Ukkola: Fyysisesti terve 28-vuotias nainen aikoo kuolla toukokuussa - Ja valtio hoitaa hänen surmaamisensa
28 vuotias joka kärsii masennuksesta on saamassa eutanasian. Vaikka tuossa iässä vielä hyvät mahdollisuudet toipua. Esim itselläkin ollut masennusta 28v iässä mutta nyt ei enää mitään 37 vuotiaana.
Vastaava tapaus oli englannissa missä alaraaja-halvaantuntu mutta muuten täysin terve nuori nainen sai eutanasian, taisi olla jopa 2-3v sisällä onnettomuudestaan eli ei varmasti vain ollut ehtinyt tottua uuteen elämäänsä.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fe95e7eb-d701-4199-9376-a5f026cea…
Kommentit (791)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen oma päätös.
Hän on fyysisesti täysin kykenevä tekemään itsemurhan. Miksei se riitä?
On turvallisempaa, vähemmän pelottavaa ja ihmisarvoa kunnioittavaa jos sen tekee koulutettu ammattilainen suunnitellusti.
Kontteja 45 asteen kulmaan johon voi mennä makuulleen, täyteen pakokaasua ja puolen tunnin päästä automaattisesti alaovet auki ja lihamyllyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän se näissä ongelma on, että kun masentunut ihminen saapuu terapiaan, niin psykologi alkaa ehdottamaan, että toki olisi yksi vaihtoehto, jos et mitenkään tunnu löytävän ulospääsyä. Tämähän on ihan sama kuin antaisi masentuneelle haulikon, että tällä se tuska kyllä lähtee, jos muu ei tunnu toimivan.
Eli se, jonka pitäisi parantaa, nostaa kädet pystyyn, koska hänelle itselleen on niin paljon helpompaa, että tämä potilas häviää olemasta. Eihän se sairas pysty arvioimaan tilannetta, juurikin siksi, että on sairas. Masentuneelle tai mielisairaalle on ihan helppo istuttaa tämmöinen ajatus "pois pääsystä".
Itse asiassa tuolla saattaa olla päinvastainen vaikutus. Se että masentunut tietää että on olemassa tämmöinen takaportti, voi antaa motivaatiota elää ja kokeilla parantuisiko vielä. Tämä selvisi sii
Ei sitä tarvitsekaan tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset fyysisesti terveisiin nuoriin ihmisiin kohdistuvat eutanasiat vaikuttaa varmasti nuorten uravalintaan, vaikka nämä pysyisi harvinaisina poikkeuksina. Toisaalta lääkikseen ja hoitoalalle valikoituu sellaisia ihmisiä, joita kiehtoo ajatus toisen ihmisen tappamisesta, ja toisaalta jotkut kouluttautuu varmuuden vuoksi jollekin sellaiselle alalle, jolla ei varmasti joudu eutanasian kanssa mihinkään tekemisiin.
Mieleen tuli heti sekin Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkillä palkittu kapteeni, joka mm. leikkasi sovitusti uhrinsa peniksen irti tylsällä veitsellä ilman kivunlievitystä ja pitkittäen toimitusta yli 4-tuntiseksi. Lääkis ei välttämättä olisi juuri hänen juttunsa, mutta maailmaan mahtuu monenlaisia sekopäitä, joista kaikki ei todellakaan ole mitään syrjäytyneitä rappioalkoholisteja.
On aika pelottava ajatus, että minua hoitaisi joskus lääkäri jonka alanvalintaan vaikutti halu tappaa ihmisiä.
"Yksi tapaus?
Onko näistä muistakin dokkari?
Et voi mistään tietää olisiko ikinä tehnyt muutenkaan itse itselleen mitään"
Miksi vastustat niin paljon tietoa joka on spekulointiasi vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän se näissä ongelma on, että kun masentunut ihminen saapuu terapiaan, niin psykologi alkaa ehdottamaan, että toki olisi yksi vaihtoehto, jos et mitenkään tunnu löytävän ulospääsyä. Tämähän on ihan sama kuin antaisi masentuneelle haulikon, että tällä se tuska kyllä lähtee, jos muu ei tunnu toimivan.
Eli se, jonka pitäisi parantaa, nostaa kädet pystyyn, koska hänelle itselleen on niin paljon helpompaa, että tämä potilas häviää olemasta. Eihän se sairas pysty arvioimaan tilannetta, juurikin siksi, että on sairas. Masentuneelle tai mielisairaalle on ihan helppo istuttaa tämmöinen ajatus "pois pääsystä".
Ja taas mennään olkiukoilla.
Katso vaikka Kanadaa. Siellä on nykyään ihan normi, että lääkäri ehdottaa eutanasiaa masentuneelle. Kuin myös köyhille, joilla ei ole varaa lääkkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen oma päätös.
Hän on fyysisesti täysin kykenevä tekemään itsemurhan. Miksei se riitä?
On turvallisempaa, vähemmän pelottavaa ja ihmisarvoa kunnioittavaa jos sen tekee koulutettu ammattilainen suunnitellusti.
Eli pelkurin ratkaisu siirtää tämäkin asia muiden kontolle.
Vierailija kirjoitti:
Tuo englannin tapaus oli se ratsastaja joka oli some-kuuluisuus? Vaati eutanasiaa koska ei saanut enää ratsastuksesta some-kuvia.
Varmasti järkytys joutua pyörätuoliin mutta eikö ole valtava määrä ihmisiä jotka kuitenkin tottuu elämään pyörätulin kanssa ja voivat elää ihan onnellista elämää? Kunhan joitakin vuosia on sopeutunut.
Menehän tollo vaihteeksi tekemään töitä ihan oikeasti vammautuneiden ihmisten pariin niin huomaat ettei sitä noin vaan sopeuduta. Valot päälle nyt. Terveillä on aina kaikenmaailman ihme selityksiä, tietoa teillä ei todellakaan ole, tavallisesta tallajaasta psykiatriin saakka, ei minkäänlaista hajua mitä on elää vammaisena.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu sitten heti jumitti näihin spekulaatioihin, jossa masentunut hakisi eutanasiaa. Eihän tätä olla ehdottamassa, vaan eutanasiaa niille, joilla on parantumaton fyysinen sairaus, josta aiheutuu loppuajaksi voimakkaat kivut.
Todellakin kannatan.
Ja vastausten perusteella moni olisi heti laajentamassa tätä muihinkin.
Tässä näkyy se kalteva pinta. Näissä vastauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen oma päätös.
Hän on fyysisesti täysin kykenevä tekemään itsemurhan. Miksei se riitä?
Se onkin hyvä kysymys. Muistan vielä ajan jolloin eutanasiaa ajettiin pelkästään niille, jotka ei itse pysty tappamaan itseään fyysisen toimintakyvyn rajoitteiden takia. Nyt ollaan menty siihen, että myös fyysisesti terveillä on oltava "oikeus" välttyä toteuttamasta tahtoaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo englannin tapaus oli se ratsastaja joka oli some-kuuluisuus? Vaati eutanasiaa koska ei saanut enää ratsastuksesta some-kuvia.
Varmasti järkytys joutua pyörätuoliin mutta eikö ole valtava määrä ihmisiä jotka kuitenkin tottuu elämään pyörätulin kanssa ja voivat elää ihan onnellista elämää? Kunhan joitakin vuosia on sopeutunut.
Vammaudu ja tule sitten kertomaan miten sopeuduit onnellisesti.
Toivottavasti se Sarco tulee Suomeen. Itse aion käyttää sitä heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmistä pitää suojella itseltään. Kuten tässä tapauksessa pitäisi.
Montako vuotta ihmistä voi pitää pakkohoidossa ympäri vuorokauden valvottuna jotta hän ei vie henkeä itseltään?
Ja kenen etu siinä tapauksessa on se että potilas pysyy hengissä?
Tuo ihminen on nyt sairas, mutta se ei tarkoita, etteikö hän ikinä parantuisi masennuksesta. Masennus voi tehdä elämästä ihan helvetillistä: ihmisestä voi tulla ihan turta, ja kuolema voi tuntua siinä vaiheessa vain helpotukselta. Sairastin itse vakavaa masennusta 14 vuotta elämästäni, ja välillä minut otettiin osastolle valvontaan vuorokauden ajaksi, jotta en vahingoittaisi itseäni. Kun ihminen masentuu, niin elämään on todella vaikea löytää mistään iloa - syntyy negatiivinen pyörre, josta on vaikea päästä pois. Kaikki valo elämästä on mennyt, eikä ihminen enää tunne mitään - ja se on mielestäni huolestuttavaa, jos ihminen ei enää pysty/jaksa tuntemaan mitään. Mutta, niin vain minäkin selviydyin masennuksesta, vaikka välillä tuntui, että teen itsemrhan. Ja nyt olen niin kiitollinen, etten antanut periksi. En oikeasti olisi osannut edes kuvitella, miten hyvää elämästä voi tulla. Ja se hetki, kun alkoi taas pitkästä aikaa tuntea (varsikin iloa), oli ihan mieletön. Mä kannatan ehdottomasti eutanasiaa esim. parantumatonta syöpää sairastavien kohdalla. Oon kokenut muutaman kerran, kun syöpää sairastava oma sukulainen huutaa tuskissaan sitä kipua ja toivoo omaa kuolemaansa. Ei sellaista kärsimystä halua kenenkään kohdalle. Mutta sitten nää masennustapaukset ovat minun mielestäni eri asia. Siihen ehkä vaikuttaa se oma kokemus siitä, että masennuksesta voi selvitä. Sen ei tarvitse olla loppuelämän tila. Varsinkin, kun on noin nuori ja fyysisesti terve. Pahin masennusjakso oli itsellänikin 27-28 -vuotiaana. Totta kai masennuksen hoitoa ja sen saamista täytyy kehittää, eikä ihmisille pidä vaan tunkea lääkkeitä, jotka eivät auta mitään. Nyt joku ajattelee, että minun on helppo puhua kun itse selvisin masennuksesta, mutta minusta tuntuu että tuollakin ihmisellä saattaisi olla vielä monta hyvää vuotta edessä. Masennus on valtava sota, mutta sen voi voittaa, vaikka häviäisikin yksittäisiä taisteluja silloin tällöin. Mutta se on työlästä saada itsensä irti siitä negatiivisuuden ja pimeyden kierteestä, mutta jos sen jaksaa, on se taistelu sen arvoista.
Onko vakavasti masentunut "järjissään" ja täten täysin päätäntävaltainen näinkin isossa asiassa?
Mun mielestä pitäis ainakin mielenterveys olla kunnossa eutanasiaa hakiessa, ettei sekaisin olevan juttujen mukaan toimita.
Neuroplastisuus. Ihminen voi todellakin parantua masennuksesta ja vakavien traumojen seurauksista.
Vankilalääkärinä toteaisin vangit masentuneiksi ja suosittelisin eutanasiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Pitäisikö ihmisten eliminointi kaduille tehdä myös sallituksi? Sitäkin voi perustalla että ne ihmiset olivat muille taakaksi tai että ne näyttivät niin masentuneilta ja tylsistyneiltä.
Mitä ihmettä? Ei tuota eutanasiaa tehdä siksi että potilas näyttää jonkun mielestä masentuneelta.
Masennusta käytetään perusteluna ja sen voi todeta sillä, että joku näyttää masentuneelta.
Sitten kun kaduilla alkaa kulkemaan masentuneiden ja tylstyneiden etsijöitä, taidamme olla aika suurissa vaikeuksissa. Sehän tahdotaan tehdä aivan lailliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän se näissä ongelma on, että kun masentunut ihminen saapuu terapiaan, niin psykologi alkaa ehdottamaan, että toki olisi yksi vaihtoehto, jos et mitenkään tunnu löytävän ulospääsyä. Tämähän on ihan sama kuin antaisi masentuneelle haulikon, että tällä se tuska kyllä lähtee, jos muu ei tunnu toimivan.
Eli se, jonka pitäisi parantaa, nostaa kädet pystyyn, koska hänelle itselleen on niin paljon helpompaa, että tämä potilas häviää olemasta. Eihän se sairas pysty arvioimaan tilannetta, juurikin siksi, että on sairas. Masentuneelle tai mielisairaalle on ihan helppo istuttaa tämmöinen ajatus "pois pääsystä".
Ja taas mennään olkiukoilla.
Ei se ole mikään olkiukko.
Vaan asian pohdintaa.
-eri
Kyllä tuo oli ihan tyylipuhdas olkiukko.
Yksi tapaus?
Onko näistä muistakin dokkari?
Et voi mistään tietää olisiko ikinä tehnyt muutenkaan itse itselleen mitään