Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö vastoinkäymiset ihmisestä vahvemman?
Varsinkin lapsena ja nuorena koetut vastoinkäymiset?
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Luuletko ihan tosissasi että jollekin se kynsilakan loppuminen on elämän aina katastrofi?
En tietenkään. Mikä saa sinut ajattelemaan niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko ihan tosissasi että jollekin se kynsilakan loppuminen on elämän aina katastrofi?
En tietenkään. Mikä saa sinut ajattelemaan niin?
Olisko vaikka se, kun kirjoitit että "Jos saisin vapaasti valita, eläisin juuri niin kepeän elämän, että kynsilakan loppuminen olisi katastrofi"? Tuohon ilmeisesti sisältyy jokin ajatus siitä että henkilön elämän olisi ollut muuten ihan kepeää, mutta se kynsilakan loppuminen olisi katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Joskus niistä pienemmistä asioista on helpompi valittaa kun koko muu elämä on ihan kaaosta.
Niinpä. Ei ollut kovin helppoa valittaa edes hyville kavereille siitä, että kotona oli ankea tunnelma kun isä oli vaan itkuinen, surullinen ja masentunut ja pelkäsin että se miettii itsemurhaa. Varmaan siksi kaverien kesken keskityttiin valittamaan niistä koulu-, vaate-, hius- ja ihmissuhdedraamajutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No omalla kohdallani mennyt näin:
-Lapsena mitätöintiä ja kaltoinkohtelua. Adoptiolapsi olen, joten en ollut minkään arvoinen.
-Koulukiusaamista, 17-vuotiaaksi astii
-Neljä hyvää työpaikkaa mennyt alta tuotannollis-taloudellisten syiden vuoksi. Työttömyyttä AMK-tutkinnosta huolimatta.
-Joutuminen aiheetta lastensuojelun hampaisiin. Rumba kesti pari vuotta ennen kuin sossut uskoivat että sadut eivät ole totta.
-Kaksi vakavaa sairastumista, toisessa hengenlähtö muutaman tunnin päässä, onneksi fiksu lääkäri tajusi tilanteen.
Olen vahva. En jaksa kuunnella kenenkään valituksia pikkuasioista, isommat ymmärrän kokemustasolla koska tiedän miltä tuntuu kun ei mene hyvin.
Kolikon kääntöpuolena viha ja katkeruus. Olisi voinut mennä toisin. Mutta viha auttaa joissakin tilanteissa jaksamaan. Voisi verrata Suomalaiseen sisuun. Sanotaan usein e
Miksi toivot jollekin toiselle samaa, mitä se muka opettaisi?
Minäkin en saa ihan kiinni tästä. Miksi ihmeessä toivoa toisille ihmisille vastoinkäymisiä?
Vierailija kirjoitti:
Tuskin orvoksi jääneistä on kivaa kuunnella kun muut valittaa vanhemmistaan.
Nehän vasta valittaakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät tee, tekevät ennemminkin heikomman. Toisaalta todennäköisesti myös empaattisemman. Ja voi olla helpompaa nähdä asiat perspektiivissä, pikkuasiat ei välttämättä paina, jos on ollut isompia huolia.
Tietty riippuu asiasta, mutta itse en ainakaan koe että pikkuasiat ei painaisi vaikka on ollut joskus merkittävämpiä tai enemmän elämään vaikuttavia huolia. Ei ne niitä mitätöi.
Eihän ne niitä mitätöi, mutta ei ehkä jaksa repiä pelihousujaan jonkun mekon repeytymisen tai huonon sään takia. Tai minä en ainakaan jaksa. Ja tulee myös oltua kiitollinen sellaisista asioista, jotka monet 30-40-vuotiaat ottavat vielä itsestäänselvyytenä. Kuten vaikka se, että saa herätä uuteen päivään ilman suurempia kipuja, se on oikeasti todella iso ja hieno asia. Ja kun on joutunut elämään elämää, jo
Mielestäni pelihousut voi repeytyä useammin ja raivokkaammin, jopa ilman mitään pikkusyytäkään, jos on ollut paljon vastoinkäymisiä. Hyvän elämän rakastettunsa elänyt ei trikkeröidy helposti, vaan jaksaa itsekin rakastaa - ja ommella niitä muiden pelihousuja.
Vastoinkäymiset tavallaan vammauttaa ihmiset ja negatiivisuutta, kateutta, kapeakatseisuutta sekä katkeruutta voi tulla liiaksi asti. Siihen perustuu sekin sanonta, että sokea ei voi taluttaa sokeaa. Kaksi tunnevammaista yhdessä=katastrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nykyisin vastoinkäymiseksi riittää näköjään, ihan mitä vaan , jos ei mene mielen mukaan.
Katson itse todella vastoinkäymiseksi sen, johon ei itse voi vaikuttaa.
Liennee pahin, jos menettää kotinsa. Perheensä. Kotimaansa.
Karjalan evakkojen lapsena, tiedän, toivoaan ei saa menettää. Eikö se liene sanontakin, vastatuuli vahvistaa!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyisin vastoinkäymiseksi riittää näköjään, ihan mitä vaan , jos ei mene mielen mukaan.
Katson itse todella vastoinkäymiseksi sen, johon ei itse voi vaikuttaa.
Liennee pahin, jos menettää kotinsa. Perheensä. Kotimaansa.
Karjalan evakkojen lapsena, tiedän, toivoaan ei saa menettää. Eikö se liene sanontakin, vastatuuli vahvistaa!
Vai voisiko olla niin että vastoinkäymisiä voi olla erilaisia ja useita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena vaikeudet heikentävät, koska ei ole kykyä nähdä virheitä tai miten toisin voisi toimia.Silloin ei myöskään osaa käsitellä virheitään.
Vanhempana heikentää tai vahvistaa,on mahdollisuus keskustella ystävien kanssa ja miettiä, mitä teki väärin.Toisaalta lapsuuden trauma tai käsitelemätön trauma voi olla takana, jolloin ei näe virheitään, vaan virhe toistuu.
Joskus vaikeudet vahvistavat, mutta se edellyttää itsesäälistä irtipääsemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaikeudet vahvistavat, mutta se edellyttää itsesäälistä irtipääsemistä.
Kaikki vaikeudet ei vahvista vaan päinvastoin. Eikä sillä ole mitään tekemistä itsesäälin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, heikomman.
Sit se on kyllä oma syy tai uhriutuu ja valittaa turhasta. Kun on pakko selviytyä niin selviytyy kyllä kaikesta.
Ei oo kenenkään oma syy ja selviytyminen ei tarkoita samaa kun että ois henkisesti vahva. Mulla jatkuva lapsena koettu pelko ja turvattomuus on johtanut ahdistukseen ja pelkotiloihin, joista en pääse irti. Oon selviytyjä kyllä enkä valita turvasta, mut henkisesti oon heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hinduvinkkelistä vastoinkäymiset lienevät negakarman purkautumista, joten ainakin sinulla on vastoinkäymisen jälkeen yksi "paketti" vähemmän kRSNa-karmaa (tummaa karmaa)?
Yoga-suutra: karmaakRSNaashuklaM yoginaH, trividham itareSaam.
Ne jotka valittaa pienistä ei ole kokeneet oikeita vastoinkäymisiä niin se vaan on.
En sanoisi ihan niin, kuulostaa positiviselta. Minun listani
Kasvanut resilienssi
näyttämisenhalu
huono itsetunto
empatia hävinnyt
kyynistynyt asenne
ihmisviha
Ei tee. Olen fyysisesti selvinnyt ja hengissä, mutta elänkö sanan varsinaisessa merkityksessä? En.
Äiti ei ostanut haluamaani lelua. Koko elämäni meni pilalle. Olen todella katkera hänelle ja koko maailmalle.
Onhan se orvoksi jäänytkin voinut valittaa vanhemmistaan, ja voi edelleen valittaa huoltajistaan.