Mikä siinä lapsiperhe-elämässä oikein väsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko tollasta oikeasti kysellä? Itselläni ei ole lapsia, mutta sivusta seuranneena lapsiperheiden arki on melkoista ruljanssia.

Aika pitkälle kenen tahansa arki on sellaista, millaisen siitä itse tekee. Suorittajan elämä on aina huomattavasti uuvuttavampaa kuin rennomman. 

Minä en saa nukkua kun lapset herättelee öisin. Enpä minä sitä asiaa ole arkeeni itse tehnyt millään suorittamisella. En edes jaksa edes yrittää suorittaa mitään kun en saa nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Rupea lastenhoitajaksi ja ihan päivässä ymmärryksesi kasvaa ihan uusiin mittoihin.

Ei ole tarvetta, koska olen entisessä elämässä työskennellyt päiväkodissa eikä siltikään avaudu vanhemmuuden ja lapsiperheen väsymys. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko tollasta oikeasti kysellä? Itselläni ei ole lapsia, mutta sivusta seuranneena lapsiperheiden arki on melkoista ruljanssia.

Aika pitkälle kenen tahansa arki on sellaista, millaisen siitä itse tekee. Suorittajan elämä on aina huomattavasti uuvuttavampaa kuin rennomman. 

Minä en saa nukkua kun lapset herättelee öisin. Enpä minä sitä asiaa ole arkeeni itse tehnyt millään suorittamisella. En edes jaksa edes yrittää suorittaa mitään kun en saa nukkua.

Univaje näköjään aiheuttaa myös puutteita luetun ymmärtämisessä. "Aika pitkälle" ei tarkoita sitä, että ihan kaikkeen voi vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikäisen raivarit ja rajojen kokeilut uuvuttaa. Mitään ei voi tehdä ilman että pitää samalla toistuvasti kieltää, ohjata kädestä pitäen tai fyysisesti siirtää pois tilanteista mukana roikkuvaa yli 10kg pikkuihmistä, joka vasta harjoittelee mm. itsehillintää, oman toiminnan ohjausta, motoriikkaa, ohjeiden noudattamista, odottamista...

Tämä. Meillä on 2-vuotias poika, 94 cm pitkä ja 17 kiloa painaa. On siinä kantamista kun heittäytyy meritähdeksi johonkin eikä suostu sovulla jatkamaan matkaa. Fyysisesti ja henkisesti rankkaa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupea lastenhoitajaksi ja ihan päivässä ymmärryksesi kasvaa ihan uusiin mittoihin.

Ei ole tarvetta, koska olen entisessä elämässä työskennellyt päiväkodissa eikä siltikään avaudu vanhemmuuden ja lapsiperheen väsymys. Ap

Selkeästi on tarvetta, kun näinkään yksinkertainen asia ei avaudu. Ihan jo päiväkotiarki on nykyisin paljon kuormittavampaa kuin sinun "entisessä elämässäsi". 

t. nykyisessä elmässä päiväkodissa työskentelevä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko tollasta oikeasti kysellä? Itselläni ei ole lapsia, mutta sivusta seuranneena lapsiperheiden arki on melkoista ruljanssia.

Aika pitkälle kenen tahansa arki on sellaista, millaisen siitä itse tekee. Suorittajan elämä on aina huomattavasti uuvuttavampaa kuin rennomman. 

Minä en saa nukkua kun lapset herättelee öisin. Enpä minä sitä asiaa ole arkeeni itse tehnyt millään suorittamisella. En edes jaksa edes yrittää suorittaa mitään kun en saa nukkua.

No tuossa ei puhuttukaan sinusta. Puhuttiin yleisellä tasolla. 

Pääsin helpolla koska vauvat alkoi nukkua täydet yöt 3kk ja 7kk. Lapset olivat myös terveitä. Molemmat oli vain kerran vuodessa sairaita. Kiitos käsihygienian, maitohappobakteerien, sanasolin, kotiruuan ja hyvien unien. Ja päivähoitoon menivät vasta 3v ja 4v. Oli kiireetöntä ja ihanaa lapsiperhe-elämää.   

En ole erityisen väsynyt, vaikka meillä on vauva.

Siinä vaiheessa, kun mies lähti kolmen viikon vapaansa jälkeen takaisin töihin olin aluksi todella, todella väsynyt sillä en saanut nukuttua yhtenäistä pitkää unta ja/tai levättyä päivällä. Vauvan syöntitahti oli tiheä ja elämä hyvin intensiivistä. Unenpuute väsyttää jo yhden yön jälkeen, saati sitten jos kestää viikkoja, kuukausia, vuosia.

Nyt meillä on aikamoinen lottovoitto, sillä vauva nukkuu tällä hetkellä jo poikkeuksellisen pitkiä unia ja on muutenkin helppo. Saadaan molemmat nukuttua ihan ok unet.

Miten ihmiset, joilla on normaalisti nukkuva vauva ja vilkas taapero oikein pärjäävät ja pysyvät järjissään?

Vierailija kirjoitti:

En ole erityisen väsynyt, vaikka meillä on vauva.

Siinä vaiheessa, kun mies lähti kolmen viikon vapaansa jälkeen takaisin töihin olin aluksi todella, todella väsynyt sillä en saanut nukuttua yhtenäistä pitkää unta ja/tai levättyä päivällä. Vauvan syöntitahti oli tiheä ja elämä hyvin intensiivistä. Unenpuute väsyttää jo yhden yön jälkeen, saati sitten jos kestää viikkoja, kuukausia, vuosia.

Nyt meillä on aikamoinen lottovoitto, sillä vauva nukkuu tällä hetkellä jo poikkeuksellisen pitkiä unia ja on muutenkin helppo. Saadaan molemmat nukuttua ihan ok unet.

Miten ihmiset, joilla on normaalisti nukkuva vauva ja vilkas taapero oikein pärjäävät ja pysyvät järjissään?

Helposti. Normaalisti nukkuvan vauvan ansiosta saa riittävästi unta ja sitä kautta jaksaa touhuta päivän. Ja kun taapero touhuaa tarpeeksi päivällä, hän nukkuu kunnolla yöllä sekä ottaa myös päiväunet, jolloin tulee tauko touhuamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole erityisen väsynyt, vaikka meillä on vauva.

Siinä vaiheessa, kun mies lähti kolmen viikon vapaansa jälkeen takaisin töihin olin aluksi todella, todella väsynyt sillä en saanut nukuttua yhtenäistä pitkää unta ja/tai levättyä päivällä. Vauvan syöntitahti oli tiheä ja elämä hyvin intensiivistä. Unenpuute väsyttää jo yhden yön jälkeen, saati sitten jos kestää viikkoja, kuukausia, vuosia.

Nyt meillä on aikamoinen lottovoitto, sillä vauva nukkuu tällä hetkellä jo poikkeuksellisen pitkiä unia ja on muutenkin helppo. Saadaan molemmat nukuttua ihan ok unet.

Miten ihmiset, joilla on normaalisti nukkuva vauva ja vilkas taapero oikein pärjäävät ja pysyvät järjissään?

Helposti. Normaalisti nukkuvan vauvan ansiosta saa riittävästi unta ja sitä kautta jaksaa touhuta päivän. Ja kun taapero touhuaa tarpeeksi päivällä, hän nukkuu kunnolla

T. Typerä uliuli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole erityisen väsynyt, vaikka meillä on vauva.

Siinä vaiheessa, kun mies lähti kolmen viikon vapaansa jälkeen takaisin töihin olin aluksi todella, todella väsynyt sillä en saanut nukuttua yhtenäistä pitkää unta ja/tai levättyä päivällä. Vauvan syöntitahti oli tiheä ja elämä hyvin intensiivistä. Unenpuute väsyttää jo yhden yön jälkeen, saati sitten jos kestää viikkoja, kuukausia, vuosia.

Nyt meillä on aikamoinen lottovoitto, sillä vauva nukkuu tällä hetkellä jo poikkeuksellisen pitkiä unia ja on muutenkin helppo. Saadaan molemmat nukuttua ihan ok unet.

Miten ihmiset, joilla on normaalisti nukkuva vauva ja vilkas taapero oikein pärjäävät ja pysyvät järjissään?

Helposti. Normaalisti nukkuvan vauvan ansiosta saa riittävästi unta ja sitä kautta jaksaa touhuta päivän. Ja kun taapero

Mikä sun oneglma on? Kadehditko jo teini-ikäisenä niitä, joiden elämä ei ole pelkkää valittamista ja väsymystä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole erityisen väsynyt, vaikka meillä on vauva.

Siinä vaiheessa, kun mies lähti kolmen viikon vapaansa jälkeen takaisin töihin olin aluksi todella, todella väsynyt sillä en saanut nukuttua yhtenäistä pitkää unta ja/tai levättyä päivällä. Vauvan syöntitahti oli tiheä ja elämä hyvin intensiivistä. Unenpuute väsyttää jo yhden yön jälkeen, saati sitten jos kestää viikkoja, kuukausia, vuosia.

Nyt meillä on aikamoinen lottovoitto, sillä vauva nukkuu tällä hetkellä jo poikkeuksellisen pitkiä unia ja on muutenkin helppo. Saadaan molemmat nukuttua ihan ok unet.

Miten ihmiset, joilla on normaalisti nukkuva vauva ja vilkas taapero oikein pärjäävät ja pysyvät järjissään?

Helposti. Normaalisti nukkuvan vauvan ansiosta saa riittävästi unta ja

T idiootti uliuli

Itselläni on yksi lapsi. Hän nukkui ensimmäisen kerran kokonaisen yön kolmevuotiaana ja noin 6-vuotiaaksi heräsi suurimpana osana öistä useamman kerran. Oli (ja on edelleen) vaan levoton nukkuja. Päivisin riitti silti virtaa ja oli aika villi ja ehtivä lapsi, joka varsinkin taaperona keksi kaikkea vaarallistakin, jos ei joka sekunti vahtinut. Asuttiin kaukana tukiverkoista ja mies teki reissutyötä. Itse opiskelin, joten hommaa oli usein iltaisinkin. Miehen ollessa poissa ajoimme usein viikonlopuksi satojen kilometrien päähän vanhemmilleni, että minä pystyin lukemaan tenttiin tai kirjottamaan esseitä.

Jos vertaa millaista olisi ollut ilman lasta, niin olisiha se ollut helpompaa. Olisin vaan keskittynyt opiskeluun ja olisi ollut joskus myös vapaa-aikaa. Jotenkin huvittaa ap:n koko kysymyksen asettelu, kun ei ymmärretä, että toisesta pienestä ihmisestä huolenpitäminen vie voimavaroja. 

Vierailija kirjoitti:

En ole erityisen väsynyt, vaikka meillä on vauva.

Siinä vaiheessa, kun mies lähti kolmen viikon vapaansa jälkeen takaisin töihin olin aluksi todella, todella väsynyt sillä en saanut nukuttua yhtenäistä pitkää unta ja/tai levättyä päivällä. Vauvan syöntitahti oli tiheä ja elämä hyvin intensiivistä. Unenpuute väsyttää jo yhden yön jälkeen, saati sitten jos kestää viikkoja, kuukausia, vuosia.

Nyt meillä on aikamoinen lottovoitto, sillä vauva nukkuu tällä hetkellä jo poikkeuksellisen pitkiä unia ja on muutenkin helppo. Saadaan molemmat nukuttua ihan ok unet.

Miten ihmiset, joilla on normaalisti nukkuva vauva ja vilkas taapero oikein pärjäävät ja pysyvät järjissään?

Meillä on 10-vuotiaat ja 12-vuotiaat kaksoset. Ja vielä ollaan ainakin suunnilleen järjissään :D Totta kai se vaihe kun oli 4 vaippaikäistä, oli rankkaa, mutta meitä oli onneksi kaksi osallistumassa ja saimme myös ulkopuolista apua. 

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun itse olin pieni ei olisi tullut kuuloonkaan että vanhempia olisi saanut koko ajan häiritä. Saati hyppiä päällä. Niillä oli paperitöitä, remontteja, pihatöitä ym. tehtävänä ja lasten homma oli pysyä sivussa ja pois tieltä.

Ilmeisesti ennen oli sellainen kasvatustyyli, että vanhempia ja niiden töitä ja lepoa piti kunnioittaa. Ei tietysti sylivauvana, mutta sitten kun ymmärsi puhetta.

Onneksi maailma on muuttunut! Itse katson haikeana vierestä kun tyttäreni kasvattaa lempeydellä mutta rajoilla tunneälyisiä, keskustelevia, hyvän itsetunnon omaavia lapsia. Lapset tarvitsevat huomiota ja läheisyyttä. Omadsa lapsuudessa (ja itse myös äitiä) lapset tuupattiin pihalle leikkimään keskenään ja keskityttiin siihen, että koti oli pullantuoksuinen ja pöytäliinat silitetty. 

Alapeukuista päätellen tässä ketjussa ei saisi muuta kuin valittaa, miten on rankkaa. Heti jos sanoo jotain positiivista, hyökätään kimppuun. Surullista. 

Kysyin lapseltani (10v) mikä häntä väsyttää lapsiperhe-elämässä, ja hän vastasi että pikkuveli (8v).

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen tässä ketjussa ei saisi muuta kuin valittaa, miten on rankkaa. Heti jos sanoo jotain positiivista, hyökätään kimppuun. Surullista. 

Mitähän positiivista sun vittuilussasi on, uliuli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen tässä ketjussa ei saisi muuta kuin valittaa, miten on rankkaa. Heti jos sanoo jotain positiivista, hyökätään kimppuun. Surullista. 

Mitähän positiivista sun vittuilussasi on, uliuli?

Varmaan sitä samaa upeaa positiivisuutta, jos tuo sinun itkupotkuraivarisi huokuu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun syömistä pitää miettiä vähän väliä. Joko on ruoka-aika tai sitä pitää valmistaa tai pitää käydä kaupassa. Aivan jatkuvaa ruokarallia.

Tuohon auttaa suunnittelu. Joka päivä ei tarvitse tehdä uutta ruokaa ja varsinkaan joka päivä ei tarvitse juosta kaupassa. 

No ei auta. Olen aina suunnitellut viikon ruoat etukäteen. Se on ihan jumalaton määrä ruokaa, mitä 4-henkisessä perheessä kuluu. 5 ateriaa päivässä. Vaikka miten preppaisit, niin tuossa on jo tekemistä.

Uuniruokia syödään paljon, mutta kesälomalla ei tee mieli lämmitää uunia usein. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja menee viikossa meillä niin suuri määrä, että niitä ei vaan voi ostaa kerralla.

Ja kyllähän tämä sinänsä on omaa asenneongelmaa, koska haluan, että meillä syödään terveellisesti ja monipuolisesti. Mies on enempi sellainen, että ostaisi valmisruokaa ja jättäisi salaatit syömättä.

Aikana ennen lapsia tuli kokkailtua 2-3 kertaa viikossa ja lämmintä ruokaa söin kerran päivässä. Välillä oli jääkaappi tyhjäkin. Nyt ei voi olla edes yhtä aamua jääkaappi tyhjillään. Eli koko ajan pitää ennakoida.