Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia
21.04.2024 |
Jossain kohtaa joku alkoi ihmetellä miksi Suomessa kuolee niin paljon enemmän lapsia kuin Ruotsissa vaikka väkiluku oli pienempi.
Sama ilmiö oli sairauksien hoidossa. Lapset eivät Suomessa selvinneet esim. leukemiasta tai muista syövistä vaikka parantavia hoitoja oli jo olemassa. Lapsiin ei panostettu. Hämmentävintä on se ettei lapsia edes kipulääkitty yhtä hyvin kuin aikuisia.
Kommentit (518)
70-luvulla lapsia kuoli myös omien vanhempien tappamana moninkertaisesti enemmän kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, nyt kun mietin niin meidänkin perheessä sattui todella paljon tapaturmia 70-luvulla. Minä menetin hampaita, veljellä oli pahoja palovammoja. Piti tikata haavoja jne. Lapsia ei vahdittu.
Ei silloin 70-luvulla juurikaan välitetty lapsista, sillohan juuri boomerit oli nuoria äitejä ja isiä eli historian ahnein ja itsekkäin sukupolvi.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Yritetään elää parhaamme mukaan vaan tätä nykypäivää
Niin, olen syntynyt vuonna 60. EI ollut kypäriä, pelastusliivejä, turvavöitä, heijastimia jne. Mutta toisaalta meistä tuli selviytyjiä. Ne selvisivät, jotka eivät riskeeranneet hölmöyteen asti. Kotoa saatiin oppi, että jos kantapään kautta ei opi, niin sitten ei opi. Eräänlaista darwinismia. Nyt on menty äärimmäisyyteen asti, lapsia pidetään kuninkaallisina ihmelapsina, vaikka suurin osa on ihan tavan tallaajia. Romahdus tapahtuu kun ylisuojellut lapset toteavat parikymppisinä että maailma onkin aika karu paikka, ja heistä ei tullutkaan palvottuja miljonäärejä tai kuuluisia pop-tähtiä vaikka koulussa laulunumerokin oli 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, olen syntynyt vuonna 60. EI ollut kypäriä, pelastusliivejä, turvavöitä, heijastimia jne. Mutta toisaalta meistä tuli selviytyjiä. Ne selvisivät, jotka eivät riskeeranneet hölmöyteen asti. Kotoa saatiin oppi, että jos kantapään kautta ei opi, niin sitten ei opi. Eräänlaista darwinismia. Nyt on menty äärimmäisyyteen asti, lapsia pidetään kuninkaallisina ihmelapsina, vaikka suurin osa on ihan tavan tallaajia. Romahdus tapahtuu kun ylisuojellut lapset toteavat parikymppisinä että maailma onkin aika karu paikka, ja heistä ei tullutkaan palvottuja miljonäärejä tai kuuluisia pop-tähtiä vaikka koulussa laulunumerokin oli 8.
Kateellista nillitystä. Olisit varmasti halunnut itse vastaavaa.
60-luvulla syntyneiden alku oli hankalaa, mutta elintaso nousi 80-luvulle asti.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit eivät erityisemmin välittäneet lapsistaan
JA 2020-LUVUN KEKSI-IKÄISET YLEISTÄÄ KAIKEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja uimaan opetettiin niin että heitettiin järveen.
Siinähän oppi tai hukkui.
Appi meinasi tehdä tämän meidän pojalle.
Suutuin niin että olin ottamassa lapset ja lähdössä mökiltä kotiin.
Älkää nyt hulluja puhuko. Ihmisiä on monenlaisia, sekopäitä on nykyäänkin, ja huonoa huumoria myös...
Minä kävin uimakoulussa maalla, Pohjois-Karjalassa, 1060-luvulla!
No Joensuussa oli päiväkotejakin jo 1930-luvulla. Äidin enot olivat hoidossa, kun äiti kävi töissä.
Kehitys ei ole suoraviivaista.
Välillä hyvät systeemit lakkaavat olemasta tai ne lopetaan, kuten olemme saaneet huomata.
Siltä harvemmin kysytään, joka todella tietäisi. Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee.
Vierailija kirjoitti:
Ei silloin 70-luvulla juurikaan välitetty lapsista, sillohan juuri boomerit oli nuoria äitejä ja isiä eli historian ahnein ja itsekkäin sukupolvi.
Eihän ne välitä lapsista ja lapsenlapsista vieläkään. Isäni ruikutti katkerana että hänellä lähtee eläkkeestä satanen vuodessa. Viis siitä että lapsenlapsilta lähtee satanen kuussa. Ja minulta itseltäni vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, olen syntynyt vuonna 60. EI ollut kypäriä, pelastusliivejä, turvavöitä, heijastimia jne. Mutta toisaalta meistä tuli selviytyjiä. Ne selvisivät, jotka eivät riskeeranneet hölmöyteen asti. Kotoa saatiin oppi, että jos kantapään kautta ei opi, niin sitten ei opi. Eräänlaista darwinismia. Nyt on menty äärimmäisyyteen asti, lapsia pidetään kuninkaallisina ihmelapsina, vaikka suurin osa on ihan tavan tallaajia. Romahdus tapahtuu kun ylisuojellut lapset toteavat parikymppisinä että maailma onkin aika karu paikka, ja heistä ei tullutkaan palvottuja miljonäärejä tai kuuluisia pop-tähtiä vaikka koulussa laulunumerokin oli 8.
Oliko se pikkulapsen oma syy jos kuoli onnettomuudessa tai sairauteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulta 1973 (olin silloin 6 v ) leikattiin umpisuolen lisäke Treen silloisessa yliopistollisessa keskussairaalassa.
Leikattiin samantien kun vietiin sairaalaan. Olin lastenosastolla jossa kaikista pidettiin hyvää huolta.
Ja minulta vuosikymmentä aikaisemmin, sisko oli viikon sairaalassa keuhkokuumeen takia, velikin. Ja aina ne pikkusiskon hoiti sairaalassa, kun se onnistui kolhimaan itsensä, leikkaamaan sormeen, sohasemaan puukolla silmäkulmaan, putoamaan kiukaalle. EIvät koskaan olleet sanoneet, että mitäpä tuosta, kakarasta, aina sai hoitoa!
Joo, nykyään alettaisiin jo kotia ihmettelemään, jos on noin "tapaturma" altista lasta.
Kova touhuamaan, aktiivinen lapsi oli, ihan kunnon ihminen hänestä tuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei silloin 70-luvulla juurikaan välitetty lapsista, sillohan juuri boomerit oli nuoria äitejä ja isiä eli historian ahnein ja itsekkäin sukupolvi.
On se näppärää, että voi käyttää näitä boomereita syypäinä kaikkeen maailman pahuuteen. Sen jälkeen on syntynyt vain täydellisiä synnittömiä ihmisiä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja uimaan opetettiin niin että heitettiin järveen.
Siinähän oppi tai hukkui.
Appi meinasi tehdä tämän meidän pojalle.
Suutuin niin että olin ottamassa lapset ja lähdössä mökiltä kotiin.
Älkää nyt hulluja puhuko. Ihmisiä on monenlaisia, sekopäitä on nykyäänkin, ja huonoa huumoria myös...
Minä kävin uimakoulussa maalla, Pohjois-Karjalassa, 1060-luvulla!
No Joensuussa oli päiväkotejakin jo 1930-luvulla. Äidin enot olivat hoidossa, kun äiti kävi töissä.
Kehitys ei ole suoraviivaista.
Välillä hyvät systeemit lakkaavat olemasta tai ne lopetaan, kuten olemme saaneet huomata.
Siltä harvemmin kysytään, joka todella tietäisi. Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee.&nb
Niin, oli se yksi yksityinen ruotsalaistne rakentama päiväkoti, eikun lastentarha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on ollut ja tulee olemaan näitä vanhempia, jotka eivät välitä lapsistaan. Hoitavat ehkä ne välttämättömät asiat, mutta muuten jättävät lapset oman onnensa nojaan. Nykyisin nämä vanhemmat ovat niitä, jotka antavat lapsille älypuhelimet kouraan kun eivät jaksa olla niiden kanssa. Valitettavasti nämä negatiiviset lopputulokset lasten kasvatuksessa näkyvät aina parhaiten, mutta on joka ajassa myös niitä vanhempia, joilla on joku tolkku ja järki päässä.
Miten eri tavalla tämäkin keskustelu olisi voinut kulkea, jos ei ihmisillä olisi tarve aina syyllistää toisia...
Toisaalta lapset oppivat jo pieninä omatoimisiksi. Avainlapset saivat itse hoitaa asioita, oman ruokailunsa, kaupassakäynnit, postin haun jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja uimaan opetettiin niin että heitettiin järveen.
Siinähän oppi tai hukkui.
Appi meinasi tehdä tämän meidän pojalle.
Suutuin niin että olin ottamassa lapset ja lähdössä mökiltä kotiin.
Älkää nyt hulluja puhuko. Ihmisiä on monenlaisia, sekopäitä on nykyäänkin, ja huonoa huumoria myös...
Minä kävin uimakoulussa maalla, Pohjois-Karjalassa, 1060-luvulla!
Yli tuhat vuotta sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja uimaan opetettiin niin että heitettiin järveen.
Siinähän oppi tai hukkui.
Appi meinasi tehdä tämän meidän pojalle.
Suutuin niin että olin ottamassa lapset ja lähdössä mökiltä kotiin.
Älkää nyt hulluja puhuko. Ihmisiä on monenlaisia, sekopäitä on nykyäänkin, ja huonoa huumoria myös...
Minä kävin uimakoulussa maalla, Pohjois-Karjalassa, 1060-luvulla!
Elin pienessä maalaiskylässä, koti oli sähkötön metsämökki.
Mutta uimakoulussa kävimme jo 50- luvulla noin 10-+ kahtena kesänä veljeni kanssa, suuria ikäluokkia kumpikin. 4 h kerhoon kuuluimme ja kerhoneuvoja kävi pari kertaa kesässä katsomassa palstojamme.
Muistelen että tää samainen kerhoneuvoja olisi vetänyt myös ne uimakoulut, pari tuntia päivässä viikon vaiko kahden ajan.
En muista yhtään lasta koko elinaikanani joka olisi kuollut onnettomuuteen. Tietenkin kokemukseni on suppea. Sisareni kuoli tuhkarokon jälkitautiin, miehen veli hongkongilsiseen , molemmat muutaman vuoden ikäisenä. Naapurin tyttö, 7 v, nyt 2000-luvulla synnynnäiseen sydänvikaan.
Ihan varmaan näitä on ollut, hukkuuhan lapsia nykyisinkin.
Alue: Aihe vapaa
Jätettiinpä. Orpo alaikäinen teini sai monesti tulla toimeen miten taisi.
Toki ihmisiä suljettiin myös laitoksiin.
Luontokato ja myrkyttyminen vei maallakin iloa elämästä. Bensassa oli lyijyä ja marjat syömäkelvottomia. Vielä se, että "nykyaika " tarkoitti jotain rumaksi rakennettua, niitettyä, laitosmaista.