Lue keskustelun säännöt.
Siis mikä teitä ahdistaa pienten maalaiskylien ilmapiirissä?
28.04.2024 |
Niin usein kuullut ja lukenut että maalla olisi ihan kiva asua, mutta se ilmapiiri pienellä kylällä on niin ahdistava. Niin kuin millä tavalla? Mä oon muuttamassa maalta kaupunkiin väliaikaisesti ja se ahdistaa ihan hirveästi. Päivittäin tapaa ihmisiä joista ei tiedä yhtään mitään, joku voi yhtäkkiä seota ja alkaa riehumaan, vieraat ihmiset puuttuu naapurien asioihin jne. Maalla on minusta niin rauhallista ja ainakin minulle tutuissa kylissä ihmiset arvostaa toistensa yksityisyyttä.
Kommentit (235)
Rakastan tota maalaiskylien välitöntä ja yhteisöllistä ilmapiiriä. Monessa kaupungissa sen sijan on ahdistava ilmapiiri, kaikilla tuntuu olevan kiire vaan ihan sen takia koska niin pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ole mitään ongelmia ollut naapureiden kanssa. Jostain syystä meistä pidetään ja apua on aina saanut, ja tietysti itsekin annetaan tarvittaessa.
Alussa tietysti vähän seurailivat, että mitähän väkeä nuo on, mutta kun näkivät, että mökkiä kunnostetaan ja pihaa laitetaan kuntoon, ja käytetään paikallisia yrityksiä joissakin töissä, niin sitä arvostetaan.
Muistan vuosia sitten, kun tarvittiin pihlajan taimia ja nekin olivat aika kalliita silloiselle budjetille ja naapurin metsässä niitä oli runsaasti, niin puolisko meni kysymään, saisiko heidän metsästään ostaa tai ottaa taimia. Emäntä oli sanonut heti, että ottakaa vaikka kaikki.
On muuten tontin reunassa vieläkin komea korkea pihlaja-aidanne.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan tota maalaiskylien välitöntä ja yhteisöllistä ilmapiiriä. Monessa kaupungissa sen sijan on ahdistava ilmapiiri, kaikilla tuntuu olevan kiire vaan ihan sen takia koska niin pitää olla.
Asun Espoossa rauhallisella omakotitaloalueella, ja tämä on paljon yhteisöllisempi ja lämminhenkisempi paikka kuin maalaiskylä, jossa kasvoin.
Mua ahdistais pieneen maaseutupaikkaan muuttaessa, että naapurit tulis uteliaina pimpottamaan ovikelloa, haluis kahvia ja utelis asioistani, koska yhteisöllisyys. Googlais sut netistä ja etsis tietoa tekemisistäsi. Painostais pikkukaupungin yhteisötapahtumiin. Mutta jos ei näin ole, jos siellä sais olla täysin rauhassa, voisin muuttaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.
En tunne yhtäkään naapuria, saatikka muita kylällä asuvia. Ihan rauhassa saa olla. Kukaan ei tiedä minusta yhtään mitään.
Mutta tunteeko ne sut, sinä outona epäsosiaalisena tyyppinä? Sekin olisi vähän ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä Suomen mittakaavassa maalaiskylä, mutta Oulussa ahdistaa se kun kaikki tuntevat toisensa ja ovat jotain sukua toisilleen jotain kautta... Työpaikat menevät suhteilla ja valheelliset juorut leviävät. Yliopistoon ja AMK:hon ei juuri Pohjois-Pohjanmaan ulkopuolelta tule opiskelijoita, sisäänpäin lämpiävä "kaupunki".
Tämä siis ihan kaupungin alueella, Kiiminkiä ym. liitettyjä kuntia ei lasketa. Pikkukaupunki tämä on ilman kuntaliitoksia ja todellakin haaveilen pois muutosta...
Mua ahdistaa erityisesti sellaiset pikkupaikat, joissa ihmiset ovat asuneet sukupolvelta toiselle, ja kaikkea uudenlaista pidetään uhkana. Itse olen asunut useassa eri maassa, mutta vain kerran kaupungissa, jossa oli alle 40 000 asukasta. Ahdisti, kun samat naamat tulivat vastaan kaupassa joka päivä. Isommissa kaupungeissa erilaisuuteen on totuttu. Vaikutteiden imeminen erilaisilta ihmisiltä on suorastaan ihanne.
Tykkään kokeilla erilaisia harrastuksia. Jos vaikka päätän alkaa opiskelemaan hollantia tai afrikkalaisia tansseja, pääsen tunneille käden käänteessä täällä Helsingissä. Myös kulttuuritarjonnan puute / vähäisyys ahdistaisi pikkupaikkakunnalla. Koska olen sinkku, tuntisin itseni pienessä maalaiskylässä varmasti tosi yksinäiseksi. Joskus tosin Helsinkikin käy liian ahtaaksi ja monotoniseksi, silloin pakkaan laukkuni ja lähden vähintäänkin reissuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lähinnä ettei siellä ole mitään tekemistä. Ei oikein harrastusmahdollisuuksia eikä ihmiset tee juuri muuta kuin puuhaievat pihoissaan. Ei tapahtumia ja kaupoissa on suppea lajitelma. Nätillä kesäsäällä siellä viihtyy pari viikoa mutta ei syksyllä ja talvella.
No se riippuu ihan siitä mitä harrastat. Mulla ei kaupungissa ollut harrastusmahdollisuutta koska aina piti mennä aika kauas ja tilat olivat kalliita. Nyt sama löytyy ihan kotipihasta eikä kukaan valita vaikka sorvi huutaisi keskellä yötä. Tietty mulla on kaupunkiin vain 35 kilsaa ja töiden takia siellä käy viikottain niin kaupat sun muut voi käydä siinä yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan tota maalaiskylien välitöntä ja yhteisöllistä ilmapiiriä. Monessa kaupungissa sen sijan on ahdistava ilmapiiri, kaikilla tuntuu olevan kiire vaan ihan sen takia koska niin pitää olla.
Tämä on aina mielestäni niin kiinnostava väite. Millä tavalla kaupunkilaiset kiirehtivät vain koska niin pitää olla? Miten sen erottaa oikeasta kiireestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt ihan niin yksioikoista ole, on kaupungeissakin utelevaa porukkaa. Toiset hyväntahtoisia, toiset juoruämmiä ja -ukkoja. Vaikka Kuopiossa, entisessä maalaiskaupungissa, näkee useamman ihmisen kokouksia tuon tuosta siellä ja täällä, joissa puhutaan ummet ja lammet toisten asioista. Eri asia on sitten antaako sen häiritä vai pohtiiko oikeita ongelmia mielummin.
Suomalainen maaseutu = junttila
Ulkomainen maaseutu = idyllinen
Näin pähkinänkuoressa yllättävän moni ajattelee yllä olevalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyttäys ja juoruaminen.
Tämä on ongelma ihan missä kaupungissa JA kylässä tahansa.
60v. kyyniset kerrostalokyttääjät niitä pahimpia sekä omakotialueella nämä nykyvanhukset ovat niitä pahimpia.
Äitini 80 v. asuu Hkissä omakotialueella, eikä siellä ole tollasta. Toki jotkut naapurit tuntee, yleensä lähinaapurit, koiranomistajat jos on koira, mutta ei mitään juoruilua esiinny, koska ihmisillä on elämässään niin paljon muutakin. Ei ole aikaa eikä energiaa juoruiluun.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä Suomen mittakaavassa maalaiskylä, mutta Oulussa ahdistaa se kun kaikki tuntevat toisensa ja ovat jotain sukua toisilleen jotain kautta... Työpaikat menevät suhteilla ja valheelliset juorut leviävät. Yliopistoon ja AMK:hon ei juuri Pohjois-Pohjanmaan ulkopuolelta tule opiskelijoita, sisäänpäin lämpiävä "kaupunki".
Tämä siis ihan kaupungin alueella, Kiiminkiä ym. liitettyjä kuntia ei lasketa. Pikkukaupunki tämä on ilman kuntaliitoksia ja todellakin haaveilen pois muutosta...
Oulu on kieltämättä erikoinen paikka. Se on kuin iso maalaiskylä, johon joku on keksinyt perustaa jopa yliopiston. Turun ja Tampereen yliopistoissa on ihan mielekäs ja positiivinen opiskelijakulttuuri, mutta Oulussa opiskelijat ovat jotenkin perustavanlaatuisesti keskimäärin alempaa sosiaaliluokkaa pelkän käytöksen ja juomistapojen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen maaseudulta kotoisin, ja muutin pois jo teini-ikäisenä. Kotikylässä ihmisillä ei ollut mitään järkevää tekemistä, ja nuoret viihdyttivät itseään kaahamalla mutkaisilla teillä ja ampumalla kissoja ja pikkulintuja vain huvikseen. Oli todella inhottavaa, miten naapurit utelivat kaikenlaista ikään kuin kenenkäö yksityisasiat heille kuuluisivat. Aivan järkyttäviä ihmisiä. Osa entisen kyläkoulun oppilaista ovat alkoholisoituneita ja osa tappanut itsensä. Siihen kyläpahaseen ei jäänyt ketään, jolla on kykyä jatkaa opintoja peruskoulun jälkeen.
Tämä on juuri se isoin ongelma. Noissa pienissä kyläpahasissa ei ole mitään tekemistä. Tietty siellä voi ryypiskellä samanhenkisten kanssa, ajella autolla päämäärättömästi, aiheuttaa yleistä häiriötä, tai vaikka rikkoa paikoja. Työpaikkoja on lähes mahdotonta löytää. Fiksut lähtevät noista pois, ja se heikoin aines jää. Lopputulos, ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.
En tunne yhtäkään naapuria, saatikka muita kylällä asuvia. Ihan rauhassa saa olla. Kukaan ei tiedä minusta yhtään mitään.
Mutta tunteeko ne sut, sinä outona epäsosiaalisena tyyppinä? Sekin olisi vähän ahdistavaa.
En jaksa ahdistua siitä, mitä joku minusta ajattelee.
Veljeni asuu taajaman ulkopuolella varsin harvaan asutulla alueella. Naapurit kulkee pimeällä kurkkimassa lasien alla, vaikka tie menee 50 metrin päässä. Kerran n.vuosi sitten sitten hän oli nukahtanut tv.n ääreen ja ulko ovi oli jäänyt luktsematta, niin eräs vanha kyläläismies oli tullut 2 aikaan yöllä sisälle juovuksissa. Huutanut kovaan ääneen, että piti tulla ihan katsomaan, kun oli valot ikkunassa. Tulisin hulluksi, jos naapurit rapaisivat uteliaana heti lasien ja ovien takana, jos näkyisi pimeällä valoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lähinnä ettei siellä ole mitään tekemistä. Ei oikein harrastusmahdollisuuksia eikä ihmiset tee juuri muuta kuin puuhaievat pihoissaan. Ei tapahtumia ja kaupoissa on suppea lajitelma. Nätillä kesäsäällä siellä viihtyy pari viikoa mutta ei syksyllä ja talvella.
No se riippuu ihan siitä mitä harrastat. Mulla ei kaupungissa ollut harrastusmahdollisuutta koska aina piti mennä aika kauas ja tilat olivat kalliita. Nyt sama löytyy ihan kotipihasta eikä kukaan valita vaikka sorvi huutaisi keskellä yötä. Tietty mulla on kaupunkiin vain 35 kilsaa ja töiden takia siellä käy viikottain niin kaupat sun muut voi käydä siinä yhteydessä.
Aargh. Toi sorvin huudattaminen on yks hyvä syy olla muuttamatta maaseudulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.
En tunne yhtäkään naapuria, saatikka muita kylällä asuvia. Ihan rauhassa saa olla. Kukaan ei tiedä minusta yhtään mitään.
Mutta tunteeko ne sut, sinä outona epäsosiaalisena tyyppinä? Sekin olisi vähän ahdistavaa.
Mietit siis liikaa mitä muut ajattelevat sinusta. Kannattaa kasvattaa itsetuntoa että vähät välittää mitä mieltä muut ovat ja olla ylipäätään miettimättä mitä joku voi mahdollisesti sanoa sinusta.
Muutama vuosi sitten tuli todistettua surullista näkyä kesälomareissulla. Olin lomailemassa Itä-Suomessa ja suht pienellä paikkakunnalla. Paikallisen S-Marketin edustalla oli kaksi oman elämänsä sankaria suht tukevasti humalassa keskellä päivää, ja toisella housut lähes kintuissa. Lähdin ulkoiluttamaan koiraa, niin toinen näistä huusi, että on sulla iso kissa. Ulkoilutin siis karkeakarvaista mäyräkoiraa. Molemmat näistä kaveruksesta vetivät halvinta kaljaa, mitä kaupasta sai.
Kävin kerran treffeillä pikkupaikkakunnalla. Käytiin kaupassa ja se tuijotuksen määrä, kun kaikki tunsivat miehen, mutta minä olin uusi naama.