Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia
21.04.2024 |
Jossain kohtaa joku alkoi ihmetellä miksi Suomessa kuolee niin paljon enemmän lapsia kuin Ruotsissa vaikka väkiluku oli pienempi.
Sama ilmiö oli sairauksien hoidossa. Lapset eivät Suomessa selvinneet esim. leukemiasta tai muista syövistä vaikka parantavia hoitoja oli jo olemassa. Lapsiin ei panostettu. Hämmentävintä on se ettei lapsia edes kipulääkitty yhtä hyvin kuin aikuisia.
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.
Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"
Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle.
Raha tulee aina ensin, lapset olivat pelkkiä kulueriä.
Raha tulee aina ensin. Edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on ja on aina ollut julma maa.
Muuta pois!
..Vaikka somaliaan !
Se ei poistaisi sitä tosiasiaa, ettänSuomi on julma maa.
-eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit eivät erityisemmin välittäneet lapsistaan
No ei. En muista että esim. isäni olisi koskaan viettänyt aikaa meidän lasten kanssa. Eihän hän edes käyttänyt sanaa "lapset", me oltiin mukuloita tai kakaroita.
Mikä oikeus teillä on yleistää. Meillä ainakin oli hyvin lapsikeskeinen isä. Melkein kaiken vapaa-aikansa molemmat vanhempamme puuhastelivat meidän lasten kanssa. Harmi, jos teillä ei, mutta yleistää ei voi. Samanlainen asia tuo juopottelu. Kaikki joivat. Not. Sama, jos nyt sanoo, että kaikki ovat huumepöllyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija vaarallisempaa olla lapsi.
No ei ollut vielä autoissa takapenkillä edes turvavöitä, eikä erityisiä laste
Meille laitatettiin ensimmäiseen utoomme turvavyöt vuonna 1970. Lasten istuimia ei ollut. Vauvan koppa hirtettiin sillä turvavyöllä takapenkille. En tiedä, miten turvallista oli, mutta muusta ei ollut tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Ovappa pois yheis kunnata. Suurinosa olis kumminki vasemmistua.
Olisit joutanut itsekin pois. Tuskin mikään kokkari olet, kun et edes osaa kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo ja ei. Kyllä vanhemmat välitti lapsistaan, mutta yhteiskunta ei.
Omilta vanhemmiltani kuoli kaksi vastasyntynyttä rh-vasta-aineiden takia, kun ainoat paikat vauvan verenvaihtoon olisi olleet Helsinki tai Kuopio, ja eihän sitä nyt sinne asti Savonlinnasta. Minä jäin sitten henkiin ihan tuurilla, olin kyllä kuulemma keltainen ja aivan lötkö.
Minä olen syntynyt-72, silloin pystyi synnyttämään omalla paikkakunnalla. Äitini meni 150 km synnyttämään minut, just tuon mahdollisen verenvaihdon takia. Ei ollut tarvinnut vaihtaa.
Vanhemmat sisarukset syntyneet omalla paikkakunnalla, lieneekö silloin vielä tiedetty tuosta.
Oliko heillä eri isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä vielä hengissä olen, s. -77. Oikeastaan olen todella hyvässä kunnossa moniin ikätovereihin nähden, normaalipainossa ja ehkä opin lapsuudessa jo liikkumaan kun ei ollut mitään älypuhelimia. Päivät oltiin ulkona, juostiin ja uitiin, hiihdettiin talvella.
Tuosta lapsuuden liikkumisesta tuli tapa loppuiäksi. Tunsin vain yhden ylipainoisen pojan ja häntä ei saanut kiusata. Sanottiin, että hänellä oli elefanttitauti eikä voi painolleen mitään.
70-luvun lopun teininä oli hyvin tärkeää olla mahdollisimman hoikka ja isohko takapuoli aiheutti huomauttelua nuorilta pojilta ja naureskelua. Sen ajan ihanne oli muotimalli Twiggy. Lihavia tai edes pyöreitä lapsia ja teinejä ei vaan ollut. Syntyi normaali suhde ruokaan, joka vain tyydytti nälän ja sitten lähdettiin kavereiden kanssa touhuamaan ulos. Niin ja syödä sai vain ruokapöydän ääressä.
Eikö Twiggy ollut 60-lukua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli ihanaa, vapaata elämää! Tuli puuhattua kaikenlaista mistä vanhemmat ei tienneet mitään, taisi olla aika riskijuttujakin välillä, mutta pahempia haavereita ei sattunut. Nykyään varmaan olisi lasun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit eivät erityisemmin välittäneet lapsistaan
No ei. En muista että esim. isäni olisi koskaan viettänyt aikaa meidän lasten kanssa. Eihän hän edes käyttänyt sanaa "lapset", me oltiin mukuloita tai kakaroita.
Mikä oikeus teillä on yleistää. Meillä ainakin oli hyvin lapsikeskeinen isä. Melkein kaiken vapaa-aikansa molemmat vanhempamme puuhastelivat meidän lasten kanssa. Harmi, jos teillä ei, mutta yleistää ei voi. Samanlainen asia tuo juopottelu. Kaikki joivat. Not. Sama, jos nyt sanoo, että kaikki ovat huumepöllyssä.
Mun mielestä asia oli niin, että lapset eivät juuri välittäneet vanhemmistaan. Silloin he osasivat keksiä keskenään kaikkea kivaa tekemistä, ja vanhemmat lähinnä mahdollistivat sen antamalla ruokaa ja yöpaikan. Itse asiassa ajan viettäminen vanhempien kanssa oli lapselle noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ne varmaan amerikassakaan välittäneet, esim. kesällä -82 Hollywoodissa kuvanneet Twilight Zone elokuvaa ja laittomasti järjestäneet lapsia stunt kuvauksiin, joka meni pahasti pieleen ja 3 kuollutta, 2 lasta ja 1 aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.
2020-luvulla ollaan hysteerisiä kuin vanhapiikatädit. Pelätään omaa varjoakin.
Kumma juttu, ettei korviini kantautunut yhtään uutista hukkuneista tai muutoin kuolemaan ajetuista lapsista. Mutta eihän tän palstan hysteerikot sitä usko, mulle on se ja sama.
Eli jatkakaa kyselyitä siitä minkä ikäisen "lapsen" voi päästää kaverin kanssa uimaan. Oikea vastaus on tietysti uimataitoisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.
Samoin meillä. Äidillä oli aina aikaa ja halua viettää aikaa meidän lasten kanssa.
Tosin silloin ei autoissa ollut mitään turvajuttuja, mikä selittää liikennekuolemia. Minin takapenkillä heiluttiin edes takaisin ilman turvavöitä. Olisin halunnut vanhan pikkuminin myöhemmin ensimmäiseksi autoksi. Äiti kielsi, koska sillä jää kuulemma oikeiden autojen alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei valvottu ja vahdattu kuten nykyään. Se antoi tilaa hyvälle, aktiiviselle lapsuudelle jossa seikkailtiin, opittiin ja koettiin itse ja kavereiden kanssa. Hintana sitten olivat haverit.
Nykyään lapsuus on turvallisempi, mutta hintana sitten puhelinzombius, avuttomuus ja yleinen typeryys lapsissa, sekä täydellinen oman ajan ja tilan puute aikuisilla.
Näinhän se on. En todellakaan ihmettele miksi nykyään perhe-elämä koetaan niin rasittavana. Kouluikäisetkin lapset saattavat olla todella avuttomia ja vanhempien puntissa kiinni, kyllä siinä vanhemmat tulee hulluksi kun omaa aikaa ja tilaa ei ole ollenkaan ja koko elämä pyörii lasten ympärillä.
Tuosta lapsuuden liikkumisesta tuli tapa loppuiäksi. Tunsin vain yhden ylipainoisen pojan ja häntä ei saanut kiusata. Sanottiin, että hänellä oli elefanttitauti eikä voi painolleen mitään.
70-luvun lopun teininä oli hyvin tärkeää olla mahdollisimman hoikka ja isohko takapuoli aiheutti huomauttelua nuorilta pojilta ja naureskelua. Sen ajan ihanne oli muotimalli Twiggy. Lihavia tai edes pyöreitä lapsia ja teinejä ei vaan ollut. Syntyi normaali suhde ruokaan, joka vain tyydytti nälän ja sitten lähdettiin kavereiden kanssa touhuamaan ulos. Niin
Twiggyn mallinura päättyi vuonna 1970, joten nyt kyllä leikit 70-luvun lopun teiniä tai sitten olet kasvanut jossain pussinperällä. Twiggy tosiaan painoi 41 kiloa ja rinnanympäryksensä oli 79 cm, lantionympäryksensä 81 cm ja painoindeksinsä oli 14,5. Kerro nyt vaan vielä lisää normaalista suhteesta ruokaan. 🤣
Twiggy oli idoli nimenomaan 13-vuotiaille esipuberteetti-ikäisille tytöille (kyllä, 1960-luvulla murrosikäkin alkoi myöhemmin) ja Twiggyn mallinura päättyi 20-vuotiaana.
Tämä kaveri tuo jotenkin mieleen lapsuuteni aikuiset miehet, aina vihaisen ja uhkaavan näköisiä, perkeleitä huudettiin suusta estottomasti olipa läsnä lapsia tai ei.
Joo 70-luvulla sai mennä ja tulla vapaasti. Harrastuksia oli todella harvoilla (ainakin meidän lähipiirissä), ei juurikaan matkusteltu mutta jotkut kyllä interreilas.
Tiedettiin milloin oli ruoka ja monelta piti olla illalla kotona. Kukaan ei kysellyt mitä ulkona tehtiin yms.
Alue: Aihe vapaa
Se julmuus ei aina ole edes täysin tietoista, vaan se on jo piinttynyt vika perimässä ja täkäläisessä yhteiskunnassa aivan normaalia, mutta silti ikävä henkinen rakennevamma, joka vaan jatkaa periytymistään.