Lue keskustelun säännöt.
Siis mikä teitä ahdistaa pienten maalaiskylien ilmapiirissä?
28.04.2024 |
Niin usein kuullut ja lukenut että maalla olisi ihan kiva asua, mutta se ilmapiiri pienellä kylällä on niin ahdistava. Niin kuin millä tavalla? Mä oon muuttamassa maalta kaupunkiin väliaikaisesti ja se ahdistaa ihan hirveästi. Päivittäin tapaa ihmisiä joista ei tiedä yhtään mitään, joku voi yhtäkkiä seota ja alkaa riehumaan, vieraat ihmiset puuttuu naapurien asioihin jne. Maalla on minusta niin rauhallista ja ainakin minulle tutuissa kylissä ihmiset arvostaa toistensa yksityisyyttä.
Kommentit (235)
Ainakaan meidän tuppukylässä ei ole mitään, ei kertakaikkisen mitään - se voi olla kaupunkilaiselle hankalaa kuvitella. Kerran vuodessa suviseurat ja jotain poniajelua lapsille tai kenties ei ole poniajelua lapsille. Puolet on hurahtaneet uskontoon ja puolet hiihtämiseen. Normaaleja ehkä kourallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten tuli todistettua surullista näkyä kesälomareissulla. Olin lomailemassa Itä-Suomessa ja suht pienellä paikkakunnalla. Paikallisen S-Marketin edustalla oli kaksi oman elämänsä sankaria suht tukevasti humalassa keskellä päivää, ja toisella housut lähes kintuissa. Lähdin ulkoiluttamaan koiraa, niin toinen näistä huusi, että on sulla iso kissa. Ulkoilutin siis karkeakarvaista mäyräkoiraa. Molemmat näistä kaveruksesta vetivät halvinta kaljaa, mitä kaupasta sai.
Luojan kiitos, että kaupugeissa ei ole humalaisia!!!!
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä pienellä paikkakunnalla vuodeosastolla. Suuri osa potilaista on työkavereiden tuttuja. Luonnollisesti he odottavat juuri heidän tuttunsa saavan parempaa hoitoa ulkopaikkakuntalaisten kustannuksella ja he käyttävät paljon työaikaa heidän hyysäämiseensä. Joskus he myös lupailevat tutuilleen, että meidän osastolle voi niin vain tulla esim. pistättämään lääkkeitä. Olen se vittumainen kollega, joka ei suostu hoitamaan ulkopuolisia. Olen lähdössä onneksi lätkimään.
Tuttua. Kaupassa kun jonotat, siinä sinun edelläsi käydään läpi kaikki suvun kuulumiset, ei ole kiire. Kun tulee sinun vuorosi, ei tervehditä ei kiitetä, naama vedetään oikein norsunveelle. Kaksi vuotta jaksoin, sitten läksin kuten kaikki muutkin nuoret ja koulutetut. Ne on tosissaan ylpeitä että ovat kotoisin siitä kyläpahasestaan, hirveä viha kaikkia muualta tulleita kohtaan. Ihan sairasta.
Mitä tollasesta pahansuovasta kyttäämisestä ja juoruamisesta saa? Miksei ihmiset keskity omaan elämäänsä?
Uusia seurataan tarkkaan. Siis todella tarkkaan, kaikki vaatteista ja hiuksista lähtien. Jos ei ole lääkäri tai joku ns. parempi niin 100% ei oteta mukaan porukkaan. Just kaikki tapahtumat mitä mainostetaan jonkun pikkukylän facebookseinällä että tervetuloa niin oikeasti ne on vain niille vanhoille paikallisille, muille ei puhuta.
Parhaassa tapauksessa aletaan kiusaamaan, siis aikuiset haistattelee lapsille, lapset tekee ilkivaltaa, esim. ajelevat mopoilla/pyörillä pihassa, nakkelevat kananmunia seiniin jne, tästä kun sanoo vanhemmille niin siitä vasta sirkus alkaa, eli kotona opetetaan se että ketään uutta ei oteta mukaan.
Tässä kaikista hauskinta on että samaan aikaan tämän kylän ihmiset itkee suljetun kyläkoulun perään ja siihen kun ei kohta enää kyläkauppakaan kannata kun kaikki vaan muuttaa pois. Etelä-pohjanmaalla osataan, muutettiin vähän suurempaan pitäjään tuon horror-kokemuksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykkää siitä tuomitsevasta ilmapiiristä ja juoruilusta.
"Taas oli Pirkolla aika lyhyt hame tuossa tiistaina, taitaa olla mies hakusessa"
"Tiesitkö että Matin pojalla on korvakorut, onkohan miehiin päin, voi Matti-parkaa kun ei saa lapsenlapsia"
"Millähän rahoilla se koppava pariskunta Hevonperseentie 3:ssa on ostanut uuden auton?"
"Vehmasvuot ovat nyt asentaneet aurinkopaneelit, kyllä on sitten veemäistä porukkaa nuo vihreät"
Osui ja upposi! Tuossahan ne tuli oikein esimerkkien muodossa: konservatiivisuus, homofobia, kateus ja kepu-persu vallitsevana (ainoana) poliittisena linjana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan hyvin pienellä paikkakunnalla kaveriporukassa kaikki olivat serkkuja tai pikkuserkkuja - paitsi yksi, jonka vanhemmat olivat muuttaneet paikkakunnalle jostain muualta. Hän ei ollut koskaan ihan niin täysivaltainen kaveri porukassa kuten muut.
Toisaalta oli ihan mukava kokemus elää jonkin aikaa alueella, jossa melkein joka talossa asui jollain tavalla sukulaisia tai ainakin hyvin tunnettuja ihmisiä. On tuossa eri tavalla yhteisöllisyyttä kuin kaupungissa, jossa kaikki ovat tuntemattomia toisilleen.
Tämä toistuva hokema "kaupungissa, jossa kaikki ovat tuntemattomia toisilleen" on sellainen jota en ymmärrä. Aivan kuin kaupunkilaisilla ei olisi ystäviä, sukulaisia ja tuttavia.
Maalainen ei ymmärrä. Ystävät on eri asia, käpykylissä juorutaan kaik
Ajatelkaapa, jos oikeasti jossakin pikkukylässä ryhdyttäisiin pitämään tilastoa sentilleen jonkun kyläläisen menoista. Pankista vuodettaisiin tilitiedot, kaupoista selvitettäisiin kuiteista sisällöt, mitä ihminen on ostanut, vaikka S-pankkisovelluksen kautta, Alkostakin raidattaisiin kaikki ostokset, sähkölaitokselta sähkönkulutus, joka ikinen sentti! Hah, olisipa siinä kyläläinen ihmeissään, kun kaupan kassalla edellä jonottanut eläkeläissetä kommentoisi ostoksia, että *kuhan ei velaksi osta!*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kasvanut kaupungissa ja nuoruuteni viettänyt myös, ei kiitos, mulle riitti. Muutin maalle, jossa on luonto, järvi, eläimet, ladut ja kaikki mistä minä tykkään lähellä. Jos haluan lähteä "isoon" kaupunkiin ostoksille, voin tehdä niin, mutta ihanaa palata takaisin OMAAN rauhaan. Kukaan ei häiritse ja kukaan ei tiedä meidän asioita, voivat vaan arvailla.
Vierailija kirjoitti:
Uusia seurataan tarkkaan. Siis todella tarkkaan, kaikki vaatteista ja hiuksista lähtien. Jos ei ole lääkäri tai joku ns. parempi niin 100% ei oteta mukaan porukkaan. Just kaikki tapahtumat mitä mainostetaan jonkun pikkukylän facebookseinällä että tervetuloa niin oikeasti ne on vain niille vanhoille paikallisille, muille ei puhuta.
Parhaassa tapauksessa aletaan kiusaamaan, siis aikuiset haistattelee lapsille, lapset tekee ilkivaltaa, esim. ajelevat mopoilla/pyörillä pihassa, nakkelevat kananmunia seiniin jne, tästä kun sanoo vanhemmille niin siitä vasta sirkus alkaa, eli kotona opetetaan se että ketään uutta ei oteta mukaan.Tässä kaikista hauskinta on että samaan aikaan tämän kylän ihmiset itkee suljetun kyläkoulun perään ja siihen kun ei kohta enää kyläkauppakaan kannata kun kaikki vaan muuttaa pois. Etelä-pohjanmaalla osataan, muutettiin vähän suurempaan pitäjään tuon horror-kokemuksen jälkeen.
Mikä paikkakunta Etelä-Pohjanmaalla? Kiinnostaa koska itsekin jumissa täällä. Tälläkin kylällä mainostetaan kaikenlaista kylätapahtumaa, tervetuloa. Se on todellisuudessa joku karaokeilta kylässä koko ikänsä asuneille ja tapahtuman järjestäjätkin mulkoilee ylimääräistä kulmien alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin kerran treffeillä pikkupaikkakunnalla. Käytiin kaupassa ja se tuijotuksen määrä, kun kaikki tunsivat miehen, mutta minä olin uusi naama.
Käyn usein äidin luona pienellä, alle 5000 asukkaan kylällä. Olen käynyt kyseisessä kylässä yläasteen ja lukion. Minua tuijotetaan kuin vajaamielistä, koska kukaan paikallinen ei tunnista minua eikä tiedä, kuka olen. Sellaisiin pitää suhtautua varauksella, saattaa olla vaikka naapurikylästä joku kaheli tai vielä pahempaa, Helsingistä joku nirppanokka.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaupungissa enemmän riehutaan kuin maalla.
Ne on ne maalaispersut, jotka tulee tänne kännissä ammuskelemaan. Kyseinenkin kansanedustaja on Savosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 5000 ihmisen kylässä ei ole lukiota. Maalla ei ole mokkiksia, aika kiva juttu.
Hyvä esimerkki tästä pienen paikkakunnan menosta on Karkkila. Olin joskus tuolla työkeikalla ja istuin paikallisen K-Supermarketin pihalla autossani. Jokainen kuka kulki auton etupuolelta tuijottivat rekisterikilpeä ja autoa yleisesti. Nähtävästi miettivät, että tuo ei ole täältä, kun on vieras auto tullut paikkakunnalle. Sinänsä ihan huvittavaa tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, miksi moni kokee maalaiskylät ym. ahdistaviksi. Kyllähän niissä nokkimisjärjestys on, ja vieraalta tullaan taatusti utelemaan kenen "tyttöjä/poikia" sitä ollaankaan. Mutta en usko että nykyaikuisten keskuudessa on varsinaista kyräilyä ihan yhtä paljon kuin vanhemman polven.
Olen koko ikäni asunut kaupungeissa (myös Helsingissä), ja viettänyt toisaalta suht paljon aikaa maallakin. Nuorempana olisin ihan varmasti tylsistynyt kuoliaaksi maalla, mutta näin keski-ikää lähestyvänä, suorastaan janoan sinne. Eipä kaupungeissakaan ole pelkkiä hyviä puolia, viime vuosina rikollisuus on alkanut rehottaa ja päihdeongelmat näkyvät katukuvassa liikaakin (ja ne on vähän muuta kuin pari paikallista juomassa pussikaljaa penkillä). Olen itse väsynyt siihen, miten varuillaan pitää jatkuvasti olla ulkona kulkiessaan, ja myös iän myötä lisääntynyt konservatismi tekee sen, etten jaksaisi kuunnella kaikenmaailman mölinöitä ja möykkää naapurustossa.
Juoruilu, kyttääminen, laittomuudet ja yleinen junttius. Mistä minä traktorilla kännissä pöröttelevän ukon kanssa edes puhuisin.
Kulttuurin huipentuma Nukarilla on lahkolaisakkojen Tupperware-kekkerit.
Maaseudulla on vaikea löytää oikeasti ystäviä. Naamatuttuja sen sijaan on kaikki ja jokaisella on omat pienet piirit ja yksityiset jutut eikä sinne kaivata mitään lisää. Yhteisiin kylän rientoihin ja yhdistyksiin pitää liittyä, ettei olisi ihan ypöyksin, mutta ei sielläkään kovin syvällisesti tutustuta. Kun taas kaupungissa on paljon vieraita naamoja, mutta menemällä mukaan johonkin harrastukseen tai toimintaan saat luultavasti ajan oloon ainakin yhden tosiystävän. Kaupungin laajoissa tuntemattomissa ihmisjoukoissa piilevät erittäin kivat tyypit.
Vierailija kirjoitti:
Juoruilu, kyttääminen, laittomuudet ja yleinen junttius. Mistä minä traktorilla kännissä pöröttelevän ukon kanssa edes puhuisin.
Minkäpä takia sinä sinne sen ukon kanssa maalle kaupungista menisitkään, kun et ole ennenkään maalla käynyt ikinä
Mistähän niistä juoruista tietää jos ei itse osallistu siihen juorukerhoon
Niinkö siinä sanottiin? Ei minusta.