Tunnetteko YHTÄKÄÄN työtöntä ns. lusmua joka vain valitsee maata kotona

Tunnen muutaman joiden mielestä kaikki työt on "liian kaukana" / "liian lähellä" / "siellä on liikaa työkavereita" / "liian vähän työkavereita" / "sinne pitää mennä ylämäkeä" / "siellä joutuu istumaan" / jne

Helpompaa sanoa, että laiskuttaan ei mene duuniin kuin kertoa / hakea diagnoosi että on mielenterveysongelmainen, persoonallisuushäiriöinen, nepsy-ongelmainen tai muusta syystä ei pysty normaaliin elämään. Helpompaa itselle ja kasvot säilyy näin paremmin. 

Moni ei myöskään halua nähdä, miksi monista ei olisi töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sellaisiakin on olemassa, toki jos itse on aina käynyt töissä, ei sillä tavalla ajaudu heidän piireihinsä, ihan samoin kuin me työssäkäyvät ei ajauduta ökyrikkaiden piireihin. Ellei ole joku silari töröhuuli, mutta eihän hekään ole normaaleja työssäkäyviä vaan ihan oma lukunsa, eikä heitäkään kaikki rikkaat huoli, ainakaan pysyväksi kumppaniksi. 

Olin nuorena jossain vaiheessa kapinallinen yhteiskuntaa vastaan. Olin ollut jo töissä, mutta sitten päätin että paljon kivempi vaan vetelehtiä, kuin pyöriä lampaana tuolla piip rataksissa riistettävänä, hyi. Mutta ne porukat mihin ajauduin sinä aikana, sai mieleni muuttumaan. Ei ne OIKEAT elämäntapatyöttömät oikeasti ole "työttöminä." Kyllä heistä todella moni tekee joko pimeitä hommia, rikollisia hommia, myy you know what, tai kasvattelee jotain huumepuskia kotonaan. Se kaikki tuli nähtyä.

Mulla meni pupu pöksyyn, ehkä johtuen siitä, että olin kuiten

Sori jos vähän outo teksti. Jouduin muokkaamaan sitä aika paljon, että sain sen menemään läpi =D

Vierailija kirjoitti:

Joo ei todellakaan nuo SSRI lääkkeet ole kaikkien juttu. Perustuvat pääosin siihen että on serotoniinin vajausta, mutta tätähän ei millään mittauksilla voida todeta. Jos ihmisellä ei ole vajausta niin nuo lääkkeet ovat todella haitaksi. Vaikuttaa sitten niin että on täysin tunteeton. Normaalisti ne vain vie tunneHUIPUT pois. Jos on sosiaalista jännitystä niin suosittelen beetasalpaajia, ei SSRI lääkkeitä. 

Lisään vielä että beetasalpaajat eivät aiheuta riippuvuutta kuten SSRI. Eli eivät vaikuta 24/7, joten varmasti olisi parempi ratkaisu. Kannattaa kysyä, jos haluaisi tehdä kokoaikaista työtä ja ei ole tarvetta olla arjessaankin lääkitty. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja minä lasken lusmuksi sellaisen, joka nirsoilee ja valikoi mitä työpaikkoja viitsii edes hakea. Tyyliin ei kaupan kassalle, ei puhelinmyyntiä, ei mitään mistä ei itse tykkää... Silloin on kyllä työtön ihan omasta tahdostaan.

No eihän ole. Kyllä sen työn pitää olla sellainen, jota realistisesti ajateltuna pystyy tekemään. 

Mä jouduin lomautetuksi toistaiseksi eli olin siis käytännössä työtön ja ei ollut työnantajan puolelta takeita, että lomautus päättyisi mitenkään nopeasti. Työttömyyteni ei kestänyt kuin kuukauden, mutta koko sen ajan hain töitä tosissani ja se tuntui enemmältä työnteolta kuin mitä vikat pari kuukautta työsuhteessani oli. Työn hakeminen tarkoitti minulle siis sitä, että etsin joka päivä itselleni sopivia työpaikkoja, organisoin missä järjestyksessä haen minnekin, kirjoitin joka paikkaan kohdistetun hakukirjeen, valmistauduin haastatteluihin, haastattelujen jälkeen tein arvioin itseni että osasin seuraavissa haastatteluissa olla paremmin. Haastatteluja varten vastasin kirjallisesti yleisimpiin haastattelukysymyksiin ja niitähän on aivan valtavasti, mulla on vieläkin useita 50 kysymyksen vastauksia tallessa. Otin selvää yrityksistä ja työtehtävistä ja keksin kysyttävää haastatteluja varten. Muutamissa rekrytoinneissa oli case tehtäviä, jotka kuormitti myös.

Työttömyys ja Työnhaku oli mulle käytännössä 8-16 välistä aktiivista töiden hakemista ja itseensä tutustumista. Jos oli päivä, kun en löytänyt yhtään realistisesti hakemisen arvoista työpaikkaa, koin huonoa omatuntoa. Harjoittelin peilin edessä kertomaan omasta historiasta ja tankkasin niitä yleisimpiä kyssäreitä aivan älyttömästi etten vain haastattelustressissä unohtaisi kertoa mitään oleellista. Kaiken tämän ohella piti vielä järjestellä elämä uusiksi, koska tulot tippui monta tuhatta euroa ja ei ollut mitään takeita, milloin työt jatkuu koska työtilanne alallani oli todella heikko. Lopulta ei mennyt kuukauttakaan, kun sain allekirjoitettua uuden työsopparin. Olin sen jälkeen pari viikkoa ihan omaan piikkiin lomalla etten olisi ihan rikki ja burn outissa, kun työt alkaa. Niin raskasta se työttömyys voi olla, että se kuormittaa enemmän kuin normaali päivätyö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja minä lasken lusmuksi sellaisen, joka nirsoilee ja valikoi mitä työpaikkoja viitsii edes hakea. Tyyliin ei kaupan kassalle, ei puhelinmyyntiä, ei mitään mistä ei itse tykkää... Silloin on kyllä työtön ihan omasta tahdostaan.

No eihän ole. Kyllä sen työn pitää olla sellainen, jota realistisesti ajateltuna pystyy tekemään. 

Joo mutta usein näin sanoo ihmiset jotka kyseisessä työssä eivät koskaan ole olleet. Eli luulevat etteivät voi tehdä. Kaikkea työtä pitää ainakin yrittää. Sitten on ok jos yrittänyt ja huomannut ettei siihen sovellu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, monta. Osa sanoo ihan suoraan että aika menee kivasti metsästellessä ja ryypätessä kotitilalla, osa edellyttää työpaikalta ihan epärealistisia juttuja, ja ottaa loparit muutaman kk jälkeen. Nyt kun on ikäänkin, ei enää saa töitä sillä tilkkutäkki -cv:llä.

Ne joille työ kelpaa, on kaikki töissä, myös vanhat.

Millaisissa piirissä mahdat liikkua? Minun tuntemistani työttömistä kaikki ovat ajan myötä lähteneet opiskelemaan tai päässeet töihin. Mutta jos viettää aikaansa kaljaporukoissa, niin ehkä sitten ryyppykaverit on tuollaisia. 

Ja sukulaisetkin olet varmaan itse saanut valita, kun olet niin näppärä? Kumma kun et silti itse ole töissä.

Näitä lusmuja on tosi paljon. Sen sijaan ne joille on kelvannut paskaduunitkin alkuun, on kaikki edenneet hyviin töihin. N

Missä kohti viestissäni mahtaa lukea, etten olisi töissä? Juuri nyt vietän perjantai-iltaa ja koetan pitää työt sivussa, mutta teen normaalia toimistotyötä n.s 8-16, minkä lisäksi toistakin työtä kotoa käsin ja välillä myös palkatonta vapaaehtoistyötä.  Olettelijat eivät ole kovin kummoisia tekijöitä työelämässäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Se on semmonen juttu, että kaikkien nuorten pitäisi päästä töihin hetli valmistumisen jälkeen. Pitää vähän päästä rahan makuun, ja työn tekemisen rytmiinkin on helpompi päästä kiinni suoraan koulun penkiltä. Jos tuohon väliin jää aukko, ehtii tottua vapauteen nukkua pitkään ja hengailla päivät missä huvittaa, ja kun opiskelijanakaan ei ollut paljon rahaa, on helppoa sopeutua tukien varassa elämiseen. Jos heti pääsee töihin ja tienaamaan, on paljon pahempi pudotus jäädä sen jälkeen tukien varaan, ja silloin se kirpaisee jo sen verran, että todennäköisesti aktiivisemmin pyrkii pois tilanteesta. Siksi pitäisi kaikille nuorille taata työpaikka heti kun valmistuvat.

Olen samaa mieltä tässä. Nuoriin pitäisi satsata täpöllä. Itse olen elänyt sitä aikaa, että JOKAINEN NUORI sai töitä. Nyt ei saa. Ja siihen kun liitetään internet ja loputon viihdemaailma, mitä mun nuoruudessa ei edes ollut. Nuoret tottuu siihen, että elämä on kivaa ilmankin töitä. Ei ne osaa ajatella pidemmälle ja nuorena vielä tuntuu siltä, että aikaa on loputtomiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja minä lasken lusmuksi sellaisen, joka nirsoilee ja valikoi mitä työpaikkoja viitsii edes hakea. Tyyliin ei kaupan kassalle, ei puhelinmyyntiä, ei mitään mistä ei itse tykkää... Silloin on kyllä työtön ihan omasta tahdostaan.

Kaupan kassalle ei oteta ilman kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa sanoa, että laiskuttaan ei mene duuniin kuin kertoa / hakea diagnoosi että on mielenterveysongelmainen, persoonallisuushäiriöinen, nepsy-ongelmainen tai muusta syystä ei pysty normaaliin elämään. Helpompaa itselle ja kasvot säilyy näin paremmin. 

Moni ei myöskään halua nähdä, miksi monista ei olisi töihin. 

Minulla on kauheat jännitysoireet ja en kykene menemään edes julkisiin. Olen yrittänyt saada lääkäriaikaa varattua jo pari vuotta mutta jokin siinä on että en pysty soittamaan. Täällä ei saa aikaa muuten kuin soittamalla. En vaan pysty.

Tämä näkyy ulospäin sitten laiskuutena ja työhaluttomuutena. Olen alkanut itsekin uskomaan siihen että olen laiska.

Oikeasti olisin iloinen että tälle olisi ns oikea "syy", diagnoosi, mitä tahansa. Olen saanut kovaa halveksuntaa suvun, ystävien ja kaikkien suunnalta. Jos olen yrittänyt avata asioita niin on sanottu että ei ole mitään tuommoisia ongelmia olemassakaan.

Ei kukaan tuntemani työtön makaa kotona. He liikkuvat ulkona, mutta eivät vain halua tehdä töitä vaikka kädestä pitäen tarjottaisiin paikkaa.

Tunnen tosin vain viisi pitkäaikaistyötöntä. 

Tiedän. Kaksi tai oikeastaan kolme. 

Kaksi on ihan itse sanonut, että ei aio hakea mitään töitä. Toinen (sinkku ja lapseton) , koska yhteiskunnan pitää elättää tai jotenkin sinne päin. Ja toinen koska pitää maksaa elareita niin ei kannata mennä töihin. Kolmas on kotiäiti (yh). Tai niin kutsuu itseään, mutta eipä ennen lasta käynyt myöskään töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, monta. Osa sanoo ihan suoraan että aika menee kivasti metsästellessä ja ryypätessä kotitilalla, osa edellyttää työpaikalta ihan epärealistisia juttuja, ja ottaa loparit muutaman kk jälkeen. Nyt kun on ikäänkin, ei enää saa töitä sillä tilkkutäkki -cv:llä.

Ne joille työ kelpaa, on kaikki töissä, myös vanhat.

Millaisissa piirissä mahdat liikkua? Minun tuntemistani työttömistä kaikki ovat ajan myötä lähteneet opiskelemaan tai päässeet töihin. Mutta jos viettää aikaansa kaljaporukoissa, niin ehkä sitten ryyppykaverit on tuollaisia. 

Ja sukulaisetkin olet varmaan itse saanut valita, kun olet niin näppärä? Kumma kun et silti itse ole töissä.

Näitä lusmuja on tosi paljon. Sen sijaan ne joille on

Toi asenne kertoo, ettet ole töissä. Ei noita lumihiutaleita työelämässä kauan katsella, kun ei käy tämä eikä sovi tuo.

Miten muka ei pysty tekemään vaikka kassatyötä? Kone laskee vaihtorahat, pitää osta vetää ne tuotteet kassaan ja sanoa hei, kiitos ja hyvää päivänjatkoa. Ei tarvitse hymyillä, asiallinen käytös riittää. Mikä tuossa on ylivoimaista? 

 

Vierailija kirjoitti:

Se on semmonen juttu, että kaikkien nuorten pitäisi päästä töihin hetli valmistumisen jälkeen. Pitää vähän päästä rahan makuun, ja työn tekemisen rytmiinkin on helpompi päästä kiinni suoraan koulun penkiltä. Jos tuohon väliin jää aukko, ehtii tottua vapauteen nukkua pitkään ja hengailla päivät missä huvittaa, ja kun opiskelijanakaan ei ollut paljon rahaa, on helppoa sopeutua tukien varassa elämiseen. Jos heti pääsee töihin ja tienaamaan, on paljon pahempi pudotus jäädä sen jälkeen tukien varaan, ja silloin se kirpaisee jo sen verran, että todennäköisesti aktiivisemmin pyrkii pois tilanteesta. Siksi pitäisi kaikille nuorille taata työpaikka heti kun valmistuvat.

En tiedä, minkälaista nuorisoa sinä tunnet, mutta ainakin itse tunnen sellaisia jotka ovat itse valinneet alan, jota ovat menneet opiskelemaan ja he opiskelevat juuri siksi, että pääsevät sitten mieluisiin töihin. Ongelma nykypäivänä ei ole laiskottelevissa nuorissa, vaan siinä, että ilman työkokemusta et saa töitä. Jos olet nuori ja opiskelija, sinulla ei ole työkokemusta ja et saa töitä.

Samaa mieltä olen sinun kanssa, että nuorten pitäisi päästä töihin heti valmistumisen jälkeen. Mieluiten jo opintojensa aikana, koska myöhemmin se on aivan todella vaikeaa. Se on minusta hukkaan heitettyä rahaa, jos korkeasti kouluttautunut ihminen ei saa oman alan työtä, vaan joutuu sitten siivoojaksi. Siivoojaksi olisi päässyt vähemmälläkin kouluttautumisella.

Tunnen kaksi työtöntä ja he antoivat ulospäin sellaisen kuvan että tosissaan etsivät töitä. Kuulin sitten muuta kautta että nämähän piru vie tykkää olla työttömänä! On vaikka minkälaista keplottelua etteivät joudu töihin. Ihan normaaleja tyyppejä, ei kulu Alkoa eikä tupakkaa. Elävät terveellisesti ja sosiaalistakin elämää.

Eli jotkut ahkerat työnhakijat voivat olla salaa tyytyväisiä työttömyyteensä.

Työnteko tuntuu lomalta verrattuna työttömänä olemiseen, jolloin kokoajan piti kehittää itseään ja koittaa olla parempi versio itsestään seuraavaan koitokseen.

En ihmettele yhtään, että osa luovuttaa, varsinkin jos on jotain mt taustaa. On paljon helpompi teeskennellä hakevansa kuin tempoa sen kanssa, ettei kelpaa mihinkään, eikä saa apua ongelmiiinsa.

Mutta tekeekö se ihmisestä lusmun, milelstäni ei. Sellainen ihminne on yhteiskunnan syrjäyttämä, joka on kuitenkin pystynyt löytämään jonkun pienen kolon, jossa olla sellainen kuin pysty olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, monta. Osa sanoo ihan suoraan että aika menee kivasti metsästellessä ja ryypätessä kotitilalla, osa edellyttää työpaikalta ihan epärealistisia juttuja, ja ottaa loparit muutaman kk jälkeen. Nyt kun on ikäänkin, ei enää saa töitä sillä tilkkutäkki -cv:llä.

Ne joille työ kelpaa, on kaikki töissä, myös vanhat.

Millaisissa piirissä mahdat liikkua? Minun tuntemistani työttömistä kaikki ovat ajan myötä lähteneet opiskelemaan tai päässeet töihin. Mutta jos viettää aikaansa kaljaporukoissa, niin ehkä sitten ryyppykaverit on tuollaisia. 

Ja sukulaisetkin olet varmaan itse saanut valita, kun olet niin näppärä? Kumma kun et silti itse ole töissä.

Nä

"Miten muka ei pysty tekemään vaikka kassatyötä? Kone laskee vaihtorahat, pitää osta vetää ne tuotteet kassaan ja sanoa hei, kiitos ja hyvää päivänjatkoa. Ei tarvitse hymyillä, asiallinen käytös riittää. Mikä tuossa on ylivoimaista? "

Kassan pitää osata (käytännössä kokemattoman omaksua nopeasti) todella monta tietojärjestelmää, myydään veikkausta ja muuta samalla. Toki pitää olla myös riittävän ystävällinen ja ripeä. Ja huomiokykyinen, ettei teinit osta kaljaa. Jne. 

Käsitteet kuntoon!

Työtön on tukia saava. Se joka ei nosta tukia on vapaaherra.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi työtöntä ja he antoivat ulospäin sellaisen kuvan että tosissaan etsivät töitä. Kuulin sitten muuta kautta että nämähän piru vie tykkää olla työttömänä! On vaikka minkälaista keplottelua etteivät joudu töihin. Ihan normaaleja tyyppejä, ei kulu Alkoa eikä tupakkaa. Elävät terveellisesti ja sosiaalistakin elämää.

Eli jotkut ahkerat työnhakijat voivat olla salaa tyytyväisiä työttömyyteensä.

Tähän jatkoksi vielä, että kouluttautuminenhan maksaa yhteiskunnalle aivan älyttömästi. Siivojakin maksaa pienestä palkastaan verot, joilla kustannetaan koulutus. Mielestäni on aivan nauretonta, että kouluttautunut ihminen laitetaan hakemaan työtä, joka ei vastaa koulutusta yhtään. Menee koulutukseen käytetyt rahat aivan hukkaan.

Mikä on seuraavista parempi vaihtoehto?

1. Korkeasti kouluttautunut saa valmistumisensa jälkeen vaikka vuoden verran etsiä oman alan töitä, työllistyy sitten hyväpalkkaiseen työhön ja pääsee maksamaan valtiolle paljon veroja.

2.Vastavalmistunut pakotetaan heti menemään ensimmäiseen paskaduuniin keräämään roskia kadulta, hän saa pientä palkkaa ja hän ei maksa paljoa veroja. Samalla hän evää pääsynsä parempiin töihin, koska maine on jo mennyt potentiaalisten oman alan työnantajien silmissä.