Lue keskustelun säännöt.
Autistin kanssa parisuhteessa
21.04.2024 |
Olen ihastunut ja vähän rakastunut mieheen, joka on autisti ja kärsii adhd:sta ja lievistä tic-oireista. Ei siinä, olen itsekin vähän outo ja kärsin lievästä adhd:sta, mutta mies on selkeästi ja vahvasti kirjolla. Osaa olla myös hyvin maskuliininen ja normaali, mutta sitten ne jotkut outoudet vähän ärsyttää ja häiritsee. On jotenkin erikoinen ja ristiriitainen hahmo samaan aikaan.
Tullaan tosi hyvin juttuun ja meillä on niin paljon yhdistäviä tekijöitä, samanlainen maailmankuva ja arvot yms. Tiedän, että ollaan kohdattu syystä, mutta sitten epäröin ja mietin, että olenko liian pinnallinen, kun mietin tällaisia. Tiedostan toki senkin, että ei kukaan ole täydellinen, mutta silti mietin tällaisia. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää paskaa osa kommenteista. Mulla on tod näk autismin kirjolla oleva kumppani ja tod näk olen myös itse. Yli vuosi ollaan oltu parisuhteessa eikä ole ollut mitään ongelmia. Joissain asioissa vaatinut sopeutumista mutta niin se on kaikissa parisuhteissa muutenkin. "Isoin" asia minkä kanssa on tullut haasteita, on ollut että jos kumppani tulkinnut minua kirjaimellisesti ja siitä tullut väärinkäsitys. Kumpikin ollaan koettu väkivaltainen parisuhde sekä pettämistä joten tiedetään tasan tarkkaan myös se että mitä ei missään nimessä haluta parisuhteessa kokea.
Ja aloittajan kysymykseen, jos asiat toimii niin kyllä, olet pinnallinen.
Mikä toimii teille, ei välttämättä muille. Väkivalta voi olla myös henkistä, minkä juuri osoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos nuo ovat ainoat ongelmat APn suhteessa niin mielestäni aika pikkujuttu. Mutta epäilen, ettet tunnista vielä kaikkia piirteitä mitä autismiin voi liittyä. Ne usein oppii vasta kun on riittävän pitkään seurustellut. Tilanteestasi on mahdotonta saada kuvaa. Aistiyliherkkyydet, joustamattomuus, kuormittuminen, rutiinimainen käytös, sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat jne. Siinä on monia asioita, jotka liittyvät autismiin eikä tuo lista ole edes täydellinen. Jos aiot edetä suhteessa, niin mielestäni sinun kannattaa oikeasti perehtyä siihen mitä autismi on ja sitten soveltaa tätä osaamista mieheen. Suhde voi toimia, jos tietää mitä odottaa suhteelta ja osaa olla odottamatta liikoja suhteelta. Jos toinen ei kykene vastaamaan tarpeisiin niin turha odottaa, että hän sitä myöskään oppii. Harva neurotyypillinenkään kykenee muuttumaan ja autisteille tämä on vieläkin vaikeampaa. Jos on liian häiritseviä piirteitä, niin on turha odottaa että toinen
eli ydintermit..muuttumattomuus, oppimattomuus asioissa joita hän ei koe itselleen hyödyksi, yhteisen hyvän rakentaminen vaikeaa, pitkäkestoiset asiat vaikeita...toinen on vain hyväksyttävä monine puutteinen jos aikoo jatkaa
Ensimmäinen rakkaani oli autisti. Nyt jälkeen päin kun asiaa mietin, luovutin ehkä liian aikaisin. Oltiin toki eletty yhdessä 7 vuotta. Mutta luovutin, en tajunnut siinä vaiheessa tilannetta . Hänellä ihan selkeäti autistisia piirteitä. Minun olisi pitänyt tajuta, mutta nuorena en ymmärtänyt. Tästä aikaa yli 30 vuotta. Meillä oli oikeasti kaikki ihan hyvin, mutta hänen erikoinen käytöksensä ja tapansa toimia aiheuttivat ongelmia. Tajusin myöhemmin ja ymmärrän nyt hyvin selkeästi, että hänellä aspergren. Silloin en ymmärtänyt. Ajattelin vaan , että hän on erikoinen ihminen ja vähän outo
"On selkeästi ja vahvasti kirjoilla"
Eli on kertonut kirjoistaan vai:
Entä jos onkin muuten normaali ja nuo oireet ovatkin ihastuksen peittelemistä?
Vierailija kirjoitti:
Voin ottaa sen sun autistimiehen jos on tuollainen mitä kuvailit. Ja jos tulet siihen tulokseen että jossain on varmasti joku parempi. Kestän mielelläni pienet ticit ja vääntelyt jos mies on uskollinen, huomioonottava ja hauskaa seuraa. Ja sänkyhommatin toimii.
Ei toimi mikään, ellet ole itsekin autisti. Toinen ei koskaan ota huomioon sinua tai osaa kommunikoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autistina toivoisin että kumppani perehtyy asiaan, ja mieheni on näin tehnytkin. Helpottaa kummankin elämään. Esimerkiksi sellainen kirja kuin The autism relationship handbook olisi varmaan hyvä kirja kummallekin
Siinä on se, että se autisti ei tule muuttumaan, hän on jatkossakin autisti ja ne piirteet, jotka suhteen alussa vain vähän häiritsevät todennäköisesti vaan korostuvat. Parhaiten autistia ymmärtää toinen autisti, näin mä olen elämässä oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on se, että se autisti ei tule muuttumaan, hän on jatkossakin autisti ja ne piirteet, jotka suhteen alussa vain vähän häiritsevät todennäköisesti vaan korostuvat. Parhaiten autistia ymmärtää toinen autisti, näin mä olen elämässä oppinut.
No jaa. Mä taas koen nimenomaan hyötyväni neurotyypillisestä kumppanista. Meillä on eri näkökulmat asioihin, hän voi esimerkiksi selventää neurotyypillisten käyttäytymistä mulle ja mä taas joitain asioita hänelle.
adhd on neurodivergentti, ja saattaa olla yllättävän samanlainen kuin autismin kirjolla oleva oireineen ja näkemyksineen. Jopa samanlaisempi kuin toinen autisti.
Autisminkirjolla olevat tuntevat asiat syvästi ja jäävät niihin ns. kiinni. Ovat super rehellisiä ja aitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen seurustellut ihanan, mutta hieman omalaatuisen, miehen kanssa nyt vuoden verran. Vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että voisikohan tämä hänen omalaatuisuutensa ollakin jonkin tason autismia. En uskalla häneltä tätä kysyä, sillä hän ei ole itse asiaa maininnut, ainoastaan sanonut että tietää "olevansa hankala ihminen". Toki tämä voi olla myös ihan normiluonteensa, mene tiedä. Tässä hänen "omalaatuisuutensa" merkkejä:
- ei voi istua pöydän ääreen / olla samassa tilassa ihmisen kanssa, joka syö (jos hän ei itse syö), ei kestä syömisen ääniä
- ei kestä minkäänlaisia kilinöitä tai kalinoita (jos autossa joku avain esim. särisee vaihdekeppiä vasten)
- introvertti / viihtyy yksin todella hyvin, matkustaa paljon yksin
- välillä joustamaton; minulla on reissussa nälkä ja haluan ruokaa, hän etsii tietynlaista ravintolaa jotta voimme mennä syömään (vaikka mulle kävisi siinä vaiheessa vaikka esson baari)
- ei kestä lainkaan tiettyjä ruoka-aineita; banaanit, mandariinit, tomaatit ehdoton ei ei, ei pysty olemaan paikalla jos joku näitä syö, joutuu tuulettamaan huoneen myös
- ei halua soittaa puhelimella, hoitaa ainoastaan ehdottoman tärkeät asiat puhelimitse, muttei esim. koskaan soita minulle vaan aina tekstaa
- näyttää tunteensa pääsääntöisesti teoin (ei jakele rakkaudentunnustuksia), tunteista puhuminen haastavaa
- todella tarkka siisteydestä; tiskikone täytetään aina tietyllä tavalla (veitset tiettyyn kohtaan, haarukat tiettyyn) jne.
- hermostuu jos pullonkorkkeja ei kierretä kunnolla, tiukasti kiinni .. :D
- tiettyjä intohimon kohteita joista jaksaa loputtomasti puhua, lukea ja katsoa TV-ohjelmia (esim. ruoanlaitto)
- hermostuu esim. siitä, jos hänelle ei välittömästi vastata (jos on väsynyt / stressaantunut), vaan kokee sen välinpitämättömyydeksi --> esim. luen ja hän kysyy multa jotain, kerään ajatukseni ja vastaan hetken päästä --> "mikset vastaa?"
Näitä juttuja on varmaan enemmänkin, mutta tässä ne ekana mieleen nousevat, minusta hieman erikoiset piirteet.
Niin ja mies on ammatiltaan lakimies (eli oikeudentaju kohdillaan).
Mitä olette mieltä?
Ekalla poikaystävälläni on autismi, tosin hän taisi hävetä asiaa eikä kertonut siitä suoraan. En muista miten sain tietää. Hän ei ikinä tekisi mitään pahaa kenellekään, mutta muistan teininä kun heräsin hänen mölinäpuheluihinsa ja kirosin jo silloin, että lähes aikuinen mies ja noin typerät jutut. Jotenkin se ainainen metelöinti kävi hermoon. En tajunnut silloin enkä tajua tänä päivänäkään, että miksi piti alkaa mölisemään kun toinen (minä) yritti nukkua. Olin aina pahalla tuulella heti aamusta. En voi sietää mölinää ja meteliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se koskaan vaikuttanut tahalliselta häiriköinniltä, vaan ajattelemattomuudelta.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen rakkaani oli autisti. Nyt jälkeen päin kun asiaa mietin, luovutin ehkä liian aikaisin. Oltiin toki eletty yhdessä 7 vuotta. Mutta luovutin, en tajunnut siinä vaiheessa tilannetta . Hänellä ihan selkeäti autistisia piirteitä. Minun olisi pitänyt tajuta, mutta nuorena en ymmärtänyt. Tästä aikaa yli 30 vuotta. Meillä oli oikeasti kaikki ihan hyvin, mutta hänen erikoinen käytöksensä ja tapansa toimia aiheuttivat ongelmia. Tajusin myöhemmin ja ymmärrän nyt hyvin selkeästi, että hänellä aspergren. Silloin en ymmärtänyt. Ajattelin vaan , että hän on erikoinen ihminen ja vähän outo
Aspergren :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Juoksisin. Parisuhde vaatii sopeutumista, autismin kirjolla olevat eivät sitä tee. Saatat olettaa mielessäsi, että kyllähän jokainen vanhetessaan muuntuu ja kehittyy. Oletus on sikäli väärä että autismin kirjolla olija ei muutu. Joutuisit luopumaan omasta luonnollisesta tavastasi reagoida ja jutella ja alituiseen muistuttamaan itsellesi, että sinun ei pidä arvioida hänen käytöstään "normaaleilla" kriteereillä. Mahdollista ehkä mutta raskasta, kovin raskasta. Kokemuksesta tiedän."
Sopeutuminen voi olla vaikeampaa tai hitaampaa koska tuttu rutiini on turvallisen tuntuinen, mutta kyllä autismin kirjolla oleva voi muuttua.
Muiden ominaisuuksien suhteen kyllä (oppivathan useimmat kirjolla olijat lukemaankin), mutta ne autistiset piirteet eivät muutu. Eivät kuurotkaan tule kuuleviksi eivätkä värisokeat värejä erottaviksi, vaikka heille kuinka tehtäisiin selväksi, että m
Kukaan ei voi oppia ulkoa kaikkia asioita etukäteen muistettaviksi, kuinka toimia. Ja helposti tulee erimielisyyttä jos toinen on sokea ja jopa kovin kriittinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin eilen,että USA:ssa amisseilla ei esiinny lähes ollenkaan autismia eikä adhd:ta. Nykyelämä ei näytä sopivan kasvuikäisen aivoille.
No ei kai niitä esiinny, jos niitä ei tutkita eikä tunnisteta. Esiintyy siis oikeasti tietysti.
Mutta kun ei esiinny.
Ehkä muita sairauksia senkin edestä, jos ovat kovasti sukua keskenään. Tulee ihan omanlaisia sairauksia. Ihan jo tarkoista pukeutumisäännöistä huomaa, ettei olla ihan kaikesta kartalla.
Tuo, että jotkut outoudet ärsyttävät, on minulle punainen lippu. Seurustelin aikanaan sellaisen miehen kanssa, joka näin jälkikäteen ajatellen oli aika varmasti autistinen. Itsekin olen, mutta lievemmin (sitäkään en silloin tiennyt). Mies oli ihan ok ja erityisesti sängyssä herrasmies. Kuitenkin hänen kanssaan keskusteleminen sai minut aina ärsyyntymään. Jokin hänen ulosannissaan tökki pahan kerran.
Lopulta eräs läheiseni lähetti ihan muissa merkeissä, tietämättä mitään koko tuosta suhteesta, aforismin, jossa mainittiin, että kannattaa valita kumppaniksi sellainen ihminen, jonka kanssa on ihastuttavaa keskustella. Syy oli se, että vanhana jäljellä on enää keskustelu, kun seksuaalinen aktiivisuus on (suurimmalla osalla) vähentynyt merkittävästi. Siinä kohtaa tajusin, ettei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta, jossa toisen kanssa keskusteleminen on kuluttavaa.
Eli jos kumppani ärsyttää olemuksellaan tai kehonkielellään joka päivä, kannattaa suhde lopettaa. Et voi oppia olemaan ärsyyntymättä, etenkin, jos olet itsekin autismin kirjolla.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seurustellut ihanan, mutta hieman omalaatuisen, miehen kanssa nyt vuoden verran. Vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että voisikohan tämä hänen omalaatuisuutensa ollakin jonkin tason autismia. En uskalla häneltä tätä kysyä, sillä hän ei ole itse asiaa maininnut, ainoastaan sanonut että tietää "olevansa hankala ihminen". Toki tämä voi olla myös ihan normiluonteensa, mene tiedä. Tässä hänen "omalaatuisuutensa" merkkejä:
- ei voi istua pöydän ääreen / olla samassa tilassa ihmisen kanssa, joka syö (jos hän ei itse syö), ei kestä syömisen ääniä
- ei kestä minkäänlaisia kilinöitä tai kalinoita (jos autossa joku avain esim. särisee vaihdekeppiä vasten)
- introvertti / viihtyy yksin todella hyvin, matkustaa paljon yksin
- välillä joustamaton; minulla on reissussa nälkä ja haluan ruokaa, hän etsii tietynlaista ravintolaa jotta voimme mennä syömään (vaikka mulle kävisi siinä vaihees
Minä voin allekirjoittaa joka kohdan; hän on miestäni erittäin normaali 😃 Olen aika klassinen, diagnosoitu Asperger.
Tic oireita voi olla muillakin, vaikkei olisi kuin semisti autisti ja olisi oikeastaan aika sosiaalinen. Stressi, ahdistus, pelko tai joku valmiste voi pahentaa oireita teoriassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen seurustellut ihanan, mutta hieman omalaatuisen, miehen kanssa nyt vuoden verran. Vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että voisikohan tämä hänen omalaatuisuutensa ollakin jonkin tason autismia. En uskalla häneltä tätä kysyä, sillä hän ei ole itse asiaa maininnut, ainoastaan sanonut että tietää "olevansa hankala ihminen". Toki tämä voi olla myös ihan normiluonteensa, mene tiedä. Tässä hänen "omalaatuisuutensa" merkkejä:
- ei voi istua pöydän ääreen / olla samassa tilassa ihmisen kanssa, joka syö (jos hän ei itse syö), ei kestä syömisen ääniä
- ei kestä minkäänlaisia kilinöitä tai kalinoita (jos autossa joku avain esim. särisee vaihdekeppiä vasten)
- introvertti / viihtyy yksin todella hyvin, matkustaa paljon yksin
- välillä joustamaton; minulla on reissussa nälkä ja haluan ruokaa, hän etsii tietynlaista ravintolaa jotta voimme mennä syömään (vaikka mulle kävisi siinä vaihees
100% varmuudella nepsy.
varsinkin tämä alempi kommentti on täyttä totta. ne vaihtelee. miksihän alapeukkuja noin saanut.