Siis mikä teitä ahdistaa pienten maalaiskylien ilmapiirissä?

Asun pienessä kylässä, olen asunut täällä vuosikymmenet eikä mikään ahdista. En ole sen enempää tekemisissä täällä naapurien kanssa kuin muuallakaan eli tervehdin, siinä kaikki.

Arvostan asuinpaikassani, että yksityisyyttäni kunnioitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.

Miten kukaan tietää sun asioista, jos et kerro niistä? Tai jos naapuri nyt vaikka katsoo, että uusi auto pihassa, niin mitä sitten vaikka siitä selittäisi? Tää taitaa vaan olla urbaanilegendaa.

 

Tuskin on urbaanilegendaa, vaan tosiasia. Jos muutat jonnekin peräHikiälle, jossa kaikki ovat tunteneet toisensa jo sukupolvien ajan, erotut joukosta kuin huomiolippu. Jos olet erehtynyt kertomaan

Just näin. Ja jos et kerro yhtään mitään, ei sekään estä juorujen leviämistä. Ne juorut on vaan keksinyt joku ihan omastä päästää ja niitä sitten kerrotaan totena eteen päin.

T. Yksin maalla asuva heteronainen, josta kuitenkin tiedetään että minulla on kaupungissa raskaana oleva vaimo ihan sillä perusteella, että joku oli nähnyt raskaana olevan siskoni muutaman kerran hänen täällä kyläillessään. 

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan hyvin pienellä paikkakunnalla kaveriporukassa kaikki olivat serkkuja tai pikkuserkkuja - paitsi yksi, jonka vanhemmat olivat muuttaneet paikkakunnalle jostain muualta. Hän ei ollut koskaan ihan niin täysivaltainen kaveri porukassa kuten muut.

Toisaalta oli ihan mukava kokemus elää jonkin aikaa alueella, jossa melkein joka talossa asui jollain tavalla sukulaisia tai ainakin hyvin tunnettuja ihmisiä. On tuossa eri tavalla yhteisöllisyyttä kuin kaupungissa, jossa kaikki ovat tuntemattomia toisilleen.

Tämä toistuva hokema "kaupungissa, jossa kaikki ovat tuntemattomia toisilleen" on sellainen jota en ymmärrä. Aivan kuin kaupunkilaisilla ei olisi ystäviä, sukulaisia ja tuttavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan hyvin pienellä paikkakunnalla kaveriporukassa kaikki olivat serkkuja tai pikkuserkkuja - paitsi yksi, jonka vanhemmat olivat muuttaneet paikkakunnalle jostain muualta. Hän ei ollut koskaan ihan niin täysivaltainen kaveri porukassa kuten muut.

Toisaalta oli ihan mukava kokemus elää jonkin aikaa alueella, jossa melkein joka talossa asui jollain tavalla sukulaisia tai ainakin hyvin tunnettuja ihmisiä. On tuossa eri tavalla yhteisöllisyyttä kuin kaupungissa, jossa kaikki ovat tuntemattomia toisilleen.

Tämä toistuva hokema "kaupungissa, jossa kaikki ovat tuntemattomia toisilleen" on sellainen jota en ymmärrä. Aivan kuin kaupunkilaisilla ei olisi ystäviä, sukulaisia ja tuttavia.

Maalainen ei ymmärrä. Ystävät on eri asia, käpykylissä juorutaan kaikista. Eikä auta ettet kerro mitään, sitten keksitään. Kytätään että mitä ruokaa se nyt osti, ja kävikö peräti alkossa. 

Vierailija kirjoitti:

Missä te kuulette niitä juoruja itsestänne jos ette itse ole juorukööreissä osallistumassa samaan mistä täällä valitatte.

Taidatte olla luulosairaita.

Vaikka töissä saattaa joku tulla kysymään jotakin aivan ihmeellistä asiaa, josta hänellä selvästi on taustatietoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa ei vieraat ihmiset puutu naapurien asioihin.

Asun viikot opiskeluiden takia Helsingin keskustassa työnantajan kustantamassa nk. arvoasunnossa. Koskaan en ole tavannut niin uteliasta väkeä kuin täällä, ällöttää nämä juntit, kaikki kysellään, en toki vastaa, mutta oksettaa, pikkukaupungissa, mihin muutin työn takia jokunen vuosi sitten, kukaan utele, moikkaavat ja se siitä. 

Katkeruus on turhaa ja itsesääli itsemurhaa,koittakaa pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa ei vieraat ihmiset puutu naapurien asioihin.

Asun viikot opiskeluiden takia Helsingin keskustassa työnantajan kustantamassa nk. arvoasunnossa. Koskaan en ole tavannut niin uteliasta väkeä kuin täällä, ällöttää nämä juntit, kaikki kysellään, en toki vastaa, mutta oksettaa, pikkukaupungissa, mihin muutin työn takia jokunen vuosi sitten, kukaan utele, moikkaavat ja se siitä. 

Kuka sinulta muka jotakin kyselee? Arvotaloissa ei kukaan ainakaan. Ja kenelle ne juoruaisivat? Kun ihmisiä on paljon, ei pysty juoruamaan siten että sillä olisi jotakin vaikutusta uhrin elämään.

Maalla voidaan keksiä juttuja niin että kukaan ei puhu ihmiselle mitään, kun "tiedetään" että vamppaat ukkomiehiä. Itse kuulet juorusta vasta kun olet muuttanut jo pois, et pääse kertomaan ettet koskaan ole sekoillut kenenkään varatun kanssa. Näin 10 000 ihmisen "kaupungissa". Ei ikinä uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä Suomen mittakaavassa maalaiskylä, mutta Oulussa ahdistaa se kun kaikki tuntevat toisensa ja ovat jotain sukua toisilleen jotain kautta... Työpaikat menevät suhteilla ja valheelliset juorut leviävät. Yliopistoon ja AMK:hon ei juuri Pohjois-Pohjanmaan ulkopuolelta tule opiskelijoita, sisäänpäin lämpiävä "kaupunki".

Tämä siis ihan kaupungin alueella, Kiiminkiä ym. liitettyjä kuntia ei lasketa. Pikkukaupunki tämä on ilman kuntaliitoksia ja todellakin haaveilen pois muutosta...

Oulu on kieltämättä erikoinen paikka. Se on kuin iso maalaiskylä, johon joku on keksinyt perustaa jopa yliopiston. Turun ja Tampereen yliopistoissa on ihan mielekäs ja positiivinen opiskelijakulttuuri, mutta Oulussa opiskelijat ovat jotenkin perustavanlaatuisesti keskimäärin alempaa sosiaaliluokkaa pelkän käytöksen ja juomistapojen perusteella. 

Ouluun, Rovaniemelle ja muihin vastaaviin aluepoliittisista syistä perustettuihin yliopistoihin menee ne, jotka eivät pääse parempiin opinahjoihin. Eihän Suomessa ole yhtään kansainvälisesti hyvää yliopistoa, mutta HY, Aalto ja Hanken ovat kuitenkin kohtalaisia. Muut suoraan sanoen surkeita.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään! Muutin 5 vuotta sitten Hesoista maalle, enkä ole hetkeäkään katunut.

Hesoista? 🤣

Ei mikään. Viihdyn. Aina jaksetaan jauhaa kyttäämisestä, en ole huomannut. Sitä paitsi siinä on hyväkin puolensa, se ei aina ole pahantahtoista vaan huolenpitoa.

Saan olla rauhassa mutta minut tunnetaan ja minä tunnen suurimman osan. Minusta on ihan hyvä näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa ei vieraat ihmiset puutu naapurien asioihin.

Asun viikot opiskeluiden takia Helsingin keskustassa työnantajan kustantamassa nk. arvoasunnossa. Koskaan en ole tavannut niin uteliasta väkeä kuin täällä, ällöttää nämä juntit, kaikki kysellään, en toki vastaa, mutta oksettaa, pikkukaupungissa, mihin muutin työn takia jokunen vuosi sitten, kukaan utele, moikkaavat ja se siitä. 

Jännä kokemus sinulla. Ihan päinvastainen kuin minulla Helsingin arvoalueella asuvalla. Tervehdimme kyllä, mutta sen suurempaa tiedontarvetta ei ole tuntunut olevan. 

Vierailija kirjoitti:

Maalla on tylsää. Niin uskomattoman tylsää.

Elin lapsuuden ja nuoruuden maalaiskylässä, kaukana kaikesta. Lapsuus oli vielä hauskaa, mutta teini-ikä ihan hirveää. Mitään harrastusmahdollisuuksia ei ollut, ikätoverit käyttivät vapaa-ajan kaljanjuontiin ja autolla ajoon, tai sitten nököttivät kotona tekemättä mitään. Yritin kehitellä kaikkea omaa puuhaa, mutta jessus kuinka pitkästynyt olin. Mitään ei koskaan tapahtunut. Pienetkin asiat kantautuivat muiden silmiin ja korviin ja juoruja kiersi (koska muillakin oli yhtä tylsää ja juoruilu oli ainoa ilo?). Ja just tuo, että jo lapsuudesta asti sinua kohdeltiin tietynlaisena, koska isäsi sitä ja isoisäsi tätä ja kyllä teidän suku tiedetään.

Hyi kamala.

Joissakin paikoissa on kyllä uskomattoman pysähtynyt tunnelma. Minäkin nuoruuteni tuijottelin ikkunasta sitä harmaata lumista peltomaisemaa. Meinasin tulla hulluksi. Ainoa harrastusmahdollisuus oli lenkkeily edestakaisin autiolla kylätiellä peltoaukean keskellä. Joskus ohi ajoi yksittäinen vanha ukkeli ja oikein hidasti nähdäkseen kunnolla kukas se siinä kävelee ja miksi. Silloin jo päätin etten laita omaa lastani kärsimään tuollaista tylsyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Kiljumafiat tekee metsästysrikoksia oman käden oikeudella.

Ei oo mitään leppoisia kyliä. Todistajia uhkaillaan ja hiukset poltetaan päästä satasen kiljuvelasta.

Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu

Joo, todellakin salametsästys rehottaa ja poliisi on kaukana. Hirveitä paikkoja, joissa kasvaa alemmuudentuntoisia, juoruilevia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään! Muutin 5 vuotta sitten Hesoista maalle, enkä ole hetkeäkään katunut.

Hesoista? 🤣

Joo, siinä on joku joka ei ole Helsingissä edes käynyt. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maaseudulta kotoisin, ja muutin pois jo teini-ikäisenä. Kotikylässä ihmisillä ei ollut mitään järkevää tekemistä, ja nuoret viihdyttivät itseään kaahamalla mutkaisilla teillä ja ampumalla kissoja ja pikkulintuja vain huvikseen. Oli todella inhottavaa, miten naapurit utelivat kaikenlaista ikään kuin kenenkäö yksityisasiat heille kuuluisivat. Aivan järkyttäviä ihmisiä. Osa entisen kyläkoulun oppilaista ovat alkoholisoituneita ja osa tappanut itsensä. Siihen kyläpahaseen ei jäänyt ketään, jolla on kykyä jatkaa opintoja peruskoulun jälkeen. 

Tämä on juuri se isoin ongelma. Noissa pienissä kyläpahasissa ei ole mitään tekemistä. Tietty siellä voi ryypiskellä samanhenkisten kanssa, ajella autolla päämäärättömästi, aiheuttaa yleistä häiriötä, tai vaikka rikkoa paikoja. Työpaikkoja on lähes mahdotonta löytää. Fiksut lähtevät noista pois, ja se heik

Hyvä analyysi. Harva kyvykäs ja kunnianhimoinen ihminen jää pikkupaikkakunnalle. Jäljelle jäävät ne, jotka eivät muuhun kykene.

Jos haluaa kehittyä, niin kannattaa aina hakeutua lahjakkaiden ja kunnianhimoisten ihmisten seuraan. Jokainen yksilö yltää parempiin suorituksiin kannustavassa ja kunnianhimoisessa yhteisössä ja vastaavasti taantuu ilman sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kiljumafiat tekee metsästysrikoksia oman käden oikeudella.

Ei oo mitään leppoisia kyliä. Todistajia uhkaillaan ja hiukset poltetaan päästä satasen kiljuvelasta.

Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu

 

Täällähän sinä juoruat ja levität valheita netissä, että näin suvaitsevaisia ihmisiä kaupungeissa asuu, pysykää siellä.

Off topic: Iltapäivälehdessä oli juttu koulukuvauksista. Yksi kuva oli Forssan yhteislyseon koulukuva muistaakseni jostakin 20-luvulta. Tuon koulun sanottiin olleen ensimmäisiä maaseudulle perustettuja yhteiskouluja. Mistä lähtien teollisuuspaikkakunnat ovat olleet maaseutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiljumafiat tekee metsästysrikoksia oman käden oikeudella.

Ei oo mitään leppoisia kyliä. Todistajia uhkaillaan ja hiukset poltetaan päästä satasen kiljuvelasta.

Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu

 

Täällähän sinä juoruat ja levität valheita netissä, että näin suvaitsevaisia ihmisiä kaupungeissa asuu, pysykää siellä.

 

Onko tämä se josta ollut juttua lehdissä? Se suuri salametsästysvyyhti?

Muutimme muutama vuosi sitten pohjoiseen pikkukylälle.

Olen pohjoisesta kotoisin, en nykyisestä asuinpaikasta, mutta melko läheltä. Mieheni on etelästä ja itsekin asunut etelässä ja ulkomailla koko aikuisikäni.

Olisihan minun pitänyt ymmärtää, ettei mikään ole muuttunut näillä kylillä. Lapsuuteni ja nuoruuteni ahdistavat ja sisäänlämpiävät kylät ovat ihan samanlaisia kuin silloinkin. Kaipa me halusimme kokeilla pohjoisessa asumista, ajattelimme, että lapset viihtyisivät rinteessä ja saisivat myös luontokokemuksia ja pikkukylä olisi turvallinen. 

Lapset kyllä viihtyivätkin pitkään, innostuivat laskettelusta ja saivat kavereita. Meille vanhemmille tämä onkin ollut kovempi paikka.

Työpaikoilla ilmapiiri on ihan kauhea ja niin asiakkaat kuin kollegatkin ovat toisinaan suorastaan vaarallisen oloisia. Ammatillisuus loistaa poissaolollaan ja työpaikoilla on jos jonkinlaista säätäjää, säheltäjää ja sekoilijaa. Työpaikkoja ei ole sillä tavalla, että korkeakoulutettu voisi vaihtaa vastaavaan ja jos/kun vaihtaa ihan vain johonkin työhön päästäksern pois sairaasta työyhteisöstä, huomaa, että juorut seuraavat mukana. Ja nykyinen työpaikka on ihan yhtä toksinen. 

Pikkukylään muuttavan kannattaa miettiä tätäkin. Ne samat napurikyttääjät, juoruilijat, kylähullut ja sukuriitelijät jatkavat toimintaansa siellä työpaikallakin.