Mitä on se "henkinen kypsyys"?

*normaalia elämää

Aurinko häikii!

Vierailija kirjoitti:

A) kärsivällisyys

B) vastuullisuus

C) hyvän esimerkin antaminen

D) käytöstavat

Kun vertailet esim. pienten lasten vanhempia, huomaat keillä näitä ominaisuuksia on ja keiltä puuttuu

 

Minulta edellytettiin tuota kaikkea jo alle kouluikäisenä. Ja kykenin siihen oikein hyvin. Ainakin julkisesti XD. Itse en vaatinut ihan niin paljon lapsiltani, mutta riittävästi kyllä.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

"Totta. Tärkeintä on että niitä omia arvoja ja normeja on soveltanut johdonmukaisesti läpi elämänsä. Että muut ihmiset tietävät millaisilla arvoilla ja normeilla olet liikkellä. Valheet ovat aina huono ratkaisu."

Niin, mutta jos ne arvot ja normit ovat johdonmukaisesti samat koko elämän ajan, niin mitä tämä mystinen "kypsyminen" sitten mahtaa olla? Tätä juuri tässä peräänkuulutan.

t. ap

Jos arvomaailma on mätä niin se pysyy mätänä. Vaikka sitä vuosikausia piilottelisi. Totuus tulee joskus ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sitä, että kohtelee kanssaihmisiä hyvin ja puhuu heille/heistä arvostaen.

Siinäpä se. Ei pitäisi olla kauhen vaikeaa.

Amen.

Hyvä vastaus. Puhuminen ja tunteiden ilmaiseminen on kypsyyttä sillä asioiden selvittäminen on kypsän ihmisen tapoja toimia. Järkevä kypsä ihminen haluaa nauttia elämästä eikä käyttää aikaa turhanpäiväiseen tappelemiseen tai kiusaamiseen tms.

Mutta kun kyseessä on persoonallisuuden piirre, eikä mikään kypsymisreaktio. Eikä elämästä voi nauttia, jos on tekemisissä vääränlaisten persoonien kanssa. Eri ihmisille on tietysti erilaiset väärät. Siksi jokaisen pitää huomioida ennen kaikkea itsensä. Tappeleminen ja kiusaaminen est

Mitä vaikeampi patologia sitä vakuuttuneempia ollaan ympäristön vääryydestä ja vainoavuudesta, riippumatta siitä mitä ollaan tehty itse.

Tämä on aina yhtä hätkähdyttävää raskaissa rikoksissa. Suurin uhri on usein tekijä, ainakin oikeussalissa.

Lapsi voi olla kypsän oloinen mutta hän ei ole täysin kypsä ennen aikuisikää kuitenkaan. Osa lapsista on kypsempiä kuin toiset, se on aina ollut täysin luonnollista ja kyllä se ihmisestä kertoo jo varhaislapsuudessa. Muistetaan kuitenkin että lapsen ei tarvitse siltikään ottaa liikaa vastuuta vaan annetaan lasten elää lasten elämää ja opetetaan mahdollisimman paljon asioita. Kypsät lapset ovat fiksuja ja viisaita joten opitaan me kypsät aikuiset samaten myös heiltä asioita ja nautitaan yhdessä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta. Tärkeintä on että niitä omia arvoja ja normeja on soveltanut johdonmukaisesti läpi elämänsä. Että muut ihmiset tietävät millaisilla arvoilla ja normeilla olet liikkellä. Valheet ovat aina huono ratkaisu."

Niin, mutta jos ne arvot ja normit ovat johdonmukaisesti samat koko elämän ajan, niin mitä tämä mystinen "kypsyminen" sitten mahtaa olla? Tätä juuri tässä peräänkuulutan.

t. ap

Jos arvomaailma on mätä niin se pysyy mätänä. Vaikka sitä vuosikausia piilottelisi. Totuus tulee joskus ilmi.

No joo... mutta se ei nyt varsinaisesti liity tähän, koska oma arvomaailmani on aivan täydellinen. Enhän siitä muuten niin tiukasti kiinni pitäisi. Ja se taas jolla on mätä arvomaailma, tuskin vaihtaa sitä vaikka se "tulisi ilmi".  T. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta. Tärkeintä on että niitä omia arvoja ja normeja on soveltanut johdonmukaisesti läpi elämänsä. Että muut ihmiset tietävät millaisilla arvoilla ja normeilla olet liikkellä. Valheet ovat aina huono ratkaisu."

Niin, mutta jos ne arvot ja normit ovat johdonmukaisesti samat koko elämän ajan, niin mitä tämä mystinen "kypsyminen" sitten mahtaa olla? Tätä juuri tässä peräänkuulutan.

t. ap

Jos arvomaailma on mätä niin se pysyy mätänä. Vaikka sitä vuosikausia piilottelisi. Totuus tulee joskus ilmi.

No joo... mutta se ei nyt varsinaisesti liity tähän, koska oma arvomaailmani on aivan täydellinen. Enhän siitä muuten niin tiukasti kiinni pitäisi. Ja se taas jolla on mätä arvomaailma, tuskin vaihtaa sitä vaikka se "tulisi ilmi".  T. ap

Hyvä niin. Ethän koskaan uhriudu jos kukaan haastaa ja kritisoi.

Ainakin sen ymmärtäminen kuuluu henkiseen kypsyyteen, että ei pidä "kurppaisuutta hyvänä tai pahana", vaan hyväksyys sen muissa (tai itsessä sitten joskus vanhana). Keskeistä on emotionaalinen kypsyys, eli se, että kestää tunteitaan, pystyy tuntemaan ne läpi ja muutenkin käsittelemään ne vastuullisesti. Terve irrallisuus muista on olennaista, eli että ei elä kenekään kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sen ymmärtäminen kuuluu henkiseen kypsyyteen, että ei pidä "kurppaisuutta hyvänä tai pahana", vaan hyväksyys sen muissa (tai itsessä sitten joskus vanhana). Keskeistä on emotionaalinen kypsyys, eli se, että kestää tunteitaan, pystyy tuntemaan ne läpi ja muutenkin käsittelemään ne vastuullisesti. Terve irrallisuus muista on olennaista, eli että ei elä kenekään kautta. 

Eikös jokainen normaali omaa terveen irrallisuuden? 

No vaikka ulkonäön korostamisen normit ovat epäkypsiä. Sen sijaan se, että henkinen tasapaino säteilee myös ulos ja "hehkuttaa" ihmistä ei ole epäkypsää. Tavallaanhan kauniista ulkomuodosta ei voi päätellä oikein mitään, vaan pitää tuntea ihmistä enemmän tietääkseen, onko sillä ns. "narsistiset" pinta-arvot vai syvemmät. 

Vierailija kirjoitti:

No vaikka ulkonäön korostamisen normit ovat epäkypsiä. Sen sijaan se, että henkinen tasapaino säteilee myös ulos ja "hehkuttaa" ihmistä ei ole epäkypsää. Tavallaanhan kauniista ulkomuodosta ei voi päätellä oikein mitään, vaan pitää tuntea ihmistä enemmän tietääkseen, onko sillä ns. "narsistiset" pinta-arvot vai syvemmät. 

Silloin ei ainakaan ole henkisessä tasapainossa jos toimii rekatiivisesti käytyään palstalla:

Jaa, kuinka moni meistä nyt sitten on normaali? Uskoisin, että ns. "normaalia" on olla henkisessä kehityksessään kesken. Aika moni riippuu ja roikkuu jossain ulkoisessa, olipa se sitten toinen ihminen, hyväksyntä, joku ruoka, juoma tai seksi. Riippuvuudet kertovat henkisestä kypsymättömyydestä myös. (huom, itse ymmärrän tämän järjen avulla, enkä ole aivan päässyt kaikista riippuvuuksistani, kuten ylensyömisestä... mutta kohti parempaa). 

No joo... mutta se ei nyt varsinaisesti liity tähän, koska oma arvomaailmani on aivan täydellinen. Enhän siitä muuten niin tiukasti kiinni pitäisi. Ja se taas jolla on mätä arvomaailma, tuskin vaihtaa sitä vaikka se "tulisi ilmi".  T. ap

Hyvä niin. Ethän koskaan uhriudu jos kukaan haastaa ja kritisoi.

Uhriutuminen on toinen sana, jonka sisältöä en tajua. Jos joku haastaa ja kritisoi, en pidä hänestä, vaan lemppaan ulos elämästäni. Miksi katselisin sellaista?

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun henkilö käyttää sanoja, kuin aloittaja huomaa kyllä, että siinä päässä ei henkistä kypsyyttä näy vielä aikoihin.

Että Sinä Kurppa alahan käyttäytymään niin, että voi ajatella kohdallasi pian tapahtuvan kypsymistä;)

En oikeastaan halua kypsyä tämän enempää, koska olen niin täydellinen tällaisenaan. Ihmettelen vaan mitä ihmiset tarkoittavat tällaisella kypsymishöpinällä. Mielestäni hyvät ihmiset ovat olleet hyviä jo lapsesta asti, pahat taas eivät kypsy koskaan.

yst. terv. ap

Tuossa on vinha perä, koska vaikeissa ja vammauttavissa oloissa kasvaneet lapset traumatisoituvat ja trauma taas kaventaa persoonallisuutta, altistaa elämänpolun vinoon menemiselle ja ihmissuhde/vuorovaikutusongelmille. Eikä liity älyyn, jolla voi kompensoida mutta valitettavasti ei liity esim moraalitajuun.

Eli hyvissä lämpimissä oloissa kasvaneet lapset kokevat tulevansa kuulluiksi ja hyväksytyiksi, heitä ei kohdella julmasti/arvaamattomasti joten oppivat luottamaan hyvään ihmisissä kuten hyvin pidetty eläinkin. Ja tuolle pohjalle on helppo rakentaa erilaisia taitoja ja joustavuutta, mitä elämässä tarvitaan aina. 

Elämä on silti sillä lailla luovaa, että joskus jopa vaikeista häiriöistä eheydytään ajan kanssa ja apua saaden mutta pääsääntö on se että hyvä lapsuusympäristö ennustaa myöhempää kukoistamista, ja jokainen maa joka välittää tulevaisuudestaan panostaa hyvän lapsuuden mahdollistamiseen uusille sukupolville. 

Aina voi elämässä oppia jos on henkisesti kypsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun henkilö käyttää sanoja, kuin aloittaja huomaa kyllä, että siinä päässä ei henkistä kypsyyttä näy vielä aikoihin.

Että Sinä Kurppa alahan käyttäytymään niin, että voi ajatella kohdallasi pian tapahtuvan kypsymistä;)

En oikeastaan halua kypsyä tämän enempää, koska olen niin täydellinen tällaisenaan. Ihmettelen vaan mitä ihmiset tarkoittavat tällaisella kypsymishöpinällä. Mielestäni hyvät ihmiset ovat olleet hyviä jo lapsesta asti, pahat taas eivät kypsy koskaan.

yst. terv. ap

Tuossa on vinha perä, koska vaikeissa ja vammauttavissa oloissa kasvaneet lapset traumatisoituvat ja trauma taas kaventaa persoonallisuutta, altistaa elämänpolun vinoon menemiselle ja ihmissuhde/vuorovaikutusongelmille. Eikä liity älyyn, jolla voi kompensoida mutta valitettavasti ei liity esim mo

Äärimmäisen hyviä ja osuvia havaintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sen ymmärtäminen kuuluu henkiseen kypsyyteen, että ei pidä "kurppaisuutta hyvänä tai pahana", vaan hyväksyys sen muissa (tai itsessä sitten joskus vanhana). Keskeistä on emotionaalinen kypsyys, eli se, että kestää tunteitaan, pystyy tuntemaan ne läpi ja muutenkin käsittelemään ne vastuullisesti. Terve irrallisuus muista on olennaista, eli että ei elä kenekään kautta. 

Eikös jokainen normaali omaa terveen irrallisuuden? 

Kyllä, koska siitä lähtee kaikki vahvuus. Ei etsi hyväksyntää ympäristöstä vaan sisäisestä oikeustajustaan ja toisaalta omista tarpeistaan. Liika sopeutuminen on aina vitsaus; sosiaalistuminen edellyttää sopeutumiskykyä mutta yksilöityminen taas oman äänensä ja -tuntonsa kuuntelemista, eli mikään ulkoinen (esim aivopesu, väkivalta) ei voi lopulta alistaa ihmistä jonkinlaiseksi kun hän on saavuttanut tietyn erillisyyden tason. Häntä ei pysty manipuloimaan enää tunteiden kautta. Edellyttää syvällistä itsetuntemust mikä onnistuu harvoin nuorelta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sen ymmärtäminen kuuluu henkiseen kypsyyteen, että ei pidä "kurppaisuutta hyvänä tai pahana", vaan hyväksyys sen muissa (tai itsessä sitten joskus vanhana). Keskeistä on emotionaalinen kypsyys, eli se, että kestää tunteitaan, pystyy tuntemaan ne läpi ja muutenkin käsittelemään ne vastuullisesti. Terve irrallisuus muista on olennaista, eli että ei elä kenekään kautta. 

Eikös jokainen normaali omaa terveen irrallisuuden? 

Kyllä, koska siitä lähtee kaikki vahvuus. Ei etsi hyväksyntää ympäristöstä vaan sisäisestä oikeustajustaan ja toisaalta omista tarpeistaan. Liika sopeutuminen on aina vitsaus; sosiaalistuminen edellyttää sopeutumiskykyä mutta yksilöityminen taas oman äänensä ja -tuntonsa kuuntelemista, eli mikään ulkoinen (esim aivopesu, väkivalta) ei voi lopulta alistaa ih

Normaalilta onnistuu jo nuoresta saakka.

Se mikä näissä henkinen kypsyys keskusteluissa usein särähtää korvaan ja etenkin ns. henkisissä yhteisöissä on, että vaaditaan lähestulkoon täydellisyyttä, jotta olisi edes hitunen ihmisarvoa. Aivan kuin jokainen ei olisi jatkuvassa kehittymisen tilassa ja siitä huolimatta aivan samalla tavoin arvokas kokemaan onnea elämässään, riippumatta siitä täyttääkö henkisen kasvun mittarit.

Vierailija kirjoitti:

Se mikä näissä henkinen kypsyys keskusteluissa usein särähtää korvaan ja etenkin ns. henkisissä yhteisöissä on, että vaaditaan lähestulkoon täydellisyyttä, jotta olisi edes hitunen ihmisarvoa. Aivan kuin jokainen ei olisi jatkuvassa kehittymisen tilassa ja siitä huolimatta aivan samalla tavoin arvokas kokemaan onnea elämässään, riippumatta siitä täyttääkö henkisen kasvun mittarit.

Täydellisyyttä ei kukaan normaali vaadi vaan yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaan toimimista. Ei tuossa sen ihmeellisempää ole.