Tekeekö vastoinkäymiset ihmisestä vahvemman?

Vierailija kirjoitti:

Se mikä ei tapa vahvistaa.

Höpönpöpön

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva masennus sekä itsellensä valehtelu että kaikki on ok

Masennuksen osasyy voi olla itsellensä valehtelu.

Totuuden kautta alkaa uusi tie, varsinkin jos uskoo Jeesuksen parantavaan ja armahtavaan voimaan.

Olen menettänyt vanhempani lapsena/nuorena ja varmasti se on vahvistanut, koen olevani vahva ja minulla on hyvä resilienssi. Olen huomannut tämän samanikäisten ystävien seurassa joille isovanhempienkin kuolema on vaikeaa eivätkä he osaa arvostaa elossa olevia vanhempiaan. Joidenkin kanssa on mennyt välit kun eivät ole sopineet riitojaan vanhempiensa kanssa vaan syyttävät vanhempiaan olemattomista mitättömistä asioista. En jaksa kuunnella valitusta mm vanhemmista sellaisilta jotka ei ole joutuneet kokemaan oikeita vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt vanhempani lapsena/nuorena ja varmasti se on vahvistanut, koen olevani vahva ja minulla on hyvä resilienssi. Olen huomannut tämän samanikäisten ystävien seurassa joille isovanhempienkin kuolema on vaikeaa eivätkä he osaa arvostaa elossa olevia vanhempiaan. Joidenkin kanssa on mennyt välit kun eivät ole sopineet riitojaan vanhempiensa kanssa vaan syyttävät vanhempiaan olemattomista mitättömistä asioista. En jaksa kuunnella valitusta mm vanhemmista sellaisilta jotka ei ole joutuneet kokemaan oikeita vastoinkäymisiä.

Sinäkö se päätät muiden puolesta mikä on oikea vastoinkäyminen.

Tekee ja ei!

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt vanhempani lapsena/nuorena ja varmasti se on vahvistanut, koen olevani vahva ja minulla on hyvä resilienssi. Olen huomannut tämän samanikäisten ystävien seurassa joille isovanhempienkin kuolema on vaikeaa eivätkä he osaa arvostaa elossa olevia vanhempiaan. Joidenkin kanssa on mennyt välit kun eivät ole sopineet riitojaan vanhempiensa kanssa vaan syyttävät vanhempiaan olemattomista mitättömistä asioista. En jaksa kuunnella valitusta mm vanhemmista sellaisilta jotka ei ole joutuneet kokemaan oikeita vastoinkäymisiä.

Arvostitko itse vanhempiasi ja osaatko arvostaa sitä mitä sinulla on? Kannattaa ihan vaan katsoa peiliin.

Tuollainen toisten vastoinkäymisten vähättely on todella typerää.

Ei tee. Minusta tuli kyyninen, vihainen ja luottamus kaikkiin ja kaikkeen meni. 

Ei aina. Joskus vaurioittaa pahoinkin,joskus kehittää astetta paremmaksi ihmiseksi. Mutta pääosin kasvattaa- Joskus kakeroittaa, rikollisuuttaa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt vanhempani lapsena/nuorena ja varmasti se on vahvistanut, koen olevani vahva ja minulla on hyvä resilienssi. Olen huomannut tämän samanikäisten ystävien seurassa joille isovanhempienkin kuolema on vaikeaa eivätkä he osaa arvostaa elossa olevia vanhempiaan. Joidenkin kanssa on mennyt välit kun eivät ole sopineet riitojaan vanhempiensa kanssa vaan syyttävät vanhempiaan olemattomista mitättömistä asioista. En jaksa kuunnella valitusta mm vanhemmista sellaisilta jotka ei ole joutuneet kokemaan oikeita vastoinkäymisiä.

Sinäkö se päätät muiden puolesta mikä on oikea vastoinkäyminen.

Vanhempien kuolema on vastoinkäyminen toisin kuin joku hankalat välit vanhempiin ja turhat riidat tai ettei ole tekemisissä vanhempiensa kanssa vaikka olisi mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt vanhempani lapsena/nuorena ja varmasti se on vahvistanut, koen olevani vahva ja minulla on hyvä resilienssi. Olen huomannut tämän samanikäisten ystävien seurassa joille isovanhempienkin kuolema on vaikeaa eivätkä he osaa arvostaa elossa olevia vanhempiaan. Joidenkin kanssa on mennyt välit kun eivät ole sopineet riitojaan vanhempiensa kanssa vaan syyttävät vanhempiaan olemattomista mitättömistä asioista. En jaksa kuunnella valitusta mm vanhemmista sellaisilta jotka ei ole joutuneet kokemaan oikeita vastoinkäymisiä.

Voi jeesus

Ei automaattisesti, mutta elämässä koetut vastoinkäymiset voivat käynnistää sellaisia prosesseja, jotka oikein käsiteltynä johtavat vahvempaan ihmiseen. Mutta yhtä lailla vastoinkäymiset voivat myös rikkoa ihmisen, mikäli noita asioita ei koskaan saa käydä läpi tai ei osaa tehdä sitä oikein.

Vastoinkäymisistä selviäminen opettaa selviämis keinoja, mutta ei tee muulla tavoin vahvemmaksi. Tekee päinvastoin traumaattiseksi.

 

Jos hyvin käy, niin silti ihminen voi tulla vahvaksi ja ihanaksi ihmiseksi, varsinkin jos on hyviä ihmissuhteita.

Ei itsessään. Minua on vahvistaneet ne elämässä olevat positiiviset asiat, hyvä lapsuus ja perusturvallisuus, läheisten olemassaolo, ystävyyssuhteet sekä mahdollisuus tehdä mielekkäitä asioita ja harrastaa. Nämä kaikki on auttaneet selviytymään myös niistä vastoinkäymisistä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli ainoastaan kyyninen ja vihainen.

tähän tapaan myös mulle näin, 

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt vanhempani lapsena/nuorena ja varmasti se on vahvistanut, koen olevani vahva ja minulla on hyvä resilienssi. Olen huomannut tämän samanikäisten ystävien seurassa joille isovanhempienkin kuolema on vaikeaa eivätkä he osaa arvostaa elossa olevia vanhempiaan. Joidenkin kanssa on mennyt välit kun eivät ole sopineet riitojaan vanhempiensa kanssa vaan syyttävät vanhempiaan olemattomista mitättömistä asioista. En jaksa kuunnella valitusta mm vanhemmista sellaisilta jotka ei ole joutuneet kokemaan oikeita vastoinkäymisiä.

Eipä taida olla kovinkaan vahva resilienssi jos hermostut siitä että muilla ei ole samanlaiset vanhemmat kuin sinulla. Typerää myös olettaa että muilla ei voisi olla vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt vanhempani lapsena/nuorena ja varmasti se on vahvistanut, koen olevani vahva ja minulla on hyvä resilienssi. Olen huomannut tämän samanikäisten ystävien seurassa joille isovanhempienkin kuolema on vaikeaa eivätkä he osaa arvostaa elossa olevia vanhempiaan. Joidenkin kanssa on mennyt välit kun eivät ole sopineet riitojaan vanhempiensa kanssa vaan syyttävät vanhempiaan olemattomista mitättömistä asioista. En jaksa kuunnella valitusta mm vanhemmista sellaisilta jotka ei ole joutuneet kokemaan oikeita vastoinkäymisiä.

Just joo, onhan se helppoa tulla kuolleiden vanhempien kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt vanhempani lapsena/nuorena ja varmasti se on vahvistanut, koen olevani vahva ja minulla on hyvä resilienssi. Olen huomannut tämän samanikäisten ystävien seurassa joille isovanhempienkin kuolema on vaikeaa eivätkä he osaa arvostaa elossa olevia vanhempiaan. Joidenkin kanssa on mennyt välit kun eivät ole sopineet riitojaan vanhempiensa kanssa vaan syyttävät vanhempiaan olemattomista mitättömistä asioista. En jaksa kuunnella valitusta mm vanhemmista sellaisilta jotka ei ole joutuneet kokemaan oikeita vastoinkäymisiä.

Käytännössä et siis ole edes kokenut aikuista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, vaan kokemuksesi on jäänyt siihen lapsenomaiseen suhteeseen joka on nuoren lapsen ja vanhemman välillä. Totta kai tuolloin vanhemmat tuntuu parhailta, ihan supersankareilta.

Jotkin vastaajat toivovat, että olisi oikea tapa 'käsitellä' kielteisiä asioita, jolloin vahvistuisi. Ei ole sellaista tapaa. 

Ei todellakaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt vanhempani lapsena/nuorena ja varmasti se on vahvistanut, koen olevani vahva ja minulla on hyvä resilienssi. Olen huomannut tämän samanikäisten ystävien seurassa joille isovanhempienkin kuolema on vaikeaa eivätkä he osaa arvostaa elossa olevia vanhempiaan. Joidenkin kanssa on mennyt välit kun eivät ole sopineet riitojaan vanhempiensa kanssa vaan syyttävät vanhempiaan olemattomista mitättömistä asioista. En jaksa kuunnella valitusta mm vanhemmista sellaisilta jotka ei ole joutuneet kokemaan oikeita vastoinkäymisiä.

Eipä taida olla kovinkaan vahva resilienssi jos hermostut siitä että muilla ei ole samanlaiset vanhemmat kuin sinulla. Typerää myös olettaa että muilla ei voisi olla vastoinkäymisiä.

Jep. Toisten kokemusten vähättely ja oman itsen nostaminen jalustalle eivät ole vahvuutta ja resilienssiä. Oikeasti vahva ja resilientti ihminen ymmärtää myös muiden vaikeuksia ja antaa toisten surra tavallaan. Se ei ole millään tapaa häneltä itseltään pois.