70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä oikein otin esikoisen neuvolakortin nyt esiin .  Hammaslääkäri on ollut 7.12.76 eli 3-vuotiaana.  Merkinnässä lukee ei reikiä, seuraava käynti 4-vuotiaana. 

Te 70-luvun lapset, esitätte varmoja tietoja asioista joita ette enää itse muista . Ja ajankuva, se oli aikuisen silmin ihan eri asia kuin mitä lapsen silmin.  Ja mitä jälkeenpäin ajattelee.

Jos pojalta kysyisin muistaako  käyntinsä hsmmaslääkärissä 3-viotiaana.  Tokkopa.  Tai että toukokuussa -78 on näkö ja kuulo tarkastettu ja saatu lähete puheterapeutille r-viasta. ( vika oli niin pieni ettei otettu, mutts koulun puheopetuksessa ärrä korjaantui. )

 

Toisten terveystietojen julkaisu, myös omien täysi-ikäisten lasten, ei oikein käy päinsä tänä päivänä.

Kerropa tuo noille rok kriittisille.  Siellä he pitävät kovaa meteliä nimellä mainittujen ihmisten terveystiedoista ja rok.  Esim terveydenhoitajana toimiva tekee listaa kuolleista ja heidän terveystiedoistaan ja pilkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Freonit kiellettiin Montrealin sopimuksella vasta 80 luvun lopussa, joten 70 luvulla ei siitä vielä puhuttu, vaan kainaloon suihkittiin freoneilla terästettyä rexonaa ja kyseltiin vaan, että vieläkö on tilaa yhdelle joka sitä käyttää 

Todellakin puhuttiin! Sen puheen takia muistan, kuinka nuorena opiskelijana lopetin aerosolideodorantin käytön. Puheesta lainsäädäntöön voi mennä vähän aikaa, ullatus ullatus.

 

Muistat väärin, mutta se ei taas ole mitään harvinaista, kun yrität muistella jotain kaukaisia tapahtumia, että vuosikymmenkin saattaa heittää pahasti. Sulla ilmeisesti sitä ikääkin alkaa olemaan jo mittarissa joten eipä ihme.

Googlettamalla selviää tarkat vuosikymmenet 

Lasten tapaturmat ja kuolemat ovat aina olleet jotenkin erityisen kauheita, mieleenjääviä ja surullisia. Kaikki loppuu yhtäkkiä ja varoittamatta ja ennen kuin elämä ehti oikein kunnolla edes alkaakaan. Se tuntuu riipaisevalta. Joten vaikka haikailen menneitä usein tätä nykymenoa katsellessani, kyllä tämä asia on onneksi nykyään paremmin ja lapsista huolehditaan tarkemmin. Aina tottakai voi käydä ennustamattomia onnettomuuksia, mutta noin yleisesti lapset eivät saa enää haahuilla ja vaeltaa ties missä työmailla ja heikoilla jäillä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Minäpä oikein otin esikoisen neuvolakortin nyt esiin .  Hammaslääkäri on ollut 7.12.76 eli 3-vuotiaana.  Merkinnässä lukee ei reikiä, seuraava käynti 4-vuotiaana. 

Te 70-luvun lapset, esitätte varmoja tietoja asioista joita ette enää itse muista . Ja ajankuva, se oli aikuisen silmin ihan eri asia kuin mitä lapsen silmin.  Ja mitä jälkeenpäin ajattelee.

Jos pojalta kysyisin muistaako  käyntinsä hsmmaslääkärissä 3-viotiaana.  Tokkopa.  Tai että toukokuussa -78 on näkö ja kuulo tarkastettu ja saatu lähete puheterapeutille r-viasta. ( vika oli niin pieni ettei otettu, mutts koulun puheopetuksessa ärrä korjaantui. )

Minä menin kouluun vuonna 1971. Ensimmäinen hammaslääkäri oli samana vuonna ennen koulun alkamista. Äitini puheiden mukaan hammaslääkäri oli kauhistellut hampaissani olevia reikiä ja niitä sitten paikattiin ekaluokalla. Muistan alle kouluikäisenä, miten kova hammassärky oli, mutta ainoa hoito oli hautoa poskea kuumalla vesipullolla. Kun tarpeeksi kauan särki, niin sitten ei särkenyt enää. Uskon, että hammashoidossa oli kuntakohtaisia eroja.

Vierailija kirjoitti:

Lasten tapaturmat ja kuolemat ovat aina olleet jotenkin erityisen kauheita, mieleenjääviä ja surullisia. Kaikki loppuu yhtäkkiä ja varoittamatta ja ennen kuin elämä ehti oikein kunnolla edes alkaakaan. Se tuntuu riipaisevalta. Joten vaikka haikailen menneitä usein tätä nykymenoa katsellessani, kyllä tämä asia on onneksi nykyään paremmin ja lapsista huolehditaan tarkemmin. Aina tottakai voi käydä ennustamattomia onnettomuuksia, mutta noin yleisesti lapset eivät saa enää haahuilla ja vaeltaa ties missä työmailla ja heikoilla jäillä jne. 

Sisarukseni luokkakaverin perheessä hukkui kaksi lasta ja vielä eri vuosina. Muistan, miten mekin käytiin läheisen joen jäällä. Eihän lapsen mieleen juolahtanut, että jää on heikkoa virtaavassa joessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei valvottu ja vahdattu kuten nykyään. Se antoi tilaa hyvälle, aktiiviselle lapsuudelle jossa seikkailtiin, opittiin ja koettiin itse ja kavereiden kanssa. Hintana sitten olivat haverit.

Nykyään lapsuus on turvallisempi, mutta hintana sitten puhelinzombius, avuttomuus ja yleinen typeryys lapsissa, sekä täydellinen oman ajan ja tilan puute aikuisilla.

Haveri on vesiliikenneonnettomuus. Varmaan niitäkin toki tapahtui lapsille. 

Haveri on yleisesti onnettomuus, vahinko tai tapaturma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä oikein otin esikoisen neuvolakortin nyt esiin .  Hammaslääkäri on ollut 7.12.76 eli 3-vuotiaana.  Merkinnässä lukee ei reikiä, seuraava käynti 4-vuotiaana. 

Te 70-luvun lapset, esitätte varmoja tietoja asioista joita ette enää itse muista . Ja ajankuva, se oli aikuisen silmin ihan eri asia kuin mitä lapsen silmin.  Ja mitä jälkeenpäin ajattelee.

Jos pojalta kysyisin muistaako  käyntinsä hsmmaslääkärissä 3-viotiaana.  Tokkopa.  Tai että toukokuussa -78 on näkö ja kuulo tarkastettu ja saatu lähete puheterapeutille r-viasta. ( vika oli niin pieni ettei otettu, mutts koulun puheopetuksessa ärrä korjaantui. )

Minä menin kouluun vuonna 1971. Ensimmäinen hammaslääkäri oli samana vuonna ennen koulun alkamista. Äitini puheiden mukaan hammaslääkäri oli kauhistellut hampaissani olevia reikiä ja niitä sitten paikattiin

Onko sinulla neuvolakorttisi tallella, sinä olit lapsi.  Tosin tietysti olet 60-luvulla ollut tenavaikäinen, mutta se ei ole 70-luku jolloin monet asiat muuttuivat, mm äitiysloma.

Yksi lapsistani tarvitsi tietojaan peruskouluajalta ( saadut rokotukset).  Hän sai nivaskan postissa, mm. Neuvolassa piirretyt pääjalkaiset.

Minä muistan omasta lapsuudestani 1980-luvulla, että minulla oli terveysongelmia ja minua täytyi välillä viedä lääkäriin. Viejänä oli äiti ja hän aina valitti, että miksi minun pitää sairastaa ja miksi minua täytyy viedä lääkärille, kun äiti joutuu olemaan poissa töistä, sitten ei saa yhtä suurta palkaa ja työpaikalla ei pidetä siitä, että hän joutuu olemaan sieltä pois minun takiani. Että hän pelkää saavansa lopputilin poissaolojen takia. Tuli jo silloin mieleen, että äidille työpaikka on selvästi tärkeämpi kuin lapsi. Vaikka hän kuuleman mukaan oli todella tahtonut lapsen, eli minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä oikein otin esikoisen neuvolakortin nyt esiin .  Hammaslääkäri on ollut 7.12.76 eli 3-vuotiaana.  Merkinnässä lukee ei reikiä, seuraava käynti 4-vuotiaana. 

Te 70-luvun lapset, esitätte varmoja tietoja asioista joita ette enää itse muista . Ja ajankuva, se oli aikuisen silmin ihan eri asia kuin mitä lapsen silmin.  Ja mitä jälkeenpäin ajattelee.

Jos pojalta kysyisin muistaako  käyntinsä hsmmaslääkärissä 3-viotiaana.  Tokkopa.  Tai että toukokuussa -78 on näkö ja kuulo tarkastettu ja saatu lähete puheterapeutille r-viasta. ( vika oli niin pieni ettei otettu, mutts koulun puheopetuksessa ärrä korjaantui. )

Minä menin kouluun vuonna 1971. Ensimmäinen hammaslääkäri oli samana vuonna ennen koulun alkamista. Äitini puheiden mukaan hammaslääkäri oli kauhistellut hampaissani olevia reikiä ja niitä sitten paikattiin

Olen huono boomeri, 70-luvun äiti, lapset kaikki kuitenkin  kai  yli 30 ensimmäisten reikien tullessa.  Oikomishoidon  kyllä pari sai koska minulta peritty, en muista lääketieteellistä nimeä, liian isot ja tiheät suuhun mahtumattomat hampaat. Ehjiä hampaita heiltä poistettiin lapsena.

"Onko sinulla neuvolakorttisi tallella, sinä olit lapsi.  Tosin tietysti olet 60-luvulla ollut tenavaikäinen, mutta se ei ole 70-luku jolloin monet asiat muuttuivat, mm äitiysloma.

Yksi lapsistani tarvitsi tietojaan peruskouluajalta ( saadut rokotukset).  Hän sai nivaskan postissa, mm. Neuvolassa piirretyt pääjalkaiset."

Kyllä minulla on oma neuvolakortti. Miten niin?

Vierailija kirjoitti:

Minä muistan omasta lapsuudestani 1980-luvulla, että minulla oli terveysongelmia ja minua täytyi välillä viedä lääkäriin. Viejänä oli äiti ja hän aina valitti, että miksi minun pitää sairastaa ja miksi minua täytyy viedä lääkärille, kun äiti joutuu olemaan poissa töistä, sitten ei saa yhtä suurta palkaa ja työpaikalla ei pidetä siitä, että hän joutuu olemaan sieltä pois minun takiani. Että hän pelkää saavansa lopputilin poissaolojen takia. Tuli jo silloin mieleen, että äidille työpaikka on selvästi tärkeämpi kuin lapsi. Vaikka hän kuuleman mukaan oli todella tahtonut lapsen, eli minut.

Kyllähän työpaikkakin on tärkeä että lapsella on leipää, vaatetta ja katto.  Nyt aikuisena ymmärrät sen. Sinulla ehkä nykyisin joustava työaika, etätöitä jne.

Vielä nytkin on työpaikkoja joissa on tarkempaa, palkka ei juokse omilla asioilla olemisesta.  80-luvulla oli vielä ihan tavanomaista, olin toimistotyössä (vaativassa) mutta silti oli kellokortti, tunnit tehtiin takaisin tai palkasta pois omista menoista, lääkärin/hoitajan todistus piti olla joka nuhapäivästä.

Vierailija kirjoitti:

"Onko sinulla neuvolakorttisi tallella, sinä olit lapsi.  Tosin tietysti olet 60-luvulla ollut tenavaikäinen, mutta se ei ole 70-luku jolloin monet asiat muuttuivat, mm äitiysloma.

Yksi lapsistani tarvitsi tietojaan peruskouluajalta ( saadut rokotukset).  Hän sai nivaskan postissa, mm. Neuvolassa piirretyt pääjalkaiset."

Kyllä minulla on oma neuvolakortti. Miten niin?

Siitä voit vahvistaa muistiasi miten silloin on neuvola toiminut. Mitä th on kirjannut ylös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onko sinulla neuvolakorttisi tallella, sinä olit lapsi.  Tosin tietysti olet 60-luvulla ollut tenavaikäinen, mutta se ei ole 70-luku jolloin monet asiat muuttuivat, mm äitiysloma.

Yksi lapsistani tarvitsi tietojaan peruskouluajalta ( saadut rokotukset).  Hän sai nivaskan postissa, mm. Neuvolassa piirretyt pääjalkaiset."

Kyllä minulla on oma neuvolakortti. Miten niin?

 

 

Siitä voit vahvistaa muistiasi miten silloin on neuvola toiminut. Mitä th on kirjannut ylös.

Siellä ei ole mitään mainintaa hampaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onko sinulla neuvolakorttisi tallella, sinä olit lapsi.  Tosin tietysti olet 60-luvulla ollut tenavaikäinen, mutta se ei ole 70-luku jolloin monet asiat muuttuivat, mm äitiysloma.

Yksi lapsistani tarvitsi tietojaan peruskouluajalta ( saadut rokotukset).  Hän sai nivaskan postissa, mm. Neuvolassa piirretyt pääjalkaiset."

Kyllä minulla on oma neuvolakortti. Miten niin?

 

 

Siitä voit vahvistaa muistiasi miten silloin on neuvola toiminut. Mitä th on kirjannut ylös.

Siellä ei ole mitään mainintaa hampaista.

Toistan, jos 71 menit kouluun neuvola-aikasi on ollut 60-luvulla.   Se  voi olla ihan eri asia kuin 73 syntyneellä lapsella keskisuuressa kaupungissa.

Otsikon mukaan käsitellään kuitenkin 70-lukua.  Jolloin sinäkin pääsit hammaslääkäriin.   Ei sitten terveydenhoitajat ohjanneet vauvan ja tenavan hampaiden pesuun?  Nykyisinhän jo ensimmäinen maitohammas harjataan.

Edelleen, terveyshoidossa ja etenkin hammashoidossa on ollut kuntakohtaisia eroja. Jos jonkun lasten hampaat ovat olleet syynissä heti syntymän jälkeen, ei sama ole ollut joka kunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei valvottu ja vahdattu kuten nykyään. Se antoi tilaa hyvälle, aktiiviselle lapsuudelle jossa seikkailtiin, opittiin ja koettiin itse ja kavereiden kanssa. Hintana sitten olivat haverit.

Nykyään lapsuus on turvallisempi, mutta hintana sitten puhelinzombius, avuttomuus ja yleinen typeryys lapsissa, sekä täydellinen oman ajan ja tilan puute aikuisilla.

Olin 60-luvun lapsi ja 70-luvun nuori, ja vapaus oli aivan toista luokkaa kuin nykyään. Lapsena lähdettiin porukalla kilometrien päähän uimaan, ja oltiin koko päivä ilman valvontaa. Teininä hilluttiin kännissä Euroopan suurkaupunkien yössä ja nukuttiin puistossa tai aseman lattialla. Voihan sitä kutsua välinpitämättömyydeksikin. Sota-ajat jättivät tietyn kovuuden ja raakuuden suomalaisiin, ja se on vasta viime aikoina hälvennyt. Nykyään on paremmin kuin ennen, vaikka monet ruikuttavatkin. Oma lapsuus ja nuoruus tun

Olen sinun ikäinen todennäköisesti 63  v. tai ainakin lähellä ikääsi. Minulla oli uskovainen koti ja on uskovainen suku jo vuosisatojen takaa, joten ryypiskely ja vapaa kulkeminen maasta toiseen ei vaan ollut sallittua ihan oman turvallisuuden vuoksi. Isä työnsä puolesta joutui käymään rikoksia läpi ja antamaan muiden kanssa tuomion niistä. Ihan hyvät perustelut kotona oli, miksei kannattanut tehdä sitä tai tätä.

 

No okei asuimme satamakaupungissa, josta käytiin laivalla Ruotsissa melko tiuhaa hakemaan siellä paljon halvempaa sokeria ja margariinia nimeltään Lätt & Lagom, pidimme siitä enemmän kuin suomalaisista vastaavista. Laivamatka taisi olla 3,5 h, joten Ruotsin rantakaupungit olivat hyvin tuttuja. Ihan kuin jonnekin Suomen maakuntaan matkustaisi.

Myrskyt olivat hauskoja noilla pikkupurtiloilla.. Ensin tanssijat joutuivat kipittämään vuorotellen laidasta laitaan. Istuttiin nauramassa heille, lisäksi laivan etuosassa olevilla nojatuoleilla jännäsimme, joko taas tämäkin aalto lentää kokan yli ikkunoihin asti.

Kerran oikein kovassa sumussa kaksi laivaa melkein törmäsivät vaarallisesti ja molempien kylkeen jäi koko laivan mitalta kunnon skraadut eli maali oli poissa ja lommoja kylki täynnä. Silloin todettiin vaan että, jaa tuommoistakin voi sattua ja jatkettiin laivareissuja niin kuin ennenkin, no hätä :D

15 vuotta täytettyäni sain olla kavereiden kanssa Ruotsissa laivalla, mut ei meistä kukaan juonut alkoholia. Syötiin ja tanssittiin. Niin ja tietty ihailtiin komeita nuoria poikia, joiden iskuyrityksiin emme suostuneet. Ruotsalaiset olivat siinä maineessa, että tytöiltä irtoaa aina eikä paikan tarvitse olla vessaa ihmeempiä, hyi yök! Ruotsalaiset pojat luulivat, että kaikki olevat helppoja naisia. Emme halunneet olla kuin ruotsalaiset.

Vilkkaimpina vuosina kotikaupunkini satamasta pääsi kolmeen eri kaupunkiin Ruotsissa: Örnsköldsvik, Uumaja ja Sundsvall. Kaikki tietty testattiin, Kouluruotsilla pärjäsi hyvin.

Lasten hammasharjoja ei oltu vielä keksittykään 60-luvulla. Tuskin aivan 70-luvun alussakaan. Kiva yökkiä, kun aikuisten isolla harjalla yritti pestä hampaita.

Minulle se oli erityisen vaikeaa herkän yökkäysrefleksin takia. Siispä välttelin pesua kuin ruttoa, melkein aina jäin kiinni ja sen seurauksena äiti valvoi, että tuli pestyä ja yökättyä. Ei se kivaa ollut äidillekään seurata taisteluani vierestä.

Heti, kun vaan mahdollista, meille hankittiin lastenharjoja. Amalgaamia olivat poskihampaiden purupinnat lähes täynnä. Se ei ollut poikkeuksellista tuolloin.   

Harmillista on nyt vain se, että ap ei menehtynyt 1970-luvulla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuolto ja koulu olivat raakoja paikkoja lapsille 70-luvulla. Varsinkin hammashuolto, mikä alkoi vasta kouluiässä. Moni vanhempi ei ymmärtänyt ajoissa, miten paha tuho ehti tulla. 

Kuinka moni tulee tänne kirjoittamaan luulojaan? Tämänkin kirjoittajan täytyy olla kuulopuheiden varassa, toisin kuin hänen käsityksensä korjannut henkilö:

Lapseni syntyi 73. Kyllä neuvola-aikaan käytiin myös hammaslääkärissä ja saatiin ohjeita ja hauskat hampaanpesuohjeet tarroina. Laitettiin ne kylpyhuoneen kaakeliin peilin alle.

Voitasiinko rajoittaa keskustelu vain tosiasioihin?

 

Eri aikoina on ollut erilainen menettely esim. hammashoidossa. 

Terveyskeskuksissa menettelytavat on taas voinut poiketa toisistaan paikkakuntakohtaisesti sama

Jep, naapurin täti (evakko eli sota-ajan lapsi) oli saanut täystekarit 12-vuotislahjaksi. Lapsen, minun, silmissä eivät näyttäneen luonnollisia kummemmalta.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hammasharjoja ei oltu vielä keksittykään 60-luvulla. Tuskin aivan 70-luvun alussakaan. Kiva yökkiä, kun aikuisten isolla harjalla yritti pestä hampaita.

Minulle se oli erityisen vaikeaa herkän yökkäysrefleksin takia. Siispä välttelin pesua kuin ruttoa, melkein aina jäin kiinni ja sen seurauksena äiti valvoi, että tuli pestyä ja yökättyä. Ei se kivaa ollut äidillekään seurata taisteluani vierestä.

Heti, kun vaan mahdollista, meille hankittiin lastenharjoja. Amalgaamia olivat poskihampaiden purupinnat lähes täynnä. Se ei ollut poikkeuksellista tuolloin.   

Tuossa on varmaan ollut taitekohta 70-luvulle tullessa.  Valistus neuvoloissakin lisääntyi, meilläpäin ainakin jo neuvola-aikaan käytiin hammaslääkärissä.

Ihmisillä kai hammasluukin erilainen, miehelläni -47 syntynyt ei montaa paikkaa ollut. Nyt aikuisilla lapsilla 50+- myös hyvät hampaat, viisareiden poisto kai yhdelläkin ainoa hoitojuttu. 

Itsellä ollut lapsesta asti huonot hampaat, liekö hoito vai erilainen hammasluu.