Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö vastoinkäymiset ihmisestä vahvemman?
Varsinkin lapsena ja nuorena koetut vastoinkäymiset?
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät tee, tekevät ennemminkin heikomman. Toisaalta todennäköisesti myös empaattisemman. Ja voi olla helpompaa nähdä asiat perspektiivissä, pikkuasiat ei välttämättä paina, jos on ollut isompia huolia.
Tietty riippuu asiasta, mutta itse en ainakaan koe että pikkuasiat ei painaisi vaikka on ollut joskus merkittävämpiä tai enemmän elämään vaikuttavia huolia. Ei ne niitä mitätöi.
Eihän ne niitä mitätöi, mutta ei ehkä jaksa repiä pelihousujaan jonkun mekon repeytymisen tai huonon sään takia. Tai minä en ainakaan jaksa. Ja tulee myös oltua kiitollinen sellaisista asioista, jotka monet 30-40-vuotiaat ottavat vielä itsestäänselvyytenä. Kuten vaikka se, että saa herätä uuteen päivään ilman suurempia kipuja, se on oikeasti todella iso ja hieno asia. Ja kun on joutunut elämään elämää, jossa sellainen tuntui saavuttamattomalta ihmeeltä, tuntuu todella ihmeelliseltä saada tämä tavallinen elämä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No omalla kohdallani mennyt näin:
-Lapsena mitätöintiä ja kaltoinkohtelua. Adoptiolapsi olen, joten en ollut minkään arvoinen.
-Koulukiusaamista, 17-vuotiaaksi astii
-Neljä hyvää työpaikkaa mennyt alta tuotannollis-taloudellisten syiden vuoksi. Työttömyyttä AMK-tutkinnosta huolimatta.
-Joutuminen aiheetta lastensuojelun hampaisiin. Rumba kesti pari vuotta ennen kuin sossut uskoivat että sadut eivät ole totta.
-Kaksi vakavaa sairastumista, toisessa hengenlähtö muutaman tunnin päässä, onneksi fiksu lääkäri tajusi tilanteen.
Olen vahva. En jaksa kuunnella kenenkään valituksia pikkuasioista, isommat ymmärrän kokemustasolla koska tiedän miltä tuntuu kun ei mene hyvin.
Kolikon kääntöpuolena viha ja katkeruus. Olisi voinut mennä toisin. Mutta viha auttaa joissakin tilanteissa jaksamaan. Voisi verrata Suomalaiseen sisuun. Sanotaan usein että "en toivo kellekään samaa". No minä toivon.
Miksi toivot jollekin toiselle samaa, mitä se muka opettaisi?
"Mikä sitten on pikkuasioista valittamista?"
No esim. että joutuu heräämään töihin, sää, televisio-ohjelmat, auton renkaiden vaihto, kynsilakan loppuminen, laskujen eräpäivät, itse hankitun lainan maksaminen, tuotevalikoima kaupassa. Onhan näitä. Suurin osa suomalaista on nykyään valittajia, koska elämä liian helppoa.
Kun ihmisen murtoraja ylitetään, on siitä erittäin vaikea täysin parantua.
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sitten on pikkuasioista valittamista?"
No esim. että joutuu heräämään töihin, sää, televisio-ohjelmat, auton renkaiden vaihto, kynsilakan loppuminen, laskujen eräpäivät, itse hankitun lainan maksaminen, tuotevalikoima kaupassa. Onhan näitä. Suurin osa suomalaista on nykyään valittajia, koska elämä liian helppoa.
Minusta myös tuollaisista pienistä asioista hetkellinen ärsyyntyminen ja valittaminen kuuluu ihan tavalliseen elämään eikä kerro vielä mitään helposta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihmisestä, että miten osaa käsitellä asioitaan. Osalle jää traumat, ettei osaa mitenkään käsitellä asioita ja toisista sitten tulee henkisesti vahvempia ja voivat esim auttaa toisia vastaavissa tilanteissa. Kokemusasiantuntijoita tarvitaan ilman titteliä, kunhan on hyvät korvat.
Ei välttämättä ole kyse siitä miten "osaa" käsitellä asioita mikä ehkäisisi traumoja. Jotkut asiat vaan sellaisia että niistä todennäköisimmin jää jonkinlaisia traumoja.
Kyllähän se kyky ja kapasiteetti vaikuttaa siihen, miten niistä traumoista selviää ja pääsee yli. Eli, onko ihminen loppuikänsä rikkinäinen vai kykeneekö eheytymään riittävästi niin että voi elää hyvää ja onnellista elämää. Myös luontainen temperamentti yms. onko suojaavia tekijöitä, vaikuttavat myös. Samaten kuin se, minkälaisista vastoinkäymisistä on kyse. Yksilöllistä sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sitten on pikkuasioista valittamista?"
No esim. että joutuu heräämään töihin, sää, televisio-ohjelmat, auton renkaiden vaihto, kynsilakan loppuminen, laskujen eräpäivät, itse hankitun lainan maksaminen, tuotevalikoima kaupassa. Onhan näitä. Suurin osa suomalaista on nykyään valittajia, koska elämä liian helppoa.
No jos kynsilakka onkin loppu just silloin kun sitä tarvitsisi niin onhan se aika perseestä. Tai että sataa koko päivän kun suunniteltiin jotain kivaa tekemistä just sille päivälle. En ihan ymmärrä, miksei pikkuasiat saisi joidenkin mielestä harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopivasti onnistumisia ja vastoin käymisiä elämässä niin kehittyy tasapainoiseksi ihmiseksi. Liikaa jompaakumpaa ja vääristymiä alkaa kertymään mieleen. Tasapaino on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihmisestä, että miten osaa käsitellä asioitaan. Osalle jää traumat, ettei osaa mitenkään käsitellä asioita ja toisista sitten tulee henkisesti vahvempia ja voivat esim auttaa toisia vastaavissa tilanteissa. Kokemusasiantuntijoita tarvitaan ilman titteliä, kunhan on hyvät korvat.
Ei välttämättä ole kyse siitä miten "osaa" käsitellä asioita mikä ehkäisisi traumoja. Jotkut asiat vaan sellaisia että niistä todennäköisimmin jää jonkinlaisia traumoja.
Kyllähän se kyky ja kapasiteetti vaikuttaa siihen, miten niistä traumoista selviää ja pääsee yli. Eli, onko ihminen loppuikänsä rikkinäinen vai kykeneekö eheytymään riittävästi niin että voi elää hyvää ja onnellista elämää. Myös luontainen temperamentti yms. onko suojaavia tekijöitä, vaikuttavat myös. Samaten kuin se, minkälaisi
Se kyky ja kapasiteetti liittyy oleellisesti niihin olosuhteisiin, mille ei ihminen itse voi välttämättä oikein mitään. Samoin se todellakin riippuu siitä vastoinkäymisestä. Esimerkiksi on varmaan paljon todennäköisempää, että lapsi toipuu vanhempiensa erosta ilman pysyviä traumoja, kuin vaikka joku leirioloihin syntynyt, kaltoinkohtelua pikkulapsesta asti kokenut lapsi selviytyisi niin sanottuun normaaliin elämään ilman traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sitten on pikkuasioista valittamista?"
No esim. että joutuu heräämään töihin, sää, televisio-ohjelmat, auton renkaiden vaihto, kynsilakan loppuminen, laskujen eräpäivät, itse hankitun lainan maksaminen, tuotevalikoima kaupassa. Onhan näitä. Suurin osa suomalaista on nykyään valittajia, koska elämä liian helppoa.
Eipä taida monenkaan elämä olla niin helppoa kuin kuvittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sitten on pikkuasioista valittamista?"
No esim. että joutuu heräämään töihin, sää, televisio-ohjelmat, auton renkaiden vaihto, kynsilakan loppuminen, laskujen eräpäivät, itse hankitun lainan maksaminen, tuotevalikoima kaupassa. Onhan näitä. Suurin osa suomalaista on nykyään valittajia, koska elämä liian helppoa.
Minusta myös tuollaisista pienistä asioista hetkellinen ärsyyntyminen ja valittaminen kuuluu ihan tavalliseen elämään eikä kerro vielä mitään helposta elämästä.
Siinä on kuitenkin isoja aste-eroja, miten paljon jää märehtimään mitäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sitten on pikkuasioista valittamista?"
No esim. että joutuu heräämään töihin, sää, televisio-ohjelmat, auton renkaiden vaihto, kynsilakan loppuminen, laskujen eräpäivät, itse hankitun lainan maksaminen, tuotevalikoima kaupassa. Onhan näitä. Suurin osa suomalaista on nykyään valittajia, koska elämä liian helppoa.
Minusta myös tuollaisista pienistä asioista hetkellinen ärsyyntyminen ja valittaminen kuuluu ihan tavalliseen elämään eikä kerro vielä mitään helposta elämästä.
Siinä on kuitenkin isoja aste-eroja, miten paljon jää märehtimään mitäkin...
Niin on. Mutta toisaalta, joku toinenhan saattaa ajatella ihan just samalla tavalla sinusta ja sinun kokemuksistasi tai valituksen aiheistasi, että ne eivät hänen mittakaavassaan ole samanlaisia kuin sinun. Siksi ei ehkä ihan suoraapäätä kannata arvostella sitä mitä joku on kokenut tai mistä valittaa.
Joskus niistä pienemmistä asioista on helpompi valittaa kun koko muu elämä on ihan kaaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sitten on pikkuasioista valittamista?"
No esim. että joutuu heräämään töihin, sää, televisio-ohjelmat, auton renkaiden vaihto, kynsilakan loppuminen, laskujen eräpäivät, itse hankitun lainan maksaminen, tuotevalikoima kaupassa. Onhan näitä. Suurin osa suomalaista on nykyään valittajia, koska elämä liian helppoa.
Miten se sitten määritellään kuka on valittaja ja kuka ei?
Joo, polio vahvistaa <3 Ja leukemia tekee lapsen vastustuskyvylle vain hyvää <333
Tuskin orvoksi jääneistä on kivaa kuunnella kun muut valittaa vanhemmistaan.
Eivät tee. Niitä kun kertyy riittävästi ne murskaavat ihmisen kunnes tulee the end.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sitten on pikkuasioista valittamista?"
No esim. että joutuu heräämään töihin, sää, televisio-ohjelmat, auton renkaiden vaihto, kynsilakan loppuminen, laskujen eräpäivät, itse hankitun lainan maksaminen, tuotevalikoima kaupassa. Onhan näitä. Suurin osa suomalaista on nykyään valittajia, koska elämä liian helppoa.
Minusta myös tuollaisista pienistä asioista hetkellinen ärsyyntyminen ja valittaminen kuuluu ihan tavalliseen elämään eikä kerro vielä mitään helposta elämästä.
Siinä on kuitenkin isoja aste-eroja, miten paljon jää märehtimään mitäkin...
Niin on. Mutta toisaalta, joku toinenhan saattaa ajatella ihan just samalla tavalla sinusta ja sinun kokemuksistasi tai valituksen aiheistasi, että ne eivät hänen mittakaavassaan ole samanlaisia kuin sinun. Siksi ei ehkä ihan suoraapäätä kannata arvostella sitä mitä joku on kokenut tai mistä valittaa.
Ensinnäkin: kerropa missä kohtaa arvostelin?
Toisekseen: aivan varmasti näin onkin. Veikkaan, että joku joka on selvinnyt jostain keskitysleiriltä tai nähnyt nälkää ja menettänyt lapsensa nälänhädälle, pitää minun elämäni ongelmia melko pieninä ja turhina. Se on ihan ok. Ei haittaa minua.
Jos saisin vapaasti valita, eläisin juuri niin kepeän elämän, että kynsilakan loppuminen olisi katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sitten on pikkuasioista valittamista?"
No esim. että joutuu heräämään töihin, sää, televisio-ohjelmat, auton renkaiden vaihto, kynsilakan loppuminen, laskujen eräpäivät, itse hankitun lainan maksaminen, tuotevalikoima kaupassa. Onhan näitä. Suurin osa suomalaista on nykyään valittajia, koska elämä liian helppoa.
Minusta myös tuollaisista pienistä asioista hetkellinen ärsyyntyminen ja valittaminen kuuluu ihan tavalliseen elämään eikä kerro vielä mitään helposta elämästä.
Siinä on kuitenkin isoja aste-eroja, miten paljon jää märehtimään mitäkin...
Niin on. Mutta toisaalta, joku toinenhan saattaa ajatella ihan just samalla tavalla sinusta ja sinun kokemuk
Ensinnäkin: kerropa missä kohtaa arvostelin?
Toisekseen: aivan varmasti näin onkin. Veikkaan, että joku joka on selvinnyt jostain keskitysleiriltä tai nähnyt nälkää ja menettänyt lapsensa nälänhädälle, pitää minun elämäni ongelmia melko pieninä ja turhina. Se on ihan ok. Ei haittaa minua.
Jos saisin vapaasti valita, eläisin juuri niin kepeän elämän, että kynsilakan loppuminen olisi katastrofi.
Luuletko ihan tosissasi että jollekin se kynsilakan loppuminen on elämän aina katastrofi?
Tietty riippuu asiasta, mutta itse en ainakaan koe että pikkuasiat ei painaisi vaikka on ollut joskus merkittävämpiä tai enemmän elämään vaikuttavia huolia. Ei ne niitä mitätöi.