Lue keskustelun säännöt.
Autistin kanssa parisuhteessa
21.04.2024 |
Olen ihastunut ja vähän rakastunut mieheen, joka on autisti ja kärsii adhd:sta ja lievistä tic-oireista. Ei siinä, olen itsekin vähän outo ja kärsin lievästä adhd:sta, mutta mies on selkeästi ja vahvasti kirjolla. Osaa olla myös hyvin maskuliininen ja normaali, mutta sitten ne jotkut outoudet vähän ärsyttää ja häiritsee. On jotenkin erikoinen ja ristiriitainen hahmo samaan aikaan.
Tullaan tosi hyvin juttuun ja meillä on niin paljon yhdistäviä tekijöitä, samanlainen maailmankuva ja arvot yms. Tiedän, että ollaan kohdattu syystä, mutta sitten epäröin ja mietin, että olenko liian pinnallinen, kun mietin tällaisia. Tiedostan toki senkin, että ei kukaan ole täydellinen, mutta silti mietin tällaisia. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että jotkut outoudet ärsyttävät, on minulle punainen lippu. Seurustelin aikanaan sellaisen miehen kanssa, joka näin jälkikäteen ajatellen oli aika varmasti autistinen. Itsekin olen, mutta lievemmin (sitäkään en silloin tiennyt). Mies oli ihan ok ja erityisesti sängyssä herrasmies. Kuitenkin hänen kanssaan keskusteleminen sai minut aina ärsyyntymään. Jokin hänen ulosannissaan tökki pahan kerran.
Lopulta eräs läheiseni lähetti ihan muissa merkeissä, tietämättä mitään koko tuosta suhteesta, aforismin, jossa mainittiin, että kannattaa valita kumppaniksi sellainen ihminen, jonka kanssa on ihastuttavaa keskustella. Syy oli se, että vanhana jäljellä on enää keskustelu, kun seksuaalinen aktiivisuus on (suurimmalla osalla) vähentynyt merkittävästi. Siinä kohtaa tajusin, ettei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta, jossa toisen kanssa keskusteleminen on kuluttavaa.
Eli jos kumppani ärsyttää olemuksellaan tai kehonkielellään jo
Varsinkin jos niin on jo heri alkuun, tulee vain pahenemaan jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jos tällaisia pitää oikein miettiä niin on parempi kun etsit itsellesi sen normaalin laatikkoleukamiehen joka ei ole outo "hahmo".
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seurustellut ihanan, mutta hieman omalaatuisen, miehen kanssa nyt vuoden verran. Vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että voisikohan tämä hänen omalaatuisuutensa ollakin jonkin tason autismia. En uskalla häneltä tätä kysyä, sillä hän ei ole itse asiaa maininnut, ainoastaan sanonut että tietää "olevansa hankala ihminen". Toki tämä voi olla myös ihan normiluonteensa, mene tiedä. Tässä hänen "omalaatuisuutensa" merkkejä:
- ei voi istua pöydän ääreen / olla samassa tilassa ihmisen kanssa, joka syö (jos hän ei itse syö), ei kestä syömisen ääniä
- ei kestä minkäänlaisia kilinöitä tai kalinoita (jos autossa joku avain esim. särisee vaihdekeppiä vasten)
- introvertti / viihtyy yksin todella hyvin, matkustaa paljon yksin
- välillä joustamaton; minulla on reissussa nälkä ja haluan ruokaa, hän etsii tietynlaista ravintolaa jotta voimme mennä syömään (vaikka mulle kävisi siinä vaihees
No joo, kuka nyt nauttisi erityisesti muiden syömisäänistä, kilinästä ja kolinasta ja haluaisi syödä vaan jotain mitä eteen tulee. Tässä tapauksessa voi olla helpompi matkustaakin yksin.
Luota siihen maailmankuvaan, arvoihin. Ne kantavat parisuhteessa hautaan saakka, jos perusasiat ovat muuten kunnossa. Go for it!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seurustellut ihanan, mutta hieman omalaatuisen, miehen kanssa nyt vuoden verran. Vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että voisikohan tämä hänen omalaatuisuutensa ollakin jonkin tason autismia. En uskalla häneltä tätä kysyä, sillä hän ei ole itse asiaa maininnut, ainoastaan sanonut että tietää "olevansa hankala ihminen". Toki tämä voi olla myös ihan normiluonteensa, mene tiedä. Tässä hänen "omalaatuisuutensa" merkkejä:
- ei voi istua pöydän ääreen / olla samassa tilassa ihmisen kanssa, joka syö (jos hän ei itse syö), ei kestä syömisen ääniä
- ei kestä minkäänlaisia kilinöitä tai kalinoita (jos autossa joku avain esim. särisee vaihdekeppiä vasten)
- introvertti / viihtyy yksin todella hyvin, matkustaa paljon yksin
- välillä joustamaton; minulla on reissussa nälkä ja haluan ruokaa, hän etsii tietynlaista ravintolaa jotta voimme mennä syömään (vaikka mulle kävisi siinä vaihees
Aivan kuin ex-aviomieheni ja lasteni isä. Oltiin naimisissa 20v. Hän oli myös lisäksi hyvin narsistinen ja narsistisuus sekä autistimaisuus vahvistui avioliitossa viimeisen 10 vuoden aikana. Petti useasti eri naisten kanssa (työmatkoilla, deittipalstoilla), haukkuun minua joka asiasta ja lopuksi myös kävi käsiksi. Oli toisaalta hyvin sulkeutunut kotona ja viihtyi vain tietokoneen ääressä, toisaalta painosti ja henkisen väkivallan avulla vaati ihailua ja hänen määräämällään tavalla intiimiä elämää.
Ei osallistunut kotihommiin koko avioliiton aikana ja lapsetkin oli täysin minun vastuulla. Hyvin itsekäs ja täysin joustamaton.
Exällä ei virallisia diagnooseja, koska ei suostunut koskaan lääkäriin. Myös hän on erittäin korkeasti koulutettu. Hänellä on ollut työssä vaikeuksia, koska suuttuu lähes kaikille työkavereille, kokee että häntä kohtaan ollaan ilkeitä koko ajan, saanut töissä varoituksia.
Monet tuttavani ovat sanoneet minulle että ex on narsisti ja saattaa ollakin. Mielestäni hän on myös asperger/autisti. Kaikki piirteet vain voimistui iän ja ajan myötä. On ollut jopa poliisin kanssa tekemisissä, koska käytös on rajatonta silloin kun häntä ja hänen määräyksiään ei totella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kukaan autistinen tai asperger huijaa mihinkään fwb suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seurustellut ihanan, mutta hieman omalaatuisen, miehen kanssa nyt vuoden verran. Vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että voisikohan tämä hänen omalaatuisuutensa ollakin jonkin tason autismia. En uskalla häneltä tätä kysyä, sillä hän ei ole itse asiaa maininnut, ainoastaan sanonut että tietää "olevansa hankala ihminen". Toki tämä voi olla myös ihan normiluonteensa, mene tiedä. Tässä hänen "omalaatuisuutensa" merkkejä:
- ei voi istua pöydän ääreen / olla samassa tilassa ihmisen kanssa, joka syö (jos hän ei itse syö), ei kestä syömisen ääniä
- ei kestä minkäänlaisia kilinöitä tai kalinoita (jos autossa joku avain esim. särisee vaihdekeppiä vasten)
- introvertti / viihtyy yksin todella hyvin, matkustaa paljon yksin
- välillä joustamaton; minulla on reissussa nälkä ja haluan ruokaa, hän etsii tietynlaista ravintolaa jotta voimme mennä syömään (vaikka mulle kävisi siinä vaihees
Söpö <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi autistin pitäusi muuttua, "kasvaa ja kehittyä", sopeutua olemaan nentille miellyttävä kumppani?
Miksei toisin päin?
Onko ap ja muut autistien kanssa tekemisissä olevat sokeita itselleen? Miksette itse kasva ja kehity, muutu ja sopeudu autistille miellyttäväksi kumppaniksi?
Olen asperger eikä minulla ole mitään tarvetta muuttaa asperger-ystävääni. Minuanei vaivaa hänen elehtimisensä ym. Miksi vaivaisi? En pidä mitään hänen käytöksessään outona ja kummallisena. Ymmärrän täysin sensoriset herkkyydet. Miksi edes puhutaan 'yliherkkyydestä'?! Kun koirilla on hyvä hajuaisti, haukalla tarkka näkö, kissalla herkkä kuulo jne, ne ovat myönteisiä asioita. Kun autisti näkee/kuulee/haistaa/tuntee asiat voimakkaasti, se onkin yhtäkkiä huono, negatiivinen ominaisuus!
"Laitetaas lisää valoja, ei tarvi pimeässä istua" -nentit eivät edes tajua millaisia päsmäreitä itse ovat!
-Häikäistynyt asperger 😣
Ketjussa puhutaan ihmisistä kuin koirista. Sävy on ihan samanlainen kuin vanhoissa koirarotukirjoissa.
Autistit ovat väkivaltaisia kehitysvammaisia, mutta ihanimmillaan myös sympaattisia, älykkäitä ja uskollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa puhutaan ihmisistä kuin koirista. Sävy on ihan samanlainen kuin vanhoissa koirarotukirjoissa.
Autistit ovat väkivaltaisia kehitysvammaisia, mutta ihanimmillaan myös sympaattisia, älykkäitä ja uskollisia.
Itseäni eniten tympii: "Iiiiiks autistit ovat niin outoja! 😫"
Jos hänessä on sellaisia piirteitä kuin tässä ketjun "häikäistyneessä", niin skippaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi autistin pitäusi muuttua, "kasvaa ja kehittyä", sopeutua olemaan nentille miellyttävä kumppani?
Miksei toisin päin?
Onko ap ja muut autistien kanssa tekemisissä olevat sokeita itselleen? Miksette itse kasva ja kehity, muutu ja sopeudu autistille miellyttäväksi kumppaniksi?
Olen asperger eikä minulla ole mitään tarvetta muuttaa asperger-ystävääni. Minuanei vaivaa hänen elehtimisensä ym. Miksi vaivaisi? En pidä mitään hänen käytöksessään outona ja kummallisena. Ymmärrän täysin sensoriset herkkyydet. Miksi edes puhutaan 'yliherkkyydestä'?! Kun koirilla on hyvä hajuaisti, haukalla tarkka näkö, kissalla herkkä kuulo jne, ne ovat myönteisiä asioita. Kun autisti näkee/kuulee/haistaa/tuntee asiat voimakkaasti, se onkin yhtäkkiä huono, negatiivinen ominaisuus!
"Laitetaas lisää valoja, ei tarvi pimeässä istua" -nentit eivät edes tajua millaisia päsmäreitä itse ovat!
-Häikäi
Miksi vain toisen pitäisi muuttua? Mikä oikeus nepsyillä on vaatia vain sitä toista muuttumaan eikä itse tarvitse muuttua yhtään? Kyllä on parempi unohtaa parisuhde ihmisen kanssa joka vaatii muuttumaan täysin toiseksi ihmiseksi, puolin ja toisin. Parempi jatkaa eri suuntiin.
Sä et päätä toisista ihmisistä mikä heitä saa vaivata toisessa osapuolessa. En mä ainakaan jaksaisi vuosikausia elää ihmisen kanssa jolla on mua ärsyttäviä elehtimisiä tms. Jos ne ärsyttää jo heti suhteen alussa, niin se ärsytys vain kasvaa ajan myötä.
Mä en voisi asua saman katon alla sellaisen ihmisen kanssa joka päällepäsmäröisi, että pitää katsoa esim. telkkaria pimeässä. Mulle tulee helposti päänsärkyä jos tuijotan telkkaria, puhelinta tai tietokonetta pimeässä. Lisäksi en näkisi neuloa tai virkata pimeässä. Eli tässä sitten puututtaisiin mun tekemisiin ja harrastamisiin, jos pitäisi vain toisen mieliksi tehdä asiat. Onneksi asun yksin niin saan pitää valot päällä kuten itse haluan.
Nykypäivän deittailumaailma on täyttä paskaa ja on erittäin epätodennäköistä, että huolin enää ketään miestä parisuhteeseen. Olen niin kyllästynyt miehiin. Kaikkein viimeisimmäksi huolisin ketään autistia. En vain suoraan sanottuna jaksaisi sellaista.
N45
.
Nimimerkki 'Häikäistynyt' ei minulta.
.
Tämä on ainoa ketjun kommenttini autismiteemaan.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trolli itse kirjoittanut 90 % kommenteista.
Whatever.
P E A C E .
Vierailija kirjoitti:
"Kun kävellään ulkona yhdessä, niin mies kävelee todella nopeasti. Siis jättää minut pahasti jälkeen eikä tajua, että voisi vähän hidastaa. "
Minun mieheni on neurotyypillinen, ja hän tekee tätä.
Olen neurotyypillinen nainen ja teen tätä. Minulla on pitkät jalat ja hitaasti käveleminen vaatii ponnistelua.
autisti adhd hörhöt ovat ihan kamalia ihmisiä. niiden kanssa voi parisuhde ajoittain hyvänä aikana toimia ihan hyvin, mutta sitten välillä tulee hetkiä, jolloin autisti kilahtaa ihan tavallisesta asiasta. autisti ei tajua silloinkaan, kun sille yrittää selittää, että kyse on ihan normaalista asiasta. autisti ei tajua ja raivoaa siitä koko loppuelämänsä ajan. näitä pieniä tavallisille ihmisille normaaleja asioita, joita autisti ei tajua, kertyy lopulta paljon ja autisti muistaa ne kaikki omalla sairaalla tavallaan ja muistuttelee raivoamalla niistä sinulle loppuelämäsi ajan.
Ja aphan on itse tietenkin täydellinen ja virheetön
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kukaan autistinen tai asperger huijaa mihinkään fwb suhteeseen.
Kukaan ei muutenkaan halua olla sun kanssa
Kaikki vinkit / neuvot / avut tervetulleita! Mitä ottaa huomioon (tiedän, ilmaisen itseni varmaan nyt tosi epäselvästi). Tai miten ottaa asia puheeksi miehen kanssa (vai ottaako?)..? Kääk!