Lue keskustelun säännöt.
Mä kerron yhden asian, mitä masentuneen, ahdistuneen tai yksinäisen ihmisen ei tulisi koskaan tehdä, arkinen asia
27.04.2024 |
Tilata ruokia kotiin viikolla, tai käydä vain kerran viikossa/parissa viikossa kaupassa hakemassa kaikki ostokset kerralla.
Jos sattuu olemaan vaikka tilanne, että ei ole töitä tai muutenkaan ei oikein liiku missään. Niin pelkkä kaupassa käyminen päivittäin vaikuttaa todella paljon mielentilaan, siis positiivisesti.
Siinä ihminen vie itsensä julkiselle paikalle ja asioi muiden ihmisten parissa, tottakai samalla myös liikunta. Se on todella tärkeää mielenterveyden kannalta, vaikka se kuulostaakin pieneltä asialta.
Eli käy mielummin vaikka joka päivä kaupassa hakemassa vähän jotain, kuin se, että menet sinne kerran viikossa ja haet kaiken kerralla.
Valintoja, valintoja.
Mä sanoin tän ihan vaan siksi, koska mä juttelin tästä juuri tuttuni kanssa ja neuvoin häntä tekemään tämän, jotta saa tekemistä päivisin.
Kommentit (148)
Olen kyllä ihan töissäkäyvä, vaikka olenkin masentunut, ahdistunut ja yksinäinen. Mieluiten nukun viikonloput että jaksan taas raahautua töihin maanantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja, luuletko, että neuvosi "käsittele traumasi kun pystyt, mene eteenpäin kuin pystyt" tuo tähän keskusteluun mitään uutta? Ajattelitko, että trauman kohdanneet eivät ymmärrä tätä, että siksi hyvä tulla kertomaan?
No en itse ainakaan nuorena trauman kokeneena tajunnut mennä eteenpäin paljon aiemmin, kuin lopulta menin. Kuulin, että loputon käsittely auttaa, mutta se vaan vahingoitti lopulta. Tietyn ajan jälkeen piti mennä eteenpäin. Opin tämän kokemuksen kautta, vasta myöhemmin sain käsiini tietoa, että näin pitäsi toimia, jossain kohtaa suunnata eteenpäin. Eikä ylläpitää traumaa jatkuvalla käsittelyllä. Kaikella on aikansa. Kukaan ei voi sanoa toiselle mikä aika on käsiteltävä minkäkinlaisen traumaa, se on itse elettävä läpi.
Hyvä jos sinulla on nämä tiedot heti alkuunsa!
Kerron nyt yhden asian sulle AP.
Sinun kannattaa jättää tämän aiheen käsittely heti.
Vierailija kirjoitti:
Mulle auttoi kun eristäydyin. Täysin. Tuntui masentuneena että kaikki haluaa ja kaipaa, painostaa. Koko ajan PITÄÄ tehdä sitä ja tätä. Jätin vastaamatta työkkärin puheluihin. Sain karenssin, en vastannut Kelalle, leikkasivat tukea. Tilasin ruoat kotiin. Lopetin terapian.
Ainoa mitä tein oli se että vein roskat ja siivosin kodin edes kerran kuukaudessa. Ja kirjoitin. Kirjoitin niin maan p*rkeleesti asioita paperille. Kun sain oksennettua kaiken ulos RAUHASSA niin sen jälkeen alkoi paraneminen.
Kaksi vuotta meni noin. Nyt jo viidettä vuotta terveenä, töissä ja tulee siellä kaupassakin käytyä.
Tämäpä juuri. Jokaisella on yksilöllinen tie ulos masennuksesta. Ei voi ulkopuolelta sanoa, että juuri tämä kaupassakäynti toimii sinulle. Jollekin toimii, toiselle ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kauppa lähellä ja on siinä kunnossa, että jaksaa lähteä ulos, vaikka vähän hammasta purren, niin kannataa lähteä, pidentää niitä kävelyitä vaikka pikkuhiljaa ja mieluiten suunnistaa metsään kävelylle, jos vaan sellainen reitti on mahdollista kulkea. Kun rasittuu fyysisesti, niin voi henkisesti paremmin ja esimerkiksi nukahtaminen on helpompaa. On vakavasti masentuneita, jotka eivät tähän pysty, tiedän, mutta ainakin lievään alakuloon auttaa. Tsemppiä kaikille masennuksen kanssa eläville!
Miten kehtaat:
Lievä alakulo ja vakava masennus ovat aivan eri asia. Sinä halveeraat ihmisiä.
Toivottavasti sinulle ei tule vakavaa masennusta.
- Olethan hiljaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä ollut pian 2 vuotta kämpässään poistumatta minnekään. K-kauppa tuo ruuat ja kaikki muut asiat voi hoitaa sähköisesti. Huolestuttava tilanne.
Niin ja roskat hoituu ulos mun käydessä, ketään muita ei siellä vieraile.
Tuo kaupassa käynti olisi hänelle kuin ulkomaille lähtisi.
Juu ei. Noissa kaupoissa käyvillä ihmisillä on monilla niin paljon negatiivista energiaa, että se alentaa omaakin mielialaa. Jos aistii helposti muiden energiat, niin joutuu olemaan aika valikoiva seurastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko käynyt suihkussa neljään kuukauteen?
Ymmärrän mitä tällä haetaan, mutta itselleni on hyvinvoinnin kannalta tärkeämpää, että kotona on riittävästi ruokaa. En huonona päivänä motivoidu lähtemään kauppaan vaikka olisi kuinka nälkä, sitten tulee syötyäkin huonosti (joko tosi vähän tai laadullisesti huonoa ruokaa, tyyliin keitettyä makaronia). Parempi siis täydentää ruokavarastot kunnolla silloin kun jaksaa käydä kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötkö mitään?
Onko hiuksesi upeassa kunnossa vai rastat takussa?
Nukutko mielelläsi, usein ja paljon, yleensä aina vai nukutko pätkittäin, levottomasti, pelokkaasti, hermostuneena?
Saisko niitä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltainen (henkisesti tai fyysisesti) suhde voi aiheuttaa masennusta.
Oi mikä uutinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja, luuletko, että neuvosi "käsittele traumasi kun pystyt, mene eteenpäin kuin pystyt" tuo tähän keskusteluun mitään uutta? Ajattelitko, että trauman kohdanneet eivät ymmärrä tätä, että siksi hyvä tulla kertomaan?
No en itse ainakaan nuorena trauman kokeneena tajunnut mennä eteenpäin paljon aiemmin, kuin lopulta menin. Kuulin, että loputon käsittely auttaa, mutta se vaan vahingoitti lopulta. Tietyn ajan jälkeen piti mennä eteenpäin. Opin tämän kokemuksen kautta, vasta myöhemmin sain käsiini tietoa, että näin pitäsi toimia, jossain kohtaa suunnata eteenpäin. Eikä ylläpitää traumaa jatkuvalla käsittelyllä. Kaikella on aikansa. Kukaan ei voi sanoa toiselle mikä aika on käsiteltävä minkäkinlaisen traumaa, se on itse elettävä läpi.
Hyvä jos sinulla on nämä tiedot heti alkuunsa!
Traumaterapia on eri suuntaus, kun tavallinen terapia ( niitäkin on monta suuntausta). Loputon jauhaminen vaan ylläpitää traumaa. Tätä en tajunnut. Kävin tavallisessa terapiassa, vaikka olisi pitänyt olla traumaterapiassa, vaan eipä siihen aikaa näitä juuri ollut, hyvä, kun sai jotain terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee kysyyn niiltä, jotka ovat jo kuolleet.
Eivätkö käyneet kaupassa, metsälenkillä yms. Eivät, koska eivät kyenneet edes millään tavoin enää hoitaa itseään.
Mikä kuvittelet olevasi? Nottthhinngg. Ole hiljaa siitä, mistä et mitään tiedä.
Tulee tästä keskustelusta mieleen, että varmaankin nykyajan nuoret ihmiset tietävät nämä kaikki asiat jo. He ovat kasvaneet siihen, että masennukseen on saatavilla apua ja minkälaista apua, ylipäätään dignoisoidaan se masennus.
Ei auta tänne tulla sanomaan mitään, kun kaikki tuntuu olevan itsestään selvää. Ei minulle aikanaan ollut. Eipä kyllä diagnosioitukaan samalla tavalla, kuin nykyisin.
Kommenttina sinne joka sanoi, ettei ole varaa käydä joka päivä kaupassa. Mitä väliä sillä on rahasumman suhteen jos ostat ostokset kerralla kerran viikossa tai yhden asian kerrallaan useana eri päivänä? Tai joku sanoi, että kauppaan on 9 km. Pyörä alle ja polkien kauppaan. Yksi asia mitä ei missään nimessä pidä lopettaa, on liikkuminen. Vaikka väkisin. Jos päivässä on yksi asia minkä jaksaa tehdä, on se se, että liikkuu. Jos jaksat keksiä syitä miksi et jaksa lähteä vaikka kävelylle, jaksat pistää kengät jalkaan ja astua ovesta ulos. Sun täytyy se vaan tehdä. Laita housut, paita, takki ja kengät sohvalle odottamaan ja päätä, että kohta on se päivä, että pistät ne päälle. Sitten pistät ne päälle ja menet ulos. Sä voit vaikka ajatella sen koko lenkin miten tyhmää se on ja miten masentunut sä olet, et jaksa, ei huvita, ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta kotiin tullessa, tajuta itseäsi olkapäälle, että sä kuitenkin teit sen. Ja seuraavana päivänä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä ollut pian 2 vuotta kämpässään poistumatta minnekään. K-kauppa tuo ruuat ja kaikki muut asiat voi hoitaa sähköisesti. Huolestuttava tilanne.
Niin ja roskat hoituu ulos mun käydessä, ketään muita ei siellä vieraile.
Tuo kaupassa käynti olisi hänelle kuin ulkomaille lähtisi.
Kokeilepa kerrankin olla viemättä roskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kauppa lähellä ja on siinä kunnossa, että jaksaa lähteä ulos, vaikka vähän hammasta purren, niin kannataa lähteä, pidentää niitä kävelyitä vaikka pikkuhiljaa ja mieluiten suunnistaa metsään kävelylle, jos vaan sellainen reitti on mahdollista kulkea. Kun rasittuu fyysisesti, niin voi henkisesti paremmin ja esimerkiksi nukahtaminen on helpompaa. On vakavasti masentuneita, jotka eivät tähän pysty, tiedän, mutta ainakin lievään alakuloon auttaa. Tsemppiä kaikille masennuksen kanssa eläville!
Miten kehtaat:
Lievä alakulo ja vakava masennus ovat aivan eri asia. Sinä halveeraat ihmisiä.
Toivottavasti sinulle ei tule vakavaa masennusta.
- Olethan hiljaa
Huolimatta siitä, onko vakava masennus vai ei, se ulos meneminen auttaa. Liikkuminen tutkitusti auttaa masennukseen tuottamalla dopamiinia. Jos ei jaksa ulos mennä, voi vaikka nousta penkiltä ylös ja tehdä kyykkyjä kotona. On ihan turha alkaa mussuttaa, etteikö se auttaisi kun se auttaa. Jos ajattelee ettei pysty, niin kyllä sitä pystyy, kun vaan päättää. Lääkitys avuksi alkuun ja lenkkarit jalkaan. Vellominen tilanteessa ei vaan auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käsittelin traumat siten että ollutta ja mennyttä, en ole menneisyyteni vanki. Toki tähän kuului terapia mutten jäänyt kotiin vaan ELIN. Mielestäni nykyinen trendi traumojen kanssa vellominen on väärin. Pitää hyväksyä että asiat ovat tapahtuneet itselleen mutta ei niihin pidä jäädä vellomaan niin että elämä menee hukkaan.
Luin jostain trauman käsittelystä, että jos on kokenut trauman, se n hyvä käsitellä kokonaan, vaikkapa juuri terapiassa. Mutta sen jälkeen pitää mennä eteenpäin, koska muuten ylläpitää sitä traumaa, jos siinä velloo loputtomasti.
Okei, mitä jos on kokenut 10 eri traumaa aiheuttavaa, isoa asiaa. Pitääkö silloinkin vaan mennä eteenpäin, eikä 'velloa loputtomasti'. Keskittykää omaan elämäänne ja sen arvioimisee
Ei ole pakko velloa, ei ollenkaan. Voi vaan päättää lopettaa sen vellomisen, ei siitä ole hyötyä muutenkaan.
Mulle auttoi kun eristäydyin. Täysin. Tuntui masentuneena että kaikki haluaa ja kaipaa, painostaa. Koko ajan PITÄÄ tehdä sitä ja tätä. Jätin vastaamatta työkkärin puheluihin. Sain karenssin, en vastannut Kelalle, leikkasivat tukea. Tilasin ruoat kotiin. Lopetin terapian.
Ainoa mitä tein oli se että vein roskat ja siivosin kodin edes kerran kuukaudessa. Ja kirjoitin. Kirjoitin niin maan p*rkeleesti asioita paperille. Kun sain oksennettua kaiken ulos RAUHASSA niin sen jälkeen alkoi paraneminen.
Kaksi vuotta meni noin. Nyt jo viidettä vuotta terveenä, töissä ja tulee siellä kaupassakin käytyä.