70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia

Vierailija kirjoitti:

"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.

Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"

Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle. 

Kyllä. Nykyään on ihan päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.

Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"

Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle. 

Kyllä. Nykyään on ihan päinvastoin. 

Ja se on ihan oikein. 5-vuotiaan kohdalla voidaan pelastaa valtavasti elinvuosia, 75-vuotiaan kohdalla aika vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Jestas sentään. Ja tämä yksittäinen kokemusko kumoaa tilastot siitä, että tuolloin kuoli sadoittain lapsia pelkkiin tapaturmiin, vaikka väkiluku oli pienempi kuin nykyään. 

Oliko sinulla esim turvavyöistuin autossa? Tai edes turvavöitä?? Oliko pelastusliivit veneillessä? Kypärä pyöräillessä? Oliko pikkulapsilla keltaiset liivit liikenteessä? Oliko koti lapsiturvallinen, lapsiportit rappusissa, lapsilukot laatikoissa, lapsilla ei pääsyä haitallisiin aineisiin, tulitikkuihin pesuaineisiin tai lääkkeisiin? 

"Turvallisuus" on aika häilyvä käsite, ja etenkin lapsen näkökulmasta. Et edes tiedä tai muista kaikkia läheltäpiti-tilanteita, joita sinullakin todennäköisesti on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomerit eivät erityisemmin välittäneet lapsistaan 

No ei. En muista että esim. isäni olisi koskaan viettänyt aikaa meidän lasten kanssa. Eihän hän edes käyttänyt sanaa "lapset", me oltiin mukuloita tai kakaroita. 

Meilläpäin elettiin tällaista elämää minun lapsuudestani 50-luvulla. 70-luvulla isät jo ulkoiluttivar ja leikkivät lasten kanssa, hoitivatkin tarvittaessa.

Maaseudun vanhat systeemit olivat pitkälti lakanneet olemasta. Kaupungissa ne olivat osin riittämättömiä.

Uutta alettiin vasta rakentaa, lakeja oli,  mutta niiden noudattaminen oli vähän niin ja näin. Kuntien eri osien kehitys oli epätasaista. Maaltapako tyhjensi kyliä. Valta keskittyi tietyille ihmisille. 

Eri sukupuolten roolit erityivät ja taantuivat erityisesti lähiöissä. Naisten työ jatkui kuten ennenkin, miehet eivät aina löytäneet paikkansa. 

Eräs kaupunkilaisäiti vertaili omaa ja mökkipaikkakunnan perheiden olosuhteita. Hän teki havaintoja siitä, miten maalla iloittiin pienestä ja äidit tuntuivat olevan lapsiinsa kiintyneempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulta 1973 (olin silloin 6 v ) leikattiin umpisuolen lisäke Treen silloisessa yliopistollisessa keskussairaalassa.

Leikattiin samantien kun vietiin sairaalaan. Olin lastenosastolla jossa kaikista pidettiin hyvää huolta.

 

Ja minulta vuosikymmentä aikaisemmin, sisko oli viikon sairaalassa keuhkokuumeen takia, velikin. Ja aina ne pikkusiskon hoiti sairaalassa, kun se onnistui kolhimaan  itsensä, leikkaamaan sormeen, sohasemaan puukolla silmäkulmaan, putoamaan kiukaalle. EIvät koskaan olleet sanoneet, että mitäpä tuosta, kakarasta, aina sai hoitoa!

 

Ei kukaan ole väittänyt ettei hoidettu ollenkaan. Ero oli siinä että aikuisia hoidettiin PAREMMIN. Esim. lapsille tehtiin toimenpiteitä ilman puudutusta kun vastaavissa aikuiset jopa nukutettiin. Tarvittiin vain joukko henkilöitä pitämään se lapsi voiman avulla paikoillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

 

 

Jestas sentään. Ja tämä yksittäinen kokemusko kumoaa tilastot siitä, että tuolloin kuoli sadoittain lapsia pelkkiin tapaturmiin, vaikka väkiluku oli pienempi kuin nykyään. 

Oliko sinulla esim turvavyöistuin autossa? Tai edes turvavöitä?? Oliko pelastusliivit veneillessä? Kypärä pyöräillessä? Oliko pikkulapsilla keltaiset liivit liikenteessä? Oliko koti lapsiturvallinen, lapsiportit rappusissa, lapsilukot laatikoissa, lapsilla ei pääsyä haitallisiin aineisiin, tulitikkuihin pesuaineisiin tai lääkkeisiin? 

"Turvallisuus" on aika häilyvä käsite, ja etenkin lapsen näkökulmasta. Et edes tiedä tai muista kaikkia läheltäpiti-tilanteita, joita sinullakin todennäköisesti on oll

Kolarit olivat kouluikäisten suurinpia kuolinsyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli juttua lehdessä miten synnytyksessä kuolleet lapset haudattiin sairaalan joukkohautaan vielä 70-luvun lopulla eikä annettu vanhemmille. Kieltämättä tämä järkytti. Jonkun pariskunnan vuonna 1979 syntynyt tyttö oli kuollut synnytyksessä ja hänet haudattiin muutaman muun lapsen kanssa joukkohautaan sairaalan toimesta. Vanhemmat olisi halunneet lapsen jäänteet itselleen. Korkein oikeus epäsi sen. Tuntui erikoiselle, että vielä tuohon aikaan oli tuollainen käytäntö. Olen itse 1979 syntynyt.

Tuon ajan lakien mukaan kuollut vauva kuului sairaalan vastuulle ja vanhemmilla ei ollut valtaa mitä sille tehdään. Sairaala siunasi nämä kaikessa hiljaisuudessa ja tosiaan samassa ryhmähaudassa oli muitakin vauvoja. Todella kovalle kuulostaa.

Kumma juttu. Hautausmailla on lasten hautakiviä 1800-luvulta asti. Iha

Ehkä asiaan vaikutti se, ehdittiinkö lapsi kastaa (hätäkaste). Meidän perheessä ainakin tämä oli syy että vauvan sai haudata itse. Kastamaton lapsi ei kai oikein ollut edes kunnolla ihminen tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

 

:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Tuosta sinun litaniasta ei puoletkaan pidä paikkaansa.  Elin ja olin silloin joten

Elit, mutta eri tavalla kuin ne jotka olivat oikeasti heikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap yleistää aika lailla. Ihan kaikkea ei kannata sokeasti uskoa.

Mitä yleistän? Totuus on että lapsiin suhtauduttiin jotenkin toisarvoisesti esim. juuri terveydenhuollossa. Oletko nähnyt tuon vuoden 1982 dokumentin? Se oli aika silmiäavaava. 

Ap

Kyse ei ole 1970-luvun erikoisuudesta, vaan kehityksestä, joka on tapahtunut vähitellen ja viime vuosikymmeninä. Maailma on kehittynyt myös monella muulla tavalla, eikä esim. ruotsi ollut sen ihmeellisempi.

Suomen ja Ruotsin merkittävin ero lienee sodat ja niiden vaikutus hyvinvointiin ja väestöön. Ruotsissa on voitu paljon paremmin ja rahaa ollut enemmän kuin sotien runtelemassa Suomessa. Suomella on ollut pitkä tie toipua toisesta maailmansodasta. 

Se ei selitä sitä miksi aikuiset hoidettiin Suomessa paremmin kuin lapset. 

70 luvulla elettin aikaa jolloin sodanjälkeinen sukupolvi alkoi lisääntyä. Siihen aikaa sosiaaliturva oli ihan muuta kuin nykypäivänä, ja kukaan kunniallinen ihminen ei helposti mennyt kunnan apua hakemaan ja toinen asia on olisiko sitä edes saanut. Siihen aikaan vanhemmat antoi lapsilleen yhteistä aikaa.

Lapsille annettiin myös paljon vapautta ja lasten ei tarvinnut pelätä ulkona liikkuessa tuntematonta uhkaa. Maailma oli turvallisempi paikka elää. Lapsia ei jätetty heitteille sillä taalla kuin nykypäivänä, vanhemmat oli tietoisia, missä lapsi on, häntä ei jätetty heitteille kadun kasvatiksi, kuten nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ja uimaan opetettiin niin että heitettiin järveen.  

Siinähän oppi tai hukkui. 

Appi meinasi tehdä tämän meidän pojalle.

Suutuin niin että olin ottamassa lapset ja lähdössä mökiltä kotiin. 

Älkää nyt hulluja puhuko. Ihmisiä on monenlaisia, sekopäitä on nykyäänkin, ja huonoa huumoria myös...

Minä kävin uimakoulussa maalla, Pohjois-Karjalassa, 1060-luvulla!

Vierailija kirjoitti:

Erikoista henkilölle joka tuskin vielä edes syntynyt sitten 70-luvulla aika on sitten jokin myyttinen taantunut aikakausi mitä todellakaan sitten ollut.Ei sitten ollut varmaan sitten sähköä tai juoksevaa vettä ja varmaankin vielä kuljettiin sitten vielä hevosella sekä puhelinkin sitten vain rikkailla?

Me oltiin köyhä perhe ja lankapuhelin saatiin vuonna 1982. Kylpyhuone ja sisävessa ja lämmin vesi saatiin jo vuonna 1981. Kylmää vettä tuli sentään hanasta jo 1975, siihen asti kannettiin kaivosta. 

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Niin sinulla oli kun jäit henkiin. Ne jotka kuoli eivät ole nostalgisoimassa. Ja todella moni lapsi kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

 

:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Tuosta sinun litaniasta ei puoletkaa

Aina on ihmisiä, jotka on heikoilla, tänä päivänäkin, tosi SUomessa vähemmän kuin useimmissa muissa maissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap yleistää aika lailla. Ihan kaikkea ei kannata sokeasti uskoa.

Mitä yleistän? Totuus on että lapsiin suhtauduttiin jotenkin toisarvoisesti esim. juuri terveydenhuollossa. Oletko nähnyt tuon vuoden 1982 dokumentin? Se oli aika silmiäavaava. 

Ap

Kyse ei ole 1970-luvun erikoisuudesta, vaan kehityksestä, joka on tapahtunut vähitellen ja viime vuosikymmeninä. Maailma on kehittynyt myös monella muulla tavalla, eikä esim. ruotsi ollut sen ihmeellisempi.

Suomen ja Ruotsin merkittävin ero lienee sodat ja niiden vaikutus hyvinvointiin ja väestöön. Ruotsissa on voitu paljon paremmin ja rahaa ollut enemmän kuin sotien runtelemassa Suomessa. Suomella on ollut pitkä tie toipua toisesta maailmansodasta. 

Se ei selitä sitä

No selitä sinä kun kaiken tiedät ja olet sillon elänyt!

Vierailija kirjoitti:

70 luvulla elettin aikaa jolloin sodanjälkeinen sukupolvi alkoi lisääntyä. Siihen aikaa sosiaaliturva oli ihan muuta kuin nykypäivänä, ja kukaan kunniallinen ihminen ei helposti mennyt kunnan apua hakemaan ja toinen asia on olisiko sitä edes saanut. Siihen aikaan vanhemmat antoi lapsilleen yhteistä aikaa.

Lapsille annettiin myös paljon vapautta ja lasten ei tarvinnut pelätä ulkona liikkuessa tuntematonta uhkaa. Maailma oli turvallisempi paikka elää. Lapsia ei jätetty heitteille sillä taalla kuin nykypäivänä, vanhemmat oli tietoisia, missä lapsi on, häntä ei jätetty heitteille kadun kasvatiksi, kuten nykyään.

Tämä ei pidä tilastojen valossa paikkaansa, silloin lapset nimenomaan oli heitteillä ja vaaroille alttiita. Todella moni kuoli, ihan hirveän moni. 

Vierailija kirjoitti:

AP, olet arviolta noin viiskymppinen. Yritä edes ottaa edes jonkin lainen vastuu itsellesi omasta elämästäsi. Sen sijaan että vellot itsesäälissä haukut toistuvissa ketjuissa koko ikäluokan vanhempia kelvottomiksi. Yritä edes, olet aikuinen. 

Joo, jatka valitusta vaan siellä teidän ikiomassa ketjussa, oliko se joku 70 luvun seinähullut äidit, jossa huono vanhemmuus yleistettiin ja leimattiin koskemaan koko sukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Niin sinulla oli kun jäit henkiin. Ne jotka kuoli eivät ole nostalgisoimassa. Ja todella moni lapsi kuoli.

Valtaosa ei.

Vierailija kirjoitti:

70 luvulla elettin aikaa jolloin sodanjälkeinen sukupolvi alkoi lisääntyä. Siihen aikaa sosiaaliturva oli ihan muuta kuin nykypäivänä, ja kukaan kunniallinen ihminen ei helposti mennyt kunnan apua hakemaan ja toinen asia on olisiko sitä edes saanut. Siihen aikaan vanhemmat antoi lapsilleen yhteistä aikaa.

Lapsille annettiin myös paljon vapautta ja lasten ei tarvinnut pelätä ulkona liikkuessa tuntematonta uhkaa. Maailma oli turvallisempi paikka elää. Lapsia ei jätetty heitteille sillä taalla kuin nykypäivänä, vanhemmat oli tietoisia, missä lapsi on, häntä ei jätetty heitteille kadun kasvatiksi, kuten nykyään.

Maailma oli turvallisempi vaikka lapsia kuoli paljon enemmän niin väkivaltaan kuin onnettomuuksissa? Olet ihan sekaisin.