Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo ei haluakaan hoitaa vauvaa
18.04.2024 |
Meidän esikoinen syntyi puoli vuotta sitten ja ennen syntymäänsä ja parin ensimmäisen kuukauden ajan miehen äiti eli vauvan mummo oli koko ajan tuputtamassa itseään vauvanhoitoavuksi ja kahdesti muistaakseni olikin vauvaa hoitamassa meillä ihan vauvan kanssa keskenään, kun minulla tai miehellä ja minulla yhdessä oli joku meno.
Nyt jotain on muuttunut ja edelleen mummo ehdottaa säännöllisesti että voisi tulla vauvaa hoitamaan, ja kun sitten ehdotan päiviä jolloin olisi meillä menoja niin mummo keksiikin kaikenlaisia syitä ettei se onnistu - usein työkiireisiin vedoten, mikä on tietty täysin ok. Välillä on kuitenkin jo ehtinyt mainostaa että hänellä on tietty viikonloppu vapaana ja kun sitten ehdotan että sopisiko silloin tulla hetkeksi vauvan seuraksi, hän alkaakin toppuutella että otetaan joku muunlainen hoitokerta kun tähän ja tähän teillä menee jopa tunti poissa kotoa! Lopputulemana mummo sitten aina toteaa että jospa tuleekin sitten vain käymään kahvilla ja tulee sitten moneksi tunniksi höpöttelemään vauvan kanssa muttei tällöinkään oikein halua pidellä tai varsinaisesti hoitaa vauvaa kuten vaihtaa vaippaa tai syöttää.
En tietenkään koe että vauvanhoito on hänen velvollisuutensa, itsepä olen lapsen halunnut ja toki hänet myös itse kasvatan ja hoidan, mutta olen jotenkin ihan hämmentynyt tästä toiminnasta, että miksi pitää sitten ehdottaa ja kerta toisensa jälkeen kuitenkin kieltäytyä. Lisäksi jotenkin itseä uuvuttaa kestitä mummoa, hän on kyllä pääsääntöisesti kauhean mukava tyyppi mutta tosi suorasukainen ja herkästi arvostelee ja kyseenalaistaa esimerkiksi lastenkasvatukseen liittyviä juttuja. Osaan kyllä pitää toki puoleni mutta se vaatii aina toki veronsa, olen näiden vierailujen jälkeen aina ihan poikki 😅
Mieskin on ihmetellyt tätä toimintaa muttei ole oikein suoraan saanut nostettua kissaa pöydälle ja jotenkin itse koen ettei varsinaisesti olisi minun homma ottaa asiaa puheeksi anopin kanssa.
Onko muilla samanlaisia mummoja?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että häntä pelottaa olla vauvan kanssa kun omasta on jo niin aikaa. Ehdottaisin, että hoidettaisiin yhdessä ensin, että vauva tottuu. Näytät vaipat yms vaivihkaa. Kaikki oli erilaista, kun hänellä oli vauva.
En usko että on tästä kyse kun muita suht samanikäisiä vauvoja kyllä hoitanut tässä ihan hiljattain. Tämä toki kyllä on käynyt mielessä kun onhan vauvat erilaisia. Ollaan kyllä käyty myös kaikki hoitojutut tarkkaankin läpi yhdessä.
Ap
No siksipä ei hoida, kun olette käyneet hoitojutut tarkkaan läpi. Sinä et siis luota ihmiseen joka on omat lapsensa jo hoitanut, vaan neuvot miten lasta hoidetaan. Kyllä itsekkin unohtaisin koko homman, olen kyllä tuttujen vauvoja omien kasvettua hoitanut välillä, mutta ovat luottaneet että osaan ihan itse eikä tarvitse neuvoa. En hoitaisi yhtäkään lasta jolla on joku lista miten pitää tehdä, ne on jo liian sairaita, kyllä sairailla lapsilla on lista ei terveillä.
Mun lapset on teinejä jo. On jo aikaa siitä, että olen vauvaa hoitanut. Mun serkku sai lapsen muutama kuukausi sitten ja olen hoitanut vauvaa pari kertaa. Rehellisesti sanottuna mä en muista enää miten vauvoja hoidetaan, lisäksi tämä vauva juo pullosta, omat eivät juoneet, joten kyllä mulle piti käydä läpi se, miten vauvaa pullosta juotetaan (olen kyllä tätä serkkuani juottanut pullosta kun hän oli vauva, mutta sekä pullot että suositukset on reilussa 20 vuodessa muuttuneet!) ja millaiseen rytmiin vauva on tottunut. En mä siis mitään listaa tarvinnut, mutta olin kyllä ohjeista iloinen. Minusta ei siis tosiaankaan vauvan kanssa toimita niin, että lykätään vaan hoitajalle ja luotetaan, että kyllä se osaa ja muistaa. Sulla on aika huolettomia tuttavia ilmeisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paska mäihä mutta vaikea tuohon on puuttua. Pitäisin tärkeimpänä että mummolle ja lapselle muodostuu hyvä suhde, toimivatko kahvittelut siihen? Onko teillä muita väyliä saada apua arkeen?
Meidän lastenlasten kaikki neljä isovanhempaa kullakin asuu 200 -600 kilometrin päässä lastenlapsistaan.
Minulle outo ongelma että juoksisin päivittäin kahvia vaatimassa tai ees hoitamassa lastenlapsia.
Se kos suhde jää vieraaksi ei ole meidön isovanhempien syytä enää jos ei edes haluta paljon pitää yhteyttä.
Emmekä laske vanhuuttaamme lasten varaan. Olkaa huoleti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä käyvä mummo on aika kuormittunut. Ikää jo on, ehkä vaivoja, jota ei halua kertoa julki, oma koti vie aikaa, omat harrastukset , lepoakin kaipaa. Ehkä pelkää pudottavansa lapsen, ehkä pelkää muistinsa puolesta, ehkä ei vaan jaksa sitä vastuuta. Ymmärrän mummoja.
Työssä käyvä mummo voi aivan hyvin olla 45-50 -vuotias, ikää ei siis ole.
Tai sitten 60-65v. Niin kuin olet varmasti kuullut, eläkeikä on noussut ja tuon ikäinen saattaa olla jo aika väsynyt eikä jaksa enää samalla tavalla. Voi olla että hän haluaisi, mutta tosi paikan tullen ei sitten pystykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opin olemaan odottamatta mitään apua. Aluksi hämmästyin, sillä puheet eivät meilläkään olleet synkassa tekojen kanssa. "Talk is cheap" sanotaan. Ainakin itsenäistyin lopullisesti viimein ja otin täyden vastuun perheestäni, mikä oli hyvä asia. Pian he alkavat tarvita apua vanhuudenvaivojen takia. Sen voi myös järkätä kunnallisesti sen avun pääosin, kuten lastenhoitokin järkättiin meillä.
Tää on jännä juttu, koska todella harvoin vanhukset minkään vanhuudenvaivojen takia omia lapsiaan vaivaavat. Minulla on puolison kanssa kotitalkkariyritys ja hoidamme juuri tuollaisia asioita eli kaikenlaista apua vanhuksille. He sanovat ihan suoraa, että ei omista noin 50v lapsista olisi tekemään yhtään mitään, ei ole osaamista eikä viitsimistä. Ei siis kannata haaveilla, että pääsee anopille sanomaan, että en auta. Anoppi ei aio edes pyytää apua, koska maksamalla saa nopeammin ja varmemmin osaajan avukseen.
Kannattaa muistaa, että perheellesi kunnallisesti järjestettiin lapsille päivähoitopaikat, joten olisi mielenkiintoista tietää, mistä saat apelle ja anopille päivähoidon alle 300 e/kk?
Vierailija kirjoitti:
Helpottikohan aapeetä kovastikin, kun sai tänne päpätettyä asiansa?
Miksei ota asiaa suoraan kyseeksi tämän anoppinsa kanssa? Sopimalla asioita hoidetaan, ei tänne kirjoittelemalla.
Työelämässä olevaa mummoa ei kyllä kannattaisi lapsenhoidolla rasittaa yhtään.
Kyllä helpotti, kiitos kysymästä.
Ja todetaan nyt vielä kerran etten toki mummoa halua hoidolla rasittaa vaan hän on tosiaan itse kovasti kysellyt voisiko tulla vauvaa hoitamaan eikä sitten kuitenkaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä käyvä mummo on aika kuormittunut. Ikää jo on, ehkä vaivoja, jota ei halua kertoa julki, oma koti vie aikaa, omat harrastukset , lepoakin kaipaa. Ehkä pelkää pudottavansa lapsen, ehkä pelkää muistinsa puolesta, ehkä ei vaan jaksa sitä vastuuta. Ymmärrän mummoja.
Työssä käyvä mummo voi aivan hyvin olla 45-50 -vuotias, ikää ei siis ole.
Tai sitten 60-65v. Niin kuin olet varmasti kuullut, eläkeikä on noussut ja tuon ikäinen saattaa olla jo aika väsynyt eikä jaksa enää samalla tavalla. Voi olla että hän haluaisi, mutta tosi paikan tullen ei sitten pystykään.
Joo, unohtui tosiaan mainita mutta tämä mummo on alle 50-vuotias ja on kyllä ihan hyvässä kunnossa fyysisesti, lenkkeilee ja käy salilla. Tietty voi olla jotain kremppoja joista ei halua puhua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä käyvä mummo on aika kuormittunut. Ikää jo on, ehkä vaivoja, jota ei halua kertoa julki, oma koti vie aikaa, omat harrastukset , lepoakin kaipaa. Ehkä pelkää pudottavansa lapsen, ehkä pelkää muistinsa puolesta, ehkä ei vaan jaksa sitä vastuuta. Ymmärrän mummoja.
Työssä käyvä mummo voi aivan hyvin olla 45-50 -vuotias, ikää ei siis ole.
Tai sitten 60-65v. Niin kuin olet varmasti kuullut, eläkeikä on noussut ja tuon ikäinen saattaa olla jo aika väsynyt eikä jaksa enää samalla tavalla. Voi olla että hän haluaisi, mutta tosi paikan tullen ei sitten pystykään.
Joo, unohtui tosiaan mainita mutta tämä mummo on alle 50-vuotias ja on kyllä ihan hyvässä kunnossa fyysisesti, lenkkeilee ja käy s
Vaikka olette nuoria olisiko aika aikuistua?
Lapsivuodet voi olla tylsiä, menojalka vipattaa, mutta taaksepäin katsoen se on niin lyhyt aika. Monelle tulee yllätyksenä lapsen sitovuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Mutta samalla ihmisellä on käsissä sairaus, jota vähättelee todella paljon. Ei ole kuulemma voimat kadonneet, eikä ole kipuja, vaikka epäilemme näin olevan. Nyt vasta kun lapset ovat isompia, niin ottaa syliin.
Luulen, että mummo pelkäsi pitää vauvaa. Jos tiputtaa tms. Voisiko ap:n tilanteessa olla joku sama syy? Pelkää tiputtavansa tms.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että häntä pelottaa olla vauvan kanssa kun omasta on jo niin aikaa. Ehdottaisin, että hoidettaisiin yhdessä ensin, että vauva tottuu. Näytät vaipat yms vaivihkaa. Kaikki oli erilaista, kun hänellä oli vauva.
Meillä anopilla oli itsellään 8v lapsi kun meidän lapsi syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee raskas liitto jos heti avioliiton alusta alkaa anoppijänkkäyksen. Anoppiin voi suhtautua kuin työtovereihin, asiallinen on oltava, pakko ei oo tykätä. Eikä k
Meillä on mummo 400 km päässä ja aluksi lähetteli imeliä viestejä kuinka ihanaa on olla isoäiti! Sitä ei kuulemma voi verrata mihinkään, aivan mahtava tunne. Aluksi ajattelin että ok, mutta sitten hän ei tullut katsomaan vauvaa. Ei ristiäisiin. Ei syntymäpäiville, ei mihinkään. Nyt lapsi pääsi ripille näkemättä koskaan mummoaan. En minäkään ole yhteyttä enää pidellyt. Varmaan edelleen ihanaa olla mummo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä käyvä mummo on aika kuormittunut. Ikää jo on, ehkä vaivoja, jota ei halua kertoa julki, oma koti vie aikaa, omat harrastukset , lepoakin kaipaa. Ehkä pelkää pudottavansa lapsen, ehkä pelkää muistinsa puolesta, ehkä ei vaan jaksa sitä vastuuta. Ymmärrän mummoja.
Työssä käyvä mummo voi aivan hyvin olla 45-50 -vuotias, ikää ei siis ole.
Tai sitten 60-65v. Niin kuin olet varmasti kuullut, eläkeikä on noussut ja tuon ikäinen saattaa olla jo aika väsynyt eikä jaksa enää samalla tavalla. Voi olla että hän haluaisi, mutta tosi paikan tullen ei sitten pystykään.
Joo, unohtui tosiaan mainita mutta tämä mummo on alle 50-vuotias ja on kyllä ihan hyvässä kunnossa fyysisesti, lenkkeilee ja käy s
Ja olet jo huolissasi että joudut anoppia hoitamaan vaikka hän alle 50? Tuli vanha satu jäniksen nylkemisestä ennenko edes ansalankoja laitettu, mieleen.
Oon 79, en ole vielä apua tarvinnut, josta tietysti yläkertaan kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mummo 400 km päässä ja aluksi lähetteli imeliä viestejä kuinka ihanaa on olla isoäiti! Sitä ei kuulemma voi verrata mihinkään, aivan mahtava tunne. Aluksi ajattelin että ok, mutta sitten hän ei tullut katsomaan vauvaa. Ei ristiäisiin. Ei syntymäpäiville, ei mihinkään. Nyt lapsi pääsi ripille näkemättä koskaan mummoaan. En minäkään ole yhteyttä enää pidellyt. Varmaan edelleen ihanaa olla mummo?
No kerroit paljon itsestäsi ,et ole miestäsi laskenut äitiään katsomaan ja viemään lapsia mummolle näytiksi.
"Vaimo joka alkaa hajottamaan (ihmissuhteita) ja hallitsemaan, on syytäkin vaihtaa. Kohta parkuu yh:na, kun mies ei välitä lapsista ja turvaverkkoja ei ole."
Minä en ainakaan mitään paru. Isovanhemmista ei ole koskaan ollut mitään apua, turvaverkkoa ei ole koskaan ollutkaan. En menetä kertakaikkiaan yhtään mitään, päin vastoin olo kevenee kun mieskin joutuu ottamaan vuoroviikoin täyden vastuun lapsistaan eikä minun tarvitse sietää hänen hirveitä sukulaisiaan. Win-win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mummo 400 km päässä ja aluksi lähetteli imeliä viestejä kuinka ihanaa on olla isoäiti! Sitä ei kuulemma voi verrata mihinkään, aivan mahtava tunne. Aluksi ajattelin että ok, mutta sitten hän ei tullut katsomaan vauvaa. Ei ristiäisiin. Ei syntymäpäiville, ei mihinkään. Nyt lapsi pääsi ripille näkemättä koskaan mummoaan. En minäkään ole yhteyttä enää pidellyt. Varmaan edelleen ihanaa olla mummo?
No kerroit paljon itsestäsi ,et ole miestäsi laskenut äitiään katsomaan ja viemään lapsia mummolle näytiksi.
Ai vastasyntynyt olisi pitänyt kuskata 400 km päähän? Toiset sukulaiset tulivat katsomaan sairaalaan, ja tätä yhtä varten olisi pitänyt lähteä tuntien ajomatkan päähän? Toiset sukulaiset tulivat ristiäisiin meille kotiin, olisiko tälle mummolle pitänyt järjestää omat ristiäiset siellä 400 km päässä? Ja ekat synttärit myös siellä, vai? Kyllä tuossa meni niin monta mahdollisuutta ohi, että mummo taisi itsekin tajuta mokanneensa eikä hänestä ole mitään kuulunut sen koommin. Rippijuhliin tosin en enää kutsunutkaan, kuten en yo-juhliinkaan. Olisipa vaivaannuttavaa kaikille, että sinne saapuisi vieras vanhus.
Tänäänkin hoidan hetken bonuslapsenlasta. Miksi? Olisi muutakin tekemistä kyllä, ikävästi katkaisee illan, lapsi on jo ns vaativassa iässä eli vaatii huomiota, puhumista, tekemistä. Täytyy vahtia, ettei satu mitään, keiku tuolilla, riko mitään vahingossa. Jaksettava vaihtaa vaippa. Jaksettava selittää ja kieltää asioita. SEn sijaan voisin ajan käyttää lukemiseen tai omiin puuhiin, käydä kävelyllä raikkaassa ilmassa. Mutta miksi suostun? Koska haluan auttaa kiireisiä vanhempia ( olkoonkin bonuslapsi), yrittävät kovasti työssään ja lasten kanssa ja pidän sitäpaitsi vanhemmista. Ehkä opin pitämään näistä pienemmistäkin kun heihin tutustuu, nyt se on hoivaamista ja vastuu tekee ns otsaan ryppyjä.
Vierailija kirjoitti:
Tänäänkin hoidan hetken bonuslapsenlasta. Miksi? Olisi muutakin tekemistä kyllä, ikävästi katkaisee illan, lapsi on jo ns vaativassa iässä eli vaatii huomiota, puhumista, tekemistä. Täytyy vahtia, ettei satu mitään, keiku tuolilla, riko mitään vahingossa. Jaksettava vaihtaa vaippa. Jaksettava selittää ja kieltää asioita. SEn sijaan voisin ajan käyttää lukemiseen tai omiin puuhiin, käydä kävelyllä raikkaassa ilmassa. Mutta miksi suostun? Koska haluan auttaa kiireisiä vanhempia ( olkoonkin bonuslapsi), yrittävät kovasti työssään ja lasten kanssa ja pidän sitäpaitsi vanhemmista. Ehkä opin pitämään näistä pienemmistäkin kun heihin tutustuu, nyt se on hoivaamista ja vastuu tekee ns otsaan ryppyjä.
Hei, olet ihan kultaa! <3
Alue: Aihe vapaa
Sellainen ei ole mikään mies. Joutavanpäiväinen vellihousu.