70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia

Vierailija kirjoitti:

Sitten tulikin 1980-luku ja mentiin toiseen ääripäähän, lapsista tuli kaiken keskipisteitä ja nämä universumin kiintotähdet eivät ole aikuisia vielä yli nelikymppisinäkään. 

No ei menty vielä 80 luvulla. Kouluhammashoidossakaan ei puudutettu kun hammas paikattiin. Ainoastaan poistoa varten sai puudutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku traumatisoitunut, jonka ainoa agenda on haukkua 70-lukua ja silloin vanhempina olleita. Yksi vuosikymmen maailmanhistorian alusta tähän päivään saakka voi näköjään aiheuttaa jollekin kaiken pahan ja vääryyden.

Samaa ajattelin. Eläkeläisiä täällä solvataan jatkuvasti,nyt on sitten 70-luku ja sen ajan ihmiset maalitauluna. Onpa outoa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku traumatisoitunut, jonka ainoa agenda on haukkua 70-lukua ja silloin vanhempina olleita. Yksi vuosikymmen maailmanhistorian alusta tähän päivään saakka voi näköjään aiheuttaa jollekin kaiken pahan ja vääryyden.

Sen ajan vanhemmilta puuttuu itsereflektiokyky.

Vierailija kirjoitti:

Niin, olen syntynyt vuonna 60. EI ollut kypäriä, pelastusliivejä, turvavöitä, heijastimia jne. Mutta toisaalta meistä tuli selviytyjiä. Ne selvisivät, jotka eivät riskeeranneet hölmöyteen asti. Kotoa saatiin oppi, että jos kantapään kautta ei opi, niin sitten ei opi. Eräänlaista darwinismia. Nyt on menty äärimmäisyyteen asti, lapsia pidetään kuninkaallisina ihmelapsina, vaikka suurin osa on ihan tavan tallaajia. Romahdus tapahtuu kun ylisuojellut lapset toteavat parikymppisinä että maailma onkin aika karu paikka, ja heistä ei tullutkaan palvottuja miljonäärejä tai kuuluisia pop-tähtiä vaikka koulussa laulunumerokin oli 8.

Tässä varsinaista yleistystä hyvänen aika. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat olivat töissä ja tekivät pitkää päivää. Ruokakauppa sulki viideltä, äiti juoksi kieli vyön alla kauppaan, kotiin, lähti takaisin töihin. Isä oli aina töissä. 

Se on sentään tämän ajan siunaus, että työttömillä on aikaa olla lastensa kanssa. Usein puhutaan vain siitä, mistä kaikesta lapset jäävät paitsi, hienot vaatteet, tavarat, ulkomaanmatkat. Tärkeintä on kuitenkin vanhemman huomio ja kommunikaatio tämän kanssa.

Rakkaus, sitä ei rahalla saa. 

Silloinkin oli marketteja ja ne sulkeutuivat arkisin klo 20.00 ja lauantaisin klo 18.00. Sunnuntaisin kiinni. Arki ja pyhä oli silloin vielä onneksi erilliset,kun ne nyt on samaa "pötköä" koko viikko.  

Vierailija kirjoitti:

Isäni on syntynyt 50-luvulla ja hän on lapsena noin 9v. eksynyt pariksi päiväksi metsän, kun oli lähtenyt koulusta kotiin kun opettaja oli uhannut jollain fyysisellä rangaistuksella. Oli ilmeisesti yrittänyt oikaista kotiin mutta olikin päätynyt syvemmälle metsään. Vietti ainakin yhden yön metsässä ja vasta sitten hänet löydettiin. Hänelle oltiin lähinnä vihaisia asiasta.

No tommosta nyt sattuu. Vaikka sulle.

Vierailija kirjoitti:

Tota noin... se että joku on elänyt turvallisen lapsuuden 70-luvulla eikä tiedä ketään lasta joka olisi kuollut tapaturmaisesti, ei nyt poista sitä tilastollista faktaa että tuohon aikaan lapsia tosiaan kuoli paljon enemmän kuin nykyään, tapaturmaisesti ja hoidon  puutteeseen! Ihan uskomatonta että joku kuvuttelee että oma kokemus kumoaa tilastot :D 

Oli ihan tavallista verrattuna nykyaikaan, että pienet lapset vastuutettiin nuorempien sukulaisten tai sisarusten hoitamisesta, esimerkiski lasten yhteisen uintireissun aikana. Ei muuten tulisi nykyaikana kuuloonkaan! Ihmekös että lapsia hukkui niin paljon :D 

Käykö nykyisin lapset ollenkaan uimassa? Ei ole mahdollisuutta hukkua.Ehkä se on turvallisempaa kun pienestä saakka ollaan kännykkä kourassa, eikä vanhemmat ole vieressä vahtimassa mitä törkykuvia ja viestejä pahat aikuiset lähettelee ja "kaverit" kiusaa. Miksette vahdi, vaan tuijotatte vaan sitä omaa ruutua. Kukaan ei ehkä kuole siihen, mutta kuka vastaa lapsen henkisestä hädästä. Ketä tulevat sukupolvet syyttävät. Ei tainnut 70-luvulla olla kouluampumisiakaan, vaikka niin olivat lapset muka heitteillä.

Vierailija kirjoitti:

Sain 70-luvulla käydä kahdestaan uimassa naapurin tytön kanssa. Olimme 6-vuotiaita. Rannalle kuljimme polkupyörillä. 

No totta kai. Se oli normaalia, kuka meitä sinne rannalle olis muuten vieny?

60 luvulla oli tavallista, että 20+ vuotiaat sai lapsia. Ja meno oli vilkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku traumatisoitunut, jonka ainoa agenda on haukkua 70-lukua ja silloin vanhempina olleita. Yksi vuosikymmen maailmanhistorian alusta tähän päivään saakka voi näköjään aiheuttaa jollekin kaiken pahan ja vääryyden.

Sen ajan vanhemmilta puuttuu itsereflektiokyky.

Oi oi kun on hienosti sanottu!

Tuo yksi ei anna periksi ennenkuin suurten ikäluokkien (äidit)  vanhemmat repivät vaatteensa, pyörivät tuhkassa, tervaavat naamansa ja kynivät kaljun itelleen  ja anelevat anteeksi että anteeks ny ku  70- luku oli semmonen. Töissä oli pakko  käydä että ne legot ja aku ankat oli vara tilata. Anteeksi siitäkin.  Ettei sanoitettu kaikkea puolta päivää ja lapset sai leikkiä keskenään lasten leikkejä.  Ettei ollut kaikkea mitä 2000- luvun lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä 80- ja varmaan myös 90-luvulla lapsille annettiin Suomessa remmiä. Tuskin Ruotsissa sellaista käytäntöä oli.

Ei todellakaan ole annettu yleisesti. Poikkeuksia tietysti on.

Nyt sitten sen ajan vanhemmat ihmettelevät mikseivät nykynuoret halua niin paljon lapsia tai niin nuorina

Nykyään lapset hyysätään fyysisesti surkeiksi diabeetikoiksi, jotka ei saa aikaiseksi edes pariutua. Optimi saavutettiin 80-luvun lopussa ja 90-luvun alkupuolella. Siitä alkoi armeijan Cooper-tulostenkin alamäki.

Nykynuoret eivät halua lapsia itsekkäitä syistä. Halutaan omaa aikaa ja laadukasta elämää, menoa ja meininkiä. Ja ne jotka haluaa tarvitsevat suuren palveluskunnan kuten mammat ja papat vielä yhteiskunnan järjestämän varhaiskasvatuksen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin 70-luvulla juurikaan välitetty lapsista, sillohan juuri boomerit oli nuoria äitejä ja isiä eli historian ahnein ja itsekkäin sukupolvi.

Eihän ne välitä lapsista ja lapsenlapsista vieläkään. Isäni ruikutti katkerana että hänellä lähtee eläkkeestä satanen vuodessa. Viis siitä että lapsenlapsilta lähtee satanen kuussa. Ja minulta itseltäni vielä enemmän. 

Sekin äijä ollut eläkkeellä vaikka kuinka pitkään muiden piikkiin. 

Huvittaa kun jotkut sanoo että ennen oli ihan tavallista että pienetkin lapset, pikkukoululaiset tai jos alle kouluikäiset, kävi keskenään uimassa. Tilastojen mukaan lapsia hukkui eniten juuri siihen aikaan.

Mutt eipä kai silloin lapsista niin muutenkaan ollut väliä. Aamulla lapset laitettiin ulos ja illalla katsottiin että suunnilleen sama määrä lapsia tulee takaisin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Netissä kiertää meemejä että tehtiin sitä ja tätä ja hengissä selvittiin. Niin, kun ne jotka eivät selvinneet, eivät ole siitä kertomassa. Kun vielä suhteuttaa siihen, että mopoja ei ollut niin paljon kuin nykyään, autokanta oli vähäisempi yms. niin silti näitä kuolemia oli enemmän. 

Tuohon numeron 20 hautausjuttuun minulla on tiedossa tapaus, että vanhemmat taistelivat että saivat synnytyksessä kuolleen lapsen haudata itse, mutta he onnistuivat siinä, muistaakseni 1977 syntyi - vanhempien tuttavaperhe kyseessä. 

No kyllähän niitä liikenneonnettomuuksia oli paljon enemmän, kuin nykyään, koska esim kesärenkaikka ajeltiin talvetkin, kun talvirengaspakko tuli vasta 1978 ja jokainen tietää, miten nykyäänkin pellit kolisee, kun on ehditty vaihtaa kesärenkaat ja tuleekin takatalvi, tai kun syksyllä ensimmäiset liukkaat tulee ja ihmisillä on kesärenkaat vielä alla. Ja ennen siis ajettiin niillä kesärenkailla kesät talvet. Turvavöitä ei ollut, nekin tuli pakolliseksi vasta joskus 70-luvulla (etupenkillä istuville) ja monissa autoissa ei edes takana ollut vöitä, tuskin vanhemmissa  autoissa edessäkään. Ajovalot oli huonoja, vilkut monesti ihan olemattoman kokoisia. Autoissa huonot lämmityssysteemit ja ikkunat jäässä. Ja turvaistuimeia ei lapsilla ollut, vaan ne matkustivat sylissä. Siitähän ne meni ikkunasta läpi, kun auto johonkin törmäsi. Nopeusrajoituksiakaan ei ollut nekin tuli vasta 1973 ja olivat alkuun suuremmat kuin nyt.  Kyllä liikenteessä kuoli porukkaa ihan tuhottomasti. Yli 1000 henkeä vuosittain, nykyään luku on noin 114.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kun jotkut sanoo että ennen oli ihan tavallista että pienetkin lapset, pikkukoululaiset tai jos alle kouluikäiset, kävi keskenään uimassa. Tilastojen mukaan lapsia hukkui eniten juuri siihen aikaan.

Mutt eipä kai silloin lapsista niin muutenkaan ollut väliä. Aamulla lapset laitettiin ulos ja illalla katsottiin että suunnilleen sama määrä lapsia tulee takaisin kotiin.

Kelläs näin iso joukko lapsia on ollut, että oikein laskentaa on pitänyt suorittaa. Eikö yleistä ole nimenomaan ollut ja valituksen aihe, että 70-luvulla hankittiin liian vähän lapsia, Minäkin olen aioa lapsi, syystä että vanhemmat oli köyhiä, eivätkä pystyneet enempää elättämään, koska ei ollut tukia niinkuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voi olla noin yksinkertainen? Lapsista välitettiin aivan yhtä paljon kuin tänään. 

Perustelepa.