Miten skandinaavit puhuu englantia niin paljon paremmin kuin suomalaiset?

Tuo on suuri harha. Heillä on aivan yhtä vahva aksentti, se on vain erilainen, ja suomalaisen korvaan se kuulostaa sujuvammalta. Brittien mielestä se ei ole yhtään sen parempaa. Abba-englanti oli aikoinaan ihan käsite. 



Toki sanastojen yhtäläisyys helpottaa ymmärtämistä, sanan merkityksen arvaamista, jos ei tiedä. Meidän eri kieliperheen kasvattien tulee sitten vain oppia enemmän. Se myös helpottuu, mitä enemmän kieliä osaa. 

Eivätkä puhu!

Jaa, eipä meidän työpaikan skandit ainakaan äännä englantia kovinkaan hyvin.

Suomen koululaisilla, varsinkin pojilla  on vahvasti muotia rallienglanti. Valitettavasti tuo lapsellisuus jatkuu osalla lukiossakin ja sitten se jääkin päälle. Ei kai siinä mitään, pääasia tietenkin on, että sitä  ymmärretään. Mutta kuulostaahan se yhtä fiksulta/hassulta kuin intialaisten enkku.

Toisin kuin skandinaavit, suomalaiset loistavat esim. espanjan, arabian, italian ja ranskan kielissä.

Tuttu natiivi kieltenopettaja, joka opettaa suomalaisille espanjaa aurinkorannoilla, sanoi että hän ei koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten harmaantuneet suomalaiset eläkelläiset osaavat heti ääntää espanjaa lähes kuin natiivit, vaikka eivät ole aikaisemmin sitä opiskelleet. Skandinaavit puolestaan eivät opi sitä ikinä kunnolla.

Saman olen huomannut ranskassa. Suomalaiset "nappaavat" heti hienostuneet vokaalit vivahteineen, kun taas ruotsalaisten ranska ei ikinä kuulosta kauniilta vaan tönköltä ja kömpelöltä, he lausuvat vokaalit jotenkin "leveästi" ja heillä esim. menee "u" ja "y" sekaisin eli ikään kuin heidän korvansa ei vain erottaisi noita äänteitä. 

Arabian kielen opettajatuttavani sanoi, että suomalaiset oppivat myös helpommin arabiaa kuin muut.

Tottakai, kannustan lapsia opiskelemaan englantia jo alle kouluikäisenä. Toki täytyy muistaa, että suomen kieli on harvinainen valtti tiettyjä kieliä opiskellessa. Sitä pitäisi hyödyntää enemmän.

Eipäs puhu. Suurimmalla osalla ruotsalaisilla ja norjalaisilla niin selkeä ruotsin/norjan aksentti, että huhhuh. 

Asun ruotsissa.

Kyllähän sen kuulee kun ruotsalainen puhuu englantia. Selvä aksentti.

En nyt ole samaa mieltä. Olen ollut paljon tekemisissä skandien kanssa ja kyllä etenkin ruotsalaiset tekevät kielioppivirheitä ja mikä hauskinta, j äännetään j:ksi tiukasti myös englanniksi. Sujuvasti kyllä puhuvat ja pääasia on se, tulee ymmärretyksi.

Apn piireissä ( työttömät, syrjäytyneet, kouluja käymättömät setämiehet) asia varmasti on näin. 

Ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset suurimmaksi osaksi puhuvat englantia omalla aksentillaan, kuten suomalaiset suomalaisella aksentilla tai ranskalaiset ranskalaisella aksentilla.

 Suomalaisten englannin aksentti on sama kuin saksalaisilla, meitä kuullaan siksi esim Englannissa usein saksalaisiksi. Tämä johtuu siitä, että ääntämme aakkoset samoin, kuin saksalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ruotsi, tanska, norja ja englanti kuuluvat germaanisiin kieliin. Suomi kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin.

Mutta miksi sitten monet suomenruotsalaisetkin puhuvat ns. "rallienglantia"? Johtuuko ehkä siitä, että monet heistä ovat kaksikielisiä ja puhuvat suomeakin käytännössä natiivitasoisesti?

 

Ne ny ei osaa puhua mitään kieltä kunnolla. Ruotsi on jotain suomensekaista ihme murretta, suomea ei sitäkään vähään.

Ap tarkoittaa ilmeisesti ääntämistä joka on huonompaa suomalaisilla ja ruotsalaisilla, kun taas tanskalaiset ja norjalaiset pystyvät ääntämään aivan natiivin tasolla.

Kieliopissa tuskin on eroja.

En tiedä englannista, mutta kaksi sanaa pelle pelottoman mietintämyssyyn: kiinan kieli. Siinä on tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Ap peruskoulu käymättä?

Miten niin? AP

 

Koulussa on käsitelty termi Germaaniset kielet.

Miten ne ääntämisen vaikuttaa, kun niissä on ihan erilainen ääntämys.

Ap on persu. Muut osaa suomeakin paremmin kuin hän. 

Vierailija kirjoitti:

Pulma on se etta Suomessa englantia opettavilla on joko aksentti tai intonaatio mika ei ole "englantilainen". Lapset sitten oppi tata mongerrusta. Lisaksi suomea puhutaan hitaasti, pitkien taukojen kanssa ja joskus jopa sisaanhengittaedda.

Henry Kissinger oli 9v. kun muutti USAaan mutta ei koskaan paassyt aksentistaan eroon.

Kaikilla kansoilla on omat kompastuskivensa, norjalainen sanoo "ynbelievable" ja saksalainen "kihjjen" kun pitaisi sanoa kitchen.

 

Suomen kouluenglantia kompensoi kuitenkin se että Suomessa ei mitään dubata niin kuin esim Saksassa ja kersat kuulevat siis sitä hyvääkin englantia.

Vierailija kirjoitti:

Suomen kieli ei ole sukua englannille.

Skandivaalisilla kielillä on molempisuuntaista yhteyttä englanninkieleen. Monet englanninkielen sanat ovat viikinkien perua.

Englannin kieli on puoliksi ranskaa johtuen normannivalloituksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ei kieli taivu niin tulee rallienglantia.

 

Useinhan ei joidenkin murrealueiden suomalaisten kieli ei taivu edes suomen kieleen. Savo, länsi-Suomi jne.

Suomalaisilla on heikko kielilahjakkuus kun ruotsiakaan ei viitsitä osata ja nimitetään pakkoruotsiksi. Joissakin maissa puhuvat ihan tavikset kolmeakin kieltä, useimmiten kuitenkin kahta eikä niitä nimitetä miksikään pakkosaksaksi tai pakkoranskaksi. Strasburgissa ja sen alueella puhuvat saksaa ja raskaa, Tirolissa puhuvat saksaa ja italiaa jne. 

On turha häpeillä tuota 'rallienglantia' .  Jokaisella kansalla on  oma aksenttinsa, ei sitä ihmetellä. Saati sitten häpeillä, kuten Suomessa.  On hienoa puhua pelkäämättä virheitä, pääasiahan on että saa asiansa ilmaistua.  Toinen asia taas on, että muitakin vieraita kieliä olisi syytä opiskella, kielipohja on meillä liian suppea. 

Eiköhän tuo ennen muuta johdu siitä, että skandinaavisissa kielissä on suomeen verrattuna enemmän englantia muistuttavat äänteet, koska skandinaaviset kielet ja englanti kuuluvat germaanisiin kieliin ja suomi taas kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin. Esimerkiksi lyhyet ja pitkät vokaalit eroavat germaanisissa kielissä, toisin kuin suomessa, keston lisäksi myös laadultaan; suomenruotsi tosin on tässä suhteessa poikkeus. Varsinkin englannissa lyhyiden ja pitkien vokaalien laadullinen ero on itse asiassa natiivipuhujan korviin paljon merkityksellisempi kuin ero niiden ajallisessa kestossa! Suomalaisten on myös usein germaanisia kieliä puhuessaan vaikea tuottaa riittävän selkeää eroa kovien (k, p, t) ja pehmeiden (g, b, d) konsonanttien sekä terävän s-äänteen ja suhuässän välille. Englannin natiivipuhujat kuulevatkin esimerkiksi sanan sit suomalaisten lausumana usein shit.