Lue keskustelun säännöt.
Siis mikä teitä ahdistaa pienten maalaiskylien ilmapiirissä?
28.04.2024 |
Niin usein kuullut ja lukenut että maalla olisi ihan kiva asua, mutta se ilmapiiri pienellä kylällä on niin ahdistava. Niin kuin millä tavalla? Mä oon muuttamassa maalta kaupunkiin väliaikaisesti ja se ahdistaa ihan hirveästi. Päivittäin tapaa ihmisiä joista ei tiedä yhtään mitään, joku voi yhtäkkiä seota ja alkaa riehumaan, vieraat ihmiset puuttuu naapurien asioihin jne. Maalla on minusta niin rauhallista ja ainakin minulle tutuissa kylissä ihmiset arvostaa toistensa yksityisyyttä.
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lähinnä ettei siellä ole mitään tekemistä. Ei oikein harrastusmahdollisuuksia eikä ihmiset tee juuri muuta kuin puuhaievat pihoissaan. Ei tapahtumia ja kaupoissa on suppea lajitelma. Nätillä kesäsäällä siellä viihtyy pari viikoa mutta ei syksyllä ja talvella.
No se riippuu ihan siitä mitä harrastat. Mulla ei kaupungissa ollut harrastusmahdollisuutta koska aina piti mennä aika kauas ja tilat olivat kalliita. Nyt sama löytyy ihan kotipihasta eikä kukaan valita vaikka sorvi huutaisi keskellä yötä. Tietty mulla on kaupunkiin vain 35 kilsaa ja töiden takia siellä käy viikottain niin kaupat sun muut voi käydä siinä yhteydessä.
Aargh. Toi sorvin huudattaminen on yks hyvä syy olla muuttamatta maaseudulle.
No ei se kilometrin päähän kuulu, ja siellä on lähin naapuri :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen asunut lapsuuteni pienessä maalaiskylässä, ja se ilmapiiri on oikeasti ihan kamala. Ihmiset tietävät kaiken kaikista, siis usein myös luulevat tietävänsä, koska kylällä juorutaan aivan kaikki ja valheetkin päälle, kun pieni piiri pyörii esson baarissa ja metsästyskerhoissa. Sinua voidaan syrjiä täysin valheellisesta syystä tai vaan sen takia että olet x:lle sukua tai y:n lapsi. Eikä sinua pidetä kylän z täysimääräisenä asukkaana välttämättä edes, jos olet syntynyt siellä (kuten minä), jos vanhemmat eivät kanssa ole sieltä (kuten minulla). Vieraspaikkakuntalaisia vihataan ja varsinkin kaupunkilaisia tai ihan vaan oman kylän korkeakoulutettuja kohtaan kyräillään, kun "pitävät itseään parempina ihmisinä". Naapuririidat ovat jatkuneet yhtäjaksoisesti jostain aidanseipään paikasta yli sata vuotta. Kylänraitilla tuijotetaan ja ihmetellään sinua joko sen takia, että olet x:n sukua tai vieraspaikkakuntalainen. Tuollaiselle paikkakunnalle muuttaminen aikuisiällä on usein sosiaalinen itsemurha. Sen päälle vielä vaikka naapuriin olisi matkaa reilustikin, niin huono naapuri voi tehdä elämästäsi helvettiä viimeistään tieosuuskunnan riidoissa.
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten tuli todistettua surullista näkyä kesälomareissulla. Olin lomailemassa Itä-Suomessa ja suht pienellä paikkakunnalla. Paikallisen S-Marketin edustalla oli kaksi oman elämänsä sankaria suht tukevasti humalassa keskellä päivää, ja toisella housut lähes kintuissa. Lähdin ulkoiluttamaan koiraa, niin toinen näistä huusi, että on sulla iso kissa. Ulkoilutin siis karkeakarvaista mäyräkoiraa. Molemmat näistä kaveruksesta vetivät halvinta kaljaa, mitä kaupasta sai.
Hmmmettä kännisiä huutelijoita joilla on housut kintussa ei löydy kaupungeista? Aika montakin nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kävin kerran treffeillä pikkupaikkakunnalla. Käytiin kaupassa ja se tuijotuksen määrä, kun kaikki tunsivat miehen, mutta minä olin uusi naama.
Samankaltainen kokemus. Tapailin vuosia sitten miestä joka oli kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Pysähdyimme kahville paikalliselle huoltoasemalle ja paikalliset eivät edes yrittäneet peitellä röyhkeää uteliaisuuttaan. Minua tuijotettiin kuin vieraalta planeetalta saapunutta. Näkyvästi kuiskuttelivat ja toljottivat, kovaan ääneen kummastelivat kuka olen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen asunut lapsuuteni pienessä maalaiskylässä, ja se ilmapiiri on oikeasti ihan kamala. Ihmiset tietävät kaiken kaikista, siis usein myös luulevat tietävänsä, koska kylällä juorutaan aivan kaikki ja valheetkin päälle, kun pieni piiri pyörii esson baarissa ja metsästyskerhoissa. Sinua voidaan syrjiä täysin valheellisesta syystä tai vaan sen takia että olet x:lle sukua tai y:n lapsi. Eikä sinua pidetä kylän z täysimääräisenä asukkaana välttämättä edes, jos olet syntynyt siellä (kuten minä), jos vanhemmat eivät kanssa ole sieltä (kuten minulla). Vieraspaikkakuntalaisia vihataan ja varsinkin kaupunkilaisia tai ihan vaan oman kylän korkeakoulutettuja kohtaan kyräillään, kun "pitävät itseään parempina ihmisinä". Naapuririidat ovat jatkuneet yhtäjaksoisesti jostain aidanseipään paikasta yli sata vuotta. Kylänraitilla tuijotetaan ja ihmetellään sinua joko sen takia, että olet x:n sukua tai vieraspaikkakuntalainen. Tuollaiselle paikkak
Vieläkö joku ihmettelee, miten sote-alan ammattilaisia on niin vaikea saada houkuteltua töihin tällaisiin paikkoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postin toimipisteellä asioidessa en halua että nimeni tiedetään kysymättä. Enkä varsinkaan välittäisi kertoa mitä minulle saapunut paketti sisältää. Pienillä paikkakunnilla ollaan niin rajattomia.
Ruotsinkielinen aviomieheni tönittiin kumoon ja syljettiin päälle, kun erehtyi vastaamaan puhelimeen omalla äidinkielellään keskellä pikkupaikkakunnan taajamaa.
Miten häiriintynyt täytyy ihmisen olla, että käyttäytyy näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Postin toimipisteellä asioidessa en halua että nimeni tiedetään kysymättä. Enkä varsinkaan välittäisi kertoa mitä minulle saapunut paketti sisältää. Pienillä paikkakunnilla ollaan niin rajattomia.
Pienillä paikkakunnilla harvemmin on nykyään postia.
Vierailija kirjoitti:
En myöskään tajua!
Kaupungeissa on ollut kamalaa, maalla sielu lepäsi ja kaipaan sinne jatkuvasti.
Maalla nimenomaan on yksityisyyttä, kaupungeissa ei.
Olen asunut sekä maalla että kaupungissa. Kaupungissa oli mielestäni yksityisempää, tosin asuinkin aivan keskustassa. Naapurit vaihtuvat niin ettei heitä tunne ja kadulla vastaantulijoita sinä kiinnostat tasan yhtä paljon kuin metsämyyrää tai sisiliskoa. Kaupungissa rakastan juuri sitä kasvottomuutta. Ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat, kun ei kukaan edes kiinnitä huomiota, sillä ihmisiä on niin paljon.
Maalla taas sai usein elämästään kommenttia ihmisiltä, joita ei ollut koskaan ennen nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään! Muutin 5 vuotta sitten Hesoista maalle, enkä ole hetkeäkään katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postin toimipisteellä asioidessa en halua että nimeni tiedetään kysymättä. Enkä varsinkaan välittäisi kertoa mitä minulle saapunut paketti sisältää. Pienillä paikkakunnilla ollaan niin rajattomia.
Pienillä paikkakunnilla harvemmin on nykyään postia.
On kauppojen yhteydessä paketin noutopisteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungissa on ihan ok asua, ihan kuin maallakin. Kaikki riippuu oikeastaan sinusta itsestäsi mutta myös asuinpaikastasi ja saamistani naapureista. Kummassakin voi olla helvetillistä tai mukavaa.
Ei kannata ahdistua, ei kaupunki ole sen vaarallisempi kuin maaseutu, siis noin yleisesti Suomessa. Hulluja voi olla ihan kaikkialla kuten uutisistakin näkee.
Ei mikään. Olen asunut pienissä kylissä melkein koko ikäni. Enemmän ahdisti kaupungissa kerrostalossa.
18:n kertoma tarina "vieras teidän pihalla" kertoo siitä, että toisista pidetään huolta ja toisaalta siitä, että ei siellä kuitenkaan kaikkia toisten ihmisten asioita tiedetä.
Sateenkaariasioita "esille tuovaan" suhtaudutaan kuten muihinkin hörhöihin. Sen sijaan omaa elämäänsä eläviin ei suhtauduta sen erikoisemmin. Siinä ne Neiti-Pekka ja Lauri elävät omaa elämäänsä sen suurempaa meteliä pitämättä. Lievää hämmästystä voi herättää Pekan pukeutuminen, mutta Lauraa ei ole tunnistettu tytöksi edes esikoulussa ja monet vieraat luulevat häntä mieheksi.
Entisajan juoru- ja kyläilykulttuuri ovat kuolleet, edesmenneen sukupolven mukana. Nykyisin Pihtiputaan mummotkin kököttävät netin ääressä ja tietävät enemmän hömppäjulkkisten edesottamuksista kuin naapurien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ap pienessä kylässä asumisesta mitään tiedä, jos "päivittäin tapaa vieraita ihmisiä". Oikein pienessä kylässä ei tapaa päivittäin yhtään ketään muuta kuin oman perheen jäseniä. Eikä ensinkään vieraita, koska kaikki tuntevat toisensa vähän isommassakin kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Postin toimipisteellä asioidessa en halua että nimeni tiedetään kysymättä. Enkä varsinkaan välittäisi kertoa mitä minulle saapunut paketti sisältää. Pienillä paikkakunnilla ollaan niin rajattomia.
Enää tätä ongelmaa ei ole, kun käytetään pakettiautomaatteja. Kukaan ei ole koskaan kysynyt pakettini sisältöä, vaikka olen asunut Suomen pienimmillä paikkakunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postin toimipisteellä asioidessa en halua että nimeni tiedetään kysymättä. Enkä varsinkaan välittäisi kertoa mitä minulle saapunut paketti sisältää. Pienillä paikkakunnilla ollaan niin rajattomia.
Pienillä paikkakunnilla harvemmin on nykyään postia.
Postin toimipisteitä on jokaisella paikkakunnalla. Varsinaista oikeaa Postia ei enää ole kuin Helsingissä.
Kytätään mitä ostat ruokakaupasta ja apteekista. Raskaustesti on parasta hakea sadan kilometrin päästä. Lasten asiat juorutaan pitkin kyliä ja kauhistellaan, että kuulemma on semmoinen autisti se Auvisen poika ja nyt menee taksilla johonkin erikoiskouluun!
Harrastusmahdollisuudet on huonot,jossain koulun liikkasalilla naisten jumppa ja talvisin voi hiihtää.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään. Olen asunut pienissä kylissä melkein koko ikäni. Enemmän ahdisti kaupungissa kerrostalossa.
18:n kertoma tarina "vieras teidän pihalla" kertoo siitä, että toisista pidetään huolta ja toisaalta siitä, että ei siellä kuitenkaan kaikkia toisten ihmisten asioita tiedetä.
Sateenkaariasioita "esille tuovaan" suhtaudutaan kuten muihinkin hörhöihin. Sen sijaan omaa elämäänsä eläviin ei suhtauduta sen erikoisemmin. Siinä ne Neiti-Pekka ja Lauri elävät omaa elämäänsä sen suurempaa meteliä pitämättä. Lievää hämmästystä voi herättää Pekan pukeutuminen, mutta Lauraa ei ole tunnistettu tytöksi edes esikoulussa ja monet vieraat luulevat häntä mieheksi.
Entisajan juoru- ja kyläilykulttuuri ovat kuolleet, edesmenneen sukupolven mukana. Nykyisin Pihtiputaan mummotkin kököttävät netin ääressä ja tietävät enemmän hömppäjulkkisten edesottamuksista kuin naapurien.
Onpa ikävä lukea tällaista tekstiä sateenkaari-ihmisenä, joka on muuttanut pois täysin omilleen jo 16-vuotiaana maaseudulta. Ei siis mitenkään yllättävää tekstiä, mutta muistuttaa siitä minkälainen puoli-ihminen tai vähintään hörhö maalla olin.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistais pieneen maaseutupaikkaan muuttaessa, että naapurit tulis uteliaina pimpottamaan ovikelloa, haluis kahvia ja utelis asioistani, koska yhteisöllisyys. Googlais sut netistä ja etsis tietoa tekemisistäsi. Painostais pikkukaupungin yhteisötapahtumiin. Mutta jos ei näin ole, jos siellä sais olla täysin rauhassa, voisin muuttaakin.
Tule tänne! Ensinnäkään täällä ei ole taloissa ovikelloja, joten kukaan ei pimpota yhtään mitään. Eikä täällä juuri pimpottelijoita ole, jos ei naapurin lapsenlapset keksi tulla virpomaan, kun ovat mummolassa kylässä pääsiäisen aikaan. Eivät ole monta kertaa olleet.
Mihin yhteisötapahtumiin sinua kuvitellaan painostettavan? Ei täällä mitään yhteisötapahtumia ole ja jos on, ne ovat sen verran sisäänlämpiäviä metsästysseuran peijaisia tai muita, joihin et pääse mukaan, vaikka haluaisit.
Yhdessäkään pienessä maalaiskylässä jossa olen käynyt ei kukaan todellakaan ole arvostanut toisten yksityisyyttä. Udellaan, kytätään, arvostellaan. Jatkuvasti saa olla jonkun silmätikkuna.