Tunnetteko YHTÄKÄÄN työtöntä ns. lusmua joka vain valitsee maata kotona

Asenne ratkaisee...

Tunnen yhden,  tosin hän ei ole ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi eikä nosta muutenkaan mitään yhteiskunnan tukia. Isänsä voitti aika messevän määrän miljoonia Eurojackpotissa ja kuoli vain muutama vuosi voiton jälkeen.  Poikansa oli ainoa perijä.  Kaljaa tämä tuttuni ei tietääkseni juo,  mutta ei ole katsonut tarpeelliseksi edes kouluttautua.  Viettää aikansa tietokoneella pelaten.  Ei ole kiinnostunut parisuhteesta eikä perheen perustamisesta.  Tuolla elämäntavalla tuskin saa kulutettua miljooniaan,  vaikka eläisi 100- vuotiaaksi. Kerran kysyin,  mihin loput rahat aikanaan menee, niin on kuulemma testamentannut omaisuutensa kummipojalleen. 

En tunne. Olen itse työtön 50+. Työkyvytön ja ikäni tehnyt töitä. Toispuolihalvaantuminen + muut vakavat haitat ei oikeuttaneet todistuksista huolimatta eläkettä. En makaa päiviäni, enkä pelaa. En voi olla fyysisesti aktiivinen, mutta olen sitä henkisesti, ja sivistän itseäni paljon omaehtoisesti, ja pääasiassa lukien.

Minä! Kroppa reistailee ja ikä painaa. Nyt mittarissa 59 vuotta. En ole kuitenkaan koko ikääni ollut mainitsemanne "lusmu". 30 vuotta jaksoin juosta ja hoitaa. Nyt on nivelreumaa ja psoriaasi, nivustyrä korjattu, sappirakko poistettu, toisessa polvessa on tekonivel ja ehkä toiseenkin tulee samanlainen. Jossain vaiheessa on pakko luovuttaa ja olla rehellisesti "lusmu" . Antaa nuorempien juosta ja hoitaa. 

Minä! Olen tosin tk-eläkkeellä mielenterveysongelmien takia. Eipä tässä paljon tule liikuttua.

Täällä yksi. Eskarista lähtien kiusattu peruskoulun loppuun saakka. Jatkui ammattikoulussa. Kun menin töihin niin jatkui sielläkin. Päätin että nyt riitti, pitäkää tunkkinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Tunnen ja tiedän, Turun Varissuolta heidät löydät. Jouduin itse sinne olosuhteiden pakosta aikoinaan vähäksi aikaa eroni jälkeen asumaan. Oli pakko saada eka tarjolla oleva luukku. Osapäivätöissä olin, ja pienellä palkalla, ni hain kunnan vuokrakämppää. Onneksi pääsin pois aika pian.

Paljon oli sellaisia, joille ei työt maittaneet, vaikka ei mitään juoppojakaan olleet. Ihan suoraan sanoivat. Yksikin pariskunta meni aina katsomaan automaatille, että onko "tili" tullut, Kelapäivinä :D Siitä sitten pubiin turisemaan. Vailla huolen häivää. Sille rouvalle tuputettiin yllättäen jotain puolen vuoden työllistymistä päiväkotiin, ja kyllä oli harmissaan.

Kyllähän tämä juttu ja monet muutkin täällä kertovat siitä, että Suomessa on aivan liian helpot ja ruhtinaalliset tuet. Hyvä että hallitus pisti vauhtia.

Hallituksen toimet eivät paranna työllisyyttä. Johan se on nähty, jo nyt on tuplasti enemmän työttömiä kuin pari vuotta sitten ja tulee pahememaan vain, koska enää ei kannata tehdä pätkätöitä. Tästäkin se vain pahenee kun saa irtisanoakin ilman selvää syytä. Ei tarvitse kuin potkia joku työntekijä pois ja ottaa velipoika sen tilalle.

Uskokaa nyt jo vihdoinkin se mitä olen tälläkin palstalla jankuttamalla jankuttanut varmaan jo 10 vuotta:

He jotka ovat kertakaikkiaan päättäneet olla elämäntapatyöttömiä, OVAT sitä, päättää silloinen hallitus ihan mitä tahansa! EU:n mukaan ei sosiaalitukia voida kokonaan poistaa, joten unohtaa ne haaveet tukien täyslopettamisesta, sitä ei koskaan tule. 

Nämä nykyisen hallituksen toimet vaan lisää työttömyyttä, kuten on jo nähty. Niinsanotusti "elämäntapatyöttömät" ei hallituksen päätöksistä kärsi.

Joutuu ehkä muuttamaan pienempään asuntoon ja se on siinä. Muutenkin he vaan siirtyvät tukiluukulta toiselle, ei heitä koskaan jätetä täysin pulaan niin kuin työssä käyvät pienipalkkaiset työttömäksi joutuvat.

Me, työssäkäyvät pienipalkkaiset, olemme niitä, jotka nykyhallituksen päätöksistä kärsitään, ei elämäntapaloiset. Ja moni meistä jää sitten pysyvästi työttömiksi. Niin jään minäkin, jos minut irtisanotaan. Koska minulla on niin paljon sairauksia. 

Yksi kaukainen sukulaismies. Luuhaa himassa ja välttelee töitä. Vähän yksinkertainen.

En tunne yhtään työtöntä. Siskontyttö etsi töitä ennen yliopistoon pääsyä pitempään, mutta teki keikkatöitä opettajana. Muita en tunne

Työttömiä on työmarkkinatuella työkokeilussa. 

https://toimistot.te-palvelut.fi/tyokokeilun-kaytannot-ja-saannokset

Tunnen muutaman työttömän, joista kukaan ei ole työtön omasta halustaan 

Olen +40. Viimeksi töissä joskus parikymppisenä. Tosin kaikki luulevat että käyn töissä. Totuuden tietää ainoastaan Kela. Jos et tunne ketään työtöntä niin voi olla että et tiedä kaikkea. Työttömyys on niin suuri häpeä monelle eikä siksi sitä kerrota.

Tiedän myös yhden joka on työkokeilussa. Hänkin sanoo olevansa töissä, ihmisten asenteen vuoksi.

Ja mitä tulee vapaaehtoisesti työttömyyteen niin omalla kohdallani varmaankin 50/50. Ei minua palkata mihinkään enkä aio kouluttautua lähihoitajaksi.

Työttömiä on työmarkkinatuella työkokeilussa kaupoissa tavaroita hyllyttämässä, kirjastossa laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn, auttamassa osastonsihteeriä sairaaloissa jne. 

Mä ite! Olen pian 59 v.työtön ja pitkäaikaisesti sairas. Kelan papereihin nimetty vaikeasti sairaaksi. En aio enää hakea mihinkään töihin, mutta jos haluaa sanoa lusmuksi niin ihan kaikessa rauhassa vaan, jos siitä joku luuseri saa ihan hekumallisen tyydytyksen. Ei hetkauta paskankaan vertaa. Menenpä tästä hiukan levähtämään ja käännän kylkeä kun työn orja nousee töihin.

Tiedän.Mieheni serkku 43v.Ei aikoinaan valmistunut ammattikoulusta ja on sen jälkeen systemaattisesti vältellyt työntekoa.Kittaa kaljaa perse homeessa kotona.Miestäni ei ymmärrettävästi kiinnosta olla hänen kanssaan tekemisissä.

Tiedän yhden työttömän jolla on vakava sairaus ja tekee välillä jotain mitä kykenee.toinen työtön tapaus on kahden sairaan lapsen yksinhuoltaja,hänkin joskus tekee osa-aika työtä.

Tiedän myös muutaman alkoholistin jotka ei tee töitä,toisella perintönä paljon rahaa jolla elää.toisella vanhemmat varakkaita ja rahottavat tätä päihde-elämää,mm ostivat hälle asunnon ja antavat käyttörahaa.tukia eivät tietääkseni nosta kumpikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja minä lasken lusmuksi sellaisen, joka nirsoilee ja valikoi mitä työpaikkoja viitsii edes hakea. Tyyliin ei kaupan kassalle, ei puhelinmyyntiä, ei mitään mistä ei itse tykkää... Silloin on kyllä työtön ihan omasta tahdostaan.

 

Myyntityöhön ja varsinkaan puhelinmyyntiin ei jokaisesta vaan ole. Itse menisin mieluummin vessanpyttyjä jynssäämään kuin soittelisin ihmisille. Ei kaikki osaa jutella mukavia luontevasti ventovieraille.

Joo ja mulle joku työkkärin sivuilla ilmoitellut provikkapalkkaista myyntityötä tarjonnut firma ei edes vaivautunut vastaamaan. Ehkä olin liian koulutettu (maisteri) ja vanha (40v). Kokemusta ja opintojakin myynnistä/markkinoinnista kuitenkin oli, vaikka sitä ei edellytettykään. Mitä lie huijausilmoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa löytyy ketään, jolla asiat olis muilla alueilla elämässä menneet ihan putkeen ja sitten vaan päättäneet olla työttömiä. Kyllä ihmiset haluaa yleensä olla jotenkin osallisia yhteiskunnassa, jos vaan pystyy. Eli jotain moniongelmaisuutta on taustalla. 

Ei välttämättä. Sinisilmäistä ajatella, etteikö olisi myös ihan vaan mukavuudenhaluisia ja laiskoja ihmisiä. Jos on tottunut vaatimattomasti elämään, eikä paljoa materiaa kaipaa, niin kyllähän sitä pärjää vähälläkin. Johan tässä ketjussakin moni on myöntänyt itse kuuluvansa vapaaehtoisesti työttömiin.

Kyllä siinä pitää sitten tulla TODELLA vähällä tyytyväiseksi. Olen itsekin aina ollut pienipalkkainen, mutta kyllä ihan oman mielenterveytenikin takia tarvitsen joka kuukausi jotain "ylimääräistä" johon tavallaan ei olisi varaa. Ja väitän jokaisen tekevän niin, koska muuten työssäkäymiseltä tavallaan palaa pohja pois.

En pysyisi järjissäni, jos ei elämässä olisi koskaan mitään extraa. Tosin ehkä ne elämäntapatyöttömät eivät sitten tarvitse mitään extraa? Heillä tavallaan on jo kaikki, paitsi se työssäkäyvien stressi?

Vaikea kuvitella elämää niin, että olisi jatkuvasti työtön. Olen ollut kyllä tosi useinkin elämässäni työtön, mutta maksimissaan vain vuoden putkeen. Ja silloin olin niin nuori, että elämä muutenkin kului vain haaveillen ja pelaillen. 

En voisi enää tässä iässä kuvitella elää haaveillen ja pelitkin on vaihtuneet ristisanoiksi.

Minä taas tunnen useita. Yksi ihan lähisuvussakin. Oli aivan paniikissa, kun tuli velvollisuus hakea töitä. Kertoi iloisena, että voi hakea sellaisia, ettei vahingossakaan saa. Sanoo, että ei halua työtä, jossa menee kaikki aika. Ei halua aikaisia aamuja jne. Eikä sitä ja tätä paskaduunia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa löytyy ketään, jolla asiat olis muilla alueilla elämässä menneet ihan putkeen ja sitten vaan päättäneet olla työttömiä. Kyllä ihmiset haluaa yleensä olla jotenkin osallisia yhteiskunnassa, jos vaan pystyy. Eli jotain moniongelmaisuutta on taustalla. 

Ei välttämättä. Sinisilmäistä ajatella, etteikö olisi myös ihan vaan mukavuudenhaluisia ja laiskoja ihmisiä. Jos on tottunut vaatimattomasti elämään, eikä paljoa materiaa kaipaa, niin kyllähän sitä pärjää vähälläkin. Johan tässä ketjussakin moni on myöntänyt itse kuuluvansa vapaaehtoisesti työttömiin.

Kyllä meitäkin työttömiä riittää, joilla on oikeasti halu päästä töihin. Olen hakenut kymmeniä työpaikkoja, käynyt haastatteluissa ties missä ja opiskellut sivutoimisesti ammattitaitoani ylläpitääkseni, mutta ei voi palkata, kun aina on joku kokeneempi/siskonkumminkaima/muuten vaan joku erinomaisuus. En työllisty, kun en ole ns. Verkostoitunut, eikä ole oikeita kontakteja. Mutta joo,  kaikki työttömät on vätyksiä ja lusmuja, joita pitää pakottaa tekemään ties mitä temppuja...