70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

Et ole tainnut itse elää sitä aikaa. Joku stereotypia jostain netistä tms. 

Oma boomeriäitini varmaan yritti olla ns. hyvä äiti mutta sellainen outo kylmyys paistoi kaikessa. Kun kerroin että minua oli kiusattu, hän suuttui siitä minulle! Ei lohduttanut tms. Samoin jos sairastuin, hän kiukustui. Hyvin omituista. Opin piilottamaan kaikki murheet. Kerran sain aivotärähdyksen, enkä siitäkään uskaltanut kertoa. Toivoin vain että näkemäni kaksoiskuvat katoaisivat itsestään. 

Risulla kasvatettiin kivunsietoa. Mitään kipu-ja kuumelääkkeitä ei saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

 

:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

Puhut jostain syrjäseuduista nyt, mun korvaan juttusi kuulostaa joltain 50-luvulta!! Päivähoidosta olet oikeassa, se alkoi paremmin kehittyä vasta 70-luvulla. Sitä ennen oli kehitetty muita asioita sodan jälkeen. Täytyy muistaa, että ennen sotia Suomi oli Todella köyhä maa. Kotikaupungissani (noin 40 000 asukasta) kiisteltiin 70-luvulla siitä, pitäisikö kaupunkiin perustaa ensimmäinen kunnallinen päiväkoti vai jäähalli, päiväkoti tuli (oli sentään joitain puolueita jotka osasivat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vuonna 1969 kuoli 340 lasta tapaturmaisesti tai väkivallan seurauksena" 

(vrt. 2000-luvulla vain muutama per vuosi) 

Lapsia on nykyään vähemmän.

60-luvun lopulla syntyi suunnilleen yhtä paljon lapsia per vuosi kuin 90-luvulla. 70-luvulla syntyi jopa vähemmän kuin 2000-luvun alussa. Boomerit tekivät tosi vähän lapsia. 

Yksi teoria.  Boomerit tulivat, suuri osa, köyhyydestä suurperheistä.  Kaksi sisartani oli tästä syystä veloja,  ei lapsia kun kädestä suuhun on elettävä.  

E-pillerit olivat tulleet, sekin yksi tekijä.  Olematon äitiysloma,  ei turvallista päivähoitoa kuin harvoille harvoissa tarhoissa.   

Ehkä monilla oli sitä järkeä ettei  kaikista lähtökohdista rynnättykään lastentekoon omakotitalojen  vuokra-asuntoihin, omaisuutena pari vaatekertaa ja huonot huonekalut .

Nyt varatonkin saa siinä tilanteessa yhteiskunnalta apua ihan valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

 

:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Puhut jostain syrjäseuduista nyt, mun korvaan juttusi kuulostaa joltain

Kyllähän kerrostalotuotanto alkoi kehittyä vasta maaltamuuton aikoihin 60- luvun puolen välin paikkeilla.

Esim omakotitaloissa oli yläkerrat vielä vuokralla siihen aikaan, nythän ne on muutettu tilaviksi koko perheen tiloiksi.

Itsekin aloitin 1971, kuten monet tutut nuoret parit, avioliiton yläkerran huoneistossa.  Raskausaikana pääsimme muuttamaan upiuuteen kerrostalokaksioon,  ammattiliiton rakennuttamaan. 

Sinkkuna kyl asuin kerrostalossa parin tytön kanssa kimpassa.

Myös varakkaissa perheissä lapsiluku oli hyvin pieni 70-luvulla. Ajan henki oli jotenkin lapsivastainen. 

Vierailija kirjoitti:

"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.

Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"

Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle. 

No mun leikkikaveri pelastetttiin Meilahdessa, kumpi se nyt oli Lastenlinna Vai Klinikka. Hänellä oli synnynnäinen sydänvika, asutiin Pohjois-Karjalan pohjoisoisassa. Vanhemmat veivät sinne, kaksi kuukautta oli reissulla. Joo, ei välitetty yhtään ei.

70-luvulla vanhemmat teki töitä ja hankki rahaa elantoa varten, aika tiukkaa aikaa silloinkin monella, kuten toki nykyäänkin. Yhteiskunnan palvelut oli vasta kehittymässä eikä niin lapsilähtöisesti suunniteltuja. Lapset vietti paljon pihalla aikaa muiden lasten kanssa ja tekivät mitä tekivät, eihän silloin mitään seurantakeinojskaan ollut kuten kännykät nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulta 1973 (olin silloin 6 v ) leikattiin umpisuolen lisäke Treen silloisessa yliopistollisessa keskussairaalassa.

Leikattiin samantien kun vietiin sairaalaan. Olin lastenosastolla jossa kaikista pidettiin hyvää huolta.

Ja minulta vuosikymmentä aikaisemmin, sisko oli viikon sairaalassa keuhkokuumeen takia, velikin. Ja aina ne pikkusiskon hoiti sairaalassa, kun se onnistui kolhimaan  itsensä, leikkaamaan sormeen, sohasemaan puukolla silmäkulmaan, putoamaan kiukaalle. EIvät koskaan olleet sanoneet, että mitäpä tuosta, kakarasta, aina sai hoitoa!

Kaupunkien vanhoissa asunnoissa ei ollut omia kylppäreitä, vessassa piti peseytyä suihkuletkun avulla. Lähiöihin rakennettiin kylppärit aikaisemmin. Maalla oli mummonmökkejä, joissa ei ollut sisävessoja. Boomerit saattoi olla kotoisin sellaisesta, mutta ne rakennuttivat kyllä tiilitalon kaikilla mukavuuksilla itselleen 60-70-luvulla, jos jäivät maalle asumaan.

Muistan kyllä 70-luvulla syntyneenä että lapsena ei pidetty turvavöitä takapenkillä. Aika uhkarohkeaa kun isänikin ajoi tuohon aikaan 3 kolaria. Onneksi en ollut kyydissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap yleistää aika lailla. Ihan kaikkea ei kannata sokeasti uskoa.

Mitä yleistän? Totuus on että lapsiin suhtauduttiin jotenkin toisarvoisesti esim. juuri terveydenhuollossa. Oletko nähnyt tuon vuoden 1982 dokumentin? Se oli aika silmiäavaava. 

Ap

Kyse ei ole 1970-luvun erikoisuudesta, vaan kehityksestä, joka on tapahtunut vähitellen ja viime vuosikymmeninä. Maailma on kehittynyt myös monella muulla tavalla, eikä esim. ruotsi ollut sen ihmeellisempi.

Suomen ja Ruotsin merkittävin ero lienee sodat ja niiden vaikutus hyvinvointiin ja väestöön. Ruotsissa on voitu paljon paremmin ja rahaa ollut enemmän kuin sotien runtelemassa Suomessa. Suomella on ollut pitkä tie toipua toisesta maailmansodasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli juttua lehdessä miten synnytyksessä kuolleet lapset haudattiin sairaalan joukkohautaan vielä 70-luvun lopulla eikä annettu vanhemmille. Kieltämättä tämä järkytti. Jonkun pariskunnan vuonna 1979 syntynyt tyttö oli kuollut synnytyksessä ja hänet haudattiin muutaman muun lapsen kanssa joukkohautaan sairaalan toimesta. Vanhemmat olisi halunneet lapsen jäänteet itselleen. Korkein oikeus epäsi sen. Tuntui erikoiselle, että vielä tuohon aikaan oli tuollainen käytäntö. Olen itse 1979 syntynyt.

Tuon ajan lakien mukaan kuollut vauva kuului sairaalan vastuulle ja vanhemmilla ei ollut valtaa mitä sille tehdään. Sairaala siunasi nämä kaikessa hiljaisuudessa ja tosiaan samassa ryhmähaudassa oli muitakin vauvoja. Todella kovalle kuulostaa.

 

Er

Vain toiselle ehdittiin antaa hätäkaste. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä 70-luvulla syntyneenä että lapsena ei pidetty turvavöitä takapenkillä. Aika uhkarohkeaa kun isänikin ajoi tuohon aikaan 3 kolaria. Onneksi en ollut kyydissä.

Niin kai, kun tieliikenne oli vasta alkutaipaleellaan ja turvallisuutta kehitettiin sitä mukaa kun joku keksi uuden keinon vähentää vaaroja. Suomessa mm. turvavyöpakkoa vastustettiin aluksi eduskunnassa, koska ihmiset kokivat sen rajoituksena. Vielä 60-luvulla ei ollut edes nopeusrajoituksia, jos täällä nyt joku ei sitä vielä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.

Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"

Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle. 

Synnytyskipujen lievitys saatiin valtavan debatin jälkeen. Terveydenhuollon väki totesi, että vanhat äijät menevät itse aiheutettujen vaivojensa kanssa nuorten naisten ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

 

:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Puhut jostain syrjäseuduista nyt, mun korvaan juttusi kuulostaa joltain

Mä elin näin Suomen parhaaksi valitulla paikkakunnalla. Lähellä kaupunkia. Samanlaisia taloja oli siinä kaupungin keskustassakin.

Maalla eri kylät olivat eri asemassa, vaikka kunta oli sama.

Erikoista henkilölle joka tuskin vielä edes syntynyt sitten 70-luvulla aika on sitten jokin myyttinen taantunut aikakausi mitä todellakaan sitten ollut.Ei sitten ollut varmaan sitten sähköä tai juoksevaa vettä ja varmaankin vielä kuljettiin sitten vielä hevosella sekä puhelinkin sitten vain rikkailla?

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä 80- ja varmaan myös 90-luvulla lapsille annettiin Suomessa remmiä. Tuskin Ruotsissa sellaista käytäntöä oli.

Ei annettu ja syy oli se, että me 1940-luvulla syntyneet saimme remmiä mennen, tullen ja palatessa. Meidän lapsuudessamme oli pääasia, että lapselta otetaan "sisu" pois. Minua rankaisi ainoastaan äiti, jonka ainoa lapsi olin. Isä ei tullut tietäneeksikään niistä tilanteista, kun oli töissä. Äiti uhkasi, että jos kerron isälle, hän rankaisee seuraavana päivänä kovemmin.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista henkilölle joka tuskin vielä edes syntynyt sitten 70-luvulla aika on sitten jokin myyttinen taantunut aikakausi mitä todellakaan sitten ollut.Ei sitten ollut varmaan sitten sähköä tai juoksevaa vettä ja varmaankin vielä kuljettiin sitten vielä hevosella sekä puhelinkin sitten vain rikkailla?

Ei juoksevaa vettä ollut monillakaan. Kaivosta saatettiin sähköjohdon avulla saada kylmä vesi talon ainoaan lavuaariin. 

Sähköä oli, mutta minun kotonani se oli purettu pois jonkun naapuririidan takia. Jotkut eivät haluneet sitä, usko tai älä, eivätkä halua vieläkään.