Mä kerron yhden asian, mitä masentuneen, ahdistuneen tai yksinäisen ihmisen ei tulisi koskaan tehdä, arkinen asia

Väkivaltainen (henkisesti tai fyysisesti) suhde voi aiheuttaa masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään kauppaan, vaan luontoon. Mieluiten metsään, mutta jos ei ole metsää lähellä, niin puistoon. Kaupassa käyminen on rasittava pakkopulla, luonnossa mieli rentoutuu. Tämä neuvo henkilöltä jolla on ollut aikoinaan masennus

Mä luulen, että jokaiselle toimii eri asia. Itselläni luonto toimii myös,parhaiten, mutta jollakulla se voi olla kauppa.

Ruokailun suhteen kannattaa kerran viikossa käydä vaikka keittolounaalla ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käsittelin traumat siten että ollutta ja mennyttä, en ole menneisyyteni vanki. Toki tähän kuului terapia mutten jäänyt kotiin vaan ELIN. Mielestäni nykyinen trendi traumojen kanssa vellominen on väärin. Pitää hyväksyä että asiat ovat tapahtuneet itselleen mutta ei niihin pidä jäädä vellomaan niin että elämä menee hukkaan.

Luin jostain trauman käsittelystä, että jos on kokenut trauman, se n hyvä käsitellä kokonaan, vaikkapa juuri terapiassa. Mutta sen jälkeen pitää mennä eteenpäin, koska muuten ylläpitää sitä traumaa, jos siinä velloo loputtomasti.

Okei, mitä jos on kokenut 10 eri traumaa aiheuttavaa, isoa asiaa. Pitääkö silloinkin vaan mennä eteenpäin, eikä 'velloa loputtomasti'. Keskittykää omaan elämäänne ja sen arvioimiseen. Ulkopuolinen ei voi neuvoa tai asettaa askelmerkkejä toiselle ihmiselle. Koska ei tiedä mitä toinen on käynyt läpi. Koettakaa kestää toisten ihmisten epätäydellisyys ja keskeneräisyys.

Jos ihminen ei pysty syömään eikä juomaan nestettäkään, käymään pesulla, suihkussa viikkoihin tai pidempiin aikoihin, ei pesemään hiuksiaan, ei hampaitaan, ei lukemaan, ei kirjoittamaan, tapaamaan ihmisiä, ei keskittymään edes elokuvaan.

Ei kaipaa edes mitään enää. Ei halua enää mitään.

Jospa nyt pienemmällä suulla hoitaisit vain ihan sitä ns omaa tonttiasi ja läheisiäsi. Jokainen voi sairastua. Jokainen voi menehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käsittelin traumat siten että ollutta ja mennyttä, en ole menneisyyteni vanki. Toki tähän kuului terapia mutten jäänyt kotiin vaan ELIN. Mielestäni nykyinen trendi traumojen kanssa vellominen on väärin. Pitää hyväksyä että asiat ovat tapahtuneet itselleen mutta ei niihin pidä jäädä vellomaan niin että elämä menee hukkaan.

Miten sinä voit sanoa tai tietää, *vellooko* toinen ihminen traumoissaan vai ei, kun et ole se toinen ihminen. Et mitenkään.

Minä olen kertonut yhtä yhdelle, toista toiselle, edes terapeutti ei tiedä kaikkea, mitä olen kokenut. Toiselle ihmiselle riittäisi yksikin kokemani asia trauman aiheuttajaksi.

Joten, en vello. Itseasiassa traumoihin nähden voin suhteellisen hyvin. Harva pystyisi samaan.

Ei se "tiedä" eikä sitä kiinnosta, hyökkää vain aina paniikissa näihin mielenterveyttä käsitteleviin ketjuihin trollaamaan. Taitaa olla omia traumoja taustalla, kun nämä keskustelut menevät niin ihon alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käsittelin traumat siten että ollutta ja mennyttä, en ole menneisyyteni vanki. Toki tähän kuului terapia mutten jäänyt kotiin vaan ELIN. Mielestäni nykyinen trendi traumojen kanssa vellominen on väärin. Pitää hyväksyä että asiat ovat tapahtuneet itselleen mutta ei niihin pidä jäädä vellomaan niin että elämä menee hukkaan.

Luin jostain trauman käsittelystä, että jos on kokenut trauman, se n hyvä käsitellä kokonaan, vaikkapa juuri terapiassa. Mutta sen jälkeen pitää mennä eteenpäin, koska muuten ylläpitää sitä traumaa, jos siinä velloo loputtomasti.

Okei, mitä jos on kokenut 10 eri traumaa aiheuttavaa, isoa asiaa. Pitääkö silloinkin vaan mennä eteenpäin, eikä 'velloa loputtomasti'. Keskittykää omaan elämäänne ja sen arvioimiseen. Ulkopuolinen ei voi neuvoa tai asettaa askelmerkk

Luitkohan tekstin hieman huolimattomasti? Siinähän sanotaan, että jos kokee trauman se pitää käsitellä ja sitten mennä eteenpäin. Jos koet 10 traumaa, käsittele jokainen  sillä hetkellä kun pystyt ja mene sitten eteenpäin , kun pystyt.

Minulla toimi kahvilat. Rahaa paloi mutta se sai minut ulos sieltä tuskan syövereistä. Nykyään kahvilat ovat lähellä sydäntäni ja tykkään etsiä ja löytää eri kahviloita. Muistelen välillä sitä kuinka käännyin monta kertaa kahvilan ovelta pois. Joskus uskalsin sisälle. Sitten tilasin. Välillä jouduin jättämään kahvin kesken. Pikkuhiljaa kädet eivät enää tärisseet, uskalsin nostaa katseen ylös ja tarkkailla ympäristöä. Sitten aloin nauttimaan jopa siitä. Otin lehden ja sitäkin luin.

Tämä ei nyt ihan liittynyt masennukseen mutta masennuin kyllä siitä kuinka ns kahvikuppineuroosi rajoitti elämääni. Lääkkeet olivat vaihtoehto, mutta niitä en halunnut joten lähdin sinnikkäästi alistumaan ongelmalle. Helppoa se ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Käyn joka päivä jossain kaupassa: ruokakauppa, sokos, tokmanni, normal, apteekki, joku vaatekauppa ja silti olen vaikeasti masentunut. Ollut jo vuosia. En tiedä olisinko enemmän jos en päivittäin jossain kaupassa kävisi, en ole testannut. Rikkaampi olisin ainakin.

Ketä sinä neuvot?

MIllä rahalla tuon teet?

Mun tilillä alle 3e. Eläke 3.5.

Jos syön (en joka päivä), niin makarooonia, porkkanoita, sipulia, perunaa ja laputettua leipää. Juotava on kraanavettä.

Vuokra, sähkö, vesi on maksettu asiallisesti. Loput rahat tutkimus-poliklinikka- ja lääkekuluihin reseptilääkkeisiin apteekkiin.

Vierailija kirjoitti:

Käyn joka päivä jossain kaupassa: ruokakauppa, sokos, tokmanni, normal, apteekki, joku vaatekauppa ja silti olen vaikeasti masentunut. Ollut jo vuosia. En tiedä olisinko enemmän jos en päivittäin jossain kaupassa kävisi, en ole testannut. Rikkaampi olisin ainakin.

Mutta ainakaan sä et oo niin masentunut, ettet pääsisi sängystä ylös <3 Tällä palstalla on monta, jotka pystyy vain haaveilemaan tuosta toimintakunnosta, olet siis onnekas heihin verrattuna.

Nope. Parempi on pieni ulkoilu rauhalliseen aikaan. Joku maksuton taidenäyttely jossain kirjastossa voi joillekin sopia jos on lähellä tai istua rannalla jos sellaiseen pääsee. Aina rauhallinen aika ja reitti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn joka päivä jossain kaupassa: ruokakauppa, sokos, tokmanni, normal, apteekki, joku vaatekauppa ja silti olen vaikeasti masentunut. Ollut jo vuosia. En tiedä olisinko enemmän jos en päivittäin jossain kaupassa kävisi, en ole testannut. Rikkaampi olisin ainakin.

 

Ketä sinä neuvot?

MIllä rahalla tuon teet?

 

 

Mun tilillä alle 3e. Eläke 3.5.

Jos syön (en joka päivä), niin makarooonia, porkkanoita, sipulia, perunaa ja laputettua leipää. Juotava on kraanavettä.

Vuokra, sähkö, vesi on maksettu asiallisesti. Loput rahat tutkimus-poliklinikka- ja lääkekuluihin reseptilääkkeisiin apteekkiin.

Muissa kuin ruokakaupoissa pystyy käymään ilman, että ostaisi mitään. Otan osaa tilanteeseesi, toivottavasti sinulla on edes läheisiä.

Ei todellakaan vaikuta positiivisesti, kaupassa käyminen on yksi rasittavampia arjenhoitoon liittyviä askareita. Ennemmin vaikka ihan vaan kävelylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käsittelin traumat siten että ollutta ja mennyttä, en ole menneisyyteni vanki. Toki tähän kuului terapia mutten jäänyt kotiin vaan ELIN. Mielestäni nykyinen trendi traumojen kanssa vellominen on väärin. Pitää hyväksyä että asiat ovat tapahtuneet itselleen mutta ei niihin pidä jäädä vellomaan niin että elämä menee hukkaan.

Luin jostain trauman käsittelystä, että jos on kokenut trauman, se n hyvä käsitellä kokonaan, vaikkapa juuri terapiassa. Mutta sen jälkeen pitää mennä eteenpäin, koska muuten ylläpitää sitä traumaa, jos siinä velloo loputtomasti.

Okei, mitä jos on kokenut 10 eri traumaa aiheuttavaa, isoa asiaa. Pitääkö silloinkin vaan mennä eteenpäin, eikä 'velloa loputtomasti'. Keskittykää omaan elämäänne ja sen arvioimisee

Luitkohan tekstin hieman huolimattomasti? Siinähän sanotaan, että jos kokee trauman se pitää käsitellä ja sitten mennä eteenpäin. Jos koet 10 traumaa, käsittele jokainen  sillä hetkellä kun pystyt ja mene sitten eteenpäin , kun pystyt.

Kuka sen määrittelee, että toinen ihminen 'velloo traumassaan'? Ajattelitko myös, että traumat ovat kompakteja kuin lahjapaketit ja ne vaan niinku käsitellään ja sitten mennään eteenpäin. Googlaa trauma niin ymmärrät mistä puhut ylipäätään. Traumat vaikuttavat niin monella tasolle, ettei niitä käsitellä noin vaan terapiassa ja mennä eteenpäin. Sana trauman alle mahtuu miljoonia erilaisia traumoja, eri asioista johtuvia, erilaisia oireita aiheuttavia. Ei pitäisi osallistua keskusteluun eikä siteerata lukemaansa, jonka aiheesta ei ymmärrä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos kämpästä, vaikka vie sen roskapussin. Sekin auttaa.

T.Entinen vakavasti masentunut joka halusi elää ja alkoi tekemään asioita hyvin pienin askelin

Toinen ex-masentunut täällä. Masennusta ei voi parantaa kukaan muu kuin masentunut itse. Ei siinä auta muu kuin kääriä hihat. Joo se ei ole helppoa, mutta ei kukaan ole niin väittänytkään. Se on kuitenkin ainoa tie ulos masennuksesta.

Nää kiukkuiset tekosyitä latelevat kommentit tähän ketjuun eivät hämmästytä: suurin osa masentuneista vain toistaa vanhoja tapojaan ja odottaa että joku toinen korjaisi heidän elämänsä.

Itse olen sairastanut vakavan masennuksen ja en allekirjoita väitteitäsi. Minusta masennuksessa on eri vaiheita, ei se ole kokonaan samaa menoa. Ihan niinkuin flunssa, eka tulee kurkku kipeäksi ja sitten vuotaa nenä, lopulta kuume ja kohta se on tiessään. Lisäksi on eri tasoisia masennuksia  ja eri syitä, jotka johti masennukseen.

Voin toki puhua vain omasta kokemuksestani. Masennuksen alku oli raskasta ja väsynyttä aikaa, enkä kyennyt oikein mihinkään. Muistikuvat tuolta ajalta ovat myös hataria. Kaverit koitti innostaa sinne ja tänne, mutta kaikki tekeminen väsytti vielä enemmän ja piti toipua kaikesta pitkään. Siinä kohtaa paras hoito oli lepo. Kun tämä vaihe meni ohi, aloin tehdä jotain pientä alkuun, askel askeleelta. Lisäsin kaurapuuron aamuun, se oli yksi askel. Jatkoin sitä niin pitkään, että jaksoin toisen askeleen jne. Lopulta lähdin ulos ja se auttoi ja siitä tuli tapa.

Ihmiset eivät ehkä tajua katsoa, missä tilanteessa tai vaiheessa masentunut on ja latelevat viisauksiaan. Sinun sanojasi lainaten en olisi mitenkään pystynyt käärimään hihoja alun vaikeassa väsymyksestä. En ainakaan itse toistellut vanhoja tapoja, vaan menin masennuksessa eteenpäin. En odottanut, että kukaan ihminen tulee ja korjaa elämääni ( paitsi Jeesus sen kyllä teki). Kuuntelijaa tarvitsin kyllä ja armollista lähestymistapaa, etenkin silloin, kun olin aivan voimaton.

Moni masentunut on kiltti suorittaja ja näistä kaikista vahingollisista tavoista tuli oppia pois ja oppia tekemään asioita levosta ja armosta käsin, eikä suorituksina. Piti ikäänkuin ohjelmoida itsensä uudelleen, mistä joku aiempi kirjoittaja jo mainitsikin.

Et tiedä mitään vakavasta masennuksesta.

N63

Täällä käydessä alkaa kyllä ns. normaalia ihmistäkin takuuvarmasti masentaa kuten nytkin :D Viddu, kaikkea sitä. Olen varmaan masokisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käsittelin traumat siten että ollutta ja mennyttä, en ole menneisyyteni vanki. Toki tähän kuului terapia mutten jäänyt kotiin vaan ELIN. Mielestäni nykyinen trendi traumojen kanssa vellominen on väärin. Pitää hyväksyä että asiat ovat tapahtuneet itselleen mutta ei niihin pidä jäädä vellomaan niin että elämä menee hukkaan.

Luin jostain trauman käsittelystä, että jos on kokenut trauman, se n hyvä käsitellä kokonaan, vaikkapa juuri terapiassa. Mutta sen jälkeen pitää mennä eteenpäin, koska muuten ylläpitää sitä traumaa, jos siinä velloo loputtomasti.

Okei, mitä jos on kokenut 10 eri traumaa aiheuttavaa, isoa asiaa. Pitääkö silloinkin vaan mennä eteenpäin, eikä 'velloa loputtomasti'.

Kuka sen määrittelee, että toinen ihminen 'velloo traumassaan'? Ajattelitko myös, että traumat ovat kompakteja kuin lahjapaketit ja ne vaan niinku käsitellään ja sitten mennään eteenpäin. Googlaa trauma niin ymmärrät mistä puhut ylipäätään. Traumat vaikuttavat niin monella tasolle, ettei niitä käsitellä noin vaan terapiassa ja mennä eteenpäin. Sana trauman alle mahtuu miljoonia erilaisia traumoja, eri asioista johtuvia, erilaisia oireita aiheuttavia. Ei pitäisi osallistua keskusteluun eikä siteerata lukemaansa, jonka aiheesta ei ymmärrä mitään.

 

ihan asiaa sanot. Trauman alle mahtuu miljoona eri syytä ja oiretta. En tosiaan alkanut niitä kaikkia tähän luetella, puhuin melko yleisellä tasolla. Paino kuitenkin sanoilla: käsittele, kun pystyt, mene eteenpäin, kun pystyt. Jokainen pystyy eri asioita eri aikaan, ei toisen  tilannetta voi tietää, enkä sitä yritäkään. Aika mahdotonta myös keskustelu palstalla onnistua käsittelemään kaikki traumoja aiheuttavat asiasta ja hoitokeinot. Yleisiä ohjeita traumasta, ei spesifejä neuvoja jonkun henkilön  tiettyyyn trauman, siihen voi olla ihan eri neuvot.

Neuvoja, luuletko, että neuvosi "käsittele traumasi kun pystyt, mene eteenpäin kuin pystyt" tuo tähän keskusteluun mitään uutta? Ajattelitko, että trauman kohdanneet eivät ymmärrä tätä, että siksi hyvä tulla kertomaan?

Kiitos hyväntahtoiset neuvojat, tarkoitatte varmasti hyvää. Mutta usein neuvot ovat juuri tällaista, että menepä masentunut kerran päivässä ulos, tai hoidapa traumasi ja mene eteenpäin. Informaatiosisältö näissä on nolla ja sanoja saa itselleen hyvän olon kun neuvoi hienosti masentunutta tai traumatisoitunutta, ratkoi ongelman, jota tämä ei itse osannut. Näitä neuvojia tapaa myös livenä. Siinä sitten mietit sanotko mitään vai hymyiletkö vain, ettei toiselle tule paha mieli.

En edes jaksa avata asiaa tämän enempää, 'koettakaa lukea ja ymmärtää'.