Lue keskustelun säännöt.
Siis mikä teitä ahdistaa pienten maalaiskylien ilmapiirissä?
28.04.2024 |
Niin usein kuullut ja lukenut että maalla olisi ihan kiva asua, mutta se ilmapiiri pienellä kylällä on niin ahdistava. Niin kuin millä tavalla? Mä oon muuttamassa maalta kaupunkiin väliaikaisesti ja se ahdistaa ihan hirveästi. Päivittäin tapaa ihmisiä joista ei tiedä yhtään mitään, joku voi yhtäkkiä seota ja alkaa riehumaan, vieraat ihmiset puuttuu naapurien asioihin jne. Maalla on minusta niin rauhallista ja ainakin minulle tutuissa kylissä ihmiset arvostaa toistensa yksityisyyttä.
Kommentit (235)
Minua ihmetyttää tässä ketjussa eniten se, että samassa lauseessa puhutaan pienestä maalaiskylästä ja postista, kaupasta ja apteekista. Mitään näistä ei ole maalaiskylissä näkynyt ainakaan neljäänkymmeneen vuoteen. Jos noita palveluja löytyy puhutaan vähintään kirkonkylästä jossa on kolme- tai nelinumeroinen määrä asukkaita ja myös sosiaalinen dynamiikka on täysin erilainen kuin varsinaisilla maalaiskylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdet ystävät muuttivat pois pienestä kylästä. Kaikki tosiaan tiesivät toistensa asiat. Se oli heistä yhteisöllistä ja kivaa niin kauan, kun heillä oli asiat hyvin.
Sitten, kun asiat eivät olleetkaan hyvin, niin se oli tosi ahdistavaa.
Pienessä porukassa tuntee helposti itsensä ulkopuoliseksi, jos ei ole samoista asioista kiinnostuneita tuttavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä Suomen mittakaavassa maalaiskylä, mutta Oulussa ahdistaa se kun kaikki tuntevat toisensa ja ovat jotain sukua toisilleen jotain kautta... Työpaikat menevät suhteilla ja valheelliset juorut leviävät. Yliopistoon ja AMK:hon ei juuri Pohjois-Pohjanmaan ulkopuolelta tule opiskelijoita, sisäänpäin lämpiävä "kaupunki".
Tämä siis ihan kaupungin alueella, Kiiminkiä ym. liitettyjä kuntia ei lasketa. Pikkukaupunki tämä on ilman kuntaliitoksia ja todellakin haaveilen pois muutosta...
Oulu on kieltämättä erikoinen paikka. Se on kuin iso maalaiskylä, johon joku on keksinyt perustaa jopa yliopiston. Turun ja Tampereen yliopistoissa on ihan mielekäs ja positiivinen opiskelijakulttuuri, mutta Oulussa opiskelijat ovat jotenkin perustavanlaatuisesti keskimäärin alempaa sosiaaliluokkaa pelkän käytöksen ja juomistapojen perusteella.
Just joo, Helsingin yliopiston käyneenä ja ämpäristä kiljua juoneena rohkenen kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin maalta, siis en kirkonkylästä vaan 10 km skutsiin. Ongelmia: ei mitään tekemistä, etenkään talvella, ellei tykännyt umpihankihiihdosta pimeässä. Lähinnä piti olla kotona katselemassa vanhempiaan ja telkkaa niiden kanssa. Kylätuomioistuin paheksui kaikkea kyläkuvasta poikkeavaa. Pappia, lääkäriä ja opettajia palvottiin. Oli mahdotonta löytää poikaystävää, kun valikoima oli niin suppea. Kun muutin kaupunkiin, olin kaikkea vierasta karsastava mutta silti sinisilmäinen ja vanhanaikainen.
Nykyään asun myös maalla, 5 km kaupunkiin. Lapseni saavat harrastaa kaikkea, mitä haluavat. Ostan heille heidän haluamansa, muodikkaat vaatteet. Matkustelemme suurkaupungeissa (Pariisi, Lontoo, Berliini, New York). Kaikki tämä, jotta näkevät muutakin kuin naapureita.
Vähän surullista, jos elämän sisältö ja ainoa vaihtoehto kotona telkun tuijotukselle on muodikkaat vaatteet ja matkustaminen suurkaupungeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän oven lukittuna 24/7 kun käyn äitini luona ja viivyn välillä pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Yhdet ystävät muuttivat pois pienestä kylästä. Kaikki tosiaan tiesivät toistensa asiat. Se oli heistä yhteisöllistä ja kivaa niin kauan, kun heillä oli asiat hyvin.
Sitten, kun asiat eivät olleetkaan hyvin, niin se oli tosi ahdistavaa.
ei mua ahdistanut lapsena ei nuorena pieni kylä koska en tiennyt paremmastA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.
Miten kukaan tietää sun asioista, jos et kerro niistä? Tai jos naapuri nyt vaikka katsoo, että uusi auto pihassa, niin mitä sitten vaikka siitä selittäisi? Tää taitaa vaan olla urbaanilegendaa.
Asuin pienehkössä pitäjässä ja todella ei tarvi puhua mitään kun koko kylä tietää ja välttämättä kohde itse ei ole tietoinen. Esim tuttu nuori nainen vilkaisi kaupassa lehteä ja sai pian kuulla olevansa raskaana. Kylällä tiedettiin. Riittää se yksi utelias sananlevittäjä. Oli maalla asumisessa kyllä paljon hyvääkin ja voisin palata täältä kaupungista.
Vierailija kirjoitti:
Yhdet ystävät muuttivat pois pienestä kylästä. Kaikki tosiaan tiesivät toistensa asiat. Se oli heistä yhteisöllistä ja kivaa niin kauan, kun heillä oli asiat hyvin.
Sitten, kun asiat eivät olleetkaan hyvin, niin se oli tosi ahdistavaa.
Elikkäs noilla ahdistuneilla onkin jotain salattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdet ystävät muuttivat pois pienestä kylästä. Kaikki tosiaan tiesivät toistensa asiat. Se oli heistä yhteisöllistä ja kivaa niin kauan, kun heillä oli asiat hyvin.
Sitten, kun asiat eivät olleetkaan hyvin, niin se oli tosi ahdistavaa.
Elikkäs noilla ahdistuneilla onkin jotain salattavaa.
Kaikilla menee jossain vaiheessa elämää huonosti. Aika hirveää, jos niitä elämän vastoinkäymisiä ruoditaan kylillä. Ei ole kyse siitä, että olisi jotain salattavaa. Enemmän siitä, että jotkut asiat vaan eivät kuulu muille.
Minulta kuoli sisko, kun olin lapsi. Kenenkään surua ja toipumista ei helpottanut kylillä liikkuvat juorut ja ihmisten pitkät säälivät katseet.
Sähkölämmitys, itse aurattavat tiet.
Kyttääminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaiset on persiistä.
Ja se luonto on pelkkää suota ja risua.
Talvella on pimeää ja kaikki paikat kiinni tai lumen alla.
Naapurit kyttää toisiaan kiikareilla, kun ei ole muuta tekemistä. Kun jollain sivutiellä ajaa vieras auto, se on varm,aan kuukauden isoin tapahtuma. Postin saapuminen on myö iso juttu. Kesällä ihanaa, mutta talvet jotain ihan hirveetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on juuri siinä, että pienillä kylillä ihmiset tietävät toistensa asiat ehkä liiankin hyvin. Nämä asiat eivät pysy salassa. Isoissa kaupungeissa hukut siihen massaan, ja mikäli et pidä meteliä itsestäsi joka välissä, niin saat olla rauhassa. Itse sekoaisin jos pitäisi muuttaa johonkin max. muutaman tuhannen asukkaan kyläpahaseen. Maalla voi viettää lomaansa, mutta asua en siellä halua.
Miten kukaan tietää sun asioista, jos et kerro niistä? Tai jos naapuri nyt vaikka katsoo, että uusi auto pihassa, niin mitä sitten vaikka siitä selittäisi? Tää taitaa vaan olla urbaanilegendaa.
Tuskin on urbaanilegendaa, vaan tosiasia. Jos muutat jonnekin peräHikiälle, jossa kaikki ovat tunteneet toisensa jo sukupolvien ajan, erotut joukosta kuin huomiolippu. Jos olet erehtynyt kertomaan yhdelle jotain, koko kylä tietää sen. Tilanne on kuin eläintarhassa, kaikki tuntee apinan, apina ei ketään. Ketään ei varsinaisesti kiinnosta edes tutustua, kun jo " tiedetään" riittävästi. Aina on silmätikkuna, jonka tekemisiä pohditaan joukolla, kaikkea ruoditaan, mikään ei jää huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdet ystävät muuttivat pois pienestä kylästä. Kaikki tosiaan tiesivät toistensa asiat. Se oli heistä yhteisöllistä ja kivaa niin kauan, kun heillä oli asiat hyvin.
Sitten, kun asiat eivät olleetkaan hyvin, niin se oli tosi ahdistavaa.
Elikkäs noilla ahdistuneilla onkin jotain salattavaa.
Pitääkö mielestäsi kaikki asiat, tapahtumat, tunteet olla koko kyläyhteisön tiedossa, hampaissa ja retosteltavana, ettei olisi epäilyttävä? Tämä on just se, miksi pikkukylän ilmapiiri on ahdistava.
Missä te kuulette niitä juoruja itsestänne jos ette itse ole juorukööreissä osallistumassa samaan mistä täällä valitatte.
Taidatte olla luulosairaita.
Maalla nyt vaan on niin mukavaa. Se, miten sinut otetaan vastaan, riippuu sinusta. 7v asunut on osin 'tulokas' varmaan aina... eikä paikalliset aina voi ymmärtää, etten tiedä, mitä kylillä on tapahtunut 10-20v sitten, mitä ketkäkin on omaa sukua, tai ketkä eronneet on kenenkin exiä...
En vaihtais kaupunkiin. Jo luonto takaa viihtymisen, astut ovesta ulos ja marjamaat, lenkkipolut on heti siinä.
Se kun kaikki tuntee ja tietää toisensa. Pienillä paikkakunnilla ihmiset tuijottaa ja en tykkää sellaisesta. Itse tykkään anonyymisuudesta ja siitä, ettei kukaan möllää.
Aikoinaan hyvin pienellä paikkakunnalla kaveriporukassa kaikki olivat serkkuja tai pikkuserkkuja - paitsi yksi, jonka vanhemmat olivat muuttaneet paikkakunnalle jostain muualta. Hän ei ollut koskaan ihan niin täysivaltainen kaveri porukassa kuten muut.
Toisaalta oli ihan mukava kokemus elää jonkin aikaa alueella, jossa melkein joka talossa asui jollain tavalla sukulaisia tai ainakin hyvin tunnettuja ihmisiä. On tuossa eri tavalla yhteisöllisyyttä kuin kaupungissa, jossa kaikki ovat tuntemattomia toisilleen.
Olen kotoisin maalta, siis en kirkonkylästä vaan 10 km skutsiin. Ongelmia: ei mitään tekemistä, etenkään talvella, ellei tykännyt umpihankihiihdosta pimeässä. Lähinnä piti olla kotona katselemassa vanhempiaan ja telkkaa niiden kanssa. Kylätuomioistuin paheksui kaikkea kyläkuvasta poikkeavaa. Pappia, lääkäriä ja opettajia palvottiin. Oli mahdotonta löytää poikaystävää, kun valikoima oli niin suppea. Kun muutin kaupunkiin, olin kaikkea vierasta karsastava mutta silti sinisilmäinen ja vanhanaikainen.
Nykyään asun myös maalla, 5 km kaupunkiin. Lapseni saavat harrastaa kaikkea, mitä haluavat. Ostan heille heidän haluamansa, muodikkaat vaatteet. Matkustelemme suurkaupungeissa (Pariisi, Lontoo, Berliini, New York). Kaikki tämä, jotta näkevät muutakin kuin naapureita.