Lue keskustelun säännöt.
Siis mikä teitä ahdistaa pienten maalaiskylien ilmapiirissä?
28.04.2024 |
Niin usein kuullut ja lukenut että maalla olisi ihan kiva asua, mutta se ilmapiiri pienellä kylällä on niin ahdistava. Niin kuin millä tavalla? Mä oon muuttamassa maalta kaupunkiin väliaikaisesti ja se ahdistaa ihan hirveästi. Päivittäin tapaa ihmisiä joista ei tiedä yhtään mitään, joku voi yhtäkkiä seota ja alkaa riehumaan, vieraat ihmiset puuttuu naapurien asioihin jne. Maalla on minusta niin rauhallista ja ainakin minulle tutuissa kylissä ihmiset arvostaa toistensa yksityisyyttä.
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Alle 5000 ihmisen kylässä ei ole lukiota. Maalla ei ole mokkiksia, aika kiva juttu.
Kyllä on molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen asunut lapsuuteni pienessä maalaiskylässä, ja se ilmapiiri on oikeasti ihan kamala. Ihmiset tietävät kaiken kaikista, siis usein myös luulevat tietävänsä, koska kylällä juorutaan aivan kaikki ja valheetkin päälle, kun pieni piiri pyörii esson baarissa ja metsästyskerhoissa. Sinua voidaan syrjiä täysin valheellisesta syystä tai vaan sen takia että olet x:lle sukua tai y:n lapsi. Eikä sinua pidetä kylän z täysimääräisenä asukkaana välttämättä edes, jos olet syntynyt siellä (kuten minä), jos vanhemmat eivät kanssa ole sieltä (kuten minulla). Vieraspaikkakuntalaisia vihataan ja varsinkin kaupunkilaisia tai ihan vaan oman kylän korkeakoulutettuja kohtaan kyräillään, kun "pitävät itseään parempina ihmisinä". Naapuririidat ovat jatkuneet yhtäjaksoisesti jostain aidanseipään paikasta yli sata vuotta. Kylänraitilla tuijotetaan ja ihmetellään sinua joko sen takia, että olet x:n sukua tai vieraspaikkakuntalainen. Tuollaiselle paikkak
Niin tätä! Me muutimme pienelle paikkakunnalle, kun olin alakoulussa. Siis niin pienelle, ettei sitä aikoinaan löytynyt edes kaikista kartoista. Kylässä oli vähän lapsia ja vielä vähemmän yliopilaita, joten jokainen ylioppilas sai kylätoimikunnalta lahjaksi 100 euroa. Kyläläiset siis keräsivät tuon rahan kasaan. Yliopilaita oli vuosittain korkeintaan 2, tavallisesti ei yhtään.
Kun minä sain valkolakin, kylätoimikunta ei antanut minulla 100 euroa vaan halpisaterinsetin. Sellaisen puoliksi muovisen ruman kokoelman.
Tämä siksi, että vaikka olimme asuneet paikkakunnalla jo 10 vuotta, olimme silti edelleen ulkopuolisia ja minä ei-oman-kylän-lapsi, joten ulkopuolisille ei anneta mitään rahaa. Saa tuollaisen lusikka-haarukka-veitsisetin Tokmannilta, kun ei julkea kuitenkaan lahjatta jättää.
Tällaista ihan normaalia arkea.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tollasesta pahansuovasta kyttäämisestä ja juoruamisesta saa? Miksei ihmiset keskity omaan elämäänsä?
Koska niiden pieni maalaiselämä on pelkkää tyhjyyttä, muiden kyttäämistä ja pahansuopuutta. Omat ja toisten sairaudet muistetaan myös selostaa kaupassa/kadulla suureen ääneen. Siellä ei tunneta käsitteitä yksityisyys ja vaitiolovelvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän niistä juoruista tietää jos ei itse osallistu siihen juorukerhoon
Jälkikäteen kun olet jo muuttanut pois joku "säälistä" kertoo sinullekin, että kuulemma juot/olet raskaana/juot ja olet raskaana. Kun kaikki muut on aiheesta jo jauhaneet ja sinua on katsottu kuin ruttotautista.
En ole koskaan asunut pienessä maalaiskylässä, mutta olen varttunut ahdasmielisessä pikkukaupungissa. Vain Helsingissä saan olla vapaasti oma itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa ihan vain se,että ihmiset tuntee mut ja mä heidät.Se ahdistaa,et pitää tervehtiä ihmisiä ja ehkä vaihtaa muutama sana,vaikkei nyt kukaan kotiin tungekaan.Mut just se, että kodin ulkopuolella ei oo vapautta vain kulkea ihmisten ohi sanomatta mitään.Vapautta olla tuntematon.
Tähän kiteytyy suomalainen mörkömetsäläisyys, joka nykypäivänä voi parhaiten juuri suomalaiskaupungeissa. Useimmissa muissa Euroopan maissa on vielä Helsinginkin kokoisissa kaupungeissa pikkukylä/small talk -kulttuuri voimissaan, mutta jossain Suomen Tampereella ja Turussa väijytään ovisilmästä, ettei naapureita ole rapussa, kun ollaan lähdössä viemään roskia, ja väistellään kadulla ja julkisissa kulkuvälineissä muiden katsekontaktia. No, lasten kasvatuksessa suomalaisella maaseudulla on se hyvä puoli, että heillä on keskimäärin kaupunkilaissuomalaislapsia paremmat eväät lähteä aikanaan vaikkapa sinne Eurooppaan: katsekontaktin ottaminen, hymyily, vieraille puhuminen ja ihmisten tervehtiminen tulevat luontevammin.
Maalaiset on muutosvastarintaisia jääriä. Muiden pitäisi kustantaa niille palvelut viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- kukaan ei toivottanut tervetulleeksi asumaan vaikka kylällä on oma yhdistys
- lähin naapuri vältteli meitä 6 vuotta ennen kuin edes tervehti, silloinkin puhui ilmeisesti vain koska hänen koiransa oli karannut meidän tontille
- samaiselle naapurille tein kauniin kortin tasavuosisynttärinä, ja laitoin kuoreen pienen minilahjan. Kerroin samalla sairaudestani koska halusin selittää, miksi emme juuri silloin ole pyytäneet käymään. Hän ei vastannut mitään saati kiittänyt lahjasta.
- kukaan ei ole pyytänyt kahville ja yrittänyt tutustua millään lailla
- menin kerran juttelemaan erään vanhemman naisen kanssa, hän asui kadun toisella puolella. Sanoin että pyydämme kahville kun olemme vähän asettuneet asumisen kanssa. Hän ei edes vastannut mitään vaan käänsi selkänsä.
- toinen naapuri otti yhteyttä vain valittaakseen, kun esim rakensimme pihaan suulia. Että ei noin saa rakentaa ja lopettakaa se naulaaminen. Kun häneltä ei oltu kysytty neuvoja. Onneksi hän muutti pois eikä nykyinen talonomistaja ole valittanut mistään.
- - -
Mutta siitä yhteishengestä, mistä unelmoin kun täältä ostimme talon, ei ole tullut yhtään mitään. Koska minulla on pääsy henkilörekisteriin, tiedän keitä täällä asuu, kuka muuttaa tänne tai täältä pois, kuka on kuollut. Mutta mitään henkkoht yhteyksiä ei ole syntynyt kyläläisiin. He pitävät meitä yhä ulkopuolisina, varmaan kuolemaamme saakka. Emme aio muuttaa mihinkään kaupunkiin takaisin, täytyy vain nauttia luonnosta ja pysytellä omillaan, ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusia seurataan tarkkaan. Siis todella tarkkaan, kaikki vaatteista ja hiuksista lähtien. Jos ei ole lääkäri tai joku ns. parempi niin 100% ei oteta mukaan porukkaan. Just kaikki tapahtumat mitä mainostetaan jonkun pikkukylän facebookseinällä että tervetuloa niin oikeasti ne on vain niille vanhoille paikallisille, muille ei puhuta.
Parhaassa tapauksessa aletaan kiusaamaan, siis aikuiset haistattelee lapsille, lapset tekee ilkivaltaa, esim. ajelevat mopoilla/pyörillä pihassa, nakkelevat kananmunia seiniin jne, tästä kun sanoo vanhemmille niin siitä vasta sirkus alkaa, eli kotona opetetaan se että ketään uutta ei oteta mukaan.Tässä kaikista hauskinta on että samaan aikaan tämän kylän ihmiset itkee suljetun kyläkoulun perään ja siihen kun ei kohta enää kyläkauppakaan kannata kun kaikki vaan muuttaa pois. Etelä-pohjanmaalla osataan, muutettiin vähän suurempaan pitäjään tuon horr
Mikä paikkakunta Etelä-Pohjanmaalla? Kiinnostaa koska itsekin jumissa täällä. Tälläkin kylällä mainostetaan kaikenlaista kylätapahtumaa, tervetuloa. Se on todellisuudessa joku karaokeilta kylässä koko ikänsä asuneille ja tapahtuman järjestäjätkin mulkoilee ylimääräistä kulmien alta.
Ihan tarkkaa sijaintia en viitsi paljastaa, koska asutaan vielä aika lähellä, mutta tämä pikkukylä on Seinäjoki-jurva-kauhajoki välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaisten käytös on nähty ihan tarpeeksi hyvin persujen eduskuntaryhmän maatiaisten touhuista.
Kännäämistä, kopelointia, ammuskelua ja ala-arvoista juntteilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kytätään mitä ostat ruokakaupasta ja apteekista. Raskaustesti on parasta hakea sadan kilometrin päästä. Lasten asiat juorutaan pitkin kyliä ja kauhistellaan, että kuulemma on semmoinen autisti se Auvisen poika ja nyt menee taksilla johonkin erikoiskouluun!
Harrastusmahdollisuudet on huonot,jossain koulun liikkasalilla naisten jumppa ja talvisin voi hiihtää.
Tämä! Mies on pieneltä paikkakunnalta kotoisin. Oltiin siellä käymässä pariviikoisen vastasyntyneen kanssa. Erehdyin sitten auttamaan ystävääni ja hain tälle jälkiehkäisyn samalla, kun hoidin omia apteekkiasioita. Sen jälkeen kylillä puhuttiin pitkään, että se Niemisen Antti ei anna edes vaimon toipua synnytyksestä vaan on heti panemassa. Tms. Erityisen kivaa, kun tällaiset kantautuu appivanhempien korviin.
Sitten anoppi vielä ihmetteli, ku
Äitini asuu edelleen pienellä paikkakunnalla. Minä olen 42v. ikisinkku nainen, vela. Siis OIKEASTI ikisinkku, viimeksi deittailin teini-iässä. Voin vain kuvitella, millaisia juoruja minusta liikkuu kylillä Ritvan tyttärenä, kun en ole mennyt sitä perinteistä kouluun-seurustelu-töihin-kihloihin-talo-naimisiin-lapset putkeen. Varmaan olen lesbo, mielenterveysongelmainen, liian punkeroinen kellekään miehelle, liian nirppanokka, jälkeennjäänyt, kuvittelee itsestään liikoja, ylpeä, kaupunkilaistunut hempukka ymv.
Jos olisin ollut parisuhteessa lapsettomana, juoruna varmaan olisi, että olen maho, mieheni on tuhkamunainen, lapsia ei vaan nyt tule, varmaan niillä on kuollut seksielämä, miehelläni on hirveä hyppykuppa pettämisistä, minulla on hirveä hyppykuppa kun olen itse pettäjä, mieheni on salajuoppo ymv. sen sijaan, että olemme ihan tietoisesti lapsettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa ihan vain se,että ihmiset tuntee mut ja mä heidät.Se ahdistaa,et pitää tervehtiä ihmisiä ja ehkä vaihtaa muutama sana,vaikkei nyt kukaan kotiin tungekaan.Mut just se, että kodin ulkopuolella ei oo vapautta vain kulkea ihmisten ohi sanomatta mitään.Vapautta olla tuntematon.
Tähän kiteytyy suomalainen mörkömetsäläisyys, joka nykypäivänä voi parhaiten juuri suomalaiskaupungeissa. Useimmissa muissa Euroopan maissa on vielä Helsinginkin kokoisissa kaupungeissa pikkukylä/small talk -kulttuuri voimissaan, mutta jossain Suomen Tampereella ja Turussa väijytään ovisilmästä, ettei naapureita ole rapussa, kun ollaan lähdössä viemään roskia, ja väistellään kadulla ja julkisissa kulkuvälineissä muiden katsekontaktia. No, lasten kasvatuksessa suomalaisella maaseudulla on se hyvä puoli, että heillä on keskimäärin kaupunkilaissuomalaislapsia paremmat eväät lähteä ai
Ja höpö höpö. Maalaiskersat saa pakenemaan maailmalle pönttömäinen väki peräkylissä.
Täällä stadissa me moikataan naapureitamme. Maalta tulleet vuokralaiset ei moikkaa ja siitä ne tunnistaakin, ynnä niiden asunnoista tulvivasta jätteen hajusta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaupungissa asuminen oli tuskaa muuten, mutta isommassa kaupungissa nautin siitä, ettei ketään kiinnostanut mun tekemiset ja menemiset.
Olen maalta kotoisin ja asun maalla taas ja onhan se nyt aivan naurettavaa, miten ihmiset täällä kyttää naapurien tekemisiä. Meillä menee kylätie vierestä ja ihan sama, mitä tuossa pihalla tehdään, ohi ajavat naapurit hidastaa vauhtiaan ja kyyläämällä kyylää sitä meidän tekemistä. Silloin tällöin pamahdetaan ihan pihaan asti kyselemään, että mitäs täällä oikein on meneillään.
Tämän takia kaduttaa, ettei tullut katsottua taloa syvempää metsästä, jostain, minne naapurien pitäisi ajaa erikseen vähintään muutama sata metriä. Ei se vahtaaminen tietysti mitään vahinkoa tee, en vain ymmärrä, miksi kukaan viitsii kytätä toisten normaaleja pihahommia. Sitten ymmärtäisi, jos oltaisiin tähän jotain luvatonta voimalaitosta pykäämässä, että saattaisi päät kääntyä, mutta j
Kävin kyläilemässä silloisen ystävän luona ja hän otti puheeksi miten ihmiset on uteliaita kun kulkevat hänen uuden kotinsa ohi. Hidastavat kuulemma ja tirkistelevät pihaan. Sattui hetkeä myöhemmin muutama ihminen kävelemään ohi ja yksikään ei katsonut taloon päin mutta ystäväni peppu pitkällä kyttäsi verhon raosta heidän menoaan. Oli naurussa pitelemistä. Hän on tyypillinen juoruämmä mutta ei näe itsessään niitä piirteitä mitä näkee muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.
Miten kukaan tietää sun asioista, jos et kerro niistä? Tai jos naapuri nyt vaikka katsoo, että uusi auto pihassa, niin mitä sitten vaikka siitä selittäisi? Tää taitaa vaan olla urbaanilegendaa.
Tuskin on urbaanilegendaa, vaan tosiasia. Jos muutat jonnekin peräHikiälle, jossa kaikki ovat tunteneet toisensa jo sukupolvien ajan, erotut jou
Ystäväni äiti kuoli, kun ystäväni oli 20v. Hän jäi maaseudulle yksin. Koska minulta oli juuri loppunut työ toisella paikkakunnalla, muutin ystäväni luokse tueksi siksi aikaa, kunnes asiat järjestyivät.
Tuon puolen vuoden aikana saimme tietää, että olemme ehdottomasti parisuhteessa oleva lesbopariskunta, koska kävimme ruokaostoksilla yhtä aikaa ja herra jumala, asuimme samassa osoitteessa.
Samoin yläasteella sain kuulla seurustelevani pojan X kanssa, koska olin puhunut pari lausetta tuolle pojalle viikonloppuna. Tultiin vaan suoraan kysymään, että miten teillä menee, onko hyvä parisuhde?
Se, ettei itse kerro mitään, ei vaikuta asioihin maaseudulla. Sinusta keksitään ihan tuulesta temmattuja juttuja ja juoruja, joita on vaikeaa lähteä kumoamaan, kun se juoru pääsee valloilleen. Jos yrität kumota sen, ajatellaan, että et halua vaan myöntää totuutta ja yrität salailla asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kytätään mitä ostat ruokakaupasta ja apteekista. Raskaustesti on parasta hakea sadan kilometrin päästä. Lasten asiat juorutaan pitkin kyliä ja kauhistellaan, että kuulemma on semmoinen autisti se Auvisen poika ja nyt menee taksilla johonkin erikoiskouluun!
Harrastusmahdollisuudet on huonot,jossain koulun liikkasalilla naisten jumppa ja talvisin voi hiihtää.
Tämä! Mies on pieneltä paikkakunnalta kotoisin. Oltiin siellä käymässä pariviikoisen vastasyntyneen kanssa. Erehdyin sitten auttamaan ystävääni ja hain tälle jälkiehkäisyn samalla, kun hoidin omia apteekkiasioita. Sen jälkeen kylillä puhuttiin pitkään, että se Niemisen Antti ei anna edes vaimon toipua synnytyksestä vaan on heti panemassa. Tms. Erityisen kivaa, kun tällaiset kantautuu appivanhempien k
Totta toinen puoli, kyllä sussa vikaa tuntuu olevan.
Vierailija kirjoitti:
- kukaan ei toivottanut tervetulleeksi asumaan vaikka kylällä on oma yhdistys
- lähin naapuri vältteli meitä 6 vuotta ennen kuin edes tervehti, silloinkin puhui ilmeisesti vain koska hänen koiransa oli karannut meidän tontille
- samaiselle naapurille tein kauniin kortin tasavuosisynttärinä, ja laitoin kuoreen pienen minilahjan. Kerroin samalla sairaudestani koska halusin selittää, miksi emme juuri silloin ole pyytäneet käymään. Hän ei vastannut mitään saati kiittänyt lahjasta.
- kukaan ei ole pyytänyt kahville ja yrittänyt tutustua millään lailla
- menin kerran juttelemaan erään vanhemman naisen kanssa, hän asui kadun toisella puolella. Sanoin että pyydämme kahville kun olemme vähän asettuneet asumisen kanssa. Hän ei edes vastannut mitään vaan käänsi selkänsä.
- toinen naapuri otti yhteyttä vain valittaakseen, kun esim rakensimme pihaan suulia. Että ei noin saa rakentaa ja lopettakaa se naulaami
Minulla toisenlainen kokemus:
Oltiin vasta muutettu, pieni vauva, jota vaunulenkillä käytin. Kävelin useamman talon ohi. Jonkun ajan päästä jossain kylä tapahtumassa tuntematon nainen tuli vihaisesti tiuskimaan että miksi en ole tullut käymään kun ohi kuljen. Kysyin sitten kuka hän on ja missä hän asuu 😀. En käynyt koskaan hänen kotonaan, en tykkää tiuskimisesta. Monet muutkin kuvittelivat että kun mieheni tunsi heidät, minunkin täytyy tuntea, ulkonäöltä myös vaikken koskaan ollut nähnyt. Totesin monen muunkin tapauksen jälkeen että älykkyys kiertää sen kylän kaukaa, joten otin eron ja muutin pois. Eipä ollut keskustassa yhtään enempää älyä kuin sivukylilläkään. Myöhemmin kuulin että tuolla kylällä oli tapana avioitua sukulaisten kesken. Sen kyllä huomasi aika äkkiä.
Suomen pikkukylissä asuu ihan hirveän paljon narsisteja. Maadeudulla tuollaisten on helpompi nostaa itseään jalustalle ja keskittyä tuhoamaan muiden elämä juoruilulla ja kyttäämisellä. Kaupungissa ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Alle 5000 ihmisen kylässä ei ole lukiota. Maalla ei ole mokkiksia, aika kiva juttu.
On. Ammattikoulu myös. Sinne kun tulee niitä oppilaita 1-2h matkan päästä lukioon ja amiskaan, eikä vaan omalta kylältä. Minunkin koulumatka lukioon oli 1,5h suuntaansa.
Toinen vaihtoehto on muuttaa lukion tai amiskan perässä vähintään 100-200km päähän asumaan omilleen 16-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän niistä juoruista tietää jos ei itse osallistu siihen juorukerhoon
Siis ne tullaan kertomaan sulle suoraan päin naamaa, tai udellaan sun perheenjäseneltä tai puolisolta sun asioita. Tätä tehdään ihan tietoisesti. Uteliaimmat tulee suoraan puhumaan sulle, vähän "häveliäämmät" kysyy sun asioita sun perheenjäseniltä tyyliin "Kuule Raija, onko se sun tytär taas raskaana? Kun se kuulemma osti raskaustestin... Meinaako ne nyt Mikon kanssa toista lasta näin pian?"
Rakkaudesta se hevonenkin potkii 😻