Tekeekö vastoinkäymiset ihmisestä vahvemman?

Vastoinkäymiset tekee oudommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Vaan aran ja epävarman.

Kaikki kuuluu prosessiin. Arkuus ja epävarmuus voi olla ohimeneviä asioita. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen mistä nämä johtuvat. Sen ei tarvitse olla loppuelämän mittaista. Kaikella on syynsä.

Lapsi syntyy. On vanhemmat tai vanhempi tai adoptoidaan, ollaan sijaiskodeissa, huom. monikkomuoto.

Täysimääräinen perushoidon laiminlyönti, heitteiiläolo, hyväksikäyttö, väkivslta, alistaminen, pelkokokemukset eivät vahvista, vasn rikkovat ihmise minuuden. Omia rajoja ei ole. Niitä ei pääse kehittymään. Kierre on valmis.

Voit kasvaa tekohymyilken sinnikkääksi suorittajaksi tai antaa täysin periksi.

Voit toki käydä terapiassa, terapioissa (🤣), missä kuulija ei edes tajua julmuudesta ja kauheudesta mitään. Voidaanhan sinulle alkaa antaa lääkitystä, että et tapa itseäsi.

Elämänpituinen taival. Ehjää ei rikotusta saa. Voit aloittaa alusta useamman kerran. 

Lopulta jäät yksin, koska et pysty läheiseen suhteeseen.

Yrityksiä ja niiden eroamisien tuottamia haavoja ei paranna mikään.

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin ...

T.  Kokemusasiantuntija. Ikuinen muukalainen. 

Ei reagoi enää mihinkään eli jos tulee sota niin pärjää hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ei reagoi enää mihinkään eli jos tulee sota niin pärjää hyvin.

 

On tottunut, että kaikki paska on normaalia.

Ei, mutta syvemmäksi.

Tunnen naisen joka on täysin katkeroitunut vanhempiensa menettämisestä. Kuulemma sama olisi voinut käydä kenelle tahansa mutta ei hänelle tai heidän perheelle. Ei osaa nähdä hyviä asioita elämässään ja miettii aina vaan negatiivisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen naisen joka on täysin katkeroitunut vanhempiensa menettämisestä. Kuulemma sama olisi voinut käydä kenelle tahansa mutta ei hänelle tai heidän perheelle. Ei osaa nähdä hyviä asioita elämässään ja miettii aina vaan negatiivisia asioita.

Hahhah

Ensin nostattaa sisua ja vahvistaa, mutta vuosikausia jatkuvana aiheuttaa loppuunpalamisen.

Fiksu ottaa vastoinkäymiset kouluna, oppina, selviytymisenä, pakollisena osana elämää, josta jää sitten näkemystä, kokemusta ja viisautta tulevaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu ottaa vastoinkäymiset kouluna, oppina, selviytymisenä, pakollisena osana elämää, josta jää sitten näkemystä, kokemusta ja viisautta tulevaan elämään.

Mitä näkemystä, kokemusta tai viisautta on jäänyt siitä, että pelkäsin lapsena kotona henkeni puolesta toisen vanhemman arvaamattoman käytöksen vuoksi? Pelkäsin mennä kotiin ja olla siellä, pelkäsin nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli ainoastaan kyyninen ja vihainen.

Tämä! Olen koko elämäni valinnut vääriä miehiä, jotka lopulta valehtelevat, salailevat ja pettävät. Edessä esittävät muuta. Minusta on tullut kyyninen ja negatiivinen. En usko, että elämällä on mitään hyvää tarjolla minulle.

Ei ainakaan mua. Oon masentunut ja kärsin post traumaattisesta stressioireyhtymästä. 

Riippuu ihmisestä ja vastoinkäymisisten laadusta ja siitä kuinka paljon ne vaikuttaa nykyhetkeen / tulevaisuuteen. Kaikkea kun ei voi jättää taakseen vaikka haluaisi.

Määräänsä enempää ei kukaan kestä eli jossain vaiheessa se melko mitättömältäkin vaikuttava hankaluus voi olla se, joka katkaisee kamelin selän.

En usko että esimerkiksi pelossa eläminen tai kidututeksi joutuminen tekee kenestäkään vahvempaa.

Tämähän riippuu myös ihan niistä vastoinkäymisistä. On täysin eri asia elää lapsuus hyvässä perheessä hyvien vanhempien kanssa, saada hyvä perusturvallisuus ja sitten menettää toinen tai molemmat vanhemmat ja senkin jälkeen elää turvallisessa kodissa vaikka isovanhempien kanssa kuin elää koko lapsuus pelottavassa ilmapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Vaan aran ja epävarman.

Kaikki kuuluu prosessiin. Arkuus ja epävarmuus voi olla ohimeneviä asioita. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen mistä nämä johtuvat. Sen ei tarvitse olla loppuelämän mittaista. Kaikella on syynsä.

 

Lapsi syntyy. On vanhemmat tai vanhempi tai adoptoidaan, ollaan sijaiskodeissa, huom. monikkomuoto.

Täysimääräinen perushoidon laiminlyönti, heitteiiläolo, hyväksikäyttö, väkivslta, alistaminen, pelkokokemukset eivät vahvista, vasn rikkovat ihmise minuuden. Omia rajoja ei ole. Niitä ei pääse kehittymään. Kierre on valmis.

Voit kasvaa tekohymyilken sinnikkääksi suorittajaksi tai antaa täysin periksi.

Voit toki käydä terapiassa, terapioissa (🤣), missä kuulija ei edes tajua julmuudesta ja kauheudesta mitään. Voidaanhan sinulle al

Noin olen minäkin kokenut. Oishan se todella kivaa jos esim. oma lapsuudenperhe tukisi edes joskus, jossain yksittäisessä tilanteessa, mutta näin ei ainakaan mun elämässä. Vaan jos olen kokenut jotain enermmän tai vähemmän hirveää, niin lapsuudenperheeltä tulee vain lisää mätkimistä, jos vain saavat tilaisuuden.

Aika yksinäinen elämä on ollut, ja ihmettelen itseäni, että olen pystynyt pitämään aviliiton koossa ja että edes uskalsin ryhtyä suhteeseen. Kun aina sai kuulla vuosikausia, etten nyt minä mihinkään sellaiseen kykene ym. Mistään tuesta ei koskaan puhettakaan.

Olen hyväksynyt sen, että omaiseni ovat inhottavia ihmisiä, enkä sille mitään voi, mutta kyllä se väliin tulee mieleen kun näkee toisia ja juttelee ihmisten kanssa - toiset kertoo kaikenlaisesta kivasta yhteisestä tekemisestä ja olemisesta, mulla ei ole koskaan mitään sen suuntaistakaan kerrottavaa. Enkä sitten viitsi enkä kehtaa kertoa omista kokemuksista, kun ne on niin kielteisiä.

Ei tee. Itselläni ollut vastoinkäymisiä, tai niitä on ihan tekemällä tehty muiden ihmisten toimesta. Lapsuudessa vanhempien taholta tullut kaltoinkohtelu, koulussa kiusaaminen huonon itsetunnon vuoksi olin helppo uhri, sittemmin nuorena aikuisena väärät miesvalinnat ja kaltoinkohtelua heidän taholtaan. Terapiat ym. eivät ole tuottaneet tulosta ja olen luovuttanut niidenkin suhteen. Minusta on tullut katkera ja syytän muita mielessäni siitä miten asiat ovat. Ennen syytin kaikesta aina itseäni, jos minulle tehtiin pahaa, pidin sitä ihan omana syynä. Nykyään toivon pahaa kaikille minulle pahaa tehneille. Toivon karman hoitelevan heidät. Ennen olin hyvä ja avulias ihminen, nyt tunnen vaan tyhjyyttä enkä auttele ihmisiä. Ihan liian pitkään olin vahva ihminen, koska minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Jo lapsena jouduin olemaan vastuussa vanhempieni tunnereaktioista ja siitä lähtien olen kantanut koko maailmaan harteillani, kunnes nyt jokin aika sitten lopetin se. Haistakoot pas*a koko maailma.

Aiemmin uskoin sanontaan, ettei kellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa.

Kyllä annetaan. He sortuvat taakan alla.

Toisaalta otsikko on totta, toisaalta kaukana siitä !

Ei, mutta yleensä vastoinkäymiset tekevät ihmisestä avarakatseisemman ja empaattisemman muita kohtaan.

Toki voi käy myös niin kuin on käynyt Riikka Purralle, että vastoinkäymiset tekevät ihmisestä kovan, katkeran ja kostonhimoisen.

Se mikä ei tapa vahvistaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta yleensä vastoinkäymiset tekevät ihmisestä avarakatseisemman ja empaattisemman muita kohtaan.

Toki voi käy myös niin kuin on käynyt Riikka Purralle, että vastoinkäymiset tekevät ihmisestä kovan, katkeran ja kostonhimoisen.

Riippuuhan se myös lähtötilanteesta. Ehkä joitain ne vastoinkäymiset muokkaa avarakatseisemmiksi jos eivät aiemmin ole olleet.