anoppi 1938.
Mihin ihmeeseen se tarvitsisi tikapuut kiinnittääkseen verhotangot????? Ja luuletko että kaikki vielä ysärilläkään ymmärsi suuhygienian päälle? Osa ei ymmärrä vieläkään.
Hänhän kunnioittaa nyt rajoja kun ei häiritse. Eikö mikään kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut kiehtoo minua suuresti: siis anoppi saapuu paikalle tikapuiden kanssa ja kiipeää sitten katonrajaan irrottelemaan verhonipsuja (ikkunassahan ei ole verhoja mutta verhotanko löytyy?) eikä kukaan hämmästele vielä siinä vaiheessa, että mitä teet. Tai että suunnilleen 90-luvulla lapsensa saanut ja silloin ohjeiden mukaan 6 kk täysimettänyt anoppi tunkisi nyt leipäpalaa 2 kk ikäisen suuhun? Älä ap vaan sano, että sun mies on syntynyt 1961 ja anoppi 1938.
Mihin ihmeeseen se tarvitsisi tikapuut kiinnittääkseen verhotangot????? Ja luuletko että kaikki vielä ysärilläkään ymmärsi suuhygienian päälle? Osa ei ymmärrä vieläkään.
Olen niin lyhyt anoppi etten keittiötikkailla ylty verhoja vaihtamaan. Mulla työtikkaat sitä varten. Eikä ole porakonetta joten olkaa miniät huoletta.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka väitätte aloituksen tapahtumia provoksi, mikä teidän motiivi on? Estää kaikki keskustelu anoppeihin liittyvistä ongelmista? Vai valehdelle teille itsellenne että anopit olisi aina ihania? Monet anopit on onneksi mukavia. Mutta sitten on olemassa myös niitä anoppeja, jotka ihan aidosti on todella hankalia ihmisiä. Rajattomia tai muuten törkeästi käyttäytyviä, vaikka miniä tekisi heidän suhteen mitä hyvää ja yrittäisi positiivista. Kyllä heistäkin on voitava keskustella. Etenkin sellaisessa tilanteessa miniä tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Eikä siinä keskustelussa leimata muita anoppeja pahoiksi vaan keskustellaan yksittäisistä hankalista tapauksista.
No onhan ap provo, koska ei hän halua olla anopin kanssa tekemisissä, hän haluaa vain anopin toimivan tietyllä tavalla. Ydinkysymys on, miten saan anopin nolattua niin, että hän "palaa ruotuun" ja tottelee. Ei ap ajattele hetkeäkään miestään tai lapsiaan, ainoastaan sitä, että saa komentaa ja määrätä.
Moni anoppi on tyytyväinen, kun ei tarvitse olla tekemisissä miniän kanssa. Nukkukoot yänsä huonosti, hänhän päättää, miten kotonaan eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kauppakeskuksissa kahviloissa ja muissa sivusta seurannut kun osa nuorista äideistä syöttää pientä lasta samalla lusikalla kuin itse syö. Eli ei tosiaan vielä kaikki ymmärrä että näin ei saa tehdä. Eikä Helsingin neuvolat ihan tyhjästä keksineet lähe juuri isovanhemmille kirjettä siitä että lapsen suuhun ei saa laittaa lusikkaa tai mukia josta on itse juuri maistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka väitätte aloituksen tapahtumia provoksi, mikä teidän motiivi on? Estää kaikki keskustelu anoppeihin liittyvistä ongelmista? Vai valehdelle teille itsellenne että anopit olisi aina ihania? Monet anopit on onneksi mukavia. Mutta sitten on olemassa myös niitä anoppeja, jotka ihan aidosti on todella hankalia ihmisiä. Rajattomia tai muuten törkeästi käyttäytyviä, vaikka miniä tekisi heidän suhteen mitä hyvää ja yrittäisi positiivista. Kyllä heistäkin on voitava keskustella. Etenkin sellaisessa tilanteessa miniä tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Eikä siinä keskustelussa leimata muita anoppeja pahoiksi vaan keskustellaan yksittäisistä hankalista tapauksista.
No onhan ap provo, koska ei hän halua olla anopin kanssa tekemisissä, hän haluaa vain anopin toimivan tietyllä tavalla. Ydinkysymys on, miten saan anopin nolattua niin, että hän "palaa ruotuun" ja tottelee. Ei ap ajat
Ap toivoo asiallisia välejä. Ap on aikuinen. Ja TIETENKIN sen anopin pitää totella ap:ta ap:n kotiin ja perheeseen liittyvissä asioissa. Miten ihmeessä tämä voi olla jollekulle noin hämärää?
Vierailija kirjoitti:
Hänhän kunnioittaa nyt rajoja kun ei häiritse. Eikö mikään kelpaa?
Miksi sitten roikkuu pojassaan?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea puoliakaan, mutta anoppihan on hullu.
Ei ole. Päin vastoin. Se ei tapaa miniäänsä enää. Ja nyt miniä itkee kun hänet on canceloitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka väitätte aloituksen tapahtumia provoksi, mikä teidän motiivi on? Estää kaikki keskustelu anoppeihin liittyvistä ongelmista? Vai valehdelle teille itsellenne että anopit olisi aina ihania? Monet anopit on onneksi mukavia. Mutta sitten on olemassa myös niitä anoppeja, jotka ihan aidosti on todella hankalia ihmisiä. Rajattomia tai muuten törkeästi käyttäytyviä, vaikka miniä tekisi heidän suhteen mitä hyvää ja yrittäisi positiivista. Kyllä heistäkin on voitava keskustella. Etenkin sellaisessa tilanteessa miniä tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Eikä siinä keskustelussa leimata muita anoppeja pahoiksi vaan keskustellaan yksittäisistä hankalista tapauksista.
No onhan ap provo, koska ei hän halua olla anopin kanssa tekemisissä, hän haluaa vain anopin toimivan tietyllä tavalla. Ydinkysymys on, miten saan anopin nolattua niin, että hän "palaa ruotuun" ja tottelee. Ei ap ajat
Jokaisen kuuluu voida omassa kodissaan päättää miten siellä eletään. Ei siinä ole mitään väärää eikä ilkeää. Vaan kyseessä on aivan selkeä ja selvä asia. Se joka väittää että muut saisi päättää miten toisten kodissa eletään on kyllä täysin väärässä ja outoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänhän kunnioittaa nyt rajoja kun ei häiritse. Eikö mikään kelpaa?
Miksi sitten roikkuu pojassaan?
Ai nytkö se on väärin kun ei älyä kuolla pois?
Alue: Aihe vapaa
Ajattelemisen aihetta: " Minulla on hyvät vuorovaikutustaidot, tulen hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa."