Mummo ei haluakaan hoitaa vauvaa
Meidän esikoinen syntyi puoli vuotta sitten ja ennen syntymäänsä ja parin ensimmäisen kuukauden ajan miehen äiti eli vauvan mummo oli koko ajan tuputtamassa itseään vauvanhoitoavuksi ja kahdesti muistaakseni olikin vauvaa hoitamassa meillä ihan vauvan kanssa keskenään, kun minulla tai miehellä ja minulla yhdessä oli joku meno.
Nyt jotain on muuttunut ja edelleen mummo ehdottaa säännöllisesti että voisi tulla vauvaa hoitamaan, ja kun sitten ehdotan päiviä jolloin olisi meillä menoja niin mummo keksiikin kaikenlaisia syitä ettei se onnistu - usein työkiireisiin vedoten, mikä on tietty täysin ok. Välillä on kuitenkin jo ehtinyt mainostaa että hänellä on tietty viikonloppu vapaana ja kun sitten ehdotan että sopisiko silloin tulla hetkeksi vauvan seuraksi, hän alkaakin toppuutella että otetaan joku muunlainen hoitokerta kun tähän ja tähän teillä menee jopa tunti poissa kotoa! Lopputulemana mummo sitten aina toteaa että jospa tuleekin sitten vain käymään kahvilla ja tulee sitten moneksi tunniksi höpöttelemään vauvan kanssa muttei tällöinkään oikein halua pidellä tai varsinaisesti hoitaa vauvaa kuten vaihtaa vaippaa tai syöttää.
En tietenkään koe että vauvanhoito on hänen velvollisuutensa, itsepä olen lapsen halunnut ja toki hänet myös itse kasvatan ja hoidan, mutta olen jotenkin ihan hämmentynyt tästä toiminnasta, että miksi pitää sitten ehdottaa ja kerta toisensa jälkeen kuitenkin kieltäytyä. Lisäksi jotenkin itseä uuvuttaa kestitä mummoa, hän on kyllä pääsääntöisesti kauhean mukava tyyppi mutta tosi suorasukainen ja herkästi arvostelee ja kyseenalaistaa esimerkiksi lastenkasvatukseen liittyviä juttuja. Osaan kyllä pitää toki puoleni mutta se vaatii aina toki veronsa, olen näiden vierailujen jälkeen aina ihan poikki 😅
Mieskin on ihmetellyt tätä toimintaa muttei ole oikein suoraan saanut nostettua kissaa pöydälle ja jotenkin itse koen ettei varsinaisesti olisi minun homma ottaa asiaa puheeksi anopin kanssa.
Onko muilla samanlaisia mummoja?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mummo 400 km päässä ja aluksi lähetteli imeliä viestejä kuinka ihanaa on olla isoäiti! Sitä ei kuulemma voi verrata mihinkään, aivan mahtava tunne. Aluksi ajattelin että ok, mutta sitten hän ei tullut katsomaan vauvaa. Ei ristiäisiin. Ei syntymäpäiville, ei mihinkään. Nyt lapsi pääsi ripille näkemättä koskaan mummoaan. En minäkään ole yhteyttä enää pidellyt. Varmaan edelleen ihanaa olla mummo?
No kerroit paljon itsestäsi ,et ole miestäsi laskenut äitiään katsomaan ja viemään lapsia mummolle näytiksi.
Ai vastasyntynyt olisi pitänyt kuskata 400 km päähän? Toiset sukulaiset tulivat katsomaan sairaalaan, ja tätä yhtä varten olisi pitänyt lähteä tuntien ajomatkan päähän? Toiset sukulaiset tulivat ristiäisiin meille kotiin, olisiko
No onhan siinä syntymän ja rippijuhlien välissä 15 vuotta. Ai teillä jo sairaalassa semmonen trafiikki?
Kun ei ole ollut halua mummoon pitää yhteyttä voi sitä yksin mummon syyksi laittaa. Ehkä on viisaammaksi katsonut pysyä pois.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo ei halua hoitaa ihan pieniä lapsia, kokee ilmeisesti ettei osaa tai uskalla.
Olisiko teillä samaa, että jotenkin jännittää sitä hoitamista kuitenkin?
Meillä tietysti se ero että mummo ei ehdota edes että ottaisi hoitoon alle 2-vuotiaan. Itse kaipaisin kovasti että voisin vauvan hetkeksi jättää tutulle hoitajalle, ja uskon että varmuus hoitaa vauvaa tulisi nimenomaan siitä, että olisi alusta alkaen mukana tekemässä välillä niitä arkisia asioita kuten syöttämistä ja vaipanvaihtoa. Minusta Suomessa on surullinen kulttuuri, kun aina pitäisi pärjätä yksin. Vanhemmat tarvitsisivat monesti apua ihan arkisissa asioissa. Oma äitini on osa-aikaeläkkeelle ja asuu lähellä, muttei koskaan tule käymään vaan haluaa että vien vauvan sinne näytille. En tietenkään vaadi hoitoapua, mutta todellisuudessa sitä kaipaisin, varsinkin kun isäkään ei osallistu.
Miksi se on mummon vika, jos miehesi ei osallistu? Kuinka aktiivisesti olet itse auttanut mummoa? Tuntuu, että tämä nykymammeleiden systeemi toimii niin, että heitä pitää olla auttamassa joka välissä, mutta pienestäkin risauksesta lyödään välit poikki isovanhempiin ja uhotaan ettei heitä auteta koskaan.
Mummomummomummo. Aina VAIN mummo. Mummo on oman lapsensa hoitanut, antakaa hänen olla.
Miksette kysele lapsen VAARIN, UKIN, ISOISÄN, TUFFAN perään??
Naurettavaa sälyttää mummolle yhtäön sen enempää "tehtävää".
Voi, tosi tylsää. Et usko, miten ihanalta minusta (olen mummo) tuntui, kun miniä sanoi äskettäin, että ei ikinä unohda, kun esikoisellaan oli vatsavaivoja ja olin kauppareissun aikan hoitamassa vauvaa. Hän kuulema näkee vieläkin silmissään ihanan tilanteen, kun tulivat kotiin kaupasta ja vauva nukkui olkaani vasten sikeästi ja siitä siirrettynä omaan sänkyynsä nukkui monta tuntia.
Tästä jo aikaa 15 v. Välillä hän muistelee kaikkia niitä juttuja, jolloin sai vähän omaakin aikaa lapsilta, joita lopulta oli 3 pientä samaan aikaan.👵
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja kiva kuulla etten ole yksin.
Viisainta varmaankin on kohdata nuo mummon puheet juurikin kohteliaan välinpitämättömästi ohittamalla ja laittaa mies hoitamaan äitinsä mahdolliset kahvitukset.
Ap
Minä mummona en tulisi teidän lapsia hoitamaan, jos huomaisin, ettet sinä viitsi edes kahvia keittää ja olla seurana. Juonittelija olet. Hyvällä saa hyvää, ei pahalla. Pahalla saa vain pahaa.
Miniät ovat nykyään niin itseriittoisia ja minä ite - tyyppejä. Varokaa, jos alatte miehen äitiä kovin moittimaan, niin se mies ottaa ja vaihtaa akan mukavempaan. Se on viho viimeinen juttu, kun äitiä haukutte. Tämäkin on nähty.
Höpö höpö. Vaimo on miehelle ykkönen ja niin kuuluu ollakin.
Totta, sanoinkin pojalle kun otti vaimon, että raamatussakin sanotaan, ett mies liittyköön vaimoonsa ja erotkoon äidistään tms. En ole mikään erityinen raamattuasiantuntija, mutta jotain vastaavaa siellä lukee.👵
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeellä oleva äiti toivoi kovasti lastenlasta ja jopa sanoi auttavansa kaikessa hoidossa. Tuli päivä kun hänestä tuli mummo.... hehkuttaa kaikille tuttaville lastenlasta ja antaa ymmärtää olevansa mukana lapsen elämässä. Totuus on kuitenkin että ei ole kertaakaan hoitanut lasta tai tarjonnut apuaan.
Sama täällä! Kyllä kaikille työkavereille ym. hehkutetaan ja näytellään kuvia, mutta totuus on se, että hän on esimerkiksi meillä käynyt viimeksi marraskuussa. On niin kiire ja sitä ja tätä, 15 km välimatka.
En minäkään uskaltaisi hoitaa nykynaisten vauvoja. Parempi pysyä kokonaan poissa kuin tehdä "hoitovirhettä". Väärinhän se menee kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mummomummomummo. Aina VAIN mummo. Mummo on oman lapsensa hoitanut, antakaa hänen olla.
Miksette kysele lapsen VAARIN, UKIN, ISOISÄN, TUFFAN perään??
Naurettavaa sälyttää mummolle yhtäön sen enempää "tehtävää".
Jostain syystä ne mummot nimenomaan ovat juuri niitä, jotka ehdottavat voivansa olla avuksi ja hehkuttavat mummouttaan. Harvoin isoisät.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään uskaltaisi hoitaa nykynaisten vauvoja. Parempi pysyä kokonaan poissa kuin tehdä "hoitovirhettä". Väärinhän se menee kuitenkin.
Nykynaisten? Esimerkiksi neuvoloissa ohjeistetaan joitain asioita eri tavalla kuin 30 vuotta sitten. Suosituksia on hyvä noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään uskaltaisi hoitaa nykynaisten vauvoja. Parempi pysyä kokonaan poissa kuin tehdä "hoitovirhettä". Väärinhän se menee kuitenkin.
Nykynaisten? Esimerkiksi neuvoloissa ohjeistetaan joitain asioita eri tavalla kuin 30 vuotta sitten. Suosituksia on hyvä noudattaa.
Vauvathan on ihan erilaisia kuin 30v sitten. En minäkään uskaltaisi hoitaa lumihiutaletta.
Vierailija kirjoitti:
Hah! Meillä käy mummo parkkipaikalla. Viimeksi toi nopeasti Piltti mangosose purkkeja ja lyhyen kuulumisten jälkeen kaasutti kohti tyttären perhettä.
Pärjäät ap paremmin, kun hyväksyt tosiasiat nopeasti. Et tule saamaan apua.
Tämä sama meillä! Välillä huomaan, että joku tavara ilmestynyt kuistille. Käynyt salaa tuomassa, ei edes ovikelloa soita. Sitten jälkeenpäin kyselee, että mitä lapsi teki sillä ja sillä... Nää on usein siis ihan jotain random kirpparikamoja.
Täällä tuore mummi, jolla on muuten omakin elämä vielä, työ ja teini-ikänen lapsi.
Minusta mummius on etuoikeus ja kivaa yhdessä oloa lapsen kanssa. Ihan pientä en uskaltaisi edes hoitaa. En ole mikään hoitoautomaatti.
Työelämä vie oman energian ja oma lapsi kotona, joten haluan itsekin vapaata vastuusta välillä.
Ja kuten täällä todettiin, miksi vaareja ei syyllistetä samoin. Vai kuuluuko vain heille se etuoikeuspuoli. Aika harvoin vaarit saavat lokaa niskaan. Entä kummit, valitkaa kummeiksi niitä, jotka oikeasti auttavat lapsen kasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Mummo haluaisi, mutta ei välttämättä jaksa tai osaa niin kuin on kuvitellut. Se on vaikea kohdata, ettei olekaan sellainen mummo kuin on kuvitellut olevansa. Mellä ratkaistiin asia niin, että mummo lähtee kärryttelemään vauvaa päikkärien ajaksi ja saan hengähtää sen aikaa. Sitten juodaan kahvit. Helpotus kaikille ja mummo saa sellaista isoäitiyttä, johon pystyy.
No mutta eihän tuosta mitään apua ole kun täytyisi päästä risteilylle, festarit, leffa/pizza/siiderireissulle..?
Näin aikuisen lapsen äitinä, joka sai ajankohdasta johtuen tehdä kokopäivätyön lisäksi vielä kodin- ja lapsenhoidonkin, mun hoivani on loppuun käytetty. Olen kyllä sen sanonut tyttärellekin ja sanon tännekin, vaivatkaa niitä pappoja ja ukkoja välillä. Miehet luistelevat näissä asioissa elämänsä läpi eivätkä naisetkaan tunnu muuta haluavan, kun aina vain toisten naisten täytyy joustaa, jaksaa ja antaa ihan loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan hoito ei ole mummon tehtävä.Se on sinun ja miehesi tehtävä hoitaa vauvvaa.
Ja taas mentiin metsään että rysähti... Ja päivänselvyuksiä kirjoitetaan.. Aloittajan viestissähän ei ole lainkaan tästä kyse! Haloo!? Vaan siitä, että mummo OMA-ALOITTEISESTI tarjoaa apuaan, mutta sitten aina kun sitä ehdotetaan, kieltäytyy kuitenkin jollain verukkeella, silloinkin kun pystyisi auttamaan. Erikoista on mummon käytös. Ei tarjoaisi apuaan jos ei halua auttaa. Sanoisi suoraan, miten haluaa lapsenlapsensa kanssa olla. Näin olisi kaikilla helpompaa kun tiedettäisi miten toimia.
Sitten ihmetellään syntyvyyden laskua. Vanhemmat jätetään tänä päivänä usein tosi yksin lasten kanssa. Harvalla onnekkaalla on turvaverkkoja. Isovanhemmat eivät enää halua käyttää aikaansa lapsenhoitoon samalla tavoin kuin ennen. Ja usein äiti on yksin vastuussa paljosta. Edelleen on ok, että mies jatkaa elämäänsä lasten syntymän jälkeen kuten ennenkin, vain äidin elämä mullistuu. Ei ihme, että äitiys mietityttää.
Olin itse lapsena mummoni eli äidinäidin hoidossa kaikki lomat ja melkein joka viikonloppu. Oma äitini ei puolestaan osallistu lapsenlastensa elämään juuri millään tavalla. Pikainen vierailu ja mummilla on kiire jonnekin muualle. Into oli kova raskausaika, mutta tosi paikan tullen mummi on hävinnyt kuin pieru saharaan.