Siis mikä teitä ahdistaa pienten maalaiskylien ilmapiirissä?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.

Itse olen asunut 23 vuotta pienessä maalaiskylässä.

Täällä asuu n 800 ihmistä. En tunne kuin muutaman. Asun kaava-alueella ja en edes näiden vuosien jälkeen edes tiedä kuin oman kadun asukkaiden nimet. Ei mitään tietoa ja kiinnostusta muihin ihmisiin.

En kyllä tiedä, kuinka moni täällä tuntee minut ja tietää minun asiat, kun en ole tekemisissä kenenkään kanssa

Joten ei pidä aina paikkaansa, että kaikki tietää kaikkien asiat

Äitini asuu todella pienessä kylässä, mistä olen kotoisin. Kukaan ei tiedä kenenkään asioita, kun ketään ei kiinnosta. Lähin naapuri löytyi kuolleena viikon päästä ja kukaan ei tiennyt, että hän oli kuollut, ennen kuin hänet löydettiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Olen asunut pienissä kylissä melkein koko ikäni. Enemmän ahdisti kaupungissa kerrostalossa.

18:n kertoma tarina "vieras teidän pihalla" kertoo siitä, että toisista pidetään huolta ja toisaalta siitä, että ei siellä kuitenkaan kaikkia toisten ihmisten asioita tiedetä.

Sateenkaariasioita "esille tuovaan" suhtaudutaan kuten muihinkin hörhöihin. Sen sijaan omaa elämäänsä eläviin ei suhtauduta sen erikoisemmin. Siinä ne Neiti-Pekka ja Lauri elävät omaa elämäänsä sen suurempaa meteliä pitämättä. Lievää hämmästystä voi herättää Pekan pukeutuminen, mutta Lauraa ei ole tunnistettu tytöksi edes esikoulussa ja monet vieraat luulevat häntä mieheksi.

Entisajan juoru- ja kyläilykulttuuri ovat kuolleet, edesmenneen sukupolven mukana. Nykyisin Pihtiputaan mummotkin kököttävät netin ääressä ja tietävät enemmän hömppäjulkkisten edesottamuksista kuin naa

 

Sateenkaari-ihmisen tekee hörhöksi oma käytös, jos siitä tekee suuren numeron eikä se, mitä itse kokee olevansa. Serkkuni muutti vuosikymmeniä sitten Ruotsiin, koska koki Suomen ilmapiirin ahdistavaksi. Nyt omassa perheessä on ihminen, jonka identiteetti on koko kyläyhteisössä "Maija" ilman erityistä sukupuolimääritelmää. Jos hän ahdistuu, se johtuu luultavasti jostakin muusta syystä. 

Yritäppä puhua susien puolesta, tai muusta mikä saa kylän tappamisfanaattiset äijät triggeröitymään. Lisää haastetta saat siitä jos edustat etnistä vähemmistöä tai sukupuolivähemmistöä. Yhtäkkiä on leppoisat ilmapiirit kaukana.

Ei mun mielestä noin ole muutoin kuin siinä tapauksessa, että olet syntynyt ja elänyt pienessä kylässä, sen jälkeen muuttanut kaupunkiin ja menet silloin tällöin käymään siellä pikkupaikkakunnalla.

Se on se tilanne, missä kytätään ja pääasiassa, miltä näyttää.

Oletushan on, että näytät aina samalta kuin 16- vuotiaana.

Muutenkin kaupungissa saa olla ja näyttää miltä sattui, ei ketään kiinnosta.

Maalla jos menet homssuisena ruokakauppaan, saat kuulla juoruja kuinka olet rappiolla ja menee huonosti. Itselle kävi näin kun olin ollut pitkällä lenkillä luontopolulla ja sen jälkeen kävin kaupassa, jälkeenpäin kuulin alkaneeni juomaan ja syrjäytyneeni.

Yleensä kuljen huolitellun näköisenä ja olen ihan menestynyt enkä juo yms.

Mutta nämä tosiaan edellyttää pitkää historiaa paikkakunnalla. Mikäli uutena muutat uuteen paikkaan, ei kukaan luultavasti kiinnitä huomiota, koska ei tunne sua.

Asuin lapsuuden pikkukylässä. Minusta oli ahdistavaa, kun esim. koulussa kaikki perheet tunsivat toisensa. Jokaisesta perheestä oli jo ekalle mennessä joku ennakkokäsitys. Juorut liikkui todella nopeasti. Itse vaihdoin ala-asteen loppupuolella kaupungin toiselle laidalle isompaan kouluun. Ihanaa se vapaus, kun kukaan ei tiennyt mitään perheestäni tai elämästäni. Sen tajusi jo lapsena.

Nykyisin asun rivitalossa kaupungissa. Edelleen tunnen, että yksityisyys on ihan eri luokkaa kuin lapsuuden pikkukylässä. Harva naapuri tietää nimeäni. Kukaan ei tiedä mitä teemme miehen kanssa työksemme. Lapsen kaverit on erilaisista taustoista ja fiksun oloisia. Enempää minun ei tarvitse tietää.

Kukaan ei ole koskaan puuttunut meidän asioihin eikä alkanut riehumaan vailla syytä. Enemmän nuo ap:n kuvailut kuulostaa lapsuuteni pikkukylän touhuilta. Pienet piirit ja se yksi kylähullu. 

Vierailija kirjoitti:

Kytätään mitä ostat ruokakaupasta ja apteekista. Raskaustesti on parasta hakea sadan kilometrin päästä. Lasten asiat juorutaan pitkin kyliä ja kauhistellaan, että kuulemma on semmoinen autisti se Auvisen poika ja nyt menee  taksilla johonkin erikoiskouluun!

Harrastusmahdollisuudet on huonot,jossain koulun liikkasalilla naisten jumppa ja talvisin voi hiihtää. 

Tämä! Mies on pieneltä paikkakunnalta kotoisin. Oltiin siellä käymässä pariviikoisen vastasyntyneen kanssa. Erehdyin sitten auttamaan ystävääni ja hain tälle jälkiehkäisyn samalla, kun hoidin omia apteekkiasioita. Sen jälkeen kylillä puhuttiin pitkään, että se Niemisen Antti ei anna edes vaimon toipua synnytyksestä vaan on heti panemassa. Tms. Erityisen kivaa, kun tällaiset kantautuu appivanhempien korviin.

Sitten anoppi vielä ihmetteli, kun ei muutettu heidän kylälle, kun muutettiin isosta kaupungista pienempään. Ihan noin pieneen ja sisäsiitttoiseen ei haluttu.

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsuuden pikkukylässä. Minusta oli ahdistavaa, kun esim. koulussa kaikki perheet tunsivat toisensa. Jokaisesta perheestä oli jo ekalle mennessä joku ennakkokäsitys. Juorut liikkui todella nopeasti. Itse vaihdoin ala-asteen loppupuolella kaupungin toiselle laidalle isompaan kouluun. Ihanaa se vapaus, kun kukaan ei tiennyt mitään perheestäni tai elämästäni. Sen tajusi jo lapsena.

Nykyisin asun rivitalossa kaupungissa. Edelleen tunnen, että yksityisyys on ihan eri luokkaa kuin lapsuuden pikkukylässä. Harva naapuri tietää nimeäni. Kukaan ei tiedä mitä teemme miehen kanssa työksemme. Lapsen kaverit on erilaisista taustoista ja fiksun oloisia. Enempää minun ei tarvitse tietää.

Kukaan ei ole koskaan puuttunut meidän asioihin eikä alkanut riehumaan vailla syytä. Enemmän nuo ap:n kuvailut kuulostaa lapsuuteni pikkukylän touhuilta. Pienet piirit ja se yksi kylähullu. 

Taisitte olla todella kummallisia.

Ei normaaleista ihmisistä juoruta, 

Minun puolesta naapurit saa tietää minusta kaiken, aivan sama jos naapuri ihmettelee meidän pihalla olevaa autoa tai ihmisiä, hehän voivat soittaa tai poiketa jos kiinnostaa.

Kerron kyllä vapaasti ei ole mitään salattavaa.

Olette tiukkapipoisia,

Vierailija kirjoitti:

Maalla mua ahdistaa ainakin ap just sun tyyliset juntit ihmiset, jotka pelkää kaikkea ja elämä koostuu pelkästä maalaiskylässä pyörimisestä. En haluais ikinä kasvattaa lapsia maalla, koska pelkäisin että niistä tulisi just ap sun kaltaisia, vähän reppanoita.

Sinulla on varsin kapea maailmankuva. Sääli.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa ei vieraat ihmiset puutu naapurien asioihin.

Kaupungissa minulla ei koskaan ollut riitaa kenenkään naapurin kanssa mistään. Maalla on ollut riitaa ihan riittämiin siis kyllästymiseen asti.

Muutin pääkaupunkiseudulta Lappiin pienelle paikkakunnalle vajaa kymmenen vuotta sitten, enkä ole katunut päätöstä sekuntiakaan. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä, ihan eri meininki kuin pääkaupunkiseudun ruuhkissa, jossa kaikki tuntuu olevan (syystäkin) koko ajan kiireessä ja pahalla päällä. Oma asenne ratkaisee miten pääsee paikalliseen menoon mukaan, jos homma ei onnistu, niin syytä kannattaa etsiä paikallisten sijaan omasta peilistä.

Maalla ei ole rattiraivoa eikä laturaivoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä noin ole muutoin kuin siinä tapauksessa, että olet syntynyt ja elänyt pienessä kylässä, sen jälkeen muuttanut kaupunkiin ja menet silloin tällöin käymään siellä pikkupaikkakunnalla.

Se on se tilanne, missä kytätään ja pääasiassa, miltä näyttää.

Oletushan on, että näytät aina samalta kuin 16- vuotiaana.

Muutenkin kaupungissa saa olla ja näyttää miltä sattui, ei ketään kiinnosta.

Maalla jos menet homssuisena ruokakauppaan, saat kuulla juoruja kuinka olet rappiolla ja menee huonosti. Itselle kävi näin kun olin ollut pitkällä lenkillä luontopolulla ja sen jälkeen kävin kaupassa, jälkeenpäin kuulin alkaneeni juomaan ja syrjäytyneeni.

Yleensä kuljen huolitellun näköisenä ja olen ihan menestynyt enkä juo yms.

Mutta nämä tosiaan edellyttää pitkää historiaa paikkakunnalla. Mikäli uutena muutat uuteen paikkaan, ei kukaan luultavasti kiinnitä huomiota, koska ei tu

Minua tuijotetaan ja supistaan kaupassa ihan vaan silloinkin kun käyn maalla mökillä. Ahdistavaa. T. Kaupunkilainen

Maalla on tylsää. Niin uskomattoman tylsää.

Elin lapsuuden ja nuoruuden maalaiskylässä, kaukana kaikesta. Lapsuus oli vielä hauskaa, mutta teini-ikä ihan hirveää. Mitään harrastusmahdollisuuksia ei ollut, ikätoverit käyttivät vapaa-ajan kaljanjuontiin ja autolla ajoon, tai sitten nököttivät kotona tekemättä mitään. Yritin kehitellä kaikkea omaa puuhaa, mutta jessus kuinka pitkästynyt olin. Mitään ei koskaan tapahtunut. Pienetkin asiat kantautuivat muiden silmiin ja korviin ja juoruja kiersi (koska muillakin oli yhtä tylsää ja juoruilu oli ainoa ilo?). Ja just tuo, että jo lapsuudesta asti sinua kohdeltiin tietynlaisena, koska isäsi sitä ja isoisäsi tätä ja kyllä teidän suku tiedetään.

Hyi kamala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa ei vieraat ihmiset puutu naapurien asioihin.

Kaupungissa minulla ei koskaan ollut riitaa kenenkään naapurin kanssa mistään. Maalla on ollut riitaa ihan riittämiin siis kyllästymiseen asti.

 

 

Peilistä löytyy syyllinen riitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsuuden pikkukylässä. Minusta oli ahdistavaa, kun esim. koulussa kaikki perheet tunsivat toisensa. Jokaisesta perheestä oli jo ekalle mennessä joku ennakkokäsitys. Juorut liikkui todella nopeasti. Itse vaihdoin ala-asteen loppupuolella kaupungin toiselle laidalle isompaan kouluun. Ihanaa se vapaus, kun kukaan ei tiennyt mitään perheestäni tai elämästäni. Sen tajusi jo lapsena.

Nykyisin asun rivitalossa kaupungissa. Edelleen tunnen, että yksityisyys on ihan eri luokkaa kuin lapsuuden pikkukylässä. Harva naapuri tietää nimeäni. Kukaan ei tiedä mitä teemme miehen kanssa työksemme. Lapsen kaverit on erilaisista taustoista ja fiksun oloisia. Enempää minun ei tarvitse tietää.

Kukaan ei ole koskaan puuttunut meidän asioihin eikä alkanut riehumaan vailla syytä. Enemmän nuo ap:n kuvailut kuulostaa lapsuuteni pikkukylän touhuilta. Pienet piirit ja se yksi kylähullu. 

 

Taisitte olla todella kummallisia.

Ei normaaleista ihmisistä juoruta, 

Minun puolesta naapurit saa tietää minusta kaiken, aivan sama jos naapuri ihmettelee meidän pihalla olevaa autoa tai ihmisiä, hehän voivat soittaa tai poiketa jos kiinnostaa.

Kerron kyllä vapaasti ei ole mitään salattavaa.

Olette tiukkapipoisia,

Siellä juoruttiin ihan kaikista ja kaikesta. Ei me mikään poikkeus oltu.

Onneksi ko. kylä on nykyisin osa isompaa kaupunkia ja trendikäs asuinalue, niin tuo elementti on kadonnut sieltä. Saadaan perheenkin kanssa käydä rauhassa siellä vanhemmillani. 

Itse olen pystynyt olemaan epäsosiaalinen oma itseni niin maalla kuin kaupungissa. Toki jos kaipaa harrastuksia ja aktiivista elämää, niin maaseutu voi olla rajoittava tekijä. Itse viihdyn kotona ja luonnossa, niin asuinpaikalla ei juurikaan väliä. En tiedä juoruaako ihmiset maalla, koska muiden tekemiset ei kiinnosta enkä välitä mitä minusta ajatellaan. Rauhassa olen saanut aina olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kytätään mitä ostat ruokakaupasta ja apteekista. Raskaustesti on parasta hakea sadan kilometrin päästä. Lasten asiat juorutaan pitkin kyliä ja kauhistellaan, että kuulemma on semmoinen autisti se Auvisen poika ja nyt menee  taksilla johonkin erikoiskouluun!

Harrastusmahdollisuudet on huonot,jossain koulun liikkasalilla naisten jumppa ja talvisin voi hiihtää. 

Tämä! Mies on pieneltä paikkakunnalta kotoisin. Oltiin siellä käymässä pariviikoisen vastasyntyneen kanssa. Erehdyin sitten auttamaan ystävääni ja hain tälle jälkiehkäisyn samalla, kun hoidin omia apteekkiasioita. Sen jälkeen kylillä puhuttiin pitkään, että se Niemisen Antti ei anna edes vaimon toipua synnytyksestä vaan on heti panemassa. Tms. Erityisen kivaa, kun tällaiset kantautuu appivanhempien korviin.

Sitten anoppi vielä ihmetteli, kun ei muutettu heidän kylälle, kun muutettiin isost

Mun miehen lapsuuden kotikylässä puhuttiin pitkään, että minulla (pahalla kaupunkilaisella) on varmaan ollut niin paljon sukupuolitauteja, kun lapsia ei tullut yhtä enempää. Kenelläkään siellä ei käynyt mielessä, että me ei vaan haluttu enempää kuin tämä yksi.

Mutta mun anoppi on ihan ehtaa maalaislaatua, joten en ihmettele, vaikka olisi ollut laittamassa alulle tätä juorua.

Ap, kaikki eivät pidä siitä, että päivittäin tapaa ihmisiä, jotka "tietää" sinusta "kaiken".

Niinpä silloin voi olla valtava helpotus, kun päivittäin tapaa ihmisiä, joista ei tiedä yhtään mitään.

Maaseudulla on hämmästyttävän sisäänpäin lämpiävät piirit. Osa suvuista on asunut samalla paikalla satoja vuosia. Kaikki ovat jonkun tyttäriä tai poikia. Sukuriidat voivat olla vuosikymmenten takaa. 

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi se kun olin käymässä siskoni perheen luona lomallani ja lupasin hoitaa heidän kahta lastaan kun heillä oli jo työt alkaneet. Jotkut naapurit oli nähneet minut heidän pihassa lasten kanssa ja olivat soittaneet hädissään siskolleni että hei teidän pihassa on joku vieras ihminen. Siis ilmeisesti joku naapureista tai ohikulkijoista oli ihan katselemalla katsellut että ketä siellä on pihassa.

Niin. Ajattelepa jos siellä olisikin ollut joku ventovieras ihminen, varas tai muu omituisuus. Tai joku seko nähnyt lapset pihassa ja mennyt "leikkimään". On vaan hyvä, että naapurit pitää silmällä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.

En tunne yhtäkään naapuria, saatikka muita kylällä asuvia. Ihan rauhassa saa olla. Kukaan ei tiedä minusta yhtään mitään.

Tuo on siis oma luulosi. Kyllä sinut "tiedetään", on pantu merkille ja puhuttu, vähän keksittykin jos et itse mitään kerro. Se että saat olla rauhassa ei tarkoita sitä että sinusta ei puhuttaisi ja keksittäisi mitään. Voit olla isokin puheenaihe jos olet omissa oloissasi.

Mitä ihmeen väliä??