Lue keskustelun säännöt.
Mä kerron yhden asian, mitä masentuneen, ahdistuneen tai yksinäisen ihmisen ei tulisi koskaan tehdä, arkinen asia
27.04.2024 |
Tilata ruokia kotiin viikolla, tai käydä vain kerran viikossa/parissa viikossa kaupassa hakemassa kaikki ostokset kerralla.
Jos sattuu olemaan vaikka tilanne, että ei ole töitä tai muutenkaan ei oikein liiku missään. Niin pelkkä kaupassa käyminen päivittäin vaikuttaa todella paljon mielentilaan, siis positiivisesti.
Siinä ihminen vie itsensä julkiselle paikalle ja asioi muiden ihmisten parissa, tottakai samalla myös liikunta. Se on todella tärkeää mielenterveyden kannalta, vaikka se kuulostaakin pieneltä asialta.
Eli käy mielummin vaikka joka päivä kaupassa hakemassa vähän jotain, kuin se, että menet sinne kerran viikossa ja haet kaiken kerralla.
Valintoja, valintoja.
Mä sanoin tän ihan vaan siksi, koska mä juttelin tästä juuri tuttuni kanssa ja neuvoin häntä tekemään tämän, jotta saa tekemistä päivisin.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä ollut pian 2 vuotta kämpässään poistumatta minnekään. K-kauppa tuo ruuat ja kaikki muut asiat voi hoitaa sähköisesti. Huolestuttava tilanne.
Niin ja roskat hoituu ulos mun käydessä, ketään muita ei siellä vieraile.
Tuo kaupassa käynti olisi hänelle kuin ulkomaille lähtisi.Kokeilepa kerrankin olla viemättä roskia.
Näinpä. Oletko nähnyt Aurin siivousvideoita? Niin siinä käy.
itse sain läheisiltä apua vaikeimman yli arkiaskareissa. Kun oma vointi parani, aloin automaattisesti todella pikkuhiljaa tehdä asioita itse. Läheiset ei lopettaneet apuaan. Lopulta tein kaiken itse, kuten aiemminkin ennen sairautta. Aivan sikolätti koti masentaa vielä enemmän ja tulee vielä syvempi itse inho.
Joillekin toimii se ettei tehdä asioita toisen puolesta. Kokeilemalla selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina täällä sanotaan esim. traumoista seuraavanlaisesti: "pääsin traumoista, kun käsittelin ne", mutta ikinä ei kerrota että MITEN. Ihan oikeasti nämä kommentit on yhtä tyhjän kanssa, eivät auta ketään, kun ette mene sinne konkretiaan, eli kerro MITÄ TEITTE. Parempi vääntää vaikka rautalangasta, kuin vastata ympäripyöreästi. Sillon ainakin joku voi kokeilla omassa arjessaan samaa keinoa.
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä sanotaan esim. traumoista seuraavanlaisesti: "pääsin traumoista, kun käsittelin ne", mutta ikinä ei kerrota että MITEN. Ihan oikeasti nämä kommentit on yhtä tyhjän kanssa, eivät auta ketään, kun ette mene sinne konkretiaan, eli kerro MITÄ TEITTE. Parempi vääntää vaikka rautalangasta, kuin vastata ympäripyöreästi. Sillon ainakin joku voi kokeilla omassa arjessaan samaa keinoa.
Kun hyväksyy menneisyytensä traumoineen kaikkineen niin on aika mennä eteenpäin.
Mieli on vahva ja se ei helpolla päästä irti. Mutta hyväksyntä on se asia. Joskus vaatii myös anteeksiantoa. Toimiva keino on myös vain jättää taakseen vaikka tähän tulee toki taas vastaväitteitä.
En tiedä miten ihminen pääsee yli jostain todella järkyttävistä tapahtumista, mutta minä pääsin yli koulukiusaamisen aiheuttamasta traumasta kun uskalsin mennä taas opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä sanotaan esim. traumoista seuraavanlaisesti: "pääsin traumoista, kun käsittelin ne", mutta ikinä ei kerrota että MITEN. Ihan oikeasti nämä kommentit on yhtä tyhjän kanssa, eivät auta ketään, kun ette mene sinne konkretiaan, eli kerro MITÄ TEITTE. Parempi vääntää vaikka rautalangasta, kuin vastata ympäripyöreästi. Sillon ainakin joku voi kokeilla omassa arjessaan samaa keinoa.
Eipä näistä jaksa tällä palstalla pahemmin avautua, kun aina on trollilauma kimpussa. Mutta tiivistetysti omalla kohdalla keinoja ovat olleet traumaterapia (analyysi+hahmo- ja kehoterapiamenetelmät), terapiassa opitun tuominen omaan arkeen, testaaminen ja harjoittelu, itsenäisesti aiheesta (mitä ne omat ongelmat onkaan) lukeminen, vertaistuki, kirjoittaminen, piirtäminen, musiikki, luonnossa vietetty aika, haitallisten ihmissuhteiden päättäminen ja välttäminen... Jokaisen on löydettävä ne omat keinot, jotka toimivat ja auttavat.
"No en itse ainakaan nuorena trauman kokeneena tajunnut mennä eteenpäin paljon aiemmin, kuin lopulta menin. Kuulin, että loputon käsittely auttaa, mutta se vaan vahingoitti lopulta. Tietyn ajan jälkeen piti mennä eteenpäin. Opin tämän kokemuksen kautta, vasta myöhemmin sain käsiini tietoa, että näin pitäsi toimia, jossain kohtaa suunnata eteenpäin. Eikä ylläpitää traumaa jatkuvalla käsittelyllä. Kaikella on aikansa. Kukaan ei voi sanoa toiselle mikä aika on käsiteltävä minkäkinlaisen traumaa, se on itse elettävä läpi.
Hyvä jos sinulla on nämä tiedot heti alkuunsa! "
En tiedä millaisen trauman kävit läpi ja olen pahoillani jos jo nuorena sellaisen kohtasit. Hyvä, että sinä pääsit eteenpäin.
Et kuitenkaan ehkä täysin ymmärrä millaisia erilaisia traumoja ihmisillä voi olla. Traumaterapia ei usein ole muutenkaan sen trauman "käsittelyä" ja siinä vellomista vaan esim. EMDR tai NLP -terapiaa tai traumaa triggeröityvistä toimintamalleista pois opettelua. Mietipä vaikka yllättävän väkivallan teon uhriksi joutunutta naista, joka pelkää tiettyjä paikkoja tai jopa liikkua julkisilla paikoilla tai miehiä. Silloin ei mitkään "käsittele ja eteenpäin, älä vello" -neuvot auta. Trauma ei ole tietoisessa mielessä vaan aktivoituu täysin kysymättä keneltäkään lupaa. Uhri itse ei välttämättä mieti edes koko traumaa, silti se vaikuttaa hänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä sanotaan esim. traumoista seuraavanlaisesti: "pääsin traumoista, kun käsittelin ne", mutta ikinä ei kerrota että MITEN. Ihan oikeasti nämä kommentit on yhtä tyhjän kanssa, eivät auta ketään, kun ette mene sinne konkretiaan, eli kerro MITÄ TEITTE. Parempi vääntää vaikka rautalangasta, kuin vastata ympäripyöreästi. Sillon ainakin joku voi kokeilla omassa arjessaan samaa keinoa.
Eipä näistä jaksa tällä palstalla pahemmin avautua, kun aina on trollilauma kimpussa. Mutta tiivistetysti omalla kohdalla keinoja ovat olleet traumaterapia (analyysi+hahmo- ja kehoterapiamenetelmät), terapiassa opitun tuominen omaan arkeen, testaaminen ja harjoittelu, itsenäisesti aiheesta (mitä ne omat ongelmat onkaan) lukeminen, vertaistuki, kirjoittaminen, piirtäminen, musiikki, luonnossa vietetty aika, haitallisten ihmissuhteiden päättäminen ja välttäminen... Jokaisen on löyde
Miten joku piirtäminen, musiikki tai luonto auttaa jos on raiskattu. Vertaistuki ei ainakaan, tulee vielä pahempi olo kun tajuaa että tätä tehdään muillekin. Tuplasti kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
"No en itse ainakaan nuorena trauman kokeneena tajunnut mennä eteenpäin paljon aiemmin, kuin lopulta menin. Kuulin, että loputon käsittely auttaa, mutta se vaan vahingoitti lopulta. Tietyn ajan jälkeen piti mennä eteenpäin. Opin tämän kokemuksen kautta, vasta myöhemmin sain käsiini tietoa, että näin pitäsi toimia, jossain kohtaa suunnata eteenpäin. Eikä ylläpitää traumaa jatkuvalla käsittelyllä. Kaikella on aikansa. Kukaan ei voi sanoa toiselle mikä aika on käsiteltävä minkäkinlaisen traumaa, se on itse elettävä läpi.
Hyvä jos sinulla on nämä tiedot heti alkuunsa! "
En tiedä millaisen trauman kävit läpi ja olen pahoillani jos jo nuorena sellaisen kohtasit. Hyvä, että sinä pääsit eteenpäin.
Et kuitenkaan ehkä täysin ymmärrä millaisia erilaisia traumoja ihmisillä voi olla. Traumaterapia ei usein ole muutenkaan sen trauman "käsittelyä" ja siinä vellomista vaan esim. EMDR tai NLP -terapiaa tai traumaa t
En tiedä millaisen trauman kävit läpi ja olen pahoillani jos jo nuorena sellaisen kohtasit. Hyvä, että sinä pääsit eteenpäin.
Et kuitenkaan ehkä täysin ymmärrä millaisia erilaisia traumoja ihmisillä voi olla. Traumaterapia ei usein ole muutenkaan sen trauman "käsittelyä" ja siinä vellomista vaan esim. EMDR tai NLP -terapiaa tai traumaa triggeröityvistä toimintamalleista pois opettelua. Mietipä vaikka yllättävän väkivallan teon uhriksi joutunutta naista, joka pelkää tiettyjä paikkoja tai jopa liikkua julkisilla paikoilla tai miehiä. Silloin ei mitkään "käsittele ja eteenpäin, älä vello" -neuvot auta. Trauma ei ole tietoisessa mielessä vaan aktivoituu täysin kysymättä keneltäkään lupaa. Uhri itse ei välttämättä mieti edes koko traumaa, silti se vaikuttaa hänessä.
En voi puhua, kuin omasta kokemuksesta. Jos täällä pitää kommentoida niin, että se pätee jokaisen traumasta kärsineen ja joka tilanteessa, niin eihän tänne voi kommentoida mitään. En ole traumaterapeutti ja osaa puhua näistä asioista niin, että ne pätisi jokaisen kohdalla.
Itse puhuin tilanteesta, jossa traumaa vaan puhumalla käsitellään ja lopulta siitä ei ole hyötyä, vaan kun se asia on käsitelty on siirryttävä eteenpäin. Tämä oli itselleni iso oivallus, kun kaikki ympärillä hoki, että käsittele, käsittele, puhu puhu. Se puhuminen vaan ylläpiti traumaa.
Sinulla ja jollain muulla voi olla tyystin eri tilanne. En hän minä niistä osaa puhua. Kerron sen oman kokemuksen ja oivalluksen.
Niinkuin tämän ketjun aloittaja, koki oivalluksen, että kaveria voisi kaupassakäynti auttaa. Sitten tulee kommentteja takaisin, että jollekin se on hyvä idea ja toiselle ei. Ei ole varmaan kommenttia joka pätisi kaikille.
Sinun kokemuksesi on tosi, jollekin tuo mitä kerrot on tarpeellinen tieto, hyvä kun jaat!
Tuntuu välillä, että täällä ollaan heti kauhean vihamielisiä, jos puhuu jostain ja se ei istu omaan kokemusmaailmaan. Voihan asioista keskustella? Jonkun neuvo auttaa jotakuta ja toisen sitten toista. Jos joku neuvo ei osu omalle kohdalle, niin mitäpä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä sanotaan esim. traumoista seuraavanlaisesti: "pääsin traumoista, kun käsittelin ne", mutta ikinä ei kerrota että MITEN. Ihan oikeasti nämä kommentit on yhtä tyhjän kanssa, eivät auta ketään, kun ette mene sinne konkretiaan, eli kerro MITÄ TEITTE. Parempi vääntää vaikka rautalangasta, kuin vastata ympäripyöreästi. Sillon ainakin joku voi kokeilla omassa arjessaan samaa keinoa.
Kuten jo sanottu harva täällä haluaa avautua niin yksityiskohtaisesti tilanteestaan, että todella toinen ymmärtäisi. Ei täällä avautuminen olisi viisastakaan. Niin paljon tulee ikäviä kommentteja.
Ehkä liian yleipyöreästi vastattu, mutta jossain kohtaa omaa toipumista tuli vaihe, jossa vaan itkin, se ei loppunut millään. Seuraava vaihe oli, että viha tuli ulos. Piti hyväksyä nämä tunteet ja antaa niiden tulla. Mutta oli loppuvaihetta, en halua alun asioita avata.
Vierailija kirjoitti:
Olin vakavasti masentunut ja ylipirteä ystäväni ehdotti tuota samaa minulle. Käy joka päivä kaupassa, niin tulee lähdettyä ulos ja tehtyä jotain.
Ei terveet ymmärrä vakavasta masennuksesta mitään. Ehkäpä tuo on hyvä neuvo sille masentuneelle, joka on alkanut jo toipua tai ei ole niin vakavasti masentunut.
Vakavasti masentunut ei jaksa pestä hampaita ja kerran viikossa suihkussa käynti vastaa vuoren ylittämistä. Mistäpä voimat jokapäiväiseen kaupassakäyntiin? Ei siinä tilassa jaksa ruokia suunnitella tai toimia yhtään mitenkään edukseen. Laskujen maksu on painajainen, ei aivokapasiteetti ja jaksaminen riitä. Masentunut on syvä väsynyt eikä henkistä tai fyysistä jaksamista ole. Lepo auttaa. Sitten kun on alkanut toipua voi lisätä toimintoja kyllä.
Minulle hoitaja sanoi, että pääasia, että saat jotakin päivittäin suuhusi, kun harmittelin sitä miten söin , kun en jaksanut valmist
Tässä on viisasta puhetta! Tosiaankin me masentuneet kritisoidaan itseämme ihan liikaa muutenkin, ei ulkopuolisten kannata taakkaa lisätä mielestään hyvältä kuulostavilla neuvoilla, jos ei todella tiedä, mikä on oikea jaksamisen taso. Neuvot vain kuormittavat lisää. Tätä harrastaa muuten ihan ammattilaisetkin.
Siinä vaiheessa, kun masennus alkaa helpottaa, ihminen aktivoituu aivan vaivihkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä sanotaan esim. traumoista seuraavanlaisesti: "pääsin traumoista, kun käsittelin ne", mutta ikinä ei kerrota että MITEN. Ihan oikeasti nämä kommentit on yhtä tyhjän kanssa, eivät auta ketään, kun ette mene sinne konkretiaan, eli kerro MITÄ TEITTE. Parempi vääntää vaikka rautalangasta, kuin vastata ympäripyöreästi. Sillon ainakin joku voi kokeilla omassa arjessaan samaa keinoa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5561523/miten-paasitte-traumasta-eroon#…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä sanotaan esim. traumoista seuraavanlaisesti: "pääsin traumoista, kun käsittelin ne", mutta ikinä ei kerrota että MITEN. Ihan oikeasti nämä kommentit on yhtä tyhjän kanssa, eivät auta ketään, kun ette mene sinne konkretiaan, eli kerro MITÄ TEITTE. Parempi vääntää vaikka rautalangasta, kuin vastata ympäripyöreästi. Sillon ainakin joku voi kokeilla omassa arjessaan samaa keinoa.
Kuten jo sanottu harva täällä haluaa avautua niin yksityiskohtaisesti tilanteestaan, että todella toinen ymmärtäisi. Ei täällä avautuminen olisi viisastakaan. Niin paljon tulee ikäviä kommentteja.Ehkä liian yleipyöreästi vastattu, mutta jossain kohtaa omaa toipumista tuli vaihe, jossa vaan itkin, se ei loppunut millään. Seuraava vaihe oli, että viha tuli ulos. Piti hyväksyä nämä tunteet ja antaa niiden tulla. Mutta oli loppuvaihetta, en halua alun as
Hyväksyminen on se punainen lanka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten joku piirtäminen, musiikki tai luonto auttaa jos on raiskattu. Vertaistuki ei ainakaan, tulee vielä pahempi olo kun tajuaa että tätä tehdään muillekin. Tuplasti kärsimystä."
Kuten sanoin, jokaisen on löydettävä keinot, jotka omalla kohdalla toimivat. Itse en ole onneksi tullut raiskatuksi, muunlaista väkivaltaa kokenut kyllä. Mulle luontaisin keino purkaa kokemaani on kirjoittaminen, mutta yhdessä vaiheessa oli saatava purettua pahaa oloa, jolle en löytänyt sanoja. Tuolloin siirryin piirtämiseen. Musiikki on niin ikään väylä tunteisiin ja niiden vapauttamiseen, myös sanoitukset toisinaan osuvat juuri siihen, mikä omakin kokemus on. Luonnossa liikkuminen rauhoittaa alati ylikierroksilla käyvän hermostoni. Vertaistuki on mulle ollut aivan ehdoton, en olisi selvinnyt ilman sitä. Kukaan ei ymmärrä paremmin, mitä joku on käynyt läpi, kuin saman/samankaltaista kokenut. Se, että monet joutuvat kokemaan pahoja asioita, on hirveää mutta totta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi sillä, ettei siitä puhuta, sen kanssa vain jää yksin. Joillekin toki ignooraaminen ja huomion kiinnittäminen muihin asioihin näyttää toimivan, itselläni ei koskaan, vain pahensi oloa entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä sanotaan esim. traumoista seuraavanlaisesti: "pääsin traumoista, kun käsittelin ne", mutta ikinä ei kerrota että MITEN. Ihan oikeasti nämä kommentit on yhtä tyhjän kanssa, eivät auta ketään, kun ette mene sinne konkretiaan, eli kerro MITÄ TEITTE. Parempi vääntää vaikka rautalangasta, kuin vastata ympäripyöreästi. Sillon ainakin joku voi kokeilla omassa arjessaan samaa keinoa.
katkaisin huonot ihmissuhteet pois. Osan iäksi, osan ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä sanotaan esim. traumoista seuraavanlaisesti: "pääsin traumoista, kun käsittelin ne", mutta ikinä ei kerrota että MITEN. Ihan oikeasti nämä kommentit on yhtä tyhjän kanssa, eivät auta ketään, kun ette mene sinne konkretiaan, eli kerro MITÄ TEITTE. Parempi vääntää vaikka rautalangasta, kuin vastata ympäripyöreästi. Sillon ainakin joku voi kokeilla omassa arjessaan samaa keinoa.
katkaisin huonot ihmissuhteet pois. Osan iäksi, osan ajaksi.
Tässä on käytetty sitä menneiden taakse jättämis - tekniikkaa. Kyllähän täällä hyvin kerrottu ja selkeästi miten traumoista pääsee. Mutta riippuu ihmisestä mikä tepsii, kaikille ei tepsi samat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä sanotaan esim. traumoista seuraavanlaisesti: "pääsin traumoista, kun käsittelin ne", mutta ikinä ei kerrota että MITEN. Ihan oikeasti nämä kommentit on yhtä tyhjän kanssa, eivät auta ketään, kun ette mene sinne konkretiaan, eli kerro MITÄ TEITTE. Parempi vääntää vaikka rautalangasta, kuin vastata ympäripyöreästi. Sillon ainakin joku voi kokeilla omassa arjessaan samaa keinoa.
Eipä näistä jaksa tällä palstalla pahemmin avautua, kun aina on trollilauma kimpussa. Mutta tiivistetysti omalla kohdalla keinoja ovat olleet traumaterapia (analyysi+hahmo- ja kehoterapiamenetelmät), terapiassa opitun tuominen omaan arkeen, testaaminen ja harjoittelu, itsenäisesti aiheesta (mitä ne omat ongelmat onkaan) lukeminen, vertaistuki, kirjoittaminen, piirtäminen, musiikki, luonnossa vietetty aika, haitallisten ihmissuhteiden päättäminen ja välttäminen... Jokaisen on löyde
Terapiaa lukuunottamatta kuulostaa ihan tavalliselta elämiseltä.
Kun nyt traumoista puhuttiin niin halusin tietää miten tuo yksi hoitaa traumojaan, kun se vaatii sitä että on 24/7 sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaupassa käyminen on rasitus. Ei se vaikuta mielialaani mitenkään positiivisesti. Päinvastoin, jos näen siellä ihmisiä, jotka ovat asioimassa pariskunta, perheenä tai kavereiden kanssa. Se vain lisää ja korostaa yksinäisyyttäni ja voimistaa masennustani.
Se, että sinä annoit tuon neuvon jollekin tutullesi, ei tee siitä hyvää.
Itseriittoinen aloitus. Olen nykyään ex perheellinen ja nykyinen eläkeläinen, mutta masennustaustaa löytyy vuosien takaa. Kaupassa käynti oli kamalaa syystä, jonka kirjoitit yllä ja masennus paheni aina kun joutui tekemisiin normaalien ihmisten kanssa. Heidän iloisuus pahensi omaa vointia aika rajustikin. Eikä masentunut mene kauppaan siisteissä vaatteissa huoliteltuna, vaan näyttää usein hieman epäilyttävältä. Silloin sitä kerää kannoilleen vartijoita ja ihmisiä, jotka etsivät helppoa uhria ilkeillä, TAI VAIN KERTOA ITSERIITTOISIA ELÄMÄNOHJEITA.
Silloin ei valitettavasti ollut ruokapalveluja, jotka olisivat varmasti parantaneet hyvinvointiani. Jollekin toisella noista neuvoista voi olla apua, mutta ei neuvoja pidä tuputtaa väkisin.
Näinpä. Oletko nähnyt Aurin siivousvideoita? Niin siinä käy.
itse sain läheisiltä apua vaikeimman yli arkiaskareissa. Kun oma vointi parani, aloin automaattisesti todella pikkuhiljaa tehdä asioita itse. Läheiset ei lopettaneet apuaan. Lopulta tein kaiken itse, kuten aiemminkin ennen sairautta. Aivan sikolätti koti masentaa vielä enemmän ja tulee vielä syvempi itse inho.