Siis mikä teitä ahdistaa pienten maalaiskylien ilmapiirissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.

Miten kukaan tietää sun asioista, jos et kerro niistä? Tai jos naapuri nyt vaikka katsoo, että uusi auto pihassa, niin mitä sitten vaikka siitä selittäisi? Tää taitaa vaan olla urbaanilegendaa.

Juorutaan ihan mitä sattuu = valheita. Muutama persoonallisuushäiriöinen pyörittämään hoviaan, niin mieluusti asuu jossain muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan hyvin pienellä paikkakunnalla kaveriporukassa kaikki olivat serkkuja tai pikkuserkkuja - paitsi yksi, jonka vanhemmat olivat muuttaneet paikkakunnalle jostain muualta. Hän ei ollut koskaan ihan niin täysivaltainen kaveri porukassa kuten muut.

Toisaalta oli ihan mukava kokemus elää jonkin aikaa alueella, jossa melkein joka talossa asui jollain tavalla sukulaisia tai ainakin hyvin tunnettuja ihmisiä. On tuossa eri tavalla yhteisöllisyyttä kuin kaupungissa, jossa kaikki ovat tuntemattomia toisilleen.

Tämä toistuva hokema "kaupungissa, jossa kaikki ovat tuntemattomia toisilleen" on sellainen jota en ymmärrä. Aivan kuin kaupunkilaisilla ei olisi ystäviä, sukulaisia ja tuttavia.

Maalainen ei ymmärrä. Ystävät on eri asia, käpykylissä juorutaan kaikista. Eikä auta ettet kerro mitään, sitten keksit

Tämä. Eihän voisi kuvitellakaan, että missään yhtään isommassa paikassa tällaista harrastettaisiin suunnilleen tilastojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään! Muutin 5 vuotta sitten Hesoista maalle, enkä ole hetkeäkään katunut.

Hesoista? 🤣

Niitä on monta eli Helsinki, Espoo ja Vantaa, niinku 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään! Muutin 5 vuotta sitten Hesoista maalle, enkä ole hetkeäkään katunut.

Hesoista? 🤣

Niitä on monta eli Helsinki, Espoo ja Vantaa, niinku 🤣

Että on niinku asunu yhtä aikaa Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla, ja sitten muuttanut takaisin maalle? Just joo.

Lapsuudessani muutettiin usein ja muutama pieni kyläkin tuli testattua. Koulusta jäi sellainen mieleen, että opettajien käytöksestä huomasi, kuka oli paikallinen ja kuka kulki viereisestä isommasta kaupungista. Paikallisten opettajien metodeihin kuului omituisten/hiljaisten/erilaisten oppilaiden julkinen nälviminen ja mollaaminen. He lähtivät myös mukaan koulukiusaajien juttuihin ja suosivat tiettyjä ihmisiä ihan avoimesti. Muualta kulkevilla opettajilla oli tasapuolinen ja lempeä suhtautuminen oppilaisiin. Tämä päti jokaisessa kylässä. Kaupungin kouluissa taas lapsetkin olivat suvaitsevaisempia.

En tykkää siitä tuomitsevasta ilmapiiristä ja juoruilusta.

"Taas oli Pirkolla aika lyhyt hame tuossa tiistaina, taitaa olla mies hakusessa"

"Tiesitkö että Matin pojalla on korvakorut, onkohan miehiin päin, voi Matti-parkaa kun ei saa lapsenlapsia"

"Millähän rahoilla se koppava pariskunta Hevonperseentie 3:ssa on ostanut uuden auton?"

"Vehmasvuot ovat nyt asentaneet aurinkopaneelit, kyllä on sitten veemäistä porukkaa nuo vihreät"

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa ei vieraat ihmiset puutu naapurien asioihin.

 

 

Kääntöpuolena se, ettei ketään kiinnosta toisten asiat. Ei sitäkään vähää, että jos naapurit on reissussa mutta heillä takaoven lasi rikki ja vierasta porukkaa pihalla, niin soitettaisiin poliisi. "Ei oo mun asia."

Ehkä jossain vuokrakasarmissa jossain kaukana Helsingistä on tämä tilanne - väki vaihtuu ennenkuin ehdit tutustua. 

Mutta vähän arvokkaammalla alueella ihmiset asuvat siksi että viihtyvät eikä siksi että on pakko. Meidän talossa on 14 asuntoa ja kolmessa vaihtunut asukas 20 vuoden aikana, niistäkin yksi muutti hoitokotiin ja tytär muutti tilalle. Kyllähän täällä nyt tiedetään, toki ainahan voi olla hienotunteinen ja pidättyä juoruilemasta ja kyttäilemästä. Niinhän varmaan maallakin  fiksuimmat tekee.  

Varmaan sitä pärjäis maaseudun rauhassa ihan hyvin, ja onhan omakotiasumisessa puolensa. Mutta kyllä viihdyn mainiosti täällä Helsingissäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa ei vieraat ihmiset puutu naapurien asioihin.

 

 

Kääntöpuolena se, ettei ketään kiinnosta toisten asiat. Ei sitäkään vähää, että jos naapurit on reissussa mutta heillä takaoven lasi rikki ja vierasta porukkaa pihalla, niin soitettaisiin poliisi. "Ei oo mun asia."

Tottakai soitetaan. 

Mulle kaupungissa asuminen oli tuskaa muuten, mutta isommassa kaupungissa nautin siitä, ettei ketään kiinnostanut mun tekemiset ja menemiset.

Olen maalta kotoisin ja asun maalla taas ja onhan se nyt aivan naurettavaa, miten ihmiset täällä kyttää naapurien tekemisiä. Meillä menee kylätie vierestä ja ihan sama, mitä tuossa pihalla tehdään, ohi ajavat naapurit hidastaa vauhtiaan ja kyyläämällä kyylää sitä meidän tekemistä. Silloin tällöin pamahdetaan ihan pihaan asti kyselemään, että mitäs täällä oikein on meneillään.

Tämän takia kaduttaa, ettei tullut katsottua taloa syvempää metsästä, jostain, minne naapurien pitäisi ajaa erikseen vähintään muutama sata metriä. Ei se vahtaaminen tietysti mitään vahinkoa tee, en vain ymmärrä, miksi kukaan viitsii kytätä toisten normaaleja pihahommia. Sitten ymmärtäisi, jos oltaisiin tähän jotain luvatonta voimalaitosta pykäämässä, että saattaisi päät kääntyä, mutta joku nurmikonniitto nyt ei pitäisi olla mikään syy nostaa jalkaa kaasulta.

Kun olemme nykyään paljon vapaa-ajanasunnollamme ympäri vuoden ja se sijaitsee vaimoni lapsuuden kotipaikkakunnalla niin olen saanut oman osani tästä pikkupaikkaunnan tunnelmasta niin hyvässä kuin pahassakin. Sen olen huomannut että siellä ihmisillä on helposti maine sen mukaan mistä suvusta on. Kysellään että "kenes tyttöjä tai kenes poikia sinä oletkaan" ja sen mukaan sitten muuttuu se suhtautuminen.

Oma onneni on se että vaimoni suku ja vanhemmat ovat hyvässä huudossa siellä ja sitten asiat ovatkin helppoja. Rautakaupasta saa laskulla tavaraa kun vain muistaa kertoa että on sen ihmisen vävy ja muuta vastaavaa.

Toisaalta sitten vaikka parturissa käyminen on yhtä piinaa kun se leikkaava henkilö yrittää kiivaasti selvittää että kuka olen ja miten minä liityn tähän paikkakuntaan. Ja kun kerron niin utelee kaikki mahdolliset vaimoni sukulaiset läpi että mitä niille nyt kuuluu.

Muutin miehen perässä pienelle paikkakunnalle ihan maalaiskylään. Kuuden vuoden aikana en saanut sieltä ainuttakaan ystävää. Olen täysin normaali nainen ja avoimin mielin lähdin mukaan tapaamaan miehen lapsuudenystäviä puolisoineen. Muut naiset ja miksei miehetkin katsoi minua kuin halpaa makkaraa, ei puhettakaan että kukaan viitsisi minulle edes jutella. Porukkaan pääsee vain jos on paikallinen tai jossain tapauksissa naapuripaikkakunnalta kotoisin. Se ennakkoluuloisuus on masentavaa. Onneksi muutettiin muualle, sopivan kokoiseen kaupunkiin jossa ihmiset voi jutella toisilleen. 

Pienellä paikkakunnalla ihmisiä arvostellaan sen mukaan, millaiset vanhemmat ja muu suku sattuu olemaan. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kaupunkiin muutettuna kerroin ihmisille lopulta rehellisesti omasta lapsuudenperheestäni ja suhtautuminen minuun ei muuttunutkaan. Päinvastoin monella muullakin tuntui olleen perheessään vaikka minkälaista ongelmaa. Tuppukylässä kun kaikilla muilla oli täydellinen elämä ja me päihdeperheiden lapset oltiin alinta kastia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.

Miten kukaan tietää sun asioista, jos et kerro niistä? Tai jos naapuri nyt vaikka katsoo, että uusi auto pihassa, niin mitä sitten vaikka siitä selittäisi? Tää taitaa vaan olla urbaanilegendaa.

😄 Tää kyllä paljastaa ettet ole asunut pienellä paikkakunnalla. Eiköhän se todellisuus vielä valkene sinullekin. Toivotan onnea. 

Kaupungissa ihmiset ovat stressaantuneita

Maalla kaikkein eniten ärsytystä aiheuttavat sinne väkisin änkeävät kaupunkilaiset 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa ei vieraat ihmiset puutu naapurien asioihin.

 

 

Kääntöpuolena se, ettei ketään kiinnosta toisten asiat. Ei sitäkään vähää, että jos naapurit on reissussa mutta heillä takaoven lasi rikki ja vierasta porukkaa pihalla, niin soitettaisiin poliisi. "Ei oo mun asia."

Tottakai soitetaan. 

Mitä nyt vanhuksetkin saa kuolleena haista asunnoissaan vuosi kaupalla, ei soita kelloja edes mädäntyneen haju, joka asunnosta leviää, kun muiden asioihin ei vaan kerta kaikkiaan puututa ja sillä siisti 

Olen töissä pienellä paikkakunnalla vuodeosastolla. Suuri osa potilaista on työkavereiden tuttuja. Luonnollisesti he odottavat juuri heidän tuttunsa saavan parempaa hoitoa ulkopaikkakuntalaisten kustannuksella ja he käyttävät paljon työaikaa heidän hyysäämiseensä. Joskus he myös lupailevat tutuilleen, että meidän osastolle voi niin vain tulla esim. pistättämään lääkkeitä. Olen se vittumainen kollega, joka ei suostu hoitamaan ulkopuolisia. Olen lähdössä onneksi lätkimään.

Olen asunut 5000 asukkaan kunnassa ja muutaman sadan asukkaan kylässä 15 vuotta, enkä todellakaan tunnista ongelmaa. En ole kotoisin täältä päinkään, vaan ostin aikanaan talon ja muutin siihen asumaan. Jos joku puhuu jotain jossain kylillä, en tiedä siitä, eikä se minua edes kiinnosta. Olen normaaleissa ystävällisissä väleissä lähialueen asukkaiden kanssa, enkä ole kuullut heidän juoruilevan kenestäkään muustakaan mitään. Välillä ostan lähikaupasta kaljaa ja vaihdan auton, piha ei ole tiptop ja mieskin on vaihtunut tässä asuessa neljä kertaa. Välillä minulla käy myös vieraita. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmaa siitä, että törmäisin positiiviseen tai negatiiviseen ihmettelyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.

Enemmänkin LUULEVAT tietävänsä toisten asioista. Jos et kerro itse, jutut keksitään sairaassa päässä ja levitellään pitkin kyliä totuutena vaikka totta ei olisi muuta kuin nimi. Jos itse kerrot, siltikin viimeistään kolmas ihminen jo levittää täysin valheellista tietoa sinusta. Kun ei ihmisillä ole muuta elämää kuin juoruta ja puhua pskaa. Huomaa siitä kun joku kysyy jotain sinulta, vastaat ja kysyjä toistaa hitaasti osan sanomastasi, selkeästi painaen asian mieleensä jotta voi kertoa eteenpäin. Huvittavia mutta myös raivostuttavia nämä juoruämmät (miehet tai naiset). Hankkikaa elämä!