Mä kerron yhden asian, mitä masentuneen, ahdistuneen tai yksinäisen ihmisen ei tulisi koskaan tehdä, arkinen asia

Ulos kämpästä, vaikka vie sen roskapussin. Sekin auttaa.

T.Entinen vakavasti masentunut joka halusi elää ja alkoi tekemään asioita hyvin pienin askelin

Olen samaa mieltä. Toki itsellä kauppa vain n. kilometrin päässä, joten sinne on helppo kävellä. Mutta totta sekin, että yleensä rahaa menee sitä enemmän, mitä useammin siellä käy. Yleensä käyn kaupassa joka toinen päivä.

Havahduin omaan liikkumattomuuteeni etätöiden alettua koronakriisin aikaan. Silloin huomasi, kuinka paljon liikuntaa tulee pelkistä työmatkoista ja kaikesta muusta asioimisesta, vaikkei sitä silloin mieltänyt edes liikunnaksi. 



Etätöiden jatkuttua yritän kuitenkin nyt käydä vähintään asioilla joka päivä, tai erikseen edes pienellä lenkillä. Jos jämähtää vain kotiin, kunto tippuu todella nopeasti, ainakin tässä iässä (54). Ei ihme, että päättäjätkin jo alkavat huolestua kansalaisten liikkumattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ulos kämpästä, vaikka vie sen roskapussin. Sekin auttaa.

T.Entinen vakavasti masentunut joka halusi elää ja alkoi tekemään asioita hyvin pienin askelin

Toinen ex-masentunut täällä. Masennusta ei voi parantaa kukaan muu kuin masentunut itse. Ei siinä auta muu kuin kääriä hihat. Joo se ei ole helppoa, mutta ei kukaan ole niin väittänytkään. Se on kuitenkin ainoa tie ulos masennuksesta.

Nää kiukkuiset tekosyitä latelevat kommentit tähän ketjuun eivät hämmästytä: suurin osa masentuneista vain toistaa vanhoja tapojaan ja odottaa että joku toinen korjaisi heidän elämänsä.

Minulla on ihmisarkuutta ja jo kaksi päivää kotona vaikeuttaa ihmisten näkemistä. Kauppa on hyvä missä tuota rohkeutta saa mutta tosiaan rahaa menee eikä työttömänä oikein ole varaa ostella turhaa. Kävisin torilla mutta täällä missä asun on torit täynnä narkomaaneja ja se taas aiheuttaa päinvastaista oloa...

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihmisarkuutta ja jo kaksi päivää kotona vaikeuttaa ihmisten näkemistä. Kauppa on hyvä missä tuota rohkeutta saa mutta tosiaan rahaa menee eikä työttömänä oikein ole varaa ostella turhaa. Kävisin torilla mutta täällä missä asun on torit täynnä narkomaaneja ja se taas aiheuttaa päinvastaista oloa...

Lisään vielä että kirjasto on myös hyvä, jos haluaa siedättää itseään ihmisillä. Ilmaista ja voi lukea vaikka lehtiä yms.

Ei siellä kaupassa kannata joka päivä käydä, rahaa palaa ihan liikaa! Toki, jos on varaa, mutta eipä työttömällä ole.

Karmea neuvo, jos elämänhallinta on pielessä ja vaikka pelikoneet houkuttavat. Sinne menevät peleihin ruoka- ja vuokrarahat.

Liikunta on toki hyväksi, joten suosittelen metsälenkkiä tai vaikkapa kirjastokäyntiä, missä voi lukea lehdet ilmaiseksi.

Liike on lääke. Reippaillessa saattaa painokin pudota.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kaupassa käyminen on rasitus. Ei se vaikuta mielialaani mitenkään positiivisesti. Päinvastoin, jos näen siellä ihmisiä, jotka ovat asioimassa pariskunta, perheenä tai kavereiden kanssa. Se vain lisää ja korostaa yksinäisyyttäni ja voimistaa masennustani. 

Se, että sinä annoit tuon neuvon jollekin tutullesi, ei tee siitä hyvää. 

Tämä. Ja minä kyllä pakotan itseni poistumaan kotoa edes pari kertaa viikossa ihmisten pariin, mutta kaupassa käynti ei ole lääke. Perhemarketit ovat pahimpia. Äskenkin pidättelin kyyneleitä Prismassa, kun siellä oli lähes pelkkiä perheitä ja pariskuntia, jotka suunnittelivat viikonlopun ruokia ja vappuherkkuja. Itse olen yksinäinen ja siksi masentunut.

Kannattaa mielummin käydä ulkona kävelemässä, saa samalla raitista ilmaa ja näkee kaunista luontoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kaupassa käyminen vaikuttaa mielialaan, vitutuksena. Todellakin tilaan kotiin.

Sama. Mä olen oikeasti alkanut inhoamaan kaupassa käymistä.

Jep. Mun masennukseeni auttaa traumojen käsittely, ja sitäkin jaksaa paremmin mitä vähemmän joutuu tekemään ikäviä asioita mm. kaupassa käyminen. Onneksi on mahdollista tilata kotiin.

Mä olen huomannut valitettavasti, että kun menen kävelylle, saan todella masentuneen mielen, tulee itsetuhoisia ajatuksia ja alkaa ahdistamaan. Voin paljon paremmin kotona. Ei voi mitään. Olen yrittänyt väkisin monenlaista, en jaksa enää yrittää kun ei siitä ollut apua. Tiedän että neuvot tuntuu joistakin hyvältä idealta, varsinkin neuvojasta ja hienoa jos ne joitain sitten auttaa. Itselle ne tuntuu syyllistäviltä, ikään kuin olisi nyt oma vika tämä tilanteeni.

K-kartellin pikkukauppa n. 300 metrin päässä, silti en vaivaudu kuin max. 2 kertaa viikossa menemään.

Mitä siitä nyt saa? Ei siellä mitään jutella vaan ihmiset hoitaa ostoksiaan.

"Terve", "terve" "tarviitko kuittia?" "Ei tarvitte" "kiitos hei"

Masennus on sellainen sairaus jossa eletään omassa kuplassa. Joskus se kupla pitää puhkaista ja sen voi tehdä vain masentunut itse. Tiedän koska olen ollut myös masentunut ja yrittänyt im lukuisia kertoja. 

Ulkoapäin tuleva kimmoke voi olla se mikä saa halun puhkaista tämä kupla. Joskus se kimmoke lähtee vain sisältä. Mielestäni jälkimmäinen on haastavampi. Minullakin oli kauan aikaa se kunnes tapahtui jotain joka muutti kaiken ja se tuli ulkoapäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kaupassa käyminen vaikuttaa mielialaan, vitutuksena. Todellakin tilaan kotiin.

Sama. Mä olen oikeasti alkanut inhoamaan kaupassa käymistä.

Sama. Todella vaikea kuvitella, että kaupassa joka päivä luuhaaminen piristäisi mieltä. Masentuneena varmaan haalisi kaiken maailman sipsit jätskit ja siiderit, joitten syömisestä ja juomisesta tulee entistä huonompi fiilis. Mieluummin vaikka ihan pieni lenkki ulkoilmassa, alkuun riittäisi vaikka roskien vienti, sitten joskus voisi mennä vaikka lähimetsään tai rantaan, vaikka ihan vaan pikaisesti piipahtaen. 

Vierailija kirjoitti:

K-kartellin pikkukauppa n. 300 metrin päässä, silti en vaivaudu kuin max. 2 kertaa viikossa menemään.

Mitä siitä nyt saa? Ei siellä mitään jutella vaan ihmiset hoitaa ostoksiaan.

"Terve", "terve" "tarviitko kuittia?" "Ei tarvitte" "kiitos hei"

Mulle ei masentuneena niinkään ollut tärkeää ihmisten vuorovaikutus itseni kanssa vaan se että olin ihmisten seurassa. Tunsin jossain vaiheessa että olen jopa eri lajia ja muut ihmiset tuntui olevan eri planeetalta. Se riitti kun näki muita ihmisiä että jep, olen ihminen itsekin ja eivät nuo toiset olekaan niin pelottavia koska ovat samoja kuin minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla se "lähikauppa" ei ole kävelyetäisyydellä. En ole masentunut tai yksinäinen, muttei tulisi mieleenkään käydä kaupassa päivittäin, kyllä tuo 9,6 kilometriä on liikaa.

Helsingissä on eniten näitä ns masentuneita ja siellä on lähikaupat lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Toki itsellä kauppa vain n. kilometrin päässä, joten sinne on helppo kävellä. Mutta totta sekin, että yleensä rahaa menee sitä enemmän, mitä useammin siellä käy. Yleensä käyn kaupassa joka toinen päivä.

Havahduin omaan liikkumattomuuteeni etätöiden alettua koronakriisin aikaan. Silloin huomasi, kuinka paljon liikuntaa tulee pelkistä työmatkoista ja kaikesta muusta asioimisesta, vaikkei sitä silloin mieltänyt edes liikunnaksi. 



Etätöiden jatkuttua yritän kuitenkin nyt käydä vähintään asioilla joka päivä, tai erikseen edes pienellä lenkillä. Jos jämähtää vain kotiin, kunto tippuu todella nopeasti, ainakin tässä iässä (54). Ei ihme, että päättäjätkin jo alkavat huolestua kansalaisten liikkumattomuudesta.

Tämähän se on. Etätyöt oikeasti lihottavat suomalaisia sillä jo tutkimusten mukaan suurin osa liikunnasta on hyötyliikuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Toki itsellä kauppa vain n. kilometrin päässä, joten sinne on helppo kävellä. Mutta totta sekin, että yleensä rahaa menee sitä enemmän, mitä useammin siellä käy. Yleensä käyn kaupassa joka toinen päivä.

Havahduin omaan liikkumattomuuteeni etätöiden alettua koronakriisin aikaan. Silloin huomasi, kuinka paljon liikuntaa tulee pelkistä työmatkoista ja kaikesta muusta asioimisesta, vaikkei sitä silloin mieltänyt edes liikunnaksi. 



Etätöiden jatkuttua yritän kuitenkin nyt käydä vähintään asioilla joka päivä, tai erikseen edes pienellä lenkillä. Jos jämähtää vain kotiin, kunto tippuu todella nopeasti, ainakin tässä iässä (54). Ei ihme, että päättäjätkin jo alkavat huolestua kansalaisten liikkumattomuudesta.

Tämähän se on. Etätyöt oikeasti lihottavat suomalaisia sillä jo tutkimusten mukaan suurin osa liikunnasta

Yhtä paljon lihottaa toimistossa istuminenkin. 

Masentuneen pitää:

- heittää se pöytäkone ikkunasta ulos

- samalla heittää ne pelit ja animet ym

- hoitaa nettiasiat puhelimella kuten normaalit ihmiset

Hei. Olen mäkkärin vuoropäällikkö ja tehtäväni on valvoa että kaikki tarjoilijat hokevat vuorollaan JES!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kaupassa käyminen vaikuttaa mielialaan, vitutuksena. Todellakin tilaan kotiin.

Sama. Mä olen oikeasti alkanut inhoamaan kaupassa käymistä.

Jep. Mun masennukseeni auttaa traumojen käsittely, ja sitäkin jaksaa paremmin mitä vähemmän joutuu tekemään ikäviä asioita mm. kaupassa käyminen. Onneksi on mahdollista tilata kotiin.

Traumojen käsittely = Kelan piikkiin satoja tunteja terapiaa siitä miten kissa kuoli kun olit 7. 🤦🏻