Lue keskustelun säännöt.
Autistin kanssa parisuhteessa
21.04.2024 |
Olen ihastunut ja vähän rakastunut mieheen, joka on autisti ja kärsii adhd:sta ja lievistä tic-oireista. Ei siinä, olen itsekin vähän outo ja kärsin lievästä adhd:sta, mutta mies on selkeästi ja vahvasti kirjolla. Osaa olla myös hyvin maskuliininen ja normaali, mutta sitten ne jotkut outoudet vähän ärsyttää ja häiritsee. On jotenkin erikoinen ja ristiriitainen hahmo samaan aikaan.
Tullaan tosi hyvin juttuun ja meillä on niin paljon yhdistäviä tekijöitä, samanlainen maailmankuva ja arvot yms. Tiedän, että ollaan kohdattu syystä, mutta sitten epäröin ja mietin, että olenko liian pinnallinen, kun mietin tällaisia. Tiedostan toki senkin, että ei kukaan ole täydellinen, mutta silti mietin tällaisia. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Tosi kiinnostavaa keskustelua ja tunnistan omassa kumppanissani paljon AS-piirteitä. Olen itse tosi uupunut parisuhteeseemme, mutten osaa päästää irti, sillä suhteessamme on myös paljon hyvää ja ns. "tavallista". Huolettaa kuitenkin oma terveys ja jaksaminen sekä mahdollisten tulevien lasten piirteisyys, kun työni puolesta näen, että nepsy-lasten vanhemmuus on selvästi haastavampaa. Ajatus yhteisistä lapsista saa stressaantumaan...
Jos olet uupunut parisuhteessanne, huolestunut omasta terveydestäsi ja jaksamisestasi sekä pelkkä ajatus yhteisistä lapsista stressaa, niin mieti kymmenen kertaa, onko viisasta hankkia lapsia tähän parisuhteeseen. Kuten sanoit, nepsylapsen vanhempana oleminen on haastavampaa neurotyypilliseen lapseen verrattuna. Neuroepätyypilliset piirteet ja neurokirjon oireyhtymät myös periytyvät herkästi. Lasten kasvattaminen ja lapsiperhe-elämä on monesti AS-piirteiselle ihmiselle paljon vaativampaa ja kuormittavampaa kuin neurotyypilliselle. Ei ole kovin harvinaista, että ennen lasten tuloa lievinä ilmenneet piirteet kärjistyvät perhe-elämän mukanaan tuoman kuormituksen myötä. Ääritapauksessa voi käydä niin, että huomaat olevasi vanhempi sekä lapsillenne että lapsen tasolle taantuneelle puolisollesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kiinnostavaa keskustelua ja tunnistan omassa kumppanissani paljon AS-piirteitä. Olen itse tosi uupunut parisuhteeseemme, mutten osaa päästää irti, sillä suhteessamme on myös paljon hyvää ja ns. "tavallista". Huolettaa kuitenkin oma terveys ja jaksaminen sekä mahdollisten tulevien lasten piirteisyys, kun työni puolesta näen, että nepsy-lasten vanhemmuus on selvästi haastavampaa. Ajatus yhteisistä lapsista saa stressaantumaan...