Tekeekö vastoinkäymiset ihmisestä vahvemman?

Tekee vahvemman, jos osaa ottaa oman elämänsä omiin käsiinsä. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.

Tekee vahvemmaksi ja kyyniseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tekee vahvemman, jos osaa ottaa oman elämänsä omiin käsiinsä. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.

Toisaalta pitää paikkansa ja toisaalta ei. Siinä mielessä vahvemman ettei minua esimerkiksi voisi vähempää kiinnostaa alkoholi yms. koska ymmärrän ettei päihteillä ainakaan korjata elämäntilannetta vaan ainoastaa heikennetään. Toisaalta vastoinkäymisten myötä tietty välinpitämättömyys ja tietyssä määrin itsekkyyskin ottaa helposti vallan. Esimerkiksi siinä mielessä että tällä hetkellä olen mieluummin sinkkuna kuin parisuhteessa, jossa yritettäissin estää muuttuminen tai pitää kiinni epäterveellisissä elämäntavoissa. Tietty asenne, että joko olet kanssani samassa tiimissä tai siirry sivuun.

Ei, suurimmaksi osaksi . Ainoa ehkä mikä teki kun mut r a i s k a t t i i n ja yritettiin t appaa ja meinas henki lähteä asiakkaan toimesta niin siinä mielessä kyllä. Lopetin kokonaan itseni myymisen ja nyt 8 vuotta siitä ja en voisi ikinä sitä enään tehdä enkä haluaisi vaikka kuinka köyhä olisin. Siinä mielessä kasvatti. Muut traumat taas, ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, se voi tehdä ihmisestä myös todella heikon. Se on ihan ihmisestä kiinni, osaako se käsitellä ne vastoinkäymiset oikein ja kehittyä niistä, kasvaako se ihmisenä koskaan. 

Monesti esim henkinen herääminen tapahtuu just traumojen kautta, mut se ei tarkota, että kaikki kenellä menee huonosti, herää henkisesti. Kaikki ihmiset ei kasva. 

Toiset herää henkisesti ihan ilman vastoinkäymisiäkin. Vastoinkäymiset voi myös saada taantumaan ääliön tasolle.

Suomesta tehdään fasismin avulla korpokratia eli korporatokratia. 

Vierailija kirjoitti:

Suomesta tehdään fasismin avulla korpokratia eli korporatokratia. 

Kakkakasa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta tehdään fasismin avulla korpokratia eli korporatokratia. 

Kakkakasa?

Kyllä! Korporaatioiden kakkakaivo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, se voi tehdä ihmisestä myös todella heikon. Se on ihan ihmisestä kiinni, osaako se käsitellä ne vastoinkäymiset oikein ja kehittyä niistä, kasvaako se ihmisenä koskaan. 

Monesti esim henkinen herääminen tapahtuu just traumojen kautta, mut se ei tarkota, että kaikki kenellä menee huonosti, herää henkisesti. Kaikki ihmiset ei kasva. 

Toiset herää henkisesti ihan ilman vastoinkäymisiäkin. Vastoinkäymiset voi myös saada taantumaan ääliön tasolle.

Tai vaikuttamaan äälilöltä, koska ei voisi vähempää kiinnosta ties kenen leikit ja käytöksen jonka ainoa tarkoitus on provosoida.

Kannattaa perehtyä sellaiseen käsitteeseen kuin resilienssi. Trauma voi myös kasvattaa. Riippuu monista tekijöistä, kuten saadusta tuesta/hoidosta, trauman kestosta, altistumisen iästä... sopiva määrä stressiä ja vastoinkäymisiä todellakin kasvattavat ja kuuluvat elämään. Sitten asia erikseen ovat tietenkin esimerkiksi pitkäkestoinen traumatisoituminen.

Aika paljon voi myös oikeasti omalla opettelulla vaikuttaa. Olen itsekin ollut niin masentunut "vastoinkäymisistä" (=ensin vakavia traumoja ja sen jälkeen rajuja ja lannistavia vastoinkäymisiä), että olen jo aivan luovuttanut. Mutta lopulta jostain on löytynyt tahto mennä elämässä eteen päin ja kivikkoista, raskasta polkua taivaltamalla olen alkanut elää ihan hyvää elämää. Vaikeaa on välillä, ja omalta kohdaltani uskon, että en esimerkiksi uupuisi niin helposti ilman traumatisoitumista. 

Eli: useimmiten kyllä, aina ei. Riippuu monista tekijöistä, kuten vastoinkäymisten laadusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI.,Vakavat vaikeudet tuhoavat ihmisen täysin. Ei siitä nouse, kun kaikki menetetty sairauden vuoksi. Ammatti, koti ja ihmiset. Vain kuolema tuo helpotuksen.

Ei vaikeudet tuhoa vaan se oma ylpeytesi tuhoo. Et ole varmasti yksi ja ainoa joka on kaiken menettänyt. Nythän on mahdollista aloittaa ihan uusi elämä ja alkaa alusta luoden uusia aitoja ihmmissuhteita vertaistensa parissa joilla on myös menetyksiä ollut.

Menetykset eivät ole mikään syy muodostaa suhteita ja lisäksi puhut alentuvasti niin, kuin vastoinkäymisä kokeneet olisivat ihmisryhmä joka pitäisi eristää muista ja saisivat olla ainoastaan keskenään tekemisissä. Vastoinkäyminen ei ole sma, kuin persoonallisuus ja identiteetti. Toivottavasti saat vastaaja kokea muutaman vastoinkäymisen niin katostaan haluatko olle "vertaistesi" parissa vastoinkäymisiesi perusteella? eri

Näennäisesti ehkä. Ihmiselle kasvaa kova pinta, eikä hän hetkahda ihan pienestä. Mutta kun vastoinkäymisiä kertyy riittävästi, kuori murtuu.

Kyllä. Toiset ei opi niistä vaikeuksistakaan. Ja osa vaan uhriutuu, vaikka oma huono olo on ihan omien valintojen odotettavissa oleva lopputulos.

Ei. Surullisemman tekee.

Sekä että. Itsellä oli lapsena vakava sairaus johon olisin voinut kuolla, se opetti elämään elämää nyt ja toi tietynlaista vahvuutta elää. Toisaalta itseeni muiden ihmisten taholta kohdistuneet kurjat asiat elämässä ovat lähinnä lytänneet itsetuntoa ja tuoneet kyynisyyttä vaikka niitä olen paljon työstänyt. Siitä ei vahvuutta ole tullut, vain rikkinäinen ihminen.

Lapsena ja nuorena pitäisi saada se perusturvallisuus, eli vastaan että ei. Ei tee. Mutta aikuisena koetut vastoinkäymiset kasvattavat aina johonkin suuntaan. Riippuu yksilöstä mihin suuntaan.

4 ekaa oikein isoa vastoinkäymistä vahvistivat minua. Viides romutti.

Vierailija kirjoitti:

Ei, suurimmaksi osaksi . Ainoa ehkä mikä teki kun mut r a i s k a t t i i n ja yritettiin t appaa ja meinas henki lähteä asiakkaan toimesta niin siinä mielessä kyllä. Lopetin kokonaan itseni myymisen ja nyt 8 vuotta siitä ja en voisi ikinä sitä enään tehdä enkä haluaisi vaikka kuinka köyhä olisin. Siinä mielessä kasvatti. Muut traumat taas, ei. 

Kauheita asioita sinulle on tehty :(

Se vähän riippuu ihmisestä ja vastoinkäymisestä. Joku katkeroituu, joku vahvistuu. 

Riippuu ihmisen omasta persoonasta