Lue keskustelun säännöt.
Autistin kanssa parisuhteessa
21.04.2024 |
Olen ihastunut ja vähän rakastunut mieheen, joka on autisti ja kärsii adhd:sta ja lievistä tic-oireista. Ei siinä, olen itsekin vähän outo ja kärsin lievästä adhd:sta, mutta mies on selkeästi ja vahvasti kirjolla. Osaa olla myös hyvin maskuliininen ja normaali, mutta sitten ne jotkut outoudet vähän ärsyttää ja häiritsee. On jotenkin erikoinen ja ristiriitainen hahmo samaan aikaan.
Tullaan tosi hyvin juttuun ja meillä on niin paljon yhdistäviä tekijöitä, samanlainen maailmankuva ja arvot yms. Tiedän, että ollaan kohdattu syystä, mutta sitten epäröin ja mietin, että olenko liian pinnallinen, kun mietin tällaisia. Tiedostan toki senkin, että ei kukaan ole täydellinen, mutta silti mietin tällaisia. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
autisti adhd hörhöt ovat ihan kamalia ihmisiä. niiden kanssa voi parisuhde ajoittain hyvänä aikana toimia ihan hyvin, mutta sitten välillä tulee hetkiä, jolloin autisti kilahtaa ihan tavallisesta asiasta. autisti ei tajua silloinkaan, kun sille yrittää selittää, että kyse on ihan normaalista asiasta. autisti ei tajua ja raivoaa siitä koko loppuelämänsä ajan. näitä pieniä tavallisille ihmisille normaaleja asioita, joita autisti ei tajua, kertyy lopulta paljon ja autisti muistaa ne kaikki omalla sairaalla tavallaan ja muistuttelee raivoamalla niistä sinulle loppuelämäsi ajan.
Ootko autisti kun tiedät asiasta noin hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aphan on itse tietenkin täydellinen ja virheetön
ihmisissä on eri kokoisia vikoja. autismi ja adhd ovat jo niin suuria vikoja, että "ei jatkoon"
Sama jos naisella on niin roskakoriin menee.. bye bye
Autistin aivot ei toimi siten kuin ns. normaaleilla ihmisillä. Ja se on tosi rankkaa myös läheisille. Tilanteissa, joissa pitäisi mukautua tai muuttaa suunnitelmaa tai ymmärtää toista ihmistä, niin autisti ei siihen välttämättä pysty, koska aivoissa on se vamma.
Mieti useamman kerran. En välttämättä ottaisi autistia lasteni isäksi.
Kahden 'mietoassin' suhde eli
Asperger + Asperger m + n
toimii mulla ja miesystävälläni
erityisen hyvin. En voisi kuvitellakaan
'normotyyppiä' elämääni -
vakavampana suhteena.
Se täydellinen sanaton ymmärrys,
hiljainen sitoutuminen, herkkäviritteinen
tunneäly, jonka me kaksi nepsyjengiläistä
keskenämme jaamme.
Se on adjektiivien ja määreiden
tavoittamattomissa
olevaa Sielujen Sinfoniaa.
Vierailija kirjoitti:
Autistin aivot ei toimi siten kuin ns. normaaleilla ihmisillä. Ja se on tosi rankkaa myös läheisille. Tilanteissa, joissa pitäisi mukautua tai muuttaa suunnitelmaa tai ymmärtää toista ihmistä, niin autisti ei siihen välttämättä pysty, koska aivoissa on se vamma.
Mieti useamman kerran. En välttämättä ottaisi autistia lasteni isäksi.
Saatkohan ees lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen
päivän dilemmaan
seur. ratkaisua: normot keskenään.
Nepsykirjolaiset: keskenään.
Vierailija kirjoitti:
autisti adhd hörhöt ovat ihan kamalia ihmisiä. niiden kanssa voi parisuhde ajoittain hyvänä aikana toimia ihan hyvin, mutta sitten välillä tulee hetkiä, jolloin autisti kilahtaa ihan tavallisesta asiasta. autisti ei tajua silloinkaan, kun sille yrittää selittää, että kyse on ihan normaalista asiasta. autisti ei tajua ja raivoaa siitä koko loppuelämänsä ajan. näitä pieniä tavallisille ihmisille normaaleja asioita, joita autisti ei tajua, kertyy lopulta paljon ja autisti muistaa ne kaikki omalla sairaalla tavallaan ja muistuttelee raivoamalla niistä sinulle loppuelämäsi ajan.
Mun ex on tutkitusti neuronormaali ja kuvasit juuri hänet. Meni tutkimuksiin koska halusi oikeuttaa käytöksensä. On bibo, kieltäytyi lääkkeistä ja terapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi autistin pitäusi muuttua, "kasvaa ja kehittyä", sopeutua olemaan nentille miellyttävä kumppani?
Miksei toisin päin?
Onko ap ja muut autistien kanssa tekemisissä olevat sokeita itselleen? Miksette itse kasva ja kehity, muutu ja sopeudu autistille miellyttäväksi kumppaniksi?
Olen asperger eikä minulla ole mitään tarvetta muuttaa asperger-ystävääni. Minuanei vaivaa hänen elehtimisensä ym. Miksi vaivaisi? En pidä mitään hänen käytöksessään outona ja kummallisena. Ymmärrän täysin sensoriset herkkyydet. Miksi edes puhutaan 'yliherkkyydestä'?! Kun koirilla on hyvä hajuaisti, haukalla tarkka näkö, kissalla herkkä kuulo jne, ne ovat myönteisiä asioita. Kun autisti näkee/kuulee/haistaa/tuntee asiat voimakkaasti, se onkin yhtäkkiä huono, negatiivinen ominaisuus!
"Laitetaas lisää valoja, ei tarvi pimeässä istua" -nentit eivät edes tajua millaisia päsmäreitä itse ovat!
-Häikäi
Te olette samalla viivalla, tyypillinen ja epätyypillinen eivät ole. Teidän ei tarvitse sopeutua.
On rankkaa, kun vuorovaikutus ei toimi ja tyypillinen joutuu yksin vastuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
autisti adhd hörhöt ovat ihan kamalia ihmisiä. niiden kanssa voi parisuhde ajoittain hyvänä aikana toimia ihan hyvin, mutta sitten välillä tulee hetkiä, jolloin autisti kilahtaa ihan tavallisesta asiasta. autisti ei tajua silloinkaan, kun sille yrittää selittää, että kyse on ihan normaalista asiasta. autisti ei tajua ja raivoaa siitä koko loppuelämänsä ajan. näitä pieniä tavallisille ihmisille normaaleja asioita, joita autisti ei tajua, kertyy lopulta paljon ja autisti muistaa ne kaikki omalla sairaalla tavallaan ja muistuttelee raivoamalla niistä sinulle loppuelämäsi ajan.
Ootko autisti kun tiedät asiasta noin hyvin?
Tai lähinnä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismi-spektrisen
> äärimmäinen rehellisyys
voi olla todella raskas tekijä 'epänepsylle'.
Ymmärrän sikäli täysin. Lol.
Itse olen erityisherkkä, syvästi
oikeudenmukainen [empaatti] n.
Muut vaistoavat tämän -
kanssakirjolaiset hakeutuvat kaikkialla
'turvaan siipieni suojaan'.
Näin jo teini-iästä eteenpäin.
<3
Olin 10v yhdessä asperger-miehen (ei virallista diagnoosia) kanssa, eikä enää ikinä.
Hurmaava persoona, mielettömän fiksu jne. Mutta se äärimmäisiin vedetty kaikki tai ei mitään-ajattelu oli ihan absurdia.
Eräässä illanvietossa hänelle sanottiin "sä olet puhelias" positiivisena kommenttina. Tilanne ja ilmapiiri oli sellainen missä puhuttiin kiusallisista hiljaisuuksista ja puolisooni viitattiin esimerkkinä ihmisenä joka osaa pitää keskustelua luontevasti käynnissä. Hän kuuli vain että "olet puhelias" ja tulkitsi sen "liian puhelias" eikä osannut lukea tilannetta ja keskustelunaihetta jossa kommentti sanottiin joten hänelle se oli negatiivinen palaute.
Tämän seurauksena hän päätti, ettei puhu enää mitään, ollenkaan. Ei minulle, ei työkavereilleen eikä missään tilanteessa mitään. Meni täysin mykäksi. Jopa äidilleen joka soitti vastasi puhelimeen muttei puhunut mitään, kuunteli vain kun äitinsä huhuili puhelimeen kunnes minä nappasin luurin ja selitin tilanteen että hän on nyt saanut päähänsä että "puhuu liikaa" ja siksi päätti olla puhumatta lainkaan.
Tämä vain yksi lukuisista esimerkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seurustellut ihanan, mutta hieman omalaatuisen, miehen kanssa nyt vuoden verran. Vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että voisikohan tämä hänen omalaatuisuutensa ollakin jonkin tason autismia. En uskalla häneltä tätä kysyä, sillä hän ei ole itse asiaa maininnut, ainoastaan sanonut että tietää "olevansa hankala ihminen". Toki tämä voi olla myös ihan normiluonteensa, mene tiedä. Tässä hänen "omalaatuisuutensa" merkkejä:
- ei voi istua pöydän ääreen / olla samassa tilassa ihmisen kanssa, joka syö (jos hän ei itse syö), ei kestä syömisen ääniä
- ei kestä minkäänlaisia kilinöitä tai kalinoita (jos autossa joku avain esim. särisee vaihdekeppiä vasten)
- introvertti / viihtyy yksin todella hyvin, matkustaa paljon yksin
- välillä joustamaton; minulla on reissussa nälkä ja haluan ruokaa, hän etsii tietynlaista ravintolaa jotta voimme me
Kuvailusi perusteella minusta tuntuu, että nuo exäsi narsistiset piirteet ovat vallitsevia ominaisuuksia hänessä, ja autismin piirteet vain korostavat niitä.
Itselläni on nyt jo yli 40 v. kestänyt parisuhde selkeästi autismin kirjolla olevan miehen kanssa, ja olen havahtunut tähän vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osittain siksikin, että lapsillammekin on vaihtelevassa määrin näitä ominaisuuksia. Mitään tutkimuksia tai diagnooseja ei ole kenelläkään heistä, mutta iso osa ominaisuuksista sopii heihin hyvin.
Törmäsin eräässä nettikeskustelussa siihen, miten eräs kirjolla oleva kysyi muilta maskaamisesta. Ymmärsin sen olevan jotain sellaista, että henkilö vetää jotain roolia sopiakseen muiden joukkoon paremmin, tarkkailee muita, miten missäkin tilanteessa pitää käyttäytyä jne. Omalla miehelläni on tämä käytössä siten, että hän peilaa hyvin paljon siihen, miten minä reagoin mihinkin. Hänellä ei ole sellaista myötäelämisen ja empaattisuuden taitoa olemassa, että hän osaisi, tai pystyisi lohduttamaan, jos olen surullinen. Se ei kuitenkaan johdu ilkeydestä, itsekkyydestä, tai välinpitämättömyydestä. Olen myös monesti ollut tulkkina, jos jonkun ihmisen käytös on häntä ärsyttänyt, niin olen kertonut omista havainnoistani, mistä se mahtoi johtua. Meillä on ollut aika paljon yhteentörmäyksiä sen vuoksi, että meillä on erilaiset lähtökohdat, ja olen saanut monesti selittää, että hänen samankaltainen käytöksensä, jota olen lapsuudessa kokenut, triggeröi minut erittäin vahvasti. Olemme monta kertaa käyneet läpi näitä asioita, ja yhteinen sävel ja ymmärrys toisen reaktioihin on löytynyt sitä kautta.
Kokonaisuutena voin kyllä sanoa, että meillä on mennyt ja menee äärettömän hyvin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ylimielinen luuseri mee hoitoon
Heitä sä voltti, nentti. 🥰
Mä en ole yli- enkä alimielinen.
Ei ehei. Minä vain pidän omat terveet rajani.
Eli: en salli naamani yli käveltävän.
Se on Terveyttä jos mikä, lapsonen.
-äitees
P.s. Otathan vitamiinit.
Tuoreita hedduja sokerilimun sijaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen ketju, olen alkanut epäillä onko miesystäväni autismin kirjolla.
- Hän ei pidä kosketuksesta, paitsi kovasta hieromisesta.Esim. pusut on ihan no no
- Ei pysty ollenkaan koskettamaan minuakaan hellästi, vaan kosketus on sellaista läpsäisyä puristelua tms
- aistiyliherkkä, esim kuulemma tuntee ihollaan jos on pölyistä Reagoi hajuihin voimakkaasti.
- jonkinmoista eritekammoa, mikä vaikeuttaa mm. seksiä
- rutiinien orja, asiat pitäisi tehdä samalla tavalla, esim. aikatauluissa ei jousta
-ei ole spontaani, vaan punnitsee ja miettii mitä pienempiäkin valintoja todella kauan
- on äärimmäisen säästeliäs
Vierailija kirjoitti:
Voin ottaa sen sun autistimiehen jos on tuollainen mitä kuvailit. Ja jos tulet siihen tulokseen että jossain on varmasti joku parempi. Kestän mielelläni pienet ticit ja vääntelyt jos mies on uskollinen, huomioonottava ja hauskaa seuraa. Ja sänkyhommatin toimii.
Vietiin jo käsistä. Ikävä jäi.
Vierailija kirjoitti:
Autistina toivoisin että kumppani perehtyy asiaan, ja mieheni on näin tehnytkin. Helpottaa kummankin elämään. Esimerkiksi sellainen kirja kuin The autism relationship handbook olisi varmaan hyvä kirja kummallekin
Jos hän ei kerro piirteistään? Miksi ei kerro ja puhu?
Olen ajatellut, että he eivät ole top10 parisuhde materiaalia. Kannatella aikuislasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi autistin pitäusi muuttua, "kasvaa ja kehittyä", sopeutua olemaan nentille miellyttävä kumppani?
Miksei toisin päin?
Onko ap ja muut autistien kanssa tekemisissä olevat sokeita itselleen? Miksette itse kasva ja kehity, muutu ja sopeudu autistille miellyttäväksi kumppaniksi?
Olen asperger eikä minulla ole mitään tarvetta muuttaa asperger-ystävääni. Minuanei vaivaa hänen elehtimisensä ym. Miksi vaivaisi? En pidä mitään hänen käytöksessään outona ja kummallisena. Ymmärrän täysin sensoriset herkkyydet. Miksi edes puhutaan 'yliherkkyydestä'?! Kun koirilla on hyvä hajuaisti, haukalla tarkka näkö, kissalla herkkä kuulo jne, ne ovat myönteisiä asioita. Kun autisti näkee/kuulee/haistaa/tuntee asiat voimakkaasti, se onkin yhtäkkiä huono, negatiivinen ominaisuus!
"Laitetaas lisää valoja, ei tarvi pimeässä istua" -nentit eivät edes tajua millaisi
>> Sä et päätä toisista ihmisistä mikä heitä saa vaivata toisessa osapuolessa. En mä ainakaan jaksaisi vuosikausia elää ihmisen kanssa jolla on mua ärsyttäviä elehtimisiä tms. Jos ne ärsyttää jo heti suhteen alussa, niin se ärsytys vain kasvaa ajan myötä.
Mä en voisi asua saman katon alla sellaisen ihmisen kanssa joka päällepäsmäröisi, että pitää katsoa esim. telkkaria pimeässä. Mulle tulee helposti päänsärkyä jos tuijotan telkkaria, puhelinta tai tietokonetta pimeässä. Lisäksi en näkisi neuloa tai virkata pimeässä. Eli tässä sitten puututtaisiin mun tekemisiin ja harrastamisiin, jos pitäisi vain toisen mieliksi tehdä asiat. Onneksi asun yksin niin saan pitää valot päällä kuten itse haluan.
Nykypäivän deittailumaailma on täyttä paskaa ja on erittäin epätodennäköistä, että huolin enää ketään miestä parisuhteeseen. Olen niin kyllästynyt miehiin. Kaikkein viimeisimmäksi huolisin ketään autistia. En vain suoraan sanottuna jaksaisi sellaista. >>
NO NYT! Kun aloin lukea ylläolevaa kommenttia, ajattelin sen kirjoittan olevan joku parikymppinen pissaliisa. Mutta en voi uskla, että nainen(?) 45 vuotta(?) voi olla näin tynnyrissä elänyt!
Kaikki ärsyttää, vain mun tapa olla ja elää on oikea ja hyväksyttävä.
Onneksi sulla N45 ei ole lapsia, ei ainakaan nepsylapsia. Kovin säälisin heitä, kun äitinsä ei voisi sietää heidän stressinpurkumenetelmiään (stimmaus) ja aistiherkkyyksiään.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seurustellut ihanan, mutta hieman omalaatuisen, miehen kanssa nyt vuoden verran. Vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että voisikohan tämä hänen omalaatuisuutensa ollakin jonkin tason autismia. En uskalla häneltä tätä kysyä, sillä hän ei ole itse asiaa maininnut, ainoastaan sanonut että tietää "olevansa hankala ihminen". Toki tämä voi olla myös ihan normiluonteensa, mene tiedä. Tässä hänen "omalaatuisuutensa" merkkejä:
- ei voi istua pöydän ääreen / olla samassa tilassa ihmisen kanssa, joka syö (jos hän ei itse syö), ei kestä syömisen ääniä
- ei kestä minkäänlaisia kilinöitä tai kalinoita (jos autossa joku avain esim. särisee vaihdekeppiä vasten)
- introvertti / viihtyy yksin todella hyvin, matkustaa paljon yksin
- välillä joustamaton; minulla on reissussa nälkä ja haluan ruokaa, hän etsii tietynlaista ravintolaa jotta voimme mennä syömään (vaikka mulle kävisi siinä vaihees
Mä en kyllä tuollaista miestä katselisi kovin pitkään. Heivaisin menemään tuollaisen.
ihmisissä on eri kokoisia vikoja. autismi ja adhd ovat jo niin suuria vikoja, että "ei jatkoon"