Mä kerron yhden asian, mitä masentuneen, ahdistuneen tai yksinäisen ihmisen ei tulisi koskaan tehdä, arkinen asia

Helppo sitä on sanoa mitä toisen pitäisi tehdä. Masentuneet ovat yleensä täysin lamaantuneita.

Paras lääke olisi, kun sille masentuneelle olisi kuuntelija, kuin neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Minä käsittelin traumat siten että ollutta ja mennyttä, en ole menneisyyteni vanki. Toki tähän kuului terapia mutten jäänyt kotiin vaan ELIN. Mielestäni nykyinen trendi traumojen kanssa vellominen on väärin. Pitää hyväksyä että asiat ovat tapahtuneet itselleen mutta ei niihin pidä jäädä vellomaan niin että elämä menee hukkaan.

Mutta tuo ei ole trendikästä!

Paras keino masennukseen on liikunta ja vertaistuki. Hae puskaradiosta toinen masentunut ja menkää yhdessä kävelylle.

Että mua ottaa päähän nämä viisastelijat jotka eivät ymmärrä masennuksesta mitään. Kun hampaiden pesu ja suihkussa käyminenkin on ylivoimaista niin miten ihmeessä sinne kauppaan pystyy raahautumaan joka päivä. Yksi kauppareissu voi väsyttää ja tehdä toimintakyvyttömäksi useaksi päiväksi ja masentaa entistä enemmän. 

Tämä toimi ainakin omalla kohdalla. Toinen oli kirjastossa käyminen 

Vierailija kirjoitti:

Paras keino masennukseen on liikunta ja vertaistuki. Hae puskaradiosta toinen masentunut ja menkää yhdessä kävelylle.

Yhdessä?  Mitä?  Kuka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kaupassa käyminen vaikuttaa mielialaan, vitutuksena. Todellakin tilaan kotiin.

Sama. Mä olen oikeasti alkanut inhoamaan kaupassa käymistä.

Jep. Mun masennukseeni auttaa traumojen käsittely, ja sitäkin jaksaa paremmin mitä vähemmän joutuu tekemään ikäviä asioita mm. kaupassa käyminen. Onneksi on mahdollista tilata kotiin.

Traumojen käsittely = Kelan piikkiin satoja tunteja terapiaa siitä miten kissa kuoli kun olit 7. 🤦🏻

Omaan piikkiini varhaislapsuudessa alkaneen väkivallan seurauksena syntyneiden traumaperäisen stressihäiriön sekä dissosiaatiohäiriön hoito.

 

Pusmus sullekin, nuija.

Mitä jos aikuisena ihmisenä vaan hyväksyisi, ettei menneitä voi muuksi muuttaa, ja päästäisi irti niistä lapsuuden kokemuksista, eikä jatkuvasti vuosikymmenet velloisi niissä. Tietysti onhan se kuin vanha nalle tai nunnurätti, tuttu ja turvallinen, josta ei haluaisi luopua. Mutta helkutti vieköön, jossain vaiheessa on otettava itse vastuu omasta elämästään, eikä roikkua menneisyydessä, kun ei auta yhtään vaikka kuinka rypisi epäoikeudenmukaisuuksissa, joita on osakseen saanut. Hyvin monen lapsuus ja nuoruus on ollut todella ankeaa ja karmeaakin, mutta hyvin moni myös ymmärtää nyt olevansa  hyvä vahva ja onnellinen, että on ehjin nahoin niistä selvinnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään kauppaan, vaan luontoon. Mieluiten metsään, mutta jos ei ole metsää lähellä, niin puistoon. Kaupassa käyminen on rasittava pakkopulla, luonnossa mieli rentoutuu. Tämä neuvo henkilöltä jolla on ollut aikoinaan masennus

Luontoon marras-maaliskuussa?????

Niin?? Kai sinulla talvivaatteet on:D Hiihtokin on mukava harrastus, jos pelkää mäkiä niin menee latua jossa niitä ei ole. Myöskin lumikenkäilyä suosittelen kokeilemaan. Jotenkin hassua että ulos ei voisi mennä luontoon talvella.

Kun olin masentunut niin kävin ulkona jopa kaatosateessa koska se auttoi, luonnossa oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään kauppaan, vaan luontoon. Mieluiten metsään, mutta jos ei ole metsää lähellä, niin puistoon. Kaupassa käyminen on rasittava pakkopulla, luonnossa mieli rentoutuu. Tämä neuvo henkilöltä jolla on ollut aikoinaan masennus

Luontoon marras-maaliskuussa?????

Ai niin, ulos ei voi mennä, pahus sentään, niinhän se tietysti on. 

En ole koskaan tilannut ruokaa kotiin vaikka seurustelen. Haen aina itse pizzat tai kebabit. Kotiin kuljetus maksaa 8-10 euroa. En tosiaan halua maksaa siitä.

Jaahas tämä provoaja taas. Mutta kuitenkin, älytöntä kun ihmiset puhuvat masennuksesta kuin sen taustasyyt tai edes oireet olisivat kaikilla samat. Mua ex-perfektionistista ylisuorittajaa auttoi parhaiten se kun huonoina jaksoina opettelin antamaan itseni vaan olla. Perusasioista kiinni pitäen, kehoa kuunnellen (sekin piti opetella aivan täysin alusta.) Jouduin opettelemaan askel askeleelta sen että minullakin on täysi ihmisarvo silloin kun en saa mitään aikaan enkä pysty ylittämään itseäni. Aiemmin luulin että minähän pidän itsestäni esim. tässä lenkkeillessä huolta vaikka kyse oli pelkästään itsensä piiskaamisesta ja mielettömästä ankaruudesta ja vaativuudesta itseä kohtaan.

Tsemppiä maailman eniten kaikille joilla on vaikeaa nyt. 

Ei h*lvetti kun repesin tuolle että ulos ei voi mennä marras-maaliskuussa😂

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole kauppa lähellä ja on siinä kunnossa, että jaksaa lähteä ulos, vaikka vähän hammasta purren, niin kannataa lähteä, pidentää niitä kävelyitä vaikka pikkuhiljaa ja mieluiten suunnistaa metsään kävelylle, jos vaan sellainen reitti on mahdollista kulkea. Kun rasittuu fyysisesti, niin voi henkisesti paremmin ja esimerkiksi nukahtaminen on helpompaa. On vakavasti masentuneita, jotka eivät tähän pysty, tiedän, mutta ainakin lievään alakuloon auttaa. Tsemppiä kaikille masennuksen kanssa eläville! 

Olet tyhmä ja itserakas.

Älä koskaan, koskaan vertaa lievää alakuloa ja vakavaa masennusta.

Älä kirjoita enää ikinä tällaista tuotosta. Sillä saattaa olla tuhoisia seurauksia, mistä sinä et ymmärrä etkä tiedä mitään.

Sanoisin ennemmin että kannattaa käydä kävelyllä päivittäin. Kävelyllä on tutkitusti hyviä terveysvaikutuksia.

Kuten joku muukin tuossa kertoi, itselläni on lähinnä sama että kaupassakäynti vain vtuttaa. Miksei ne ihmiset osaa olla tukkimatta joka väylää kärryilnensä?

Minä en kyllä lähde ainakaan kesällä ulos. Iho palaa voiteista huolimatta ellei pukeudu kokonaan säkkiin kasvoja myöten. On niin kuumakin koko ajan että verenpaine heittelee ja tuntuu että henki lähtee (enkä ole läski vaan jopa hoikka). Kesällä ulkoilmassa oksettaa ja pyörryttää, valokin sattuu silmiin.

Talviulkoilu taas<3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vakavasti masentunut ja ylipirteä ystäväni ehdotti tuota samaa minulle. Käy joka päivä kaupassa, niin tulee lähdettyä ulos ja tehtyä jotain. 

 

Ei terveet ymmärrä vakavasta masennuksesta mitään. Ehkäpä tuo on hyvä neuvo sille masentuneelle, joka on alkanut jo toipua tai ei ole niin vakavasti masentunut.

Vakavasti masentunut ei jaksa pestä hampaita ja kerran viikossa suihkussa käynti vastaa vuoren ylittämistä. Mistäpä voimat jokapäiväiseen kaupassakäyntiin?  Ei siinä tilassa jaksa ruokia suunnitella tai toimia yhtään mitenkään edukseen.  Laskujen maksu on painajainen, ei aivokapasiteetti ja jaksaminen riitä. Masentunut on syvä väsynyt eikä henkistä tai fyysistä jaksamista ole. Lepo auttaa. Sitten kun on alkanut toipua voi lisätä toimintoja kyllä.

Minulle hoitaja sanoi, että pääasia, että saat jotakin päivittäin suuhusi, kun har

JA Pyh. Se voimattomuus on vaan päässäsi. Jos ihmisellä ei ole mitään fyysistä vikaa niin ei ne voimat mihinkään mystisrsti katoa! Viitsimättömyys ja silkka laiskuus ei ole voimattomuutta

kyllä moni masentunut on väsynyt. Jokaisen masennuksen taustalla on eri syyt ja väsymys voi olla eri tasoita. Toisella in takana fyysinen sairaus, joka aiheuttaa myös masennuksen. Toisella pitkään jatkunut vakava kiusaamistilanne puhkaisee väsymyksen ja masennuksen. Kolmannella jokin traumaattinen tapahtuma jne.

itse koen, että semasennuksen alku oli väsynyttä menoa, mutta kun alkoi voimia tulla ja meni hetken aikaa, saattoi toimintoja lisätä, kuten kaupassakäynti tai lenkki tai minkä kukin kokee omakseen. Ei se kaupassakäynti ole kaikkien juttu, löytää niitä itsellesopivia aktiviteetteja päiviin, kun kunto alkaa paranemaan, se on mikä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Että mua ottaa päähän nämä viisastelijat jotka eivät ymmärrä masennuksesta mitään. Kun hampaiden pesu ja suihkussa käyminenkin on ylivoimaista niin miten ihmeessä sinne kauppaan pystyy raahautumaan joka päivä. Yksi kauppareissu voi väsyttää ja tehdä toimintakyvyttömäksi useaksi päiväksi ja masentaa entistä enemmän. 

Mä en kirjoita, mitä olen kokenut, mutta sen, ettet sä voi mitenkään tietää, kuinka syvissä vesissä kukin on kahlannut. Mistä sä luulet jonkun toisen ammentavan viisauksia, jotka sua ottaa päähän? Voisikohan olla niin, että sä et olekaan ainoa ja ensimmäinen masentunut, vaan viimeinen, kuka ei ole ymmärtänyt, että siitäkin selviää, ja siksi puhuvat nyt asioista, joista sinä et halua edes kuulla. Niinkuin nyt sen, että kukaan muu ei ole sinun mielestäsi vastuussa kuin sinä. Sinun on otettava hammasharja omaan käteesi, sinun on asuttava suihkun alle ja peseydyttävä, ihan itse, eikä syytellä ketään toista.

Vierailija kirjoitti:

Minä käsittelin traumat siten että ollutta ja mennyttä, en ole menneisyyteni vanki. Toki tähän kuului terapia mutten jäänyt kotiin vaan ELIN. Mielestäni nykyinen trendi traumojen kanssa vellominen on väärin. Pitää hyväksyä että asiat ovat tapahtuneet itselleen mutta ei niihin pidä jäädä vellomaan niin että elämä menee hukkaan.

Miten sinä voit sanoa tai tietää, *vellooko* toinen ihminen traumoissaan vai ei, kun et ole se toinen ihminen. Et mitenkään.

Minä olen kertonut yhtä yhdelle, toista toiselle, edes terapeutti ei tiedä kaikkea, mitä olen kokenut. Toiselle ihmiselle riittäisi yksikin kokemani asia trauman aiheuttajaksi.

Joten, en vello. Itseasiassa traumoihin nähden voin suhteellisen hyvin. Harva pystyisi samaan.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas tämä provoaja taas. Mutta kuitenkin, älytöntä kun ihmiset puhuvat masennuksesta kuin sen taustasyyt tai edes oireet olisivat kaikilla samat. Mua ex-perfektionistista ylisuorittajaa auttoi parhaiten se kun huonoina jaksoina opettelin antamaan itseni vaan olla. Perusasioista kiinni pitäen, kehoa kuunnellen (sekin piti opetella aivan täysin alusta.) Jouduin opettelemaan askel askeleelta sen että minullakin on täysi ihmisarvo silloin kun en saa mitään aikaan enkä pysty ylittämään itseäni. Aiemmin luulin että minähän pidän itsestäni esim. tässä lenkkeillessä huolta vaikka kyse oli pelkästään itsensä piiskaamisesta ja mielettömästä ankaruudesta ja vaativuudesta itseä kohtaan.

Tsemppiä maailman eniten kaikille joilla on vaikeaa nyt. 

Tämäpä se, masennuksen/ahdistuksen ym. hoito riippuu syistä oireiden taustalla. Mutta eihän näiden tarkoitus täällä palstalla tosiaan olekaan kuin trollata, juntit.

Vierailija kirjoitti:

Minä käsittelin traumat siten että ollutta ja mennyttä, en ole menneisyyteni vanki. Toki tähän kuului terapia mutten jäänyt kotiin vaan ELIN. Mielestäni nykyinen trendi traumojen kanssa vellominen on väärin. Pitää hyväksyä että asiat ovat tapahtuneet itselleen mutta ei niihin pidä jäädä vellomaan niin että elämä menee hukkaan.

Luin jostain trauman käsittelystä, että jos on kokenut trauman, se n hyvä käsitellä kokonaan, vaikkapa juuri terapiassa. Mutta sen jälkeen pitää mennä eteenpäin, koska muuten ylläpitää sitä traumaa, jos siinä velloo loputtomasti.