70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.

Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"

Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle. 

No miten niin? Nämä ovat suurten ikäluokkien lapsia. Milloinkas heitä on kiinnostanut muu kuin oma perze? Ei yhtään yllätä.

Et kovin ehjänä ole elämässäsi selvinnyt olitpa mitä ikäluokkaa tahansa. Suuret ikäluokat olivat  alle 30 iän  70-luvulla tai vähän päälle. Päätäjät,, sairaaloiden johto, professorit, syöpä-asiantuntijat olivat kyllä vanhempaa polvea.

Ei vaikja hitsaaja/kaupan myyjä pari voinut vaikuttaa lastensa syövän hoitoon 

No kyllä mä vielä hengissä olen, s. -77. Oikeastaan olen todella hyvässä kunnossa moniin ikätovereihin nähden, normaalipainossa ja ehkä opin lapsuudessa jo liikkumaan kun ei ollut mitään älypuhelimia. Päivät oltiin ulkona, juostiin ja uitiin, hiihdettiin talvella.

Vierailija kirjoitti:

Freonit kiellettiin Montrealin sopimuksella vasta 80 luvun lopussa, joten 70 luvulla ei siitä vielä puhuttu, vaan kainaloon suihkittiin freoneilla terästettyä rexonaa ja kyseltiin vaan, että vieläkö on tilaa yhdelle joka sitä käyttää 

Todellakin puhuttiin! Sen puheen takia muistan, kuinka nuorena opiskelijana lopetin aerosolideodorantin käytön. Puheesta lainsäädäntöön voi mennä vähän aikaa, ullatus ullatus.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei valvottu ja vahdattu kuten nykyään. Se antoi tilaa hyvälle, aktiiviselle lapsuudelle jossa seikkailtiin, opittiin ja koettiin itse ja kavereiden kanssa. Hintana sitten olivat haverit.

Nykyään lapsuus on turvallisempi, mutta hintana sitten puhelinzombius, avuttomuus ja yleinen typeryys lapsissa, sekä täydellinen oman ajan ja tilan puute aikuisilla.

Olin 60-luvun lapsi ja 70-luvun nuori, ja vapaus oli aivan toista luokkaa kuin nykyään. Lapsena lähdettiin porukalla kilometrien päähän uimaan, ja oltiin koko päivä ilman valvontaa. Teininä hilluttiin kännissä Euroopan suurkaupunkien yössä ja nukuttiin puistossa tai aseman lattialla. Voihan sitä kutsua välinpitämättömyydeksikin. Sota-ajat jättivät tietyn kovuuden ja raakuuden suomalaisiin, ja se on vasta viime aikoina hälvennyt. Nykyään on paremmin kuin ennen, vaikka monet ruikuttavatkin. Oma lapsuus ja nuoruus tuntuu tietysti rakkaalta, mutta se ei ole objektiivinen totuus.

Vierailija kirjoitti:

Boomerit eivät erityisemmin välittäneet lapsistaan 

Nuo tuolloiset lapset OLIVAT buumereita.

Terveydenhuolto ja koulu olivat raakoja paikkoja lapsille 70-luvulla. Varsinkin hammashuolto, mikä alkoi vasta kouluiässä. Moni vanhempi ei ymmärtänyt ajoissa, miten paha tuho ehti tulla. 

Kuinka moni tulee tänne kirjoittamaan luulojaan? Tämänkin kirjoittajan täytyy olla kuulopuheiden varassa, toisin kuin hänen käsityksensä korjannut henkilö:

Lapseni syntyi 73. Kyllä neuvola-aikaan käytiin myös hammaslääkärissä ja saatiin ohjeita ja hauskat hampaanpesuohjeet tarroina. Laitettiin ne kylpyhuoneen kaakeliin peilin alle.

Voitasiinko rajoittaa keskustelu vain tosiasioihin?

Vierailija kirjoitti:

70 luvulla elettin aikaa jolloin sodanjälkeinen sukupolvi alkoi lisääntyä. Siihen aikaa sosiaaliturva oli ihan muuta kuin nykypäivänä, ja kukaan kunniallinen ihminen ei helposti mennyt kunnan apua hakemaan ja toinen asia on olisiko sitä edes saanut. Siihen aikaan vanhemmat antoi lapsilleen yhteistä aikaa.

Lapsille annettiin myös paljon vapautta ja lasten ei tarvinnut pelätä ulkona liikkuessa tuntematonta uhkaa. Maailma oli turvallisempi paikka elää. Lapsia ei jätetty heitteille sillä taalla kuin nykypäivänä, vanhemmat oli tietoisia, missä lapsi on, häntä ei jätetty heitteille kadun kasvatiksi, kuten nykyään.

Täysin päinvastoin. Ennen lapset saivat kulkea miten tahtoivat, kunhan tulivat yöksi kotiin, eikä sekään ollut niin tarkkaan. Lapsia kuoli monin kerroin nykyiseen verrattuna, myös väkivallan uhrina.

70 luvulla meillä oli vielä niitä vanhanajan kunnon puliukkoja jotka nukkuivat siltojen alla ja joivat lasolia ringissä. Kaupunki oli muutenkin suttuisempi. Ympäriinsä oli jätekasoja ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70 luvulla elettin aikaa jolloin sodanjälkeinen sukupolvi alkoi lisääntyä. Siihen aikaa sosiaaliturva oli ihan muuta kuin nykypäivänä, ja kukaan kunniallinen ihminen ei helposti mennyt kunnan apua hakemaan ja toinen asia on olisiko sitä edes saanut. Siihen aikaan vanhemmat antoi lapsilleen yhteistä aikaa.

Lapsille annettiin myös paljon vapautta ja lasten ei tarvinnut pelätä ulkona liikkuessa tuntematonta uhkaa. Maailma oli turvallisempi paikka elää. Lapsia ei jätetty heitteille sillä taalla kuin nykypäivänä, vanhemmat oli tietoisia, missä lapsi on, häntä ei jätetty heitteille kadun kasvatiksi, kuten nykyään.

Täysin päinvastoin. Ennen lapset saivat kulkea miten tahtoivat, kunhan tulivat yöksi kotiin, eikä sekään ollut niin tarkkaan. Lapsia kuoli monin kerroin nykyiseen verrattuna, myös väkivallan uhrina.

En tiedä missä sinä elit vai elitkö ollenkaan siihen aikaan.

Itse elin vastavalmistuneessa kerrostalolähiössä, vuokrataloja, asukkaina  työväenluokkaa, meiltä maalta muuttaneita kolmikymppisiä. 

Lapsia oli perheissä 1 tai 2.  Osa äideistä oli kotiäiteinä jotka sitten hoitivat meidän työssäkäyvien lapsia.  Vastapäätä metsään valmistui leikkikenttä jonka sisätiloissa ohjaajat pitivät monenlaisia kerhoja.  Lapsenikin esiintyi siellä jossain näytelmässä (4 v)  kun hoitotäti lapsineen vei sinne maksuttomiin kerhoihin.

 kyllä lapset valvottiin ja opetettiin, ei eronnut mitenkään 2000-luvun lasten (lastenlapseni elämästä) paitsi että ei ollut piano/viulu/baletti -harrastuksia.  Pojilla jalkapallo ja jääkiekko, tytöillä voimistelu, tanhut yms.

 ainakin tutut perheet huolehtivat lapsensa hyvin.  Voi olla että noin yleisesti ottaen joillain oli ongelmia kasvattaa lapsensa eri ympäristössä kuin missä itse maalla.  Oli silloin 70-luvun puolivälissä muotina liimat ja tinnerit,  mutta me olimme nuoria perheitä, ei vielä ollut teinejä talossa kai vielä yhtään.

En tunnista tuttuja, työtovereita, sukulaisperheitä näistä keskustelun väkivaltaisista, hakkaavista vanhemmista.

Sitten muutimme toiseen lähiöön isompaan omistusasuntoon mutta ei elämä sen kummempaa ollut.  Vähemmän kotiäitejä kun asuntovelat ja päiväkoteja taisi olla jon kaksikin tässä lähiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli juttua lehdessä miten synnytyksessä kuolleet lapset haudattiin sairaalan joukkohautaan vielä 70-luvun lopulla eikä annettu vanhemmille. Kieltämättä tämä järkytti. Jonkun pariskunnan vuonna 1979 syntynyt tyttö oli kuollut synnytyksessä ja hänet haudattiin muutaman muun lapsen kanssa joukkohautaan sairaalan toimesta. Vanhemmat olisi halunneet lapsen jäänteet itselleen. Korkein oikeus epäsi sen. Tuntui erikoiselle, että vielä tuohon aikaan oli tuollainen käytäntö. Olen itse 1979 syntynyt.

Tuon ajan lakien mukaan kuollut vauva kuului sairaalan vastuulle ja vanhemmilla ei ollut valtaa mitä sille tehdään. Sairaala siunasi nämä kaikessa hiljaisuudessa ja tosiaan samassa ryhmähaudassa oli muitakin vauvoja. Todella kovalle kuulostaa.

En tiedä missä tuollaista on ollut, mutta serkkuni kuoli synnytyksessä vuonna 1971. Ei häntä minnekään joukkohautaan haudattu, vaan ihan omaan hautaan hautausmaalle. 

Huvittavaa, että ne jotka eivät ole itse eläneetkään 70-luvulla, kuvittelevat tietävänsä siitä enemmän, kun ne jotka ovat kokeneet tuon vuosikymmenen. 

 

Ne 70-luvun Itä-blokin lastenohjelmat olivat ihan kivoja eikä suinkaan ankeita. Ei silloin osattu edes odottaa mitään Teletappeja, Ryhmä Hauta tai Muumeja. Suurimmalla osalla ei ollut edes väritelkkaria. 

Itse tykkäsin lapsena katsoa jopa Patakakkosta tai Terveysruutua paremman puutteessa. 

Luettiin paljon ja se oli tosi kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuolto ja koulu olivat raakoja paikkoja lapsille 70-luvulla. Varsinkin hammashuolto, mikä alkoi vasta kouluiässä. Moni vanhempi ei ymmärtänyt ajoissa, miten paha tuho ehti tulla. 

Kuinka moni tulee tänne kirjoittamaan luulojaan? Tämänkin kirjoittajan täytyy olla kuulopuheiden varassa, toisin kuin hänen käsityksensä korjannut henkilö:

Lapseni syntyi 73. Kyllä neuvola-aikaan käytiin myös hammaslääkärissä ja saatiin ohjeita ja hauskat hampaanpesuohjeet tarroina. Laitettiin ne kylpyhuoneen kaakeliin peilin alle.

Voitasiinko rajoittaa keskustelu vain tosiasioihin?

Eri aikoina on ollut erilainen menettely esim. hammashoidossa. 

Terveyskeskuksissa menettelytavat on taas voinut poiketa toisistaan paikkakuntakohtaisesti samana aikanakin.

Tästä johtuen niitä totuuksiakin on ymmärrettävästi kovin monenlaisia.

Tässä keskustelussa paistaa nyt jälleen tämä aivan älytön logiikka, että jos minulle/tutulle ei käynyt näin niin ei voinut käydä muillekaan. Joo kyllä minäkin tiedän sellaisen henkilön joka selvisi hengissä jäätyään vaarallisesti auton alle, eli nyt kai voidaan siis päätellä että ei se auton alle jääminen olekaan vaarallista? Kiva tietää, kävelenpä heti huomenna ruuhkaiseen risteykseen silmät sidottuna. 

Todellisuudessa nämä yhden, kahden, tai edes kymmenen hengen otannat ei ole tilastollisesti minkään arvoisia. Tässäkin keskustelussa jo ihan alussa tuli selkeä tieto siitä, että Suomessa ihan tarkoituksellisesti suosittiin resursseissa aikuisten terveydenhuoltoa lasten kustannuksella. Tämä on lastenklinikan silloisen ylilääkärin ihan itse raportoima juttu, eikä mikään vänkäämisen aihe. "Kyllä minua hoidettiin ihan hyvin" no kiva että hoidettiin, kaikki muut vaan eivät olleet yhtä onnekkaita. Tai "ei minua vaan hakattu" no ei kukaan ole väittänytkään, että aivan jokainen suomalainen lapsi hakattiin 70-luvulla kuolaaksi, mutta näitä oli tilastojen perustella moninkertaisesti nykyiseen verrattuna. Mistä ihmeestä tällainen mustavalkoinen ajattelu kumpuaa ja eikö ymmärretä edes teoriassa mitä tilastot tarkoittavat?

 

Minäpä oikein otin esikoisen neuvolakortin nyt esiin .  Hammaslääkäri on ollut 7.12.76 eli 3-vuotiaana.  Merkinnässä lukee ei reikiä, seuraava käynti 4-vuotiaana. 

Te 70-luvun lapset, esitätte varmoja tietoja asioista joita ette enää itse muista . Ja ajankuva, se oli aikuisen silmin ihan eri asia kuin mitä lapsen silmin.  Ja mitä jälkeenpäin ajattelee.

Jos pojalta kysyisin muistaako  käyntinsä hsmmaslääkärissä 3-viotiaana.  Tokkopa.  Tai että toukokuussa -78 on näkö ja kuulo tarkastettu ja saatu lähete puheterapeutille r-viasta. ( vika oli niin pieni ettei otettu, mutts koulun puheopetuksessa ärrä korjaantui. )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuolto ja koulu olivat raakoja paikkoja lapsille 70-luvulla. Varsinkin hammashuolto, mikä alkoi vasta kouluiässä. Moni vanhempi ei ymmärtänyt ajoissa, miten paha tuho ehti tulla. 

Kuinka moni tulee tänne kirjoittamaan luulojaan? Tämänkin kirjoittajan täytyy olla kuulopuheiden varassa, toisin kuin hänen käsityksensä korjannut henkilö:

Lapseni syntyi 73. Kyllä neuvola-aikaan käytiin myös hammaslääkärissä ja saatiin ohjeita ja hauskat hampaanpesuohjeet tarroina. Laitettiin ne kylpyhuoneen kaakeliin peilin alle.

Voitasiinko rajoittaa keskustelu vain tosiasioihin?

 

Eri aikoina on ollut erilainen menettely esim. hammashoidossa. 

Terveyskeskuksissa menettelytavat on taas voinut poiketa toisistaan paikkakuntakohtaisesti samana aikanakin.

Tästä johtuen niitä totuu

Varsinainen valtakunnallinen hammashuolto on nykymuodossaan alkanut oikeastaan vasta 70-luvulla. Isoissa kaupungeissa oli jo aiemmin, mutta pienillä paikkakunnilla ei ollut välttämättä epätavallista esim. 60-luvulla, että työikäiselläkin on tekarit. Kipeytyneet hampaat usein vain poistettiin paikkaamisen sijaan. Hesari teki tästä artikkelinkin tässä n. vuoden sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuolto ja koulu olivat raakoja paikkoja lapsille 70-luvulla. Varsinkin hammashuolto, mikä alkoi vasta kouluiässä. Moni vanhempi ei ymmärtänyt ajoissa, miten paha tuho ehti tulla. 

Kuinka moni tulee tänne kirjoittamaan luulojaan? Tämänkin kirjoittajan täytyy olla kuulopuheiden varassa, toisin kuin hänen käsityksensä korjannut henkilö:

Lapseni syntyi 73. Kyllä neuvola-aikaan käytiin myös hammaslääkärissä ja saatiin ohjeita ja hauskat hampaanpesuohjeet tarroina. Laitettiin ne kylpyhuoneen kaakeliin peilin alle.

Voitasiinko rajoittaa keskustelu vain tosiasioihin?

 

Eri aikoina on ollut erilainen menettely esim. hammashoidossa. 

Terveyskeskuksissa menettelytavat on taas voinut poiketa toisistaan paikkakuntakohtaisesti sama

Silloin ei , 60-luvulla, ollut kuin yksityisiä hammaslääkäreitä.  Kouluhammaslääkärit taisi olla kansakoululaisia varten. Ihmisillä ei ollut rahaa maksaa juurihoitoja ja hampilääkäritkin tiesivät sen.  Hammas  pois, niks, naks, siihen loppui särky.

Täällä on paljon haukuttu suuria ikäluokkia. Hammashoidon suhteen olimme väliinputoajia. Lapsena saimme kansakoulussa hammashoidon, sitten yksityisten varassa, raskausaikana pääsi kunnalliseen hammastarkastukseen. Muut ikäluokat saivat aikaisemmin  kelakorvauksen, me suuret ikäluokat vasta 2001.

Nyt on kyllä parantunut asia, kun alliselle pääsee jos jaksaa odottaa. Eihän sekään ilmaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä oikein otin esikoisen neuvolakortin nyt esiin .  Hammaslääkäri on ollut 7.12.76 eli 3-vuotiaana.  Merkinnässä lukee ei reikiä, seuraava käynti 4-vuotiaana. 

Te 70-luvun lapset, esitätte varmoja tietoja asioista joita ette enää itse muista . Ja ajankuva, se oli aikuisen silmin ihan eri asia kuin mitä lapsen silmin.  Ja mitä jälkeenpäin ajattelee.

Jos pojalta kysyisin muistaako  käyntinsä hsmmaslääkärissä 3-viotiaana.  Tokkopa.  Tai että toukokuussa -78 on näkö ja kuulo tarkastettu ja saatu lähete puheterapeutille r-viasta. ( vika oli niin pieni ettei otettu, mutts koulun puheopetuksessa ärrä korjaantui. )

Toisten terveystietojen julkaisu, myös omien täysi-ikäisten lasten, ei oikein käy päinsä tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä oikein otin esikoisen neuvolakortin nyt esiin .  Hammaslääkäri on ollut 7.12.76 eli 3-vuotiaana.  Merkinnässä lukee ei reikiä, seuraava käynti 4-vuotiaana. 

Te 70-luvun lapset, esitätte varmoja tietoja asioista joita ette enää itse muista . Ja ajankuva, se oli aikuisen silmin ihan eri asia kuin mitä lapsen silmin.  Ja mitä jälkeenpäin ajattelee.

Jos pojalta kysyisin muistaako  käyntinsä hsmmaslääkärissä 3-viotiaana.  Tokkopa.  Tai että toukokuussa -78 on näkö ja kuulo tarkastettu ja saatu lähete puheterapeutille r-viasta. ( vika oli niin pieni ettei otettu, mutts koulun puheopetuksessa ärrä korjaantui. )

 

Toisten terveystietojen julkaisu, myös omien täysi-ikäisten lasten, ei oikein käy päinsä tänä päivänä.

Jaa, sinäpä sitten tiedät kuka olen j kuka on lapsi.  Mitä salaista on hammaslääkärikäynnissä,  et koskaan kerro kenllekään?

Jasminista repostelet innolla ja olgasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä oikein otin esikoisen neuvolakortin nyt esiin .  Hammaslääkäri on ollut 7.12.76 eli 3-vuotiaana.  Merkinnässä lukee ei reikiä, seuraava käynti 4-vuotiaana. 

Te 70-luvun lapset, esitätte varmoja tietoja asioista joita ette enää itse muista . Ja ajankuva, se oli aikuisen silmin ihan eri asia kuin mitä lapsen silmin.  Ja mitä jälkeenpäin ajattelee.

Jos pojalta kysyisin muistaako  käyntinsä hsmmaslääkärissä 3-viotiaana.  Tokkopa.  Tai että toukokuussa -78 on näkö ja kuulo tarkastettu ja saatu lähete puheterapeutille r-viasta. ( vika oli niin pieni ettei otettu, mutts koulun puheopetuksessa ärrä korjaantui. )

 

Toisten terveystietojen julkaisu, myös omien täysi-ikäisten lasten, ei oikein käy päinsä tänä päivänä.

Ihmiset täälläkin ovat repostelleet kovin toisten perheiden ja lasten sairauksia ja kuolemia ja antaneet virheellistä tietoa 70-luvusta vaikkeivat edes syntyneet silloin.

Samat ihmiset jotka tietävät ettei 50-luvulla hiihdetty kouluun vaan mentiin taksilla.