Lue keskustelun säännöt.
Autistin kanssa parisuhteessa
21.04.2024 |
Olen ihastunut ja vähän rakastunut mieheen, joka on autisti ja kärsii adhd:sta ja lievistä tic-oireista. Ei siinä, olen itsekin vähän outo ja kärsin lievästä adhd:sta, mutta mies on selkeästi ja vahvasti kirjolla. Osaa olla myös hyvin maskuliininen ja normaali, mutta sitten ne jotkut outoudet vähän ärsyttää ja häiritsee. On jotenkin erikoinen ja ristiriitainen hahmo samaan aikaan.
Tullaan tosi hyvin juttuun ja meillä on niin paljon yhdistäviä tekijöitä, samanlainen maailmankuva ja arvot yms. Tiedän, että ollaan kohdattu syystä, mutta sitten epäröin ja mietin, että olenko liian pinnallinen, kun mietin tällaisia. Tiedostan toki senkin, että ei kukaan ole täydellinen, mutta silti mietin tällaisia. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää paskaa osa kommenteista. Mulla on tod näk autismin kirjolla oleva kumppani ja tod näk olen myös itse. Yli vuosi ollaan oltu parisuhteessa eikä ole ollut mitään ongelmia. Joissain asioissa vaatinut sopeutumista mutta niin se on kaikissa parisuhteissa muutenkin. "Isoin" asia minkä kanssa on tullut haasteita, on ollut että jos kumppani tulkinnut minua kirjaimellisesti ja siitä tullut väärinkäsitys. Kumpikin ollaan koettu väkivaltainen parisuhde sekä pettämistä joten tiedetään tasan tarkkaan myös se että mitä ei missään nimessä haluta parisuhteessa kokea.
Ja aloittajan kysymykseen, jos asiat toimii niin kyllä, olet pinnallinen.
No aika höpönlöpöä päästelet näppikseltäsi. Vuosikin on vielä niin lyhyt aika, että parisuhdetta katsellaan niiden ruusunpunaisten lasien läpi. On fiksua ajatella, mitä haasteita autismi tuo parisuhteeseen.
Autistit tosiaan ovat usein melko joustamattomia ja haluavat asioiden menevän tietyllä tavalla. He saattavat myös olettaa niiden menevän sillä tietyllä tavalla kommunikoimatta. Autistit myös kuormittuvat helposti mm. hälinästä, riidoista, väsymyksestä ja monesta muusta asiasta. Jos haaveilet lapsista, autismi tuo siihenkin omat haasteensa mm. tuon kuormitusherkkyyden vuoksi. Toki autismissa on myös hyviä puolia ja itse tykkään mm. sellaisesta filtterittömästä suoruudesta ja rehellisyydestä, joka on melko yleistä autistien keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylässä en syö mitään muuta kuin perunasipsejä
Liha kutittaa, sitruuna on liian tulista, spagettia on vaikea haarukoida, parsakaali on liian voimakkaan väristä
"sitruuna on liian tulista" :D
Tämä ketju on hyvä syy, miksi ei koskaan autistin kanssa yhteen. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä syy, miksi ei koskaan autistin kanssa yhteen. 🙄
Etkö voisi harkita? :(
30v yhdessä, luotettava ja huolehtiva, hauska kumppani ja perheenjäsen. Hän ei ole kovin hyvä kuuntelija tai lohduttaja mutta sitä en enää odotakaan, kun taas toinen tuntemani perhepiirissä on hyvin empaattinen ja huomioiva. Eli jokainen meistä todella on persoonallisuus oli nepsy tai ei, johon tutustumalla löydät mitä hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kommunikaatio toimii, niin varnasti lojaalein ja rakastettavin ihminen mitä voi kuvitella. En vaihtaisi koskaan nenttin, itse nentti.
Mites, jos nepsy koskaan puhu erityislaadustaan suoraan sanaakaan?
Silloin se toinen ei "voi tulla vastaan" eikä saa edes mahdollisuutta.
😧
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jokin toisessa ärsyttää ja häiritsee jo heti alussa, niin voin vakuuttaa, että suhteeseen ei kannata alkaa. Olipa kyse ihan millaisesta ihmisestä tahansa. Ne alussa vähäisesti häirinneet asiat vain korostuvat entisestään alkuihastuksen hälvetessä.
Voin vain käyttää tiettyjä pikkareita. Muut hiertävät. Joskus pidän samoja pikkareita lähes viikon, jos muut pesussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksin pitää mennä juuri suunnitelmieni mukaan 😡
Käyn suihkussa kerran viikossa tai ainakin yritän. Suihkun paine triggeröi minua ja tuntuu kuin tuhat miekkaa pistelisi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut adhd-ystävääni ja hänkin minuun. Tämän miehen ongelmat (nepsy +liitännäiset) ovat sitä kokoluokkaa, että kumpikin tietää kiinteän suhteen mahdottomaksi. Nautitaan yhdessä olosta kun se on mahdollista.
Exänikin ovat suurimmaksi osaksi kirjolla. Suku -ja perhetaustastani löytyy kaikkea. Nämä jutut eivät ole vieraita tai pelottavia. Ne kyllä rasittavat, ja rajoja on pakko vetää aina uudestaan.
Autisteissa on paljon hyvää. Mutta.
Minä en nenttinä suostu kadottamaan itseäni ja vääntymään tuhannen mutkalle autistin vuoksi. Parisuhde ei onnistu, jos molemmat eivät tee kompromisseja, jousta ja tule vastaan.
En myöskään hyväksy rajattomuutta, manipulointia enkä pyrkimystä kontrolloida minua. Näihin olen valitettavasti törmännyt autistien kanssa
Autistin kanssa joutuu jo luopumaan monesta normaalista parisuhdejutusta, kuten hellyys, jos kosketusyliherkkyyttä, ja siitä, että toinen kuuntelisi ja olisi kiinnostunut samalla tavalla kun itse kuuntelen toista. Aika isoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisyyden ja kosketuksen puute tarkoittaa sitä, ettei oksitosiinia erity. Rakkaus on pitkälti aivokemiaa, toki myös muuta. Mutta tuo oksitosiinin puute vaikuttaa väistämättä siihen, miten toisen ihmisen kokee ja miten läheiseltä tämä tuntuu. Autistia tämä ei välttämättä haittaa, mutta neurotyypillistä hyvin varmasti, etenkin jos on muissa suhteissaan ja aiemmissa parisuhteissaan tottunut läheisyyteen. Tähän päälle potentiaaliset kommunikaatio-ongelmat autistin kanssa. Ei mikään ihme. että suurin osa suhteista neurotyypillisen ja autistin välillä päättyvät eroon.
Vierailija kirjoitti:
Autisteissa on paljon hyvää. Mutta.
Minä en nenttinä suostu kadottamaan itseäni ja vääntymään tuhannen mutkalle autistin vuoksi. Parisuhde ei onnistu, jos molemmat eivät tee kompromisseja, jousta ja tule vastaan.
En myöskään hyväksy rajattomuutta, manipulointia enkä pyrkimystä kontrolloida minua. Näihin olen valitettavasti törmännyt autistien kanssa
Autistin kanssa joutuu jo luopumaan monesta normaalista parisuhdejutusta, kuten hellyys, jos kosketusyliherkkyyttä, ja siitä, että toinen kuuntelisi ja olisi kiinnostunut samalla tavalla kun itse kuuntelen toista. Aika isoja asioita.
Toinen kuuntelisi ja olisi kiinnostunut - onko kaikki autistit tällaisia ettei heitä kiinnosta muiden kuulumiset?
Vierailija kirjoitti:
Läheisyyden ja kosketuksen puute tarkoittaa sitä, ettei oksitosiinia erity. Rakkaus on pitkälti aivokemiaa, toki myös muuta. Mutta tuo oksitosiinin puute vaikuttaa väistämättä siihen, miten toisen ihmisen kokee ja miten läheiseltä tämä tuntuu. Autistia tämä ei välttämättä haittaa, mutta neurotyypillistä hyvin varmasti, etenkin jos on muissa suhteissaan ja aiemmissa parisuhteissaan tottunut läheisyyteen. Tähän päälle potentiaaliset kommunikaatio-ongelmat autistin kanssa. Ei mikään ihme. että suurin osa suhteista neurotyypillisen ja autistin välillä päättyvät eroon.
Miksi autistin kanssa ei olis läheisyyttä ja kosketusta ja oksitosiinia? Toki on olemassa autisteja, joita kosketus haittaa, mutta ei se nyt mitenkään yleistä ole. Mä itse ja kaikki autismin kirjolla olleet ihmiset, joita olen tapaillut, on olleet erittäin läheisyys- ja kosketushenkisiä.
Ei sinänsä, en mä itsekään kirjolla olevana lähtis suhteeseen neurotyypillisen ihmisen kanssa, kommunikaatiovaikeuksien jne. vuoksi, mutta epäsuhta läheisyyden suhteen menisi todennäköisemmin niin päin, että neurotyypillinen ei kaipais ja jaksais yhtä paljon hellyyttä ja läheisyyttä kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Autisteissa on paljon hyvää. Mutta.
Minä en nenttinä suostu kadottamaan itseäni ja vääntymään tuhannen mutkalle autistin vuoksi. Parisuhde ei onnistu, jos molemmat eivät tee kompromisseja, jousta ja tule vastaan.
En myöskään hyväksy rajattomuutta, manipulointia enkä pyrkimystä kontrolloida minua. Näihin olen valitettavasti törmännyt autistien kanssa
Autistin kanssa joutuu jo luopumaan monesta normaalista parisuhdejutusta, kuten hellyys, jos kosketusyliherkkyyttä, ja siitä, että toinen kuuntelisi ja olisi kiinnostunut samalla tavalla kun itse kuuntelen toista. Aika isoja asioita.
Arvaan että olet nainen. Miesautistit ovat usein tuollaisia täysänkyröitä joilla ei ole sitäkään vähää sosiaalista silmää mitä "normaaleilla" miehillä on. Miehenä voit olla toiset sivuuttava jöröttäjä, naisautisteilla tämä sopeutumispaineiden myötä karsiutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisyyden ja kosketuksen puute tarkoittaa sitä, ettei oksitosiinia erity. Rakkaus on pitkälti aivokemiaa, toki myös muuta. Mutta tuo oksitosiinin puute vaikuttaa väistämättä siihen, miten toisen ihmisen kokee ja miten läheiseltä tämä tuntuu. Autistia tämä ei välttämättä haittaa, mutta neurotyypillistä hyvin varmasti, etenkin jos on muissa suhteissaan ja aiemmissa parisuhteissaan tottunut läheisyyteen. Tähän päälle potentiaaliset kommunikaatio-ongelmat autistin kanssa. Ei mikään ihme. että suurin osa suhteista neurotyypillisen ja autistin välillä päättyvät eroon.
Miksi autistin kanssa ei olis läheisyyttä ja kosketusta ja oksitosiinia? Toki on olemassa autisteja, joita kosketus haittaa, mutta ei se nyt mitenkään yleistä ole. Mä itse ja kaikki autismin kirjolla olleet ihmiset, joita olen tapaillut, on olleet erittäin läheisyys- ja kosketushenkisiä.
Monella tietämälläni autistilla on yliherkkyyksiä: ääni, kosketus, haju, maku ym. Läheisyydellä tarkoitan halaamista ilman seksuaalista päämäärää, sohvalla sylikkäin lököttelyä, käsikkäin kävelyä, ohimennessään kumppanin silittämistä.
Minun lähipiirissäni on yleistä, että nämä puuttuvat autisteilta. En siis puhu vain omasta kokemuksesta vaan nämä ovat tulleet ilmi muidenkin neurotyypillisten kokemina.
Ainoastaan seksin kautta saatava oksitosiini ja läheisyys ei useimmille riitä. On myös lannistavaa, jos kaiken koskettelun päämääränä on seksi. Joskus sitä tarvitsee lohdutusta, myötäeläjää tai ihan vain syliä, johon nukahtaa, enkä itse tiedä parempaa kuin nukahtaa väsyneenä kumppanin kainaloon.
Maailma olisi paljon parempi paikka ilman normoja