70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia
Jossain kohtaa joku alkoi ihmetellä miksi Suomessa kuolee niin paljon enemmän lapsia kuin Ruotsissa vaikka väkiluku oli pienempi.
Sama ilmiö oli sairauksien hoidossa. Lapset eivät Suomessa selvinneet esim. leukemiasta tai muista syövistä vaikka parantavia hoitoja oli jo olemassa. Lapsiin ei panostettu. Hämmentävintä on se ettei lapsia edes kipulääkitty yhtä hyvin kuin aikuisia.
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi täällä on osalle niin vaikea uskoa kurituksen olleen vielä käytössä laittomuuden jälkeenkin. Se että sinä et saanut tukkapöllyä ei tarkoita sitä, että kukaan ei saanut.
Ja jos sinä sait tukkapöllyä, ei tarkoita, että kaikki saivat. :)
Vierailija kirjoitti:
"Muistan 70-luvun Helsinki-Heinola välinkin. Tie kulki sekä Lahden kaupungin että Heinolan lävitse. Mäntsälän halki
Autoja kuitenkin oli jo viikonloppuisin, Heinola oli erityisen tukkopaikka."
Tuolloin moottoritietä oli vain Helsinki-Järvenpää väli. Moottoritie muuttui Järvenpäässä
tavalliseksi kaksikaistaiseksi maantieksi ja siinä oli vaarallinen ja jyrkkä lähes 90 asteen mutka juuri ennen
kuin tie liittyi vanhaan 4-tiehen. Mutkassa tapahtui useita kuolonuhrejakin vaatineita ulosajoja.
Paikkaa tuntemattomille ajajille se oli todellinen ansa pimeään aikaan.
Kuolemankurviksi sitä sanottiin ainakin Tuulilasi-lehdessä.
Sain ajokortin v. 79 ja moottoritie oli silloin Vaasassa, jonne porukat maakunnista meni ajamaan ajo-opettajansa kanssa,
Ankeeta oli, sähkökään ei maksanut juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ja 90-luvulla oli avainnauhalapsia. Olivat pieniä koululaisia jotka olivat yksin kotona kun vanhempi tai vanhemmat töissä kesällä.
Ei kovin hääppöistä touhua.
Varmaan kamalaa kun äiti ei ollut kokoajan pitämässä kädestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ankeeta oli, sähkökään ei maksanut juuri mitään.
Ja sen aikaisille vehkeille maistui sähkö kuin juopolle alkoholi, ohm, sweet ohm!
Vierailija kirjoitti:
"Muistan 70-luvun Helsinki-Heinola välinkin. Tie kulki sekä Lahden kaupungin että Heinolan lävitse. Mäntsälän halki
Autoja kuitenkin oli jo viikonloppuisin, Heinola oli erityisen tukkopaikka."
Tuolloin moottoritietä oli vain Helsinki-Järvenpää väli. Moottoritie muuttui Järvenpäässä
tavalliseksi kaksikaistaiseksi maantieksi ja siinä oli vaarallinen ja jyrkkä lähes 90 asteen mutka juuri ennen
kuin tie liittyi vanhaan 4-tiehen. Mutkassa tapahtui useita kuolonuhrejakin vaatineita ulosajoja.
Paikkaa tuntemattomille ajajille se oli todellinen ansa pimeään aikaan.
Kuolemankurviksi sitä sanottiin ainakin Tuulilasi-lehdessä.
Videolla auto tulee Mäntsälän suunnasta Järvenpäähän liittymään, josta ajetaan moottoritien suuntaan kohdassa 6:05
Heti pienen ylämäen jälkeen on nähtävissä tuo mutka ja on kyllä ollut todella pirullinen paikka moottoritien päätteeksi Helsingin suunnasta tuleville.
70-luvulla peloteltiin että jääkausi tulee.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.
Sama, ja alkaen jo -60 - luvulta. En muista ketään tuttua tai tutuntuttua lasta tai nuorta joka olisi menehtynyt yhtään mihinkään. 2000- luvulla sensijaan on tiedossa useampikin ikävä tapahtuma.
Temusta saa ostettua hyvät kaverisynttärilahjat halvalla, barbi ja 32 vaatetta 5 eurolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muistan 70-luvun Helsinki-Heinola välinkin. Tie kulki sekä Lahden kaupungin että Heinolan lävitse. Mäntsälän halki
Autoja kuitenkin oli jo viikonloppuisin, Heinola oli erityisen tukkopaikka."
Tuolloin moottoritietä oli vain Helsinki-Järvenpää väli. Moottoritie muuttui Järvenpäässä
tavalliseksi kaksikaistaiseksi maantieksi ja siinä oli vaarallinen ja jyrkkä lähes 90 asteen mutka juuri ennen
kuin tie liittyi vanhaan 4-tiehen. Mutkassa tapahtui useita kuolonuhrejakin vaatineita ulosajoja.
Paikkaa tuntemattomille ajajille se oli todellinen ansa pimeään aikaan.
Kuolemankurviksi sitä sanottiin ainakin Tuulilasi-lehdessä.
Videolla auto tulee Mäntsälän suunnasta Järvenpäähän liittymään, josta ajetaan moottoritien suuntaan kohdassa 6:05
Heti pienen ylämäen jälkeen on
Heh, autona Se.Varma.Kotimainen Saab 99, kojetaulusta ei voi erehtyä :)
On tämä kummallinen ketju. 70-luvulla eänett yrittävät kertoa miten vuosikymmen oli kaikesta huolimatta noin yleisesti ottaen hyvää aikaa olla lapsi. Toinen puoli täällä tilastojen perusteella väittää, ettei voinut olla. 😅
Jo aloittajan lähtökohta on kummallinen. Kyllä, 70-luvulla lapsia kuoli ja loukkaantui onnettomuuksissa enemmän kuin nykyään. Samoin aikuisia. Eihän siitä voi vetää johtopäätöstä, ettei lapsista välitetty! Vähän nyt perspektiiviä eri aikakausien käsittelyyn ja harjoitusta tilastojen lukemiseen tarvitaan.
Jos pitäisi valita saisivatko omat lapseni kasvaa 70-luvun vai tämän vuosikymmenen yhteiskunnassa ja ilmapiirissä, valitsisin 70-luvun. Silloin elämä oli vielä lapsen näkökulmasta turvallista. Koulut olivat lähellä ihmisen kokoisia. Sairaanhoito ei ollut yhtä kehittynyttä, mutta eipä tarvinnut jonottaa lääkäriin pääsyä puolta vuotta. Ei ollut älylaitteita ja internettiä. Päivät ja illat leikittiin ja leikissä kehittyi mielikuvitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Saab ja varsinkin Volvo oli turvallisen auton maineessa. Meillä oli datsun 100A, hengenvaarallinen peltipönttö joka meni ruttu rusinaksi pienessäkin kolarissa. Ei ihme, että ihmisiä kuoli kolareissa.
En uskaltaisi ajaa edes tuon ajan saabilla tai volvolla. Nykyajan autot ovat ihan eri planeetalta turvallisuuden kannalta. Kerran olen auton lunastuskuntoon ajanut ja itse en saanut edes mustelmaa ja matkustajatkin lähinnä säikähtivät
Tuon ajan romupelti oli hengenvaarallista. Nopeusrajoitus olisi pitänyt olla korkeintaan 40 kilometriä tunnissa moottoritiellä
Kuvitteletko oikeesti, että 60-70 luvulla oli oikein moottoriteitä ??
Tarvontie, ensimmäinen moottoritie, valmistui vuonna 1962.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla peloteltiin että jääkausi tulee.
Älä valehtele, mahdoitko edes olla elossa silloin. Minä olin. Freonien vaarallisuudesta otsonikerrokselle puhuttiin, ja niiden käytöstä luovuttiin.
Vierailija kirjoitti:
"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.
Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"
Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle.
No miten niin? Nämä ovat suurten ikäluokkien lapsia. Milloinkas heitä on kiinnostanut muu kuin oma perze? Ei yhtään yllätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muistan 70-luvun Helsinki-Heinola välinkin. Tie kulki sekä Lahden kaupungin että Heinolan lävitse. Mäntsälän halki
Autoja kuitenkin oli jo viikonloppuisin, Heinola oli erityisen tukkopaikka."
Tuolloin moottoritietä oli vain Helsinki-Järvenpää väli. Moottoritie muuttui Järvenpäässä
tavalliseksi kaksikaistaiseksi maantieksi ja siinä oli vaarallinen ja jyrkkä lähes 90 asteen mutka juuri ennen
kuin tie liittyi vanhaan 4-tiehen. Mutkassa tapahtui useita kuolonuhrejakin vaatineita ulosajoja.
Paikkaa tuntemattomille ajajille se oli todellinen ansa pimeään aikaan.
Kuolemankurviksi sitä sanottiin ainakin Tuulilasi-lehdessä.
Sain ajokortin v. 79 ja moottoritie oli silloin Vaasassa, jonne porukat maakunnista meni ajamaan ajo-opettajansa kanssa,
Tampereella oli moottoritiet Nokialle, sekä vähän matkaa Helsinkiin päin, taisi olla Kuljuun saakka
Olen syntynyt 70-luvulla ja tosiaan vanhempani eivät olleet millään muotoa kiinnostuneet tekemisistäni paitsi siinä mielessä etten saa häpäistä heitä. Monenlainen väkivalta oli lapsuudessani arkipäivää ja jo silloin opettelin näyttelemään ja miellyttämään. Teininä karkailin kotoa, häivyin keskellä yötä tapailemaan vanhempia miehiä, tupakka ja alkoholi oli tietenkin kuvioissa. Aamuun mennessä kömmin takaisin kotiin. Miehiltä sain rahaa eivätkä vanhempani yhtään ihmetelleet kun minulle ilmestyi uusia vaatteita, kenkiä, laukkuja, kosmetiikkaa ja muuta tavaraa. Nykyään en käytä alkoholia ollenkaan ja tupakka jäi teinivuosiin. Mitään pahaa, siis fyysistä satuttamista ei näiden miesten taholta ollut onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla peloteltiin että jääkausi tulee.
Älä valehtele, mahdoitko edes olla elossa silloin. Minä olin. Freonien vaarallisuudesta otsonikerrokselle puhuttiin, ja niiden käytöstä luovuttiin.
Ei ollut freonit tulivat vasta myöhemmin. 70 luvun suurin ongelma oli golf-virta ja sitä seuraava jääkausi. Kasarilla oli ydinsodan pelko ja valtaisat rauhanmarssit
Yhdellä rannalla yksi lapsi meni uppeluksiin ja elvitettiin, jäi aivovamma. Samalla rannalla menin itsekin upoksiin, kun vanhempi meni uimaan ja laiturille - kuin se olisi ollut jossain transsissa. Onneksi pääsin omin avuin ylös äkkisyvästä laiturin vierestä, ilman uimataitoa, rukoillen. Ehkä osasin sitä välttää jossain vaiheessa. Se kävi muutamia kertoja. Tosin sitten oli uimakoulu jossain vaiheessa.
Freonit kiellettiin Montrealin sopimuksella vasta 80 luvun lopussa, joten 70 luvulla ei siitä vielä puhuttu, vaan kainaloon suihkittiin freoneilla terästettyä rexonaa ja kyseltiin vaan, että vieläkö on tilaa yhdelle joka sitä käyttää
Itse 60-luvulla syntyneenä koin fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Saatiin mennä miten sattuu. Leikittiin junaraiteilla, tunneleissa yms yms Illalla tultiin kotiin. En kyllä tiedä mitä vanhemmat teki.
Ei ollut harrastuksia yms
Tosin kavereiden kanssa oli kivaa. Lähdettiin uimarannalle vaikka ei osattu uida. Muistan kun nuorin oli jotain 5 vuotta mutta hyvin jaksoi polkea 3 km matkan. Ja pääsi myös takaisin vaikkei osannut uida.