Mikä siinä lapsiperhe-elämässä oikein väsyttää?

Minäkin sanon 2-vuotiaan pojan äitinä, että rankinta on sitovuus ja se, ettei oikein ole aikaa levolle ja rauhalle. Introverttinä rauhallisena naisena ajattelin saavani itseni kaltaisen lapsen, joka tykkäisi piirtää, tehdä palapelejä, keskittyä tutkimaan asioita... Minä sain energisen ekstroverttipojan, joka ei juuri viihdy yksinään ja keskittymiskyky on noin 5-10 minuuttia maksimissaan. Sen 10 minuuttia hän jaksaa katsella autoja tai leluja, joiden pariin olen hänet ohjannut, jotta voin hetken levätä sohvalla työpäivän jälkeen, ja sitten kuuluukin jo "äitiiiiiiii äitiiii, missä äiti? Äiti leikitään, leikitään, leikitään!" 

Työpäivä tuntuu yleensä levolta, koska teen töitä joko etänä tai toimistolla, ja molemmissa saan olla yksin kodissa/työhuoneessa ja keskittyä ajatteluun.

Rakas ja ihana hän on silti, vaikka onhan tämä paljon väsyttävämpää, kuin lapsettomana ajatteli. Palkitsevaa ja merkityksellistäkin. Lapsettomien kommentteja en jaksa edes huomioida, en minäkään ymmärtänyt vanhemmuutta lapsettomana ollessani, joten en oleta muidenkaan ymmärtävän.  

Noh, hänen ollessa ekstrovertti ja erittäin paljon seuraa tarvitseva mietin, että ehkä hänen tullessa kouluikään tilanne helpottuu, jos hän alkaa vähän enemmän olla kavereiden kanssa ja saan itsekin välillä levätä itsekseni ilman jatkuvaa saatavilla olemista. Vaipanvaihdot, syötöt ja yöheräilyt on mielestäni olleet vähemmän rankkoja asioita kuin tämä taukoamaton läsnäolo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ollaan syyllistämässä kuinka ennen vanhaan lapset kasvatettiin paremmin. Unohdetaan mainita ne lukuisat kuolemat ja loukkaantumiset. 

Ei taidettu viitata mihinkään 1920-lukuun. Ei lapsia 80-90-luvulla kuollut yhtään sen enempää kuin nykyisinkään. 

Tilastokeskuksen mukaan esim. vuonna 1990 lasten tapaturmaisia kuolemia Suomessa oli noin 300. Vuonna 2017 niitä oli alle 100. 

Eli ei merkittävää eroa. Täytyy muistaa, että tapaturmiin vaikuttaa myös esim. turvallisuusvälineiden kehittyminen jne. Ei pelkkä kasvatustapa. Kuolee sitä nykyisinkin lapsia siihen, että vanhemmat tekevät ihan muuta kuin ovat lastensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen tässä ketjussa ei saisi muuta kuin valittaa, miten on rankkaa. Heti jos sanoo jotain positiivista, hyökätään kimppuun. Surullista. 

Niin, koska keskustelun pointtina on miksi ihmiset kokee lapsiarjen rankkana. Jos olisi kysytty onko lapsiarki rankkaa, sitten olisi sopivaa tulla kertomaan, että ei ole kaikkien mielestä. Nyt se on vaan pätemistä.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin helpolla koska vauvat alkoi nukkua täydet yöt 3kk ja 7kk. Lapset olivat myös terveitä. Molemmat oli vain kerran vuodessa sairaita. Kiitos käsihygienian, maitohappobakteerien, sanasolin, kotiruuan ja hyvien unien. Ja päivähoitoon menivät vasta 3v ja 4v. Oli kiireetöntä ja ihanaa lapsiperhe-elämää.   

Vähän sairastaminen on vain hyvää tuuria isoksi osaksi. Meilläkään lapsi ei sairastanut käytännössä ollenkaan päiväkotiaikoina. Eikä hifistelty vitamiineilla, pesty neuroottisesti käsiä ja lapsikin lopetti päiväunet alle 2-vuotiaana. 

Lapsiperhearjessa monilla kuormittaa se, että yritetään saada kaikki samalla kertaa. Pitää olla lapset, ura, komeat puitteet, viimeisenpäälle siisti koti, matkustelua, omaa aikaa, harrastuksia jne. Elämästä tulee suorittamista eikä osata vain olla ja nauttia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen tässä ketjussa ei saisi muuta kuin valittaa, miten on rankkaa. Heti jos sanoo jotain positiivista, hyökätään kimppuun. Surullista. 

Niin, koska keskustelun pointtina on miksi ihmiset kokee lapsiarjen rankkana. Jos olisi kysytty onko lapsiarki rankkaa, sitten olisi sopivaa tulla kertomaan, että ei ole kaikkien mielestä. Nyt se on vaan pätemistä.

Pätemistä? Vai olisiko sittenkin vain peilaamista siihen, mitä muut ovat kirjoittaneet? Eihän tässä mistään kilpailla, joten ei tarvitse päteä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sinulla on upeat käytöstavat ja niin kaunis  tapa puhua muille <3

 

Ei ole mitään muita, vain sinä, kusipäähäirikkö, joka aina ulisee näissä ketjuissa.

Ok. Sinua sitten ei ole olemassa eli sinun kommenttejasikaan ei ole. Hyvä tietää. 

Blaa blaa blaa, uli uli, muuta annettavaa ei sinulla ole! Olet sinä sairas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sinulla on upeat käytöstavat ja niin kaunis  tapa puhua muille <3

 

Ei ole mitään muita, vain sinä, kusipäähäirikkö, joka aina ulisee näissä ketjuissa.

Ok. Sinua sitten ei ole olemassa eli sinun kommenttejasikaan ei ole. Hyvä tietää. 

Blaa blaa blaa, uli uli, muuta annettavaa ei sinulla ole! Olet sinä sairas!

Ok, trollipieni. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lapseltani (10v) mikä häntä väsyttää lapsiperhe-elämässä, ja hän vastasi että pikkuveli (8v).

Ihanaa rehellisyyttä. :D

Minun saman ikäinen ainoa lapsi sanoi joskus, että kavereiden pienemmät sisarukset on niin raskaita, ettei koskaan jaksaisi sellaista omassa kodissa. Voisi päätellä, että lapsiperhe-elämässä väsyttäväää on ne lapset. Ihan jo toisten lastenkin mielestä. 

Aikuiset ihmiset jaksaa sivukaupalla tapella ja nälviä toisiaan. Antakaa jo molemmat olla niin me muut voimme keskittyä keskusteluun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupea lastenhoitajaksi ja ihan päivässä ymmärryksesi kasvaa ihan uusiin mittoihin.

Ei ole tarvetta, koska olen entisessä elämässä työskennellyt päiväkodissa eikä siltikään avaudu vanhemmuuden ja lapsiperheen väsymys. Ap

Selkeästi on tarvetta, kun näinkään yksinkertainen asia ei avaudu. Ihan jo päiväkotiarki on nykyisin paljon kuormittavampaa kuin sinun "entisessä elämässäsi". 

t. nykyisessä elmässä päiväkodissa työskentelevä

Ymmärrän, että lapset eivät tule kotiini eivätkä ole omiani että onhan se erilaista olla vanhempi ja kasvattaa omat lapset, mutta en minä ollut uupunut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ihmiset jaksaa sivukaupalla tapella ja nälviä toisiaan. Antakaa jo molemmat olla niin me muut voimme keskittyä keskusteluun!

Eihän täällä saanut keskustella, kun tuo uliulihäirikkö jokaikiseen väliin tunki nälvimään. Hän pilaa aina nämä ketjut!

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ihmiset jaksaa sivukaupalla tapella ja nälviä toisiaan. Antakaa jo molemmat olla niin me muut voimme keskittyä keskusteluun!

Ei yliveetit ole aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupea lastenhoitajaksi ja ihan päivässä ymmärryksesi kasvaa ihan uusiin mittoihin.

Ei ole tarvetta, koska olen entisessä elämässä työskennellyt päiväkodissa eikä siltikään avaudu vanhemmuuden ja lapsiperheen väsymys. Ap

Selkeästi on tarvetta, kun näinkään yksinkertainen asia ei avaudu. Ihan jo päiväkotiarki on nykyisin paljon kuormittavampaa kuin sinun "entisessä elämässäsi". 

t. nykyisessä elmässä päiväkodissa työskentelevä

Ymmärrän, että lapset eivät tule kotiini eivätkä ole omiani että onhan se erilaista olla vanhempi ja kasvattaa omat lapset, mutta en minä ollut uupunut. Ap

Niin, onhan se todella ihmeellinen asia, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Kyllä on taas ihmettelemistä siinä, että maailma ei pyörikään sinun napasi ympärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ihmiset jaksaa sivukaupalla tapella ja nälviä toisiaan. Antakaa jo molemmat olla niin me muut voimme keskittyä keskusteluun!

Eihän täällä saanut keskustella, kun tuo uliulihäirikkö jokaikiseen väliin tunki nälvimään. Hän pilaa aina nämä ketjut!

Sanoo hän, jonka ainut sisältö on uliulihäirikkö ulisemista. 

Ensimmäinen lapsi on ain raskas, kun kaikki on uutta. Jotenkin sitä luulee, että pitäisi olla aina läsnä jne. Sitten kun on useampia lapsia ja leikkivät päivät pitkät keskenään (joskus toki tulee riitoja, mutta ainakin meillä pääasiassa menee hyvin) niin ei tässä ole enää mitään raskasta. Sen oppii ottamaan lunkisti. Eri asia sitten jos lapsella jotain ongelmia, mutta suurimmalla osalla on ihan normaalit lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupea lastenhoitajaksi ja ihan päivässä ymmärryksesi kasvaa ihan uusiin mittoihin.

Ei ole tarvetta, koska olen entisessä elämässä työskennellyt päiväkodissa eikä siltikään avaudu vanhemmuuden ja lapsiperheen väsymys. Ap

Selkeästi on tarvetta, kun näinkään yksinkertainen asia ei avaudu. Ihan jo päiväkotiarki on nykyisin paljon kuormittavampaa kuin sinun "entisessä elämässäsi". 

t. nykyisessä elmässä päiväkodissa työskentelevä

Ymmärrän, että lapset eivät tule kotiini eivätkä ole omiani että onhan se erilaista olla vanhempi ja kasvattaa omat lapset, mutta en minä ollut uupunut. Ap

Mahtava logiikka! "Minä en ollut uupunut, joten kukaan muukaan ei voi uupua" :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupea lastenhoitajaksi ja ihan päivässä ymmärryksesi kasvaa ihan uusiin mittoihin.

Ei ole tarvetta, koska olen entisessä elämässä työskennellyt päiväkodissa eikä siltikään avaudu vanhemmuuden ja lapsiperheen väsymys. Ap

Selkeästi on tarvetta, kun näinkään yksinkertainen asia ei avaudu. Ihan jo päiväkotiarki on nykyisin paljon kuormittavampaa kuin sinun "entisessä elämässäsi". 

t. nykyisessä elmässä päiväkodissa työskentelevä

Ymmärrän, että lapset eivät tule kotiini eivätkä ole omiani että onhan se erilaista olla vanhempi ja kasvattaa omat lapset, mutta en minä ollut uupunut. Ap

En minäkään ole uupunut, mutta pystyn silti ymmärtämään, miksi tietyt asiat voivat uuvuttaa. Ei ole kovin vaikeaa päätellä, että ihminen uupuu, jos esim. joutuu valvomaan useita öitä putkeen tai saa nukuttua vain muutaman tunnin yössä. Myöskään sitä ei ole kovin vaikea päätellä, että esimerkiksi sairastelukierre tai uhmaikäisen jatkuva kiukuttelu uuvuttaa. Ja niin edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ihmiset jaksaa sivukaupalla tapella ja nälviä toisiaan. Antakaa jo molemmat olla niin me muut voimme keskittyä keskusteluun!

Eihän täällä saanut keskustella, kun tuo uliulihäirikkö jokaikiseen väliin tunki nälvimään. Hän pilaa aina nämä ketjut!

Sanoo hän, jonka ainut sisältö on uliulihäirikkö ulisemista. 

t. uliuli

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsi on ain raskas, kun kaikki on uutta. Jotenkin sitä luulee, että pitäisi olla aina läsnä jne. Sitten kun on useampia lapsia ja leikkivät päivät pitkät keskenään (joskus toki tulee riitoja, mutta ainakin meillä pääasiassa menee hyvin) niin ei tässä ole enää mitään raskasta. Sen oppii ottamaan lunkisti. Eri asia sitten jos lapsella jotain ongelmia, mutta suurimmalla osalla on ihan normaalit lapset. 

No en minä kyllä ollut ensimmäisen lapsen kanssa ollenkaan väsynyt, vaan päinvastoin. Sehän oli kuin oliis ollut koko ajan lomalla.