Mikä siinä lapsiperhe-elämässä oikein väsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen tässä ketjussa ei saisi muuta kuin valittaa, miten on rankkaa. Heti jos sanoo jotain positiivista, hyökätään kimppuun. Surullista. 

Mitähän positiivista sun vittuilussasi on, uliuli?

Varmaan sitä samaa upeaa positiivisuutta, jos tuo sinun itkupotkuraivarisi huokuu :D

Mitä yrität sössöttää? Ei tuo ainakaan suomea ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun itse olin pieni ei olisi tullut kuuloonkaan että vanhempia olisi saanut koko ajan häiritä. Saati hyppiä päällä. Niillä oli paperitöitä, remontteja, pihatöitä ym. tehtävänä ja lasten homma oli pysyä sivussa ja pois tieltä.

Ilmeisesti ennen oli sellainen kasvatustyyli, että vanhempia ja niiden töitä ja lepoa piti kunnioittaa. Ei tietysti sylivauvana, mutta sitten kun ymmärsi puhetta.

Onneksi maailma on muuttunut! Itse katson haikeana vierestä kun tyttäreni kasvattaa lempeydellä mutta rajoilla tunneälyisiä, keskustelevia, hyvän itsetunnon omaavia lapsia. Lapset tarvitsevat huomiota ja läheisyyttä. Omadsa lapsuudessa (ja itse myös äitiä) lapset tuupattiin pihalle leikkimään keskenään ja keskityttiin siihen, että koti oli pullantuoksuinen ja pöytäliinat silitetty. 

Ei mulla ole mitään ongelmaa ollut tunnetaitojen ja keskustelutaitojen kanssa, vaikka leikin välillä ulkona yksin. Päinvastoin. Opin itsenäiseksi eikä ollut tarve roikkua jatkuvasti mamman helmoissa kinuamassa ties mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen tässä ketjussa ei saisi muuta kuin valittaa, miten on rankkaa. Heti jos sanoo jotain positiivista, hyökätään kimppuun. Surullista. 

Mitähän positiivista sun vittuilussasi on, uliuli?

Varmaan sitä samaa upeaa positiivisuutta, jos tuo sinun itkupotkuraivarisi huokuu :D

Mitä yrität sössöttää? Ei tuo ainakaan suomea ole.

Ok

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun itse olin pieni ei olisi tullut kuuloonkaan että vanhempia olisi saanut koko ajan häiritä. Saati hyppiä päällä. Niillä oli paperitöitä, remontteja, pihatöitä ym. tehtävänä ja lasten homma oli pysyä sivussa ja pois tieltä.

Ilmeisesti ennen oli sellainen kasvatustyyli, että vanhempia ja niiden töitä ja lepoa piti kunnioittaa. Ei tietysti sylivauvana, mutta sitten kun ymmärsi puhetta.

Onneksi maailma on muuttunut! Itse katson haikeana vierestä kun tyttäreni kasvattaa lempeydellä mutta rajoilla tunneälyisiä, keskustelevia, hyvän itsetunnon omaavia lapsia. Lapset tarvitsevat huomiota ja läheisyyttä. Omadsa lapsuudessa (ja itse myös äitiä) lapset tuupattiin pihalle leikkimään keskenään ja keskityttiin siihen, että koti oli pullantuoksuinen ja pöytäliinat silitetty. 

Ei mull

Mitä nyt vaan susta kasvoi täydellinen mulkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ollaan syyllistämässä kuinka ennen vanhaan lapset kasvatettiin paremmin. Unohdetaan mainita ne lukuisat kuolemat ja loukkaantumiset. 

Ei taidettu viitata mihinkään 1920-lukuun. Ei lapsia 80-90-luvulla kuollut yhtään sen enempää kuin nykyisinkään. 

Tilastokeskuksen mukaan esim. vuonna 1990 lasten tapaturmaisia kuolemia Suomessa oli noin 300. Vuonna 2017 niitä oli alle 100. 

Lapset vaatii huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun itse olin pieni ei olisi tullut kuuloonkaan että vanhempia olisi saanut koko ajan häiritä. Saati hyppiä päällä. Niillä oli paperitöitä, remontteja, pihatöitä ym. tehtävänä ja lasten homma oli pysyä sivussa ja pois tieltä.

Ilmeisesti ennen oli sellainen kasvatustyyli, että vanhempia ja niiden töitä ja lepoa piti kunnioittaa. Ei tietysti sylivauvana, mutta sitten kun ymmärsi puhetta.

Onneksi maailma on muuttunut! Itse katson haikeana vierestä kun tyttäreni kasvattaa lempeydellä mutta rajoilla tunneälyisiä, keskustelevia, hyvän itsetunnon omaavia lapsia. Lapset tarvitsevat huomiota ja läheisyyttä. Omadsa lapsuudessa (ja itse myös äitiä) lapset tuupattiin pihalle leikkimään keskenään ja keskityttiin siihen, että koti oli pullantuoksuinen ja pöytäliin

Ok

Vierailija kirjoitti:

No ainakin silloin, kun lapsi/lapset on vielä ihan pieniä niin unenpuute. Ei kukaan joka ei saa nukuttua koskaan kunnolla ole kovin jaksava ja energinen. Ei tarvitse, kuin yksi yö huonosti ja töissä jo huomaa, ettei tahdo jaksaa ja kun näitä öitä on muutaman vuosi peräkkäin, niin kyllä se jaksamisessa näkyy. Myöhemmin voimavaroja syö se, että lapsille pitää olla läsnä, ja omat tarpeet ja palautuminen töiden jälkeen jää vähäiseksi.

Noin se on monella lapsettomallakin erinäisistä syistä, kuten sairauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun itse olin pieni ei olisi tullut kuuloonkaan että vanhempia olisi saanut koko ajan häiritä. Saati hyppiä päällä. Niillä oli paperitöitä, remontteja, pihatöitä ym. tehtävänä ja lasten homma oli pysyä sivussa ja pois tieltä.

Ilmeisesti ennen oli sellainen kasvatustyyli, että vanhempia ja niiden töitä ja lepoa piti kunnioittaa. Ei tietysti sylivauvana, mutta sitten kun ymmärsi puhetta.

Onneksi maailma on muuttunut! Itse katson haikeana vierestä kun tyttäreni kasvattaa lempeydellä mutta rajoilla tunneälyisiä, keskustelevia, hyvän itsetunnon omaavia lapsia. Lapset tarvitsevat huomiota ja läheisyyttä. Omadsa lapsuudessa (ja itse myös äitiä) lapset tuupattiin pihalle leikkimään keskenään ja keskityttiin siihen, että koti oli pullantuoksuinen ja pöytäliin

Onneksi sinulla on upeat käytöstavat ja niin kaunis  tapa puhua muille <3

Elämä on niin vaikeaa tai helppoa kun sen tekee. Tosin tämä pätee vain perusterveiden lasten kanssa. Esim kun tein ruokaa niin keittiössä oli yksi kaappi lapsille missä oli muovikippoa ja kappoa, kauhaa, vispilää ja muuta kivaa. Ne sai vapaasti levittää lattialle ja leikkikokata ja kolistella. Ja kun ei enää kiinnostanut niin ne piti laittaa takaisin kaappiin (äiti apuna). Joka ilta kerättiin myös yhdessä lelut pois lattialta. Lapset myös auttoi pyykkien ripustamisessa ja pölyjen pyyhkimisessä. Sitten lapset kyllästyi ja palasivat omiin leikkeihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva kova meno. Koko ajan pitää olla keksimässä tekemistä, tai hypitään pitkin seiniä. Tuntuu lapsettomasta ettei tuo nyt voi olla niin iso juttu, mutta on se. Sen väsymyksen seurauksena myös avioliitto muuttuu ja etenkin seksielämä. Se on tabu aihe, eikä näin saisi sanoa, mutta siitä tulee ihan paskaa. Väsyneitä pikapanoja ja niitäkin harvoin. Parisuhteen liima väljähtyy ja se taas aiheuttaa omat jatkoseuraamuksensa. Ero on vielä paskempi diili. Vuoroisäksi ja -äidiksi alkaminen, uusioperhehelvetti, rahojen tiukentuminen jne. saa vielä kaiken kertomani kertaa kolme tai neljä. 

Niinpä. Aikaa parisuhteelle ei enää ole. Ex-vaimo ehdotti aikanaan, että kun molemmat satumme olemaan samaan aikaan etätöissä, niin paneskellaan silloin. Ajatuksena kiva, käytännön toteutus mahdoton. Kumpikaan ei ole keskellä työpäivää "siinä moodissa" ja kertayrittämisen jälkeen se

Apua, nauroin tälle vedet silmissä :D Niin osuvasti kuvailtu.

Minun on pakko sanoa, että anteeksi lapseni, mutta eroperhe-elämä on parasta perhe-elämää näin vanhemman näkökulmasta. Saa olla lapsen kanssa ja saa myös rauhassa levätä ja keskittyä rakkauselämään.

No niin, kivittäkää.

Vierailija kirjoitti:

Erilaiset vaiheet. Just kun on jotenkin saatu rutiinit tietyssä vaiheessa toimimaan, niin tulee jotain muuta. Nyt menossa vaihe, jossa juuri päästy toisen itsetuhoisuudesta hieman valoisampaan olemiseen, mutta toisella epäillään syöpää. 

En tiedä mitä sanoa, mutta voimia teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ollaan syyllistämässä kuinka ennen vanhaan lapset kasvatettiin paremmin. Unohdetaan mainita ne lukuisat kuolemat ja loukkaantumiset. 

Ei taidettu viitata mihinkään 1920-lukuun. Ei lapsia 80-90-luvulla kuollut yhtään sen enempää kuin nykyisinkään. 

Tilastokeskuksen mukaan esim. vuonna 1990 lasten tapaturmaisia kuolemia Suomessa oli noin 300. Vuonna 2017 niitä oli alle 100. 

Käypä katsomassa paljonko niitä oli 1920-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ollaan syyllistämässä kuinka ennen vanhaan lapset kasvatettiin paremmin. Unohdetaan mainita ne lukuisat kuolemat ja loukkaantumiset. 

Ei taidettu viitata mihinkään 1920-lukuun. Ei lapsia 80-90-luvulla kuollut yhtään sen enempää kuin nykyisinkään. 

Olet väärässä. Kuolleisuus on ollut laskussa koko ajan. Vuonna 1990 kuoli lapsia kolminkertainen määrä verrattuna nykyaikaan, ja ysäriä kuitenkin pidetään jo ihan "turvallisena nykyaikana". Ja sitä pikkulasten turvallisuutta parantaa nimenomaan valvonta. Ei jätetä leikki-ikäistä itsekseen ja mennä itse nukkumaan, kuten tässä ehdotettu, katsomaan telkkaria tai puuhailemaan omiaan ja itse makkariin lepäämään.

Tässä 1990-luvulta nykypäivään 

https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/lasten-kuolleisuus-jat…

Tässä 1960-luvulta nykypäivään

https://www.duodecimlehti.fi/duo14909

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun syömistä pitää miettiä vähän väliä. Joko on ruoka-aika tai sitä pitää valmistaa tai pitää käydä kaupassa. Aivan jatkuvaa ruokarallia.

Tuohon auttaa suunnittelu. Joka päivä ei tarvitse tehdä uutta ruokaa ja varsinkaan joka päivä ei tarvitse juosta kaupassa. 

 

No ei auta. Olen aina suunnitellut viikon ruoat etukäteen. Se on ihan jumalaton määrä ruokaa, mitä 4-henkisessä perheessä kuluu. 5 ateriaa päivässä. Vaikka miten preppaisit, niin tuossa on jo tekemistä.

Uuniruokia syödään paljon, mutta kesälomalla ei tee mieli lämmitää uunia usein. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja menee viikossa meillä niin suuri määrä, että niitä ei vaan voi ostaa kerralla.

Ja kyllähän tämä sinänsä on omaa asenneongelmaa, koska haluan, että meillä syödään ter

Lapset eivät syö koulussa/päiväkodissa? 

Onneksi sinulla on upeat käytöstavat ja niin kaunis  tapa puhua muille <3

Ei ole mitään muita, vain sinä, kusipäähäirikkö, joka aina ulisee näissä ketjuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ollaan syyllistämässä kuinka ennen vanhaan lapset kasvatettiin paremmin. Unohdetaan mainita ne lukuisat kuolemat ja loukkaantumiset. 

Ei taidettu viitata mihinkään 1920-lukuun. Ei lapsia 80-90-luvulla kuollut yhtään sen enempää kuin nykyisinkään. 

 

Olet väärässä. Kuolleisuus on ollut laskussa koko ajan. Vuonna 1990 kuoli lapsia kolminkertainen määrä verrattuna nykyaikaan, ja ysäriä kuitenkin pidetään jo ihan "turvallisena nykyaikana". Ja sitä pikkulasten turvallisuutta parantaa nimenomaan valvonta. Ei jätetä leikki-ikäistä itsekseen ja mennä itse nukkumaan, kuten tässä ehdotettu, katsomaan telkkaria tai puuhailemaan omiaan ja itse makkariin lepäämään.

Tässä 1990-luvulta nykypäivään 

https://www.stat.fi/t

Montako kertaa aiot spämmätä tuon saman tiedon? 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sinulla on upeat käytöstavat ja niin kaunis  tapa puhua muille <3

 

Ei ole mitään muita, vain sinä, kusipäähäirikkö, joka aina ulisee näissä ketjuissa.

Ok. Sinua sitten ei ole olemassa eli sinun kommenttejasikaan ei ole. Hyvä tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun syömistä pitää miettiä vähän väliä. Joko on ruoka-aika tai sitä pitää valmistaa tai pitää käydä kaupassa. Aivan jatkuvaa ruokarallia.

Tuohon auttaa suunnittelu. Joka päivä ei tarvitse tehdä uutta ruokaa ja varsinkaan joka päivä ei tarvitse juosta kaupassa. 

 

No ei auta. Olen aina suunnitellut viikon ruoat etukäteen. Se on ihan jumalaton määrä ruokaa, mitä 4-henkisessä perheessä kuluu. 5 ateriaa päivässä. Vaikka miten preppaisit, niin tuossa on jo tekemistä.

Uuniruokia syödään paljon, mutta kesälomalla ei tee mieli lämmitää uunia usein. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja menee viikossa meillä niin suuri määrä, että niitä ei vaan voi ostaa kerralla.

Ja kyllähän tämä sinänsä on omaa asenne

Toinen on koulussa ja toinen kerhossa, koska ei saanut päiväkotipaikkaa. Kerhoon tehdään eväät mukaan. Samoin koululaiselle, koska on pitkät päivät.

Vierailija kirjoitti:

Täyspäivätyön yhdistäminen on erittäin hankalaa. Normaali työaika palavereineen vaihtelevasti mitä vaan 8-18 välillä eikä hommia voi vain jättää tekemättä. Töissä tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä ja silti YT:t järjestetään tasaisin väliajoin ja saa vain olla kiitollinen että on työ jolla maksaa laskut ja lainat ja yleiset menot. Ymmärrettävästi kaikki lapsiin liittyvät palaverit, hammaslääkärit ja neuvolat on aina työajalla ja vaikkei niitä kovin usein olekaan ja töissä on näennäisesti käytössä liukuva työaika, saat pahoja katseita ja kuittailua. Puhumattakaan siitä että lapsi joskus sairastaa ja on joko oltava lapsen kanssa kotona tai tehtävä kotoa käsin töitä niin hyvin ja tehokkaasti kuin mahdollista. Lapsille haluaisi antaa enemmän aikaa, mutta yhteiskunta jossa elämme ei oikein mahdollista järjestelyä jossa tekisi osa-aikaista työaikaa. Toki arvovalintoja, mutta asunto- ja opintovelkaisena on myös vaikea downshiftata

Silti meitä kotirouvia piikitellään, että mitä pummeja olette. Vaikka kouluikäisen vanhempanakin sitä hommaa riittää aivan tarpeeksi.