Mitä on se "henkinen kypsyys"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sitä, että kohtelee kanssaihmisiä hyvin ja puhuu heille/heistä arvostaen.

Siinäpä se. Ei pitäisi olla kauhen vaikeaa.

Amen.

Hyvä vastaus. Puhuminen ja tunteiden ilmaiseminen on kypsyyttä sillä asioiden selvittäminen on kypsän ihmisen tapoja toimia. Järkevä kypsä ihminen haluaa nauttia elämästä eikä käyttää aikaa turhanpäiväiseen tappelemiseen tai kiusaamiseen tms.

Mutta kun kyseessä on persoonallisuuden piirre, eikä mikään kypsymisreaktio. Eikä elämästä voi nauttia, jos on tekemisissä vääränlaisten persoonien kanssa. Eri ihmisille on tietysti erilaiset väärät. Siksi jokaisen pitää huomioida ennen kaikkea itsensä. Tappeleminen ja kiusaaminen estävät tietenkin nauttimasta elämästä, mutta niin myös turha jauhaminen ja asioiden selvitteleminen.

t. ap

Ihmisen itsensä ja hänen jatkuva kasvunsa, henkisyyden ja sosiaalisuuden suhde sekä elämän tasapaino sisältävät paljon yhteiisiä elementtejä. Ihmisyyteen kuuluu itsensä pohtiminen, merkityksen etsiminen ja tavoitteiden asetttaminen. Ihminen itse määrittää käyttäytymisensä, asenteensa ja uskomuksensa ja ratkoo mielekkyyteen ja arvoiihin liittyvät ongelmat.

Tulee tarkastella millaiset ihmisen sisäiset mekanismit, havainnot, tunteeet, mielentilat ja motiivit aktivoituvat mistä psykologinen pääoma muodostuu ja miten sitä voii kehittää kuten kuinka ihminen löytää ja kehittäää sisäistä potentiaaliaan ja säilyttää uskon siiihen, että hänellä on mahdollisuus saavuttaa tuo potentiaaali.

Henkinen ihminen pystyy tasapainoiseen toimintaaan. Hän on oma itsensä ja elää tässä hetkessä. Silloinbihminen on rehelllinen menneisyytensä suhteeen ja totuudellinen tulevaisuuutensa suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti kypsä ei ärsyynny kun kypsymätön narsisti yrittää provosoida. Vaan pistää vitsiksi.

Sarkasmin jatkuva viljely kertoo tosiaan kypsymättömästä narsistista.

Sarkasmissa ei ole mitään pahaa mutta ilkeiden ihmisten sarkasmi on erilaista, siihenkin oppii vastaamaan. 

Kyllä. Sen ilkeyden näkee. Taustalla usein jo lapsuudesta kumpuava tuska kun ei ole saanut normaalia huomiota.

Voi olla sellaistakin mutta toiset ovat hyvin ilkeitä, pistäviä ja piikikkäitä näpäyttelijöitä ja haluavat olla. Minua ei haittaa jos pysyvät aisoissa eli ne rajat täytyy muistaa ja aivan varmasti muistutan jos alkaa menemään ylitse se touhu. Sellaista se vähän on. Itseriittoisille ei mikään huomio riitä eikä se johdu aina kotioloista ollenkaan ja saattavat olla saaneet kotona kyllä huomiota sekä arvostusta. Ovat vain sellaisia ja helposti oppivat nauttimaan tästä itsensä toteuttamisesta. Vaarapuolena siinä on se että nousee hattuun liikaa onnellisuus joten heitä täytyy muistuttaa monesti etteivät tekisi itsellensä tuhoa ja siten oppivat. Yleensä kyllä kömmähdysten kautta mutta kuitenkin oppivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin olet henkisesti kypsynyt kun et provosoidu, et kadehdi ketään, pidät itsestäsi, osaat antaa anteeksi ja kykysi mukaan autat muita.

olen eri mieltä. Kaikki tunteet kuuluvat elämään, oli henkisesti kypsä tai ei. Provosoiva suuttuu, kun hänen varpailleen astutaan ja kateus kertoo vain siitä, että haluaisit itsellesi samaa asiaa. Henkisesti kypsän epäkypsästä erottaa se, miten tunteiden herätessä toimii. 

Juurikin tämä. Eivät tunteet katoa vaan tapa käsitellä niitä muuttuu. Kateuden näkee kannustimena kehittää itseään sen sijaan, että jää kadehtimaan ja märehtimään. Ihailee ja näkee esikuvana ennemmin, kuin yrittäisi latistaa alemmaksi. Itsestään voi pitää, mutta silti nähdä missä on kehitettävää ja missä tahtoo kehittyä. Auttamisenkin suhteen raja on vedettävä johonkin. On eri asia auttaa, kuin suostua hyväksikäytettäväksi. sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sitä, että kohtelee kanssaihmisiä hyvin ja puhuu heille/heistä arvostaen.

Siinäpä se. Ei pitäisi olla kauhen vaikeaa.

Amen.

Hyvä vastaus. Puhuminen ja tunteiden ilmaiseminen on kypsyyttä sillä asioiden selvittäminen on kypsän ihmisen tapoja toimia. Järkevä kypsä ihminen haluaa nauttia elämästä eikä käyttää aikaa turhanpäiväiseen tappelemiseen tai kiusaamiseen tms.

Mutta kun kyseessä on persoonallisuuden piirre, eikä mikään kypsymisreaktio. Eikä elämästä voi nauttia, jos on tekemisissä vääränlaisten persoonien kanssa. Eri ihmisille on tietysti erilaiset väärät. Siksi jokaisen pitää huomioida ennen kaikkea itsensä. Tappeleminen ja kiusaaminen estävät tietenkin nauttimasta elämästä, mutta niin

Sosiaalisesti voi olla raskasta elää jos oma käsitys oikeasta ja väärästä poikkeaa fundamentaalisesti siitä miten valtavirta näkee asian. Silloin se pitää hyväksyä eikä pyrkiä väkisin muuttamaan valtavirtaa.

Mitä kullekin tarkoittaa. Jos kovasti tuomitsee muiden elämää, ei se ainakaan ole kypsää. Jos vaatii tietynlaista käytöstä tietyssä iässä vaikka. Hyvin toki aina käyttäydyttävä.

Mulle se on myös jonkinlaista väsymistä tyyliin "kaikki on turhuutta ja turhan tavoittelua". Nuorena luulin että pitää mennä ja tehdä ja tutustua ihmisiin vaikkei halua. Nyt tajuan ettei tartte, eikä olisi tarvinnut nuorenakaan vaivata itseään joutavuuksilla. On ok olla kotona ja mennä nukkumaan yhdeksältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sitä, että kohtelee kanssaihmisiä hyvin ja puhuu heille/heistä arvostaen.

Siinäpä se. Ei pitäisi olla kauhen vaikeaa.

Amen.

Hyvä vastaus. Puhuminen ja tunteiden ilmaiseminen on kypsyyttä sillä asioiden selvittäminen on kypsän ihmisen tapoja toimia. Järkevä kypsä ihminen haluaa nauttia elämästä eikä käyttää aikaa turhanpäiväiseen tappelemiseen tai kiusaamiseen tms.

Mutta kun kyseessä on persoonallisuuden piirre, eikä mikään kypsymisreaktio. Eikä elämästä voi nauttia, jos on tekemisissä vääränlaisten persoonien kanssa. Eri ihmisille on tietysti erilaiset väärät. Siksi jokaisen pitää huomioida ennen kaikkea itsensä. Tappeleminen ja kiusaaminen estävät tietenkin nauttimasta elämästä, mutta niin

Valitettavasti nämä persoonallisuusasiat liittyvät tähän kypsyyteen kuitenkin joten en jaksaisi vääntää asiasta. Monilla menee helposti leikiksi koko ajan esimerkiksi eikä se ole kypsyyttä. Käytännössä pitäisi osata ottaa asiat asioina ja toimia niiden mukaan. On lapsellista väittää että puhuminen ei sovi omalle persoonalle vaikka se on varmasti totta joidenkin kohdalla. Nyt jopa naurattikin jo hieman, teillä on kyllä hämmentävän kieroa tämä toimintanne. Tunnen monia puhumattomia ihmisiä ja kaikesta voi tietenkin oppia nauttimaan. Ei minuakaan nyt ihan aina puhututa ja silloin ovat kuulemma maailmankirjatkin sekaisin ja tilanne vakavampi kuin koskaan. Se on tämä elämän teatteri yhtä itkua, huutokonsertteja ja rämäkkää nauruakin.

Mukavaa iltaa kaikille säädyille!

no siinä henkisessä epäkypsyydessä: ei esim. osaa säädellä tunteitaan, ei tunne itseään jne.

Mitä on tunteiden säätely? Tunteet kertovat todella paljon. Ei niitä pidä säädellä vaan niitä pitää kuunnella. Ja toimia niiden mukaan. Monesti 7-vuotias osaa sen paremmin kuin aikuinen, joka on opetellut tukahduttamaan tunteensa ja huijaamaan itseään ja muita. Ja sitten ihmettelee miksi voi pahoin.

Totta kai, jos on tapana hyökätä aina veitsen kanssa kimppuun kun vähän suututtaa, niin se on huono juttu. Mutta kuinkahan moni 7-vuotias tekee sellaista? Itse en tunne. Mutta jos joku on sellainen, hän on luultavasti psykopaatti aikuisenakin.

7-vuotias ei tunne itseään? Mielestäni tuntee kyllä, vaikka ei osaa sitä vielä pukea sanoiksi. Mutta ihminen on yhtä kuin tunteensa. Kaikki ulkoapäin tulevat "kokemukset" vain terävöittävät niitä tunteita ja opettavat samalla mitä tunteita ei hyväksytä ja mitkä pitää niin ollen piilottaa ulkopuolisilta. Mutta ihminen ei muutu itse mitenkään.

- ap

Vierailija kirjoitti:

no siinä henkisessä epäkypsyydessä: ei esim. osaa säädellä tunteitaan, ei tunne itseään jne.

Mitä on tunteiden säätely? Tunteet kertovat todella paljon. Ei niitä pidä säädellä vaan niitä pitää kuunnella. Ja toimia niiden mukaan. Monesti 7-vuotias osaa sen paremmin kuin aikuinen, joka on opetellut tukahduttamaan tunteensa ja huijaamaan itseään ja muita. Ja sitten ihmettelee miksi voi pahoin.

Totta kai, jos on tapana hyökätä aina veitsen kanssa kimppuun kun vähän suututtaa, niin se on huono juttu. Mutta kuinkahan moni 7-vuotias tekee sellaista? Itse en tunne. Mutta jos joku on sellainen, hän on luultavasti psykopaatti aikuisenakin.

7-vuotias ei tunne itseään? Mielestäni tuntee kyllä, vaikka ei osaa sitä vielä pukea sanoiksi. Mutta ihminen on yhtä kuin tunteensa. Kaikki ulkoapäin tulevat "kokemukset" vain terävöittävät niitä tunteita ja opettavat samalla mitä tunteita ei hyväksytä ja mitkä pitää niin o

Terve ja normaali ihminen osaa säädellä toimintaansa eikä toimi pelkästään tunnereaktioidensa ohjaamana. Sitä on ihmisyys.

Vierailija kirjoitti:

no siinä henkisessä epäkypsyydessä: ei esim. osaa säädellä tunteitaan, ei tunne itseään jne.

Mitä on tunteiden säätely? Tunteet kertovat todella paljon. Ei niitä pidä säädellä vaan niitä pitää kuunnella. Ja toimia niiden mukaan. Monesti 7-vuotias osaa sen paremmin kuin aikuinen, joka on opetellut tukahduttamaan tunteensa ja huijaamaan itseään ja muita. Ja sitten ihmettelee miksi voi pahoin.

Totta kai, jos on tapana hyökätä aina veitsen kanssa kimppuun kun vähän suututtaa, niin se on huono juttu. Mutta kuinkahan moni 7-vuotias tekee sellaista? Itse en tunne. Mutta jos joku on sellainen, hän on luultavasti psykopaatti aikuisenakin.

7-vuotias ei tunne itseään? Mielestäni tuntee kyllä, vaikka ei osaa sitä vielä pukea sanoiksi. Mutta ihminen on yhtä kuin tunteensa. Kaikki ulkoapäin tulevat "kokemukset" vain terävöittävät niitä tunteita ja opettavat samalla mitä tunteita ei hyväksytä ja mitkä pitää niin o

onpa sinulla isot luulot 7-vuotiaasta. En tiedä, mitä Einsteineja olet kasvattanut, mutta 99,99 % 7-vuotiaista on henkisen kypsyyden ensimmäisellä maililla, kun niitä maileja on edessä vielä 10 000. Tulee mieleen ystäväni, joka luuli 12-vuotiaana olevansa samanlainen ja yhtä fiksu kuin aikuiset. Nyt hän on psykologi ja nauraa omalle tyhmyydelleen.

Sosiaalisesti voi olla raskasta elää jos oma käsitys oikeasta ja väärästä poikkeaa fundamentaalisesti siitä miten valtavirta näkee asian. Silloin se pitää hyväksyä eikä pyrkiä väkisin muuttamaan valtavirtaa.

Riippuu tietysti vähän siitä, millaisista arvo- ja normieroista on kyse. Mutta omalla kohdallani ainakin sanoisin, että vaikka kaikkien muiden käsitykset poikkeaisivat omistani, niin omistani en luopuisin. Mieluummin vetäydyn kokonaan pois muiden ihmisten seurasta, koska heidän hyväksyntänsä hakeminen nuoleskelulla ja nöyristelyllä ei olisi sen arvoista. Miksi edes haluaisin olla tekemisissä sellaisten olentojen kanssa, jotka polkevat minun hyvääni?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti voi olla raskasta elää jos oma käsitys oikeasta ja väärästä poikkeaa fundamentaalisesti siitä miten valtavirta näkee asian. Silloin se pitää hyväksyä eikä pyrkiä väkisin muuttamaan valtavirtaa.

Riippuu tietysti vähän siitä, millaisista arvo- ja normieroista on kyse. Mutta omalla kohdallani ainakin sanoisin, että vaikka kaikkien muiden käsitykset poikkeaisivat omistani, niin omistani en luopuisin. Mieluummin vetäydyn kokonaan pois muiden ihmisten seurasta, koska heidän hyväksyntänsä hakeminen nuoleskelulla ja nöyristelyllä ei olisi sen arvoista. Miksi edes haluaisin olla tekemisissä sellaisten olentojen kanssa, jotka polkevat minun hyvääni?

-ap

Totta. Tärkeintä on että niitä omia arvoja ja normeja on soveltanut johdonmukaisesti läpi elämänsä. Että muut ihmiset tietävät millaisilla arvoilla ja normeilla olet liikkellä. Valheet ovat aina huono ratkaisu.

Terve ja normaali ihminen osaa säädellä toimintaansa eikä toimi pelkästään tunnereaktioidensa ohjaamana. Sitä on ihmisyys

Olen eri mieltä. Ihminen toimii AINA tunnereaktioittensa ohjaamana. Toki sitä voi oppia peittelemään niin itseltään kuin muilta, mutta ei se ole mitään kypsymistä, vaan sopeutumista, hyväksynnän ostamista muilta.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin olet henkisesti kypsynyt kun et provosoidu, et kadehdi ketään, pidät itsestäsi, osaat antaa anteeksi ja kykysi mukaan autat muita.

Tähän lisään että on ok provosoitua mutta myös vastata siihen kypsästi ja kuka tahansa provosoituu huolella jos joku provosoi työksensä. Resilienssi kasvaa kun ei pelkää ihmisiä ja on heidän kanssaan tekemisissä. Älä siis aina vain vaikene vaan ole itsevarma ja sano jos alkaa ärsyttämään. Vaikeimmille voi sanoa miksi ärsyttää, sittenpähän ainakin tietävät asian eikä senkään puolen pitäisi olla syy enää toiminnalle. Jotkut eivät osaa arvostaa toisia ihmisiä ja nauttivat kiusaamisesta. 

Erikoista kuinka paljon kohtaan asennetta, että minua ei saisi ärsyttä mikään ja jos ilmaisen ettei ole okei esim. kohdella minua tietyllä tavalla, olenkin yht'äkkiä liian kontrolloiva ja lapsellinen. Konfliktista keskusteleminenkin ja asioiden selvittäminen nähdään lapsellisuutena ja pilkattavana pyrkimyksenä. Olenko siis kohdannut erityisen epäkypsiä? eri

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen itsensä ja hänen jatkuva kasvunsa, henkisyyden ja sosiaalisuuden suhde sekä elämän tasapaino sisältävät paljon yhteiisiä elementtejä. Ihmisyyteen kuuluu itsensä pohtiminen, merkityksen etsiminen ja tavoitteiden asetttaminen. Ihminen itse määrittää käyttäytymisensä, asenteensa ja uskomuksensa ja ratkoo mielekkyyteen ja arvoiihin liittyvät ongelmat.

Tulee tarkastella millaiset ihmisen sisäiset mekanismit, havainnot, tunteeet, mielentilat ja motiivit aktivoituvat mistä psykologinen pääoma muodostuu ja miten sitä voii kehittää kuten kuinka ihminen löytää ja kehittäää sisäistä potentiaaliaan ja säilyttää uskon siiihen, että hänellä on mahdollisuus saavuttaa tuo potentiaaali.

Henkinen ihminen pystyy tasapainoiseen toimintaaan. Hän on oma itsensä ja elää tässä hetkessä. Silloinbihminen on rehelllinen menneisyytensä suhteeen ja totuudellinen tulevaisuuutensa suhteen.

7-vuotias ei osaa peitellä toimintaansa noin "hienoon" jargoniin. Mutta kyllä hän tekee juuri tuota kaikkea. Miettii elämän merkitystä, miettii tavoitteitaan lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, huomaa vahvuutensa ja käyttää niitä (ei "kehitä"), pystyy olemaan oma itsensä ja elämään tässä hetkessä. Tuntee myös menneisyytensä, paremmin kuin aikuinen, joka on jo ehtinyt unohtaa leijonanosan.

- ap

A) kärsivällisyys

B) vastuullisuus

C) hyvän esimerkin antaminen

D) käytöstavat

Kun vertailet esim. pienten lasten vanhempia, huomaat keillä näitä ominaisuuksia on ja keiltä puuttuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin olet henkisesti kypsynyt kun et provosoidu, et kadehdi ketään, pidät itsestäsi, osaat antaa anteeksi ja kykysi mukaan autat muita.

Tähän lisään että on ok provosoitua mutta myös vastata siihen kypsästi ja kuka tahansa provosoituu huolella jos joku provosoi työksensä. Resilienssi kasvaa kun ei pelkää ihmisiä ja on heidän kanssaan tekemisissä. Älä siis aina vain vaikene vaan ole itsevarma ja sano jos alkaa ärsyttämään. Vaikeimmille voi sanoa miksi ärsyttää, sittenpähän ainakin tietävät asian eikä senkään puolen pitäisi olla syy enää toiminnalle. Jotkut eivät osaa arvostaa toisia ihmisiä ja nauttivat kiusaamisesta. 

Erikoista kuinka paljon kohtaan asennetta, että minua ei saisi ärsyttä mikään ja jos ilmaisen ettei ole okei esim. kohdella minua tietyllä tavalla, olenkin yht'äkk

Rajaton ihminen kaasuvalottaa oman toimintansa toisen syyksi. Varsinkin jos se oma toiminta on yleisesti tuomittavaa ja halveksuttavaa.

"Totta. Tärkeintä on että niitä omia arvoja ja normeja on soveltanut johdonmukaisesti läpi elämänsä. Että muut ihmiset tietävät millaisilla arvoilla ja normeilla olet liikkellä. Valheet ovat aina huono ratkaisu."

Niin, mutta jos ne arvot ja normit ovat johdonmukaisesti samat koko elämän ajan, niin mitä tämä mystinen "kypsyminen" sitten mahtaa olla? Tätä juuri tässä peräänkuulutan.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Terve ja normaali ihminen osaa säädellä toimintaansa eikä toimi pelkästään tunnereaktioidensa ohjaamana. Sitä on ihmisyys

Olen eri mieltä. Ihminen toimii AINA tunnereaktioittensa ohjaamana. Toki sitä voi oppia peittelemään niin itseltään kuin muilta, mutta ei se ole mitään kypsymistä, vaan sopeutumista, hyväksynnän ostamista muilta.

-ap

Psyykkiset ongelmat ja sairaudet vaikeuttavat nornaalia elämää.

Nyt täytyisi jo hyväksyä se ero normaalin terveen ihmisen ja psyykkisesti ongelmaisen/sairaan kohdalla. Ymmärtäkää mikä on normaalia ja mikä poikkeaa normaalista. Persoonallisuuspiirteet vaikuttavat asioihin myöskin joten ei kannata aina väittää suoraan toisen olevan väärässä varsinkin kun ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyl sä sit joskus tajuut, kuhan nyt ensiksi lopetat pääsi hakkaamisen seinään. 

Tuli hyvä kiteytys heti.

Kypsyminen on usein jonkin sietämättömältä tuntuvan asian selvittelyä ja lopulta hyväksymistä.  Ei se ole alistumista, mutta kyllä sen sietämistä on asioita joita ei voi muuttaa.

Ei voi pakottaa ympäristöä vaikka mieleisekseen, muita sellaisiksi kuin haluaisi heidän olevan. Alkaa sen sijaan toimia yhä riippumattomammin ympäristöstä, oli se miten turhauttava hyvänsä.

Ajattelisin että kypsymistä ei voi tapahtua jos ei ole mitään epämiellyttävää. Jos kaikki on vain helppoa, ihanaa ja kivaa, ihminen jää ohueksi mutta harvemmin kenenkään elämä on tuollaista  ellei sitten luo itselleen sellaista mielikuvitus/lumemaailma, missä välttyy kaikelta turhautumiselta. Mahtaakohan Metaverse tähdätä tuollaiseen keinoparatiisiin? 

Henkinen kypsymättömyys liitetään usein nopeaan mielihyvään, epämiellyttävien asioiden kieltämiseen ja imartelulle persouteen. Siis narsistiseen kehittymättömään luonteeseen, jhon kuuluu ikävästi usein myös vallanhalu.